kp19

koopeitä olis niin paljon kuin 19 kasassa ja Teroluttia otetaan vielä 5 päivän ajan. Peittoja on heiluteltu ahkerasti ja ovista tikutettu sitä kuitenkaan pyydystämättä. nyt loppui tikuttelukin, mies loppuviikon poissa joten mitäs sitä mieltään pahoittamaan jos se ovis nyt sattuiskin ilmestymään.

Olin kaukaa viisas ja varasin ajan gynelle juurikin menkkojen alkamisen aikaan, siinä on sopivasti viikonloppu taas sekoittamassa pakkaa mutta varasin ajan siis perjantaille, 8.2, joka on siis kiertoni 27.päivä eli varmaankin kp1. haluan mennä keskustelemaan vaihtoehdoista, mitä tässä nyt jatkoa ajatellen on. Viimeksi kun lääkärini kanssa juttelin puhelimessa, hän sanoi, että mikäli näistä kahdesta Terolut-kuurista ei ole apua, otetaan sitten tueksi Clomifen. En halua tyytyä siihen vaan haluan kuulla muita vaihtoehtoja myöskin.

Katselin kuvakirjaa viime kesältä ja voi hyvät hyssykät kun mamma on tukevassa kunnossa! mä en tajua, oikeasti, miten ihminen on voinut elää niin paksuna! Ei siis valitettavasti sanan varsinaisessa muodossa vaan tarkoitan lihavana. Maha on oikeasti kuin pallo. Kerrassaan mykistävää. Onneksi tilanne on nyt toisin.
Tänä aamuna puntari näytti 104,3kg joten n.4,5kg jäljellä ensimmäiseen tavoitteeseen.
Kiva, kun ihmiset alkavat huomaamaan ja kyselemään, että kuinka paljon painoa on pudonnut. :)

Eilen laitoin tukankin kuntoon taas pitkästä aikaa, kyllä piristää kun saa käydä kampaajalla + laitattamassa kulmat! Kestää taas katsella itseään peilistä :D

104,9kg

Paino tippuu nopeasti mutta varmasti ;) ja tähtäimessä oleva kaksinumeroinen paino häämöttää jo suht lähellä.
Ihan kivahan se on ja hei, mä en ole edes millään kitudieetillä! äskenkin vedin aamiaiseksi kolmen munan munakkaan (1keltuainen, 3 valkuaista, yleensä en laita yhtäkään keltuaista) ja iiiiiison lautasellisen ruis-kaurapuuroa mustikoilla ja mansikoilla. Mun onni on, että hamstrasin kesällä marjaa pakastimen täyteen, on nyt sitten mitä mutustaa. Naperokin tykkää kun ilta-ja aamupuurolla on aina marjaa tarjolla. Yleensä mustikkaa, meinaa vähän nyrpistää naamaa mansikalle, vaikka niitä kesällä kovasti tuoreena popsikin.

Varasin eilen ajat kilpirauhasen kontrolliin sekä gynelle, sillä JOS menkat alkavat silloin kp27, on sitten aika varattu valmiiksi. Aion kyllä soittaa hänelle vielä ensin, että pitääkö mun tulla käymään, vai riittääkö se, että antaa mulle puhelimessa luvan ottaa niitä Clomifenejä. Aion kysyä, tulisiko mun ottaa kaksi päivässä että saisin ovulaation varmasti tulemaan. No, siihen on vielä aikaa. Tänään aloitan taas Terolutit ja jatkan sen kymmenen päivää.

Ovistesteistä sen verran, että kun tilasin niitä nettikaupasta, nettikaupan sivuilla oli kuva VIHREÄSTÄ ovistestistä ja kun ne tulivat, testit olivat vaaleanpunaisia, paskoja Davidin testejä. Joka päivä testiin tulee sama hailakka viiva ja kovasti luin käyttäjäpalautetta niistä netistä, suurin osa sanoi niitä ihan paskoiksi. yhdyn kyllä heidän mielipiteisiinsä.
Aiemmin olen tilannut Halpa-testi.fistä testejä ja ne olivat hyviä. Luulin saavani niitä samoja kun väri oli just sama. Ja sitäpaitsi, pakkauksen mukana tullut käyttöohje oli Sofi One-stepin liuskoista ja testit olivat davidin. Ehkä mä annan heille palautetta?

