tiistai 28. toukokuuta 2013

Uni

Viimeyönä unessani tapahtui paljon.
Olin tavannut jossain nuoruuteni ihastuksen, Petrin. pitkä ja erittäin komea mies ollut aina. Hän oli jossakin teatterissa töissä tuossa unessa ja olin katsomassa hänen esitystään. Esityksen jälkeen hän tuli ja halasi minua kovasti rutistaen ja kysyi, mentäisiinkö syömään jonnekin..nikottelin ja sain sanotuksi, että olen aina halunnut tätä miestä (mutta en koskaan uskaltanut kertoa tunteistani) ja nyt kun se on mahdollista, en voi, sillä minun pitää mennä leikkimään lapseni kanssa. Petri kysyi, voisinko joku ilta ottaa hänen kanssaan lasin viiniä, sitten kun mun ei tarvitse leikkiä..Ups, enhän mä voi kun olen raskaana! Semmonen pikku muuttuja tos Petrin ja mun suhteessa ;) ja olin siis raskaana aviomiehelleni, en vain ymmärrä, mistä tämä Petri tuli kuvioita sotkemaan! :D Niin pimeää!

Toivottavasti uni on enne, tuon raskauden suhteen!

maanantai 27. toukokuuta 2013

kp 17 dpo 4

Eilen illalla nukkumaan käydessä minua kouristeli alapäästä. Sellainen jännä kouristelu, mikä tuli sykäyksittäin  ja kesti muutaman minuutin. En osaa selittää, miltä kipu tuntui, mutta hyvin ainutlaatuiselta, vähän samalta kun joskus kylkeä pistää niin ettei saa itseään suoraksi. Olin sikiöasennossa sängyssä ja ihmettelin mitä tämä oikein on.

Katselin eilen harmaata päätäni peilistä ja mietin, miten saisin siihen hieman eloa. Hiukseni ovat pitkät ja tuuheat, mutta väri on aina niin väsynyt. Mikään hiusväri ei tunnu kestävän ja haalistuu lisäksi hyvin nopeasti. Niinpä ostin paketin hennaa ja länttäsin päähäni. Annoin vaikuttaa vajaan tunnin ja lopputulos ei ole vielä ihan näkyvissä, sillä annan hiusten kuivaa aina luonnollisesti. Tämä heinäpaalin haju pikkuisen häiritsee mutta viis siitä kun saa hiuksia hoidettua ja saa niihin kivan sävyn. Olen monesti miettinyt kampaamojen hiusvärien kemikaalimääriä ja aina pitkin hampain mennyt hiuksia värjäämään. Paljon olen käyttänyt sävyttäviä hoitoaineita mutta niidenkin teho on hyvin lyhytaikainen. Teininä hennasin hiuksiani ahkerasti ja tukka oli kyllä hyvässä kunnossa aina sen jäljiltä. Ainut miinus on se, että kokeiluluontoisesti hennausta en suosittele, se väri nimittäin pitää kasvattaa pois- pigmentti istuu niin lujassa ettei se haalistu- ainakaan minulla.

Piinapäivät ovat taas menossa ja mua niin ärsyttää tämä ainainen odottelu. Huomenna aamulla isken ensimmäisen Lugen sisuksiini ja siitä se sitten lähtee. Thumbs up!

lauantai 25. toukokuuta 2013

Ongelma ratkaistu

Eilisen postaukseni jälkeen menin pissimään tikkuihin ja sekä liuskaan että digiin pärähti plussat. Tänään, kp 14 tein uudet testit (teen ne aina n.klo 14) ja vielä vahvemmat viivat kummassakin kuin eilen. Parisen tuntia testien tekemisestä tunsin, kuinka kivut vyöryvät alaselästä ylöspäin ja vatsan puolelle. Ihan törkeät oviskivut! Olin niin kipeä, että kävin jo lavuaarin reunalla kyökkimässä, oksetti niin.
Kipukohtaus kesti n.puolisen tuntia ja sitten helpotti. Yskiessä ainoastaan enää tuntuu, muuten ei, enkä tunne enää painettakaan alavatsalla kuten aamupäivällä. Miehen kellistin samantien kun hän kotiin saapui ja on ainakin talletuksia tehty ;) Huomenna vielä talletellaan ja sitten taas odotellaan. Luget aloitan tiistaina.

Mukavaa viikonloppua!

torstai 23. toukokuuta 2013

Ongelma ja miten se ratkaistaan

kp 13 on tänään. kp 10 sain oletettavasti plussan ovistestiin- pregcheckin liuskaan. olin tyhmä, enkä tehnyt digitestiä, vaikka niitä on kymmenkunta varastossa. mielestäni testiviiva oli hitusen haaleampi kuin kontrolli, sillä ajattelin etten digiä tee. olisi pitänyt.
kp 11 PC liuskan testiviiva oli huomattavasti vaaleampi ja sama juttu kp 12. Mitään tuntemuksia ei varsinaisesti ole sen suhteen että ovis olisi ollut- pientä alaselän jomottelua ja eilen vähän kramppasi vatsaa- mutta ei mitään "normaali ovulaatio"-tuntemuksia. Tein digit kp 11 ja 12 ja ne olivat oletetusti negoja, joskin mielestäni kp 12 digin testiviiva on hitusen vahvempi kuin kp 11.

Eilen hain Lugesteronit apteekista ja kyselin eräällä lapsettomien palstalla, kuinka tarkkaa se Lugejen aloittaminen on, kun reseptissä sanotaan että aloitus kp 18 ja mikäli mulla nyt on se lh-huippu ollut tuolloin kp 10 eli ovis olisi jo ollut, meneekö lääkkeen aloitus liian myöhään (kun se pitäisi aloittaa noin kolmen päivän kuluessa oviksesta).  Eräs kertoi aloittaneensa Luget vasta plussattuaan - lääkärin määräyksestä, toinen oli aloittanut ne kun plussauksen jälkeen tuhru oli alkanut ja saanut tilanteen pelastettua ja raskaus oli jatkunut normaalisti ja tuhruttelu loppunut.

Päätin jo eilen kertaalleen, että aloitan kapseleiden laittamisen tuolloin kp 18 mutta soitin nyt kumminkin lääkärilleni- tai jätin soittopyynnön. Soittelee kuulemma huomenna.
Ajattelin kumminkin jatkaa digillä testailua vielä mutta tuohon kp 18:n mennessä olen ovuloinut joka tapauksessa joten silloin aloitan ko. lääkityksen.

on tää säätämistä :/


perjantai 17. toukokuuta 2013

kp 7

Vimpat Clomifenit napsittu eilen, otin ne jälleen kp 2-6. Nyt vain odotellaan ovista saapuvaksi ja sitten muutama päivä sen jälkeen alan käyttämään Lugeja, pitääkin muuten muistaa ne ostaa valmiiksi.

Ja koska tämä postaus jäisi taas hyyvin lyhyeksi jos käsittelisin vain kiertoon liittyviä asioita, jauhetaas nyt sit jotain muutakin.

Ilma on kuin morsian, olimme naperon kanssa aamupäivällä lenkillä rattailla ja nautimme auringosta. Poltin sitten dekolteeni, kuten aina. Naamakin näyttää punoittavan ihan kiitettävästi. Naperolla oli yllään pitkähihainen ja -lahkeiset kera aurinkohatun ja aurinkolasien. Ei ollut palanut. :)
Pihamaamme on myllätty ylösalaisin ja joka paikassa on kuoppia ja jotain epämääräisiä kasoja. Ehkä me sitten ensi kesänä saamme nauttia valmiista pihasta, tämäkin kesä kun menee "harakoille" :/

Mukavaa viikonloppua allihopa, tämä lähtis nyt kauppaan!

tiistai 14. toukokuuta 2013

exät

Olen viimeaikoina ajatellut paljon asioita. Omaa avioliittoa, perhettämme, ihmisen kuolevaisuutta ja entistä elämääni.
Entiseen elämäänhän kuuluvat olennaisena osana myös exät, niin hyvässä kuin pahassakin.
Itse olen aina ajatellut niin, että ihmisen elämän varrelle pitää tulla tietty määrä epäonnistuneita ihmissuhteita, että tietää, milloin kyseessä on parisuhde, joka voisi onnistua ja kestää kuolemaan saakka. Minulla niitä epäonnistuneita riittää.

Elettyäni avioliittoelämää nyt jo useamman vuoden ajan, olen todennut, että olen tehnyt elämässäni oikeita valintoja. Lähtenyt parisuhteista, joissa en ole nähnyt tulevaisuutta. Tai tulevaisuuden, mutta en sellaisena, kuin itse olen sen ajatellut.

Tällä hetkellä voisin olla Italiassa fanattisen urheilutoimittajan vaimona, keräten viinirypäleitä anopin viinitilalla. Todennäköisesti olisin vaimo myös Pohjois-Pohjanmaalla asuvalle maanviljelijälle, tai Tampereella asuvalle rokkarille- tai sitten olisin nykyisessä asuinpaikassani vaimona eräälle, josta piti tulla aviomieheni. Tämä viimeisin tapaus on henkilö, joka olisi mennyt naimisiin kanssani, jos olisin tahtonut samoin. En kuitenkaan tahtonut, vaikka mies oli maailman ihanin, luotettavin, kiltein ja uutterin. Kunnianhimoa löytyi enemmän kuin pienestä kylästä. Lisäksi hän oli atleetti ja fitnesstä harrastava. Ja on edelleenkin. Puhun imperfektissä sillä minulle häntä ei enää ole. Lähdin yhteisestä kodistamme ja kihlasormuksen kävin heittämässä mereen. Itkin parisuhteesta lähdettyäni monen monta kuukautta sitä, miksi elämä on niin epäoikeudenmukaista?

Miksi sitten jätin hänet kun kaikki oli niin ihanaa? olettehan kuulleet parisuhteista, mitkä ovat tuhoontuomittuja uskonnon vuoksi? Tämä oli sellainen. Mies oli uskovainen, mutta minä en. En ole ikinä ollut ateisti, enkä ole edelleenkän, mutta uskovaista minusta ei saa. Ei edes väkisin ja ei varsinkaan väkisin.
Anoppilaan olin aina tervetullut, siitäkin huolimatta, että aina välillä kiroilin. Olinhan heidän poikansa avopuoliso.
Anoppila sijaitsi parinsadan kilometrin päässä kotoamme joten siellä vietettiin aina sitten vähintään viikonloppu. Minua ahdisti olla siellä kun en voinut olla oma itseni. En voinut ottaa saunan jälkeen siideriä, sillä eiväthän uskovaiset käytä alkoholia. En voinut kirota kuin metsämies, jos veistin puukolla sormeeni.
En voinut katsella iltaisin televisioa, sillä sitä ei ollut.
Olin vankina pienessä maalaispitäjässä jossa ei ihan oikeasti ollut mitään muuta kuin pieni kyläkauppa.
Ajan myötä parisuhteessamme oleva kummitus, uskovaisuus, alkoi saamaan yhä suurempia mittasuhteita. Mies oli päättänyt jo teini-iässä säästää itseään avioliittoon. hieno homma ja kunnioitettava asia. Useamman kuukauden miettimisen jälkeen hän kuitenkin ajatteli, että naimisiinhan me nyt mennään kuitenkin, että mitäs siinä nyt jos vähän aikaistetaan "prosessia" ja kokeillaan, miltä kielletty hedelmä maistuu. Minullehan se sopi, mutta painokkaasti sanoin hänelle useaan otteeseen, että älä sitten soimaa itseäsi asiasta.
Monena iltana Raamattua luettuaan hän kuitenkin purskahti itkuun ja syynä oli aina sama, hän oli pettänyt lupauksensa Jumalalle. Voitteko ymmärtää miltä minusta tuntui??
Hän rukoili anteeksiantoa ja poti kuumottavaa häpeää siitä, mitä oli tehnyt.
En vain voinut jatkaa hänen kanssaan, vaikka elämä olisi taatusti ollut helppoa kaikin puolin- jos tämä uskontoasia olisi pyyhitty kartalta.
Hän ei voinut jatkaa ystävinä, näkemiseni olisi ollut liian suuri muistutus kaikesta tuskasta mitä hänelle aiheutin.
Hän löysi itselleen vaimon jonka kanssa pariutui ja sai lapsen, noin kaksi vuotta aikaisemmin, kuin mitä meidän lapsemme syntyi.
Olen iloinen hänen puolestaan ja omasta puolestani, vaikka tiedän, että suuria kyyneleitä on vuodatettu litroittain menneen vuosikymmenen aikana.

Enää en mieti, millaista elämäni olisi hänen kanssaan. Sen tiedän, että hän on varmasti hyvä isä- mutta raahaa lastaan pyhäkouluun- siitä minä en pidä. Mutta senhän te jo tiedättekin.

Olen valinnut oikein, rakastan aviomiestäni ja lapseni isää. Nyt ja iänkaikkisesti. Ei aamen.

maanantai 13. toukokuuta 2013

kp 3

uusi kierto, uudet kujeet. Tuhruttelu alkoi lauantaina, ensin ruskeaa tuhrua ja sitten pyyhkiessä kunnon verta. Vähemmän ehti lauantaina siteeseen asti. Eilen vuoto oli jo melko normaalia ja tänään jo todella normaalia :D
Eilen kävin apteekissa hakemassa Clomifenit ja lisää foolihappoa. Pian se alkaa taas, iänikuinen tikkuun pissiminen.

Olenko jo sanonut, että mä niin tykkään kun on kevät- tai no melkein kesähän nyt jo on.
Päivät ovat valoisia, illat ovat valoisia ja yötkin aivan ihania. Voisi vaikka nukkua ikkuna auki.
Olemme tehneet kovasti puutarhahommia, käytännössä piha menee uusiksi. ei oikein edellisen omistajan istuttamat puskat iske :D Kaiken lisäksi, pensaat ja puut ovat olleet täysin hoidotta siitä asti kun ne on istutettu ja sen kyllä huomaa. Olen surutta vetänyt kaikki marjapuskatkin matalaksi - eivät ne ainakaan tiheinä, sammaloituneina ja kuivina mitään tuota. Jos eivät leikkauksesta elvy, paiskataan metsään ja ostetaan uusia :)

Äitienpäivä meni ihanasti, jälleen kerran. Napero syöksyi makuuhuoneeseen iskän kanssa aamukymmenen maissa ja kantoi äidille isoa pakettia. ´Paketissa oli juurikin sitä, mitä olin toivonut, tai oikeastaan en ollut edes toivonut, kunhan jutellut miehelle, että pitäisi tuollainen ostaa :)

Luotto on taas korkealla tämän kierron suhteen ja kun on Lugesteronitkin apuna lopussa, toivon että mahdollisesti hedelmöittynyt alkio tarraisi kunnolla kiinni ja kasvaisi reippaaksi vauvaksi :)

perjantai 3. toukokuuta 2013

Enhän mä nyt(kään) malttanut..

Olla testaamatta nimittäin.
Tän piti olla taukokierto mutta mä niin tunnen itseni ja löydän itseni joka päivä tikuttamasta. Vaikka ei taaskaan pitänyt.

Tänään on kp 19 ja usko siihen että ovi vielä tulisi, alkaa hiipumaan. Tässä taukokierrossa olen siis tehnyt 3 digitestiä ja kaikki allaolevat Pregcheckin ovisliuskat. Alin digitestipuikko on viimekierrosta, kierrosta josta sain plussan myös raskaustestiin. Ovisplussan sain silloin kp 14, ihan oppikirjan mukaan. Tuo 30.3 tehty digitestipuikko on tuossa vertailun vuoksi tämänpäiväisen digin kanssa.
Mitään oloja ei enää ole, mutta kummatkin testit näyttäisivät että ovis olisi vasta tulossa. Ehkä mä lopetan tämän arvuuttelun ja keskityn seuraavaan clomikiertoon.