maanantai 30. joulukuuta 2013

Kp 23/ mitälie

Oikeastaan ei ole mitään asiaa, mutta silti tuntuu, että on paljon asiaa. Kierto lähenee loppuaan ja voin kyllä sanoa, että on kovin kummallista aikaa ollut. Oliskohan ollut jotain kp 9, kun alkoi tuntumaan oviksen lähenemiseltä. Olo oli kuin oviksen aikaan, mutta limat olivat poissa ja testit (tosin käytössä RFSU!) näyttivät haaleaa viivaa. Talletuksia tehtiin ja elettiin normaalisti.
Ovisliuskoihin en ole plussaa saanut, viiva on tasan yhtä hailura joka päivä ja muutama päivä sitten lopetin testaamisen. Miehen sanoin, minun pitäisi luottaa omiin tuntemuksiini, sillä testit nyt ovat testejä.

Tuosta n. kp 9 alkaen olot ovat olleet perin kummalliset.
Mahassa omituista raskautta, alavatsaa juilii, alaselkä on kipeä, yölliset hikikohtaukset ovat infernaalisia, jalat ovat turvoksissa, ei oikein jaksaisi mitään, vaikka ei nyt kummemmin väsytä päivisin.
En oikein ymmärrä, miten voisi olla ovistuntemuksia kahden viikon ajan?
Välillä tuolla vaginan (että inhoan tuota sanaa) takaosassa tuntuu sellaisia puukon raapaisuja, jotka säteilevät lonkan puolelle.

Eilen alkasivat kunnon limat ja nyt kun mieskin on flunssasta paranemaan päin, teimme talletuksia ja seksi tuntui jotenkin ihan erityisen hyvältä. Voisiko olla, että ovikseni olisi ollut vasta nyt? Testata en ole enää jaksanut, nuo testit ovat ihan täysiä susia, tai sitten minä en vaan ovuloi. Tai molempia.

Alan olemaan jälleen aika epätoivoinen tämän raskautumisen yrittämisen kanssa ja kun joka puolella porukkaa poksahtaa paksuksi (tyyliin toisesta yrityskierrosta) mieli on entistä synkempi.
En haluaisi olla sellainen kuin olen, enkä todellakaan toivo kenellekään mitään pahaa, mutta jostain kumman syystä muiden keskenmenot ja muuten epäonnistuneet raskaudet -ja vaikeat raskauden alkuunsaattamiset, antavat minulle lohtua, toivoa ja uskoa, että minä en ole tämän paskan kanssa yksin.

Voisiko vuosi 2014 olla meidän vuosi?

maanantai 23. joulukuuta 2013

joulun rauhaa

Hyvää joulua tasapuolisesti kaikille,
itse lähden nyt lapsen kanssa maakuntakierrokselle ja iltasella nokka kohti mökkiä. Mökillä möllötellään joulu ja perjantaiksi takaisin sivistyksen pariin.

Syökää hyvin!

perjantai 13. joulukuuta 2013

kp 6

Menkkajuttuja, ällövaroitus.

Menkat alkavat olla ohitse. Oli oikeastaan aika huomaamattomat menkat tällä kertaa, kipuja toki oli, samoin kuin vuotoa, mutta jostain kumman syystä pystyin taas pitkästä aikaa käyttämään tamponia! Olin naperon kanssa uimassa vaikka oli menkat, en muista koska olisin viimeksi uinut menkkojen aikaan, olenkohan koskaan?!
Lisäksi Orudikset pitivät kivut poissa lähes kokonaan, vaikka otin jopa vähemmän kuin lääkäri määräsi.
Lentomatkakin meni hyvin menkkojen kanssa, Tukholmaan saavuttuamme kävin heivaamassa tamponin roskikseen ja vaihdoin siteeseen.
Hassua, miten tällä kertaa tamponi ei edes tuntunut, niinkuin aina ennemmin.
Yleensä istuessa tai istumaan mennessä/ylösnoustessa on tuntunut inhottavalta, mutta ei tällä kertaa.
Ajattelin, että ehkä voin taas alkaa käyttämään niitä, jolloin menkoista ei ole niin haittaa- paitsi tietenkin siinä mielessä, ettei edelleenkään ole raskautunut.

Huonekaverini, joka oli sairaalassa siis yhtä aikaa kuin minä keskenmenon aikana, on raskaana.
Hän raskautui toisesta kierrosta km:n jälkeen. Moni blogi, mitä luen, on muuttunut odotusblogiksi.
Mieli on aika harmaa, en näe oikeastaan mitään hyvää tällä hetkellä juuri missään.
En käsitä edelleenkään, mikä ihmeen epäonni meitä piti kohdata tuon edellisen raskauden kanssa. Miksi ihmeessä sen piti mennä kesken? Kaikki oli niin hyvin kuin olla voi ja sitten pieni sydän ei enää jaksanutkaan.
Itkettää.

En pysty iloitsemaan tällä hetkellä kenenkään raskaudesta, en edes huonetoverini. Tottakai häntä onnittelin ja muuta, mutta vilpittömästi en sitä tehnyt. En voi.

Ps. ikäseulapapan tulos normaali, se sentään on hyvin. 

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

kp 1

sieltähän se uusi kierto pärähti käyntiin.
ihan hyvä,ettei kierto venynyt enempää, on ilmeisesti aika yleistä että km:n jälkeen venyy ja vanuu kierrot miten sattuu.
Kierto oli siis 30päivän mittainen.
harmittaa vietävästi,olisin niin halunnut olla raskaana..
Jälleen kerran harmittaa ja itkettää se keskenmeno, sillä raskaus olisi jo hyvällä mallilla..

onneksi minulla on lääkärin määräämät orudikset mukana,ettei tarvi täällä lomalla kivuista kärsiä.
ylihuomenna kotia kohti, äkkiä meni pari viikkoa :/