Ajatuksia lisääntymisestä ja siemenen istuttamisesta

Eilen vaihdoin kukille mullat. Samaan syssyyn kylvin rairuohot ja loppukesästä, raskauden toteamisen aikaan yksivuotisista kukista ottamani siemenet. Noin vain, multaan ja niin ne alkavat kohta itää. Niin kuin luonto on tarkoittanut. Itävyysprosentti näytti kaupasta ostetuissa kukan siemenissä olevan 70, joten suuri on chanssi että melkein kaikista tulee kukka. Niin kuin nyt yleensä tapahtuu, kun siemen kylvetään. Se alkaa itää ja kasvaa suureksi ja kauniiksi. Ilman sen kummempia hormoneja ja tikutteluja.

Tuttavani koira oli tiineenä kun minä olin viimeisilläni raskaana. Maattiin koiran kanssa päällekkäin sohvalla ja nautittiin toistemme masujen liikkeistä, tosin koiran masussa vipellys oli rajumpaa, olihan siellä kolme pentua.
Tuo koira on saanut toiset pennut tänä aikana kun me olemme yrittäneet toista lasta. Koira on jälleen tiineenä, kolmannen kerran. PAM, kerran treffit uroskoiran kanssa ja siinä sitä ollaan jälleen, masu täynnä pentuja. Niin kuin luonto on tarkoittanut.

Mikä helvetti siinä on, ettei ihminen voi onnistua siinä, mihin luoja on ihmisen tarkoittanut?
Jos olisimme mieheni kanssa yrittäneet lasta 90-luvulla, en usko että meillä olisi ensimmäistäkään lasta. Minä en pysty lisääntymään ilman lääketieteen apua. Me emme pysty. Kummassako se vika nyt sitten alun perin on. Vai onko se molemmissa. Kaksi mahoa on löytänyt toisensa. Mikä luonnonvalinta sekin on?
Miksi kaksi virheellistä geeniä kantavaa tapaa toisensa? Kumpikaan ei ole ikinä kärsinyt kantamastaan geenivirheestä, mutta ihastuu ja rakastuu toiseen saman geenin kantajaan ja he saavat lapsen, lapsi on niin sairas että elää muutaman vuoden ja kuolee. Mikä järki? Onko luonto vähän paska omassa hommassaan?

Mä olen jälleen kerran niin täynnä koko vauva-asiaa. Olin jo aiemmin päättänyt, että en mene ultraan seuraavan kierron alettua vaan syön nyt vielä toisenkin kierron primoluteja ja menen sitten vasta. MIKÄLI (eli mun tapauksessa ei) kysta olisi hävinnyt, voisimme aloittaa ovulaation induktion Letrotsoleilla huhtikuun lopussa. Mutta olen asennoitunut niin, ettei se paskiainen mihinkään ole lähtenyt, vaan on tullut jäädäkseen tahi paskimmassa tapauksessa kasvanut piruuttaan vielä hieman, niin että joudun leikkaukseen.
Mulla on taas ollut menkkaoloja muutaman päivän. Samassa vaiheessa kuin viimekierrossa. Vielä olisi muutama päivä jäljellä Primoja ja sitten tarviikin taas varustautua menkkojen alkamiseen.

Sellaista tänään.
Kylväkäähän siemeniä, te jotka siihen pystytte.

En keksi otsikkoa

Ollut vähän blogitaukoa, sattuneesta syystä.
Mulla oli viikon kestävä hirveä jyskyttävä päänsärky, joka huipentui oksentamiseen viime perjantaina. Oksensin valehtelematta kahden viikon sapuskat ulos. Olimme juuri lapsen kanssa syöneet porkkanaa, joten niitä porkkananpalojakin oli ihan mielenkiintoista pestä vessan lattialta. :(

Olin naperon kanssa kotona tuon päivän ja iltaa kohden päänsärky vaan kiihtyi, ajattelin että olisikohan tämä nyt taas migreeniä, en ole siitä kärsinyt sitten 2010, sen jälkeen kun jätin pillerit pois.
Odottelin miestä kotiin perjantaina ja kun ei häntä alkanut kuulumaan, soitin ja en saanut itkultani sanottua muutakuin että oksettaa ja hän tuli pian kotiin. Kun näin hänet, juoksin vessaan ja en ihan ehtinyt, lattialle tuli :(
Sain onneksi pidäteltyä niin kauan kun mies saapui, sillä napero olisi kuitenkin ollut kyttäämässä vieressä, mitä äiti oikein tekee..
Oli kiva varmaan miehen tulla kotiin kun saman tien yrjö lentää.
Kystaa juili saman aikaisesti aika pahasti ja laitoinkin miehen kehotuksesta gynelle viestiä, voisiko paha olo johtua kystasta.
Lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä olisi migreeni ja siihen tulokseen olen nyt itsekin tullut. Olo helpotti noin vuorokauden kuluttua oksentamisesta.