PS. musta on tullut jälleen täti! ihana pieni vauveli syntyi männä viikolla <3

105,7kg

tänään meille tulee vieraita ja pöytä on koreana. leipasen kinkkupiirakan että saan itsekin kahvin seuraksi jotain. en aio syödä itse leipomiani pullia, enkä mansikka-mustikkaviinereitä, joita tein eilen. illalla pitäisi vielä mennä toisten kavereiden kanssa ravintolaan syömään, emme ole nähneet piiiitkään aikaan. laihduttajalla riittää haasteita!

105,9kg

Parisen päivää paino jumitti samassa, näytti grammalleen samaa eilen, kuin toissapäivänäkin. eilen kävin irrottamassa kunnon hiet spinningissä ja tänä aamuna puntari antoi lukeman 105,9kg! olen niin onnellinen että ollaan vitosen puolella :)

Nuhteettomasti olen elänyt, kaikesta turhasta olen pysynyt erossa. ainoa lipsuminen oli se, kun olimme sunnuntaina kavereilla kylässä ja siellä emäntä oli leiponut piirakkaa, sitä söin pari palaa. piirakassa oli parsakaalta ja lohta joten ei se nyt niin paha voinut olla ;)
Pöytä oli täynnä pullaa ja karkkia mutta pidin käteni erossa :D

Pystyn kieltäytymään kyllä hyväskästä mutta kyllä menkkojen aikaan on hankalaa. AINA tekee mieli suklaata (mitä en muuten edes syö) ja varsinkin pullaa! Mä olen nyt päättänyt ajatella niin, että kumpi mulle on tärkeämpää, saada omaa oloa paremmaksi ja saada painoa alas että se hedelmöittyminenkin voisi onnistua, vai syödä pullaa ja sipsejä. SIPSIT ovat mun heikko kohtani. mähän voisin elää niillä!

Nyt tosin sipsien ym.herkkujen syöminen jäisi iltaan, kun napero on mennyt jo nukkumaan, sillä hän on siinä iässä että tajuaa herkkujen päälle ja niitä hyvin mielellään on itselleen vaatimassa, niinkuin nyt siellä kylässäkin sunnuntaina :D Emme lähde häneltä kylässä herkkuja kieltämään, kun niitä muutkin syövät mutta kotona pidämme pähkinät ja keksit kaapissa visusti ja karkkiahan emme hänelle edes osta.

Eilen posti kantoi vihdoinkin kotiin ne ovisliuskat, voi jessus että kesti kauan niiden tuleminen! Tiedänpä senkin että jatkossa tilaan vain ja ainoastaan Halpa-Testistä enkä edes ajattele muita firmoja, sieltä testit tulivat lupaamassaan päivässä. Heillä ei nyt vain ollut mitään hyvää ovistestitarjousta joten jouduin ostamaan muualta.

Kipuilut alavatsalla jatkuvat mutta ovistestiin ei tullut mitään näkyviin. Tai no, ihan haalean haalean haalea testiviiva eli nega. Sunnuntaina alkaa taas Terolut joten toivottavasti ennen sitä tulis ovis. taitaa olla toiveajattelua.

Nyt lähdemme naperon kanssa ulkoilemaan kauniiseen talvisäähän ja sitten alkaakin leipominen huomisia vieraita varten. aion tehdä suolaista piirakkaa että saan itsekin syödä kahvipöydässä jotain :)

Kp 8

Tänään menossak kp8 ja vasenta puolta alavatsasta särkee. Särky alkoi eilen illalla, oli niin voimakasta että en saanut itseäni kunnolla suoraksi vaan kävelin mummoasennossa.kipu tuntui suht voimakkaana ja hetken kuluttua tuntui myös oikealla puolella. Nukkumaan käydessäni kipu tuntui myös oikealla puolella selässä. Tänä aamuna herätessäni kipu jatkui ja jatkuu edelleen. On tunne, kuin olisi käyttänyt liian kireitä housuja :O
Voikohan kyseessä olla ovis? Limat olivat aamusella myös aika liukkaat, jos nyt niin voi sanoa :D. Kiitos vaan sille nimeltämainitsemattomalle nettifirmalle jolta en ole vieläKÄÄN saanut testejä, olen ne tasan viikko sitten tilannut.. No, toissailtana heiluteltiin peittoja joten on siellä ainakin veijareita odottelemassa jos nyt jotakin tapahtuu tuon oviksen rintamalla. Epäilen vahvasti kuitenkin että kyseessä ei ole ovis, vaan jokin muu kiputila.

Eilen kävin sauvakävelylenkillä lapsosen nukkuessa kotona (joo, mieskin oli kotona) ja rankan lumipyryn ansiosta lenkki oli aika raskas, sekä alati räpsyville silmille, että koko kropalle. Teitä ei oltu aurattu joten rämpimistä riitti. Eilisen aamupaino oli 106,8kg.