Olen miettinyt sitä ultraan menemistä. Olen sitä mieltä, että en (ehkä) mene ultraan nyt ollenkaan ensi kierron alettua, vaan vasta toukokuussa. On ollut ihan helpottavaa olla ajattelemassa koko raskautumisasiaa ja antaa pään levätä.
Olin tuntevinani ovisoireita muutama päivä sitten, nyt on menossa kp 17 ja mietin, voisinko ovuloida kaikesta huolimatta? ainakin hyödynsimme nuo tuntemukset ja täytyy sanoa, että on kyllä pää niin levossa koko raskautumistoiveen suhteen, että meinasin eilen unohtaa ottaa Primolutinkin! En ikinä unohda ottaa mitään lääkettä, en koskaan unohtanut edes E-pilleriä, vaikka käytin niitä useita vuosia!

Kun oksensin perjantaina, päätin tietoisesti jättää ottamatta Metforminin illalla, sillä mahassa oli niin ikävä tunne vielä tuon jälkeenkin.

Meillä on kotopuolessa muutama asia, jotka aiheuttavat kamalasti stressiä ja senkin takia tämä koko "vauva, heti meille nyt"-projekti on jäänyt hieman taka-alalle. Nämä stressin aiheuttajat ovatkin yksi syy, miksi en sen ultrankaan kanssa (ehkä) kiirehdi, vaan annan ajan kulua toukokuuhun.

Onneksi on valoisaa ja aurinko paistaa, ei tätä kaikkea ehkä muuten niin huolettomasti jaksaisikaan!

Muistakaa rakkaat lukijat, elää jokainen päivä rakastaen ja kunnioittaen kanssaihmisiänne, sillä...

Rakkautta, Maisa

Lehtijutusta

Eräs toimittaja oli googletellut ja etsinyt tietoa sekundäärisestä lapsettomuudesta. Hän oli päätynyt minun blogiini ja otti yhteyttä kysyäkseen, sopisiko minulle haastattelu.
Sekundäärisestä lapsettomuudesta puhutaan niin kovin vähän ja tarkoitus olisi koota ns. tietopaketti aiheen ympärille.
Ja mullehan sopi. Annan mielelläni tietoa niistä ajatuksista ja tunteista, mitä tämä sekundalapsettomuus herättää.
Tarkalleen en tiedä vielä, koska tuo lehti ilmestyy, enkä vielä kerro mikä lehti on kyseessä mutta on varmasti mielenkiintoinen juttu.
Juttu ei siis ole minusta, vaan haastattelustani otetaan juttuun tiettyjä lainauksia.

Kerron varmasti asiasta lisää kun se on ajankohtainen!

Mitäs muuta tänne kuuluu?
Itselle nyt ei kummempaa, kuin että eletään päivä kerrallaan. En oikein viitsi alkaa voivottelemaan sitä, että menispä nyt pari kuukautta nopeasti, että pääsisin ultraan. Haluan elää joka päivä, nauttia lapseni seurasta ja alkavasta keväästä.
Jos (ja kun, pitää ajatella) kysta häviää itsekseen, sehän on enemmän kuin sata jänistä! Jos ei häviä, sitten se paskiainen leikataan. Ei siitä sen kummempaa.
Meillä on tulossa alkukesästä yhdet häät ja olen ajatellut, josko saisin vähän kiloja pois siihen mennessä. Kymmenen kiloa olisi hyvä, kaksikymmentä ylihyvä :D Näitä kymmentä-kahtakymmentä kiloa ei ole tarkoitus siis pudottaa alkukesään mennessä, vaan pikkuhiljaa!

Mitä kystalle kuuluu?
Siellähän se olla möllötti, kuten aikaisemmassa postauksessa jo kerroin. Välillä ilmoittelee itsestään, tuntuu esim. joitakin housuja pitäessä, että vähän vasemmalla puolella alavatsassa painaisi housut. Lisäksi jotain pientä, ei nyt vihlovaa, mutta jotain ihme tuntua välillä vasemmalla puolella.
Ajattelin, että tilaisin Ebaysta niitä ovistikkuja, en tilaa vielä kuitenkaan. Itseni tuntien, jos tilaan ne nyt, alan myös käyttämään niitä. En halua tähän pakolliseen taukoaikaan mitään tikkuja alkaa käyttelemään. Toivon, että se lähtisi pian itsestään pois!

Nyt lähden laittamaan omalle pikkukullalleni makaronilaatikkoa lautaselle jäähtymään, hän sopivasti heräilikin päiväuniltaan :)

hyvä päivä

Olen lapseni kanssa kahdestaan kotona, ollaan oltu keskiviikosta ja ollaan sunnuntaihin saakka. Olen ihan oikeasti niin onnellinen pienestä jälkeläisestäni! Miten reipas, sosiaalinen,kiltti mutta voimakastahtoinen, söötti, ihana ja viisas lapseni onkaan!

Meillä oli eilen ne lastenvaatelutsut ja kyllä pikkuinen hoiti kekkerit kunnialla! Otti vieraita vastaan ja pyysi kahville,leikki lasten kanssa ja tarjoili karkkia. Illalla hän oli niin väsynyt,että nukahti puolen tunnin kuluttua iltapuurosta ja jouduin herättämään hänet aamulla 9.45 kun unta vaan riitti! Kotihoidon merkittäviä etuja,että saa nukkua pötköttää pitkään :)

Aamulla hän juoksi kaulaani kiinni ja sanoi, "äiti, Sä oot mun hyvä ystävä" :)
Niin me sitten lähdettiin aamupalan jälkeen kirpparille ja kerrankin satuimme paikalle oikeaan aikaan, tuli juuri oikean kokoista vaatetta myyntiin ja nytpä on lapselle kesäksi vaatetta aimo kasa :)

Tänään oli hyvä päivä, kruunaan sen kohta nostamalla jalat pöydälle ja korkkaamalla Upciderin :)

Mukavaa viikonloppua!

V*tun v*tun v*ttu

Näillä mennään.
Mitenkäs muuten, kävin juuri seurantaultrassa ja se kystan perkele siellä nökötti aivan yhtä isona kuin viimeksikin. Ei mitään muutosta koossa.
Nyt taas ODOTELLAAN ja syödään Primolutia että saadaan vuoto tulemaan.. Lääkäri sanoi, että ensikuussa voin mennä ultraan myös, mikäli haluan- ja jos kipuja tulee (mikä kielisi siitä puhkeamisesta) mutta muussa tapauksessa odotellaan ainakin kahdet menkat ja sitten menen uuteen ultraan.
Voi vitun helevetti.
Nyt ottaa päähän, ihan oikeasti.

Oh cyst, how I hate you!

Kiitti Clomifenit, teistä ei ollut kuin haittaa.

Aikuiset ihmiset..

Olen erittäin pettynyt tiettyjen aikuisten käyttäytymiseen. Miten voi olla niin, ettei aikuiset ihmiset tiedä, miten tulee toimia?

Kaikki lähti siitä, että olen järjestämässä lastenvaatekutsuja kotonani. Olen kutsunut ihmisiä, noin 15 kutsua lähetin Facebookin kautta ja muutaman kaverin kutsuin livenä, he kun eivät ole facessa. Yksi vastasi heti kutsun saatuaan, tämä henkilö on itse pienen lapsen äiti ja toinen lapsi tulossa ja hän on aina osallistumassa, jos vain joku jotain järjestää. Helposti innostuva tyyppi, ihana ystävä.

Sitten jäinkin odottelemaan. Muutama kieltäytyi heti, vedoten töihin, eräskin sanoi olevansa töissä 18.15 saakka, eikä pääse paikalle. Kutsut alkavat klo 18 ja keskustasta ajaa meille autolla kymmenessä minuutissa, itseäni ei haittaisi yhtään, vaikka tulisi paikalle hieman myöhemmin.
Seuraava kieltäytyminen tuli. Kolmas kieltäytyminen. ”Ehkä” osallistujia sitten useampi.

Tällä viikolla aloin kyselemään, mites näiden ehkä-ihmisten laita on. Muuttuuko "ehkä" jonkun kohdalla ”osallistuu”-vaihtoehtoon. Tuli jälleen niin ontuvia selityksiä, ”en ehdi/pysty” (mikä vastaus tuokin on?) ”oi mä muistin että ne sun kutsut olis ollu vasta ens viikolla, en mä kyllä tällä viikolla pääsekään”

Toki oli muutama, jotka ovat ihan oikeasti elämänsä taudissa, enkä halua meille ketään, kuka on missään taudissa, ollaan sairasteltu ihan tarpeeksi muutenkin.

Miten voi olla, että aikuiset ihmiset eivät itse tajua ilmoittaa tulemisestaan eikä tulematta jättämisestään? Miksi klikata ehkä- ja jättää vastaaminen siihen tilaan? Miksi antaa ontuvia selityksiä, miksei sano suoraan, ettei nuo vaatteet kiinnosta, tai ettei kiinnosta tulla mun luo kutsuille?

 

Kuva täältä
 

Ihan sama homma oli aikanaan hääkutsujen kanssa. Kutsuja lähetettiin ja pyydettiin vastaamaan tiettyyn pävään mennessä, joko saapumisesta tai saapumatta jättämisestä. Melkein puolet jättivät vastaamatta kokonaan. MITEN IHMEESSÄ saa järkevästi järkättyä tarjoilut- niin juomat kuin syömisetkin, kun ei ilmoiteta????? Näistä ilmoittamatta jättäneistä paikalle raahautui muutamia, onneksi ammattilaiset olivat mitoittaneet ruokien ja juomien tarpeet niin, ettei kukaan jäänyt ilman.

Mutta oikeasti, haloo??

 

koopee kaksi

Uusi kierto pyörähti käyntiin. Primolutit hoitivat homman tälläkin kertaa tyylikkäästi, eikä kiertoon tullut ylimääräistä pituutta, pikemminkin liian lyhyeksi jäi tälläerää. Kierto jäi 26 päivän mittaiseksi.
Olin yhteydessä hoitavaan lääkäriini viikonloppuna ja puhuimme, että menen tulevana keskiviikkona ultraan, kuten aikaisemmin sovimme. Tarkoitus oli mennä kp 3:na gynelle, mutta tuo ei ilmeisesti haittaa, vaikka menen nyt kp 4. Letrotsolit voi aloittaa kuulemma kp 4:kin. Toivon niin sydämeni pohjasta, että se kysta olisi ottanut hatkat! Jos ei ole, Letroja ei voi aloittaa. Tai kai voisi, muttei ole mitään hyötyä. Pitäisi varmaan käväistä Ebayssä jälleen ostoksilla ja hankkia niitä ovistikkuja.

On taas vaihteeksi aika kivuliaat menkat olleet. Edellisten menkkojen aikaan en joutunut ottamaan särkylääkettä lainkaan, mutta eilen jouduin taas turvautumaan Orudikseen.

Olen yrittänyt etsiä Lumiaan jotain hyvää hedelmällisyyden seuranta sovellusta, kuitenkaan siinä onnistumatta. Ennen mulla oli Samsung Galaxy ja siihen oli hyvä sovellus, Woman Log Pro. Tuo sovellus on saatavana myös Ipadille, mutta ei Lumialle. Surkeeta.
Yhden sovelluksen löysin, mutta sekin on aika surkea, nimeään myöden. Ei oikein sovi lasta toivovalle , vai mitä tuumaatte? :D

Mä joudun ottamaan lapsen mukaan gynelle keskiviikkona kun mies on työmatkalla. En oikein tiedä, miten homma hoidettaisiin kunnialla, tuommoinen hieman alle kolmevuotias kun on jo melkoisen utelias ja kyselee, mitä äidille tehdään ja ihan varmasti kertoo myös muille, mitä äidille tehtiin. Voin jo kuvitella, miten mummot saavat kuulla, miten lääkäri katsoi äidin pimppiin... :D
En ehkä kestä.

Mukavaa viikonalkua teille, olen näköjään saanut yhden lukijan lisää, tervetuloa Anette!