Tänä aamuna poljin kuntopyörää kotosalla 30min tyhjällä vatsalla ja aamupaino 106,5kg.

107,2kg.

Sellaista. Siinä mun lounaani tänään. Loimulohta, Apetina fetajuustoa ja erilaisia kasviksia. Kaupan pakastealtaat ovat täynnä erilaisia pakastevihannes ja -kasvispusseja joista voi valita mieleisensä. Aika monessa vain on mukana myös perunaa ja ne jäävät minun osaltani kyllä sinne altaaseen odottelemaan muita ostajia. Annos oli erittäin maukas, maustoin kasvikset mm. harissalla ja suolattomalla mausteseoksella jossa oli myös sesaminsiemeniä mukana.


Paino prikulleen sama kuin eilen.


Aamulla söin ruis-kaurapuuroa ja n. 1dl mustikkaa mukana sekä kahvia rasvattomalla maidolla.
Lounaaksi tuo ylläoleva.
Välipalaksi aion kiskaista n.16.30 aikaan proteiinipirtelön ja iltapalaksi todennäköisesti munakkaan ja rahkaa.
Kasviksia olen aina syönyt TODELLA vähän, siis aivan hävettävän vähän. En jotenkin tykkää niistä. Salaatti (perus kurkku-tomaatti-vihreä salaatti) kerää mahaan todella paljon ilmaa että sitä vältän siksi. ja sitäpaitsi tuommonen perussalaatti on myös aika pahaa.


Jo viime sunnuntaina tilaamani ovulaatiotestit eivät ole vieläkään saapuneet. Olen ollut yhteydessä ko. nettikauppaan ja sieltä kerrottiin että liuskat on lähetetty mulle jo tiistaina.. no, kohta niitä alkaa tarvimaankin joten voisivat pikkuhiljaa tulla.. toisesta nettikaupasta aikanaan tilaamani tulivat seuraavana päivänä. Taitaa olla ensimmäinen ja myös viimeinen kerta kun tuolta puljusta tilaan mitään.

NYT!!!

Nyt se alkaa!! Tai oikeastaan eilen, mikä on sinänsä positiivista, että tätä on jo päivä takana! Nimittäin projekti nimeltään Terveellisempi elämä!
Mä olen oikeastaan tosi iloinen että mä päätin tän eilen. Mä kerron vähän taustaa asiasta.

Olen aina ollut pullukka. Muistan jo ala-asteella olleeni keskimääräistä isompi niin leveys-kuin pituussuunnassakin. Olin aina luokan pisimmän pojan pari kaikissa, missä nyt paria tarvittiin. Huono itsetuntoni kumpuaa paljolti ihan lapsuusajasta, ala-asteella minua kiusattiin kun olin pyöreä. haukuttiin erilaisilla rumilla sanoilla jotka oikeasti satuttivat. Isäni, äitini, ja sisaruksenikin ovat pyöreitä. Myös siitä syystä minua kiusattiin. Myös se, että meidän automme ei ollut viimeisintä huutoa, siitä kiusattiin. Myös se, että sain kauan toivomani tietyn tyyppisen fillarin vasta sitten, kun se oli jo OUT muiden mielestä. Myös ns. paras kaverini kiusasi ajoittain. En ikinä pysty antamaan heille asiaa täysin anteeksi, vaikka yritän ajatella että lapset ovat lapsia. Kiusaaminen on perseestä!

Nuoruusiällä kiloja kertyi, välillä vähemmän, välillä enemmän. Lukiossa olin vielä suht hoikka, tai no, omasta mielestäni. Ainakin nykyiseen verrattuna. Sitten opiskeluaikoina muistan myös kamppailleeni jonkin verran kilojeni kanssa, toki silloin tuli paljon käytettyä alkoholiakin joten kilot menivät osaksi sen piikkiin. Silloin kuljettiin pyörällä ja kävellen, kun ei muuta ollut. Koskaan en mennyt bussilla ja omaa autoa ei ollut. Aikuisiällä olen ollut liikalihava aina, lukuunottamatta laihdutuskuureja. Olen myös ns. romuluinen joten varmasti,vaikka olisin ns. liian laiha, painan aina enemmän kuin muut. Tämän hetkinen painoni ei kuitenkaan mene tuon romuluisuuden eikä isojen lihasten piikkiin.

En ole koskaan huudellut painoani missään, mutta nyt sen teen. Olen 170cm pitkä. Helppo elämä ja lapsen kanssa kotona oleminen tekivät sen, että kesällä 2012 painoni oli kivunnut huimaan 114,2kg:n! Se tuntuu kamalalta kirjoittaa. Tartuin kuitenkin härkää sarvista ja syyskuussa 2012 kun menin gestaatiodiabeteksen vuoksi kontrolliin, painoni oli 111,2kg. kolmisen kiloa siis tippunut muutamassa kuukaudessa. Lokakuussa aloin taas käymään kuntosalilla, se kun on oikeastaan ainoa urheilumuoto mitä siedän, noh, spinningin ohella. Jumpat saavat täältä ison peukun alaspäin. Eilen kävin puntarilla. 108,3kg. Alkas suoraan sanottuna vituttamaan. Suunta oli taas ylöspäin! Sitten jokin napsahti päässäni, sillä hetkellä kun olimme lähdössä naperon kanssa ulkoilemaan. Oli pakko laittaa ulkoiluhousujen alle kalsarit kun oli niin kylmä. ARVAA kiristikö? Kumarruin kireissä housuissa laittamaan pakkaskenkiä jalkoihini ja tuntui että verenpaine oli niin korkea että ihan päässä suhisi. Silloin päätin, että nyt. NYT. Ihan oikeasti, kukaan ei voi mun elämää muuttaa, ellen minä itse. Napsahtaminen kannatti sillä tänään aamulla puntarille kiivetessäni se näytti 107,2kg. Kun alkasin odottamaan esikoistani, painoni oli juuri ja juuri kaksinumeroinen. Haluan saavuttaa tuon kaksinumeroisuuden ja siitä suunta on sitten vain alaspäin. Mutta ensin haluan kaksinumeroiseksi.

Avaimet, jolla aion tuon kymmenisen kiloa repiä pois, ovat seuraavanlaiset: Käyn salilla 2-3krt viikossa, niinkuin tähänkin asti. Herkut pois. Liian ehdoton ei saa olla, ettei homma tyssää alkuunsa mutta lipsumisia ei saa tulla liiaksi ettei homma tyssää senkään takia heti alussa. Proteiinia lisää, punaiset lihat vähemmälle, vettä lisää ja arkiliikuntaa lisää. Yksinkertaisesti ja lyhyesti sanottuna, hiilarit vähemmälle ja protskua lisää.

Olen onnistuneesti pudottanut painoa muutaman kerran aikuisiällä, ts. omillani asuessani. Painonvartijat oli hyvä kanava, silloinkun täällä vielä ryhmiä oli. Enää ei vissiin taida olla olemassa koko Painonvartijoita? Toki, materiaali on tallessa joten niitäkin voisi vilkuilla. En muista paljonko paikkareissa silloin vuosia, vuosia sitten tiputin, mutta oliskohan ollut jotain kymmenisen kiloa? Pussikeitot. Niitä olen käyttänyt, eri merkkisiä ja ryhmässä ja itsekseni. Aina ne ovat toimineet mutta pitkäjänteisyyttä ei kaiketi ole riittänyt liian pitkälle kun paino on aina tullut takaisin. korkojen kera.

Kun aloimme lasta yrittämään, olin myös kolmenumeroinen painon saralla. Tiputin kontrolloidussa porukassa pussikeitoilla kymmenisen kiloa ja jouduin jättämään ryhmässä käynnin kesken tultuani raskaaksi <3 Voitte uskoa, että tämä tieto motivoi mua nytkin pudottamaan painoa. Uskon, että tuo kaksinumeroisuus on se kriittinen raja. Kymmenisen kiloa ei ole edes paljon. pudottaahan pitäisi paljon enemmän, mutta en halua asettaa itselleni liian ahdistavaa tavoitetta, pikkuhiljaa. Ja sitäpaitsi, paino on tippunut kuitenkin kesästä seitsemisen kiloa joten en valita. :) Teen oman sivunsa vielä tuosta painon pudotuksesta, siellä on päivämääriä ja kiloja.

kp 2

Terolutit toimivat melkein halutulla tavalla, eli tietenkin toive olisi ollut ettei vuotoa olisi tullut lainkaan, mutta sentään kierto piteni :) kierron pituudeksi tuli siis 26 päivää ja selvisin niistä hautajaisista ilman vuotoa, se on pääasia tässä vaiheessa. ihan tarpeeksi raskasta muutenkin, saati sitten vielä että olisi ollut kauheat krampit ja vuodot päällä. Heavy flow on kyllä taas kerran, mutta jotenkin kivut ovat vähemmät? Liekö teroluteilla vaikutusta? Tänään ottaa päähän ihan kaikki. niinkuin se, että laitoin aamupuuron jälkeen lapsen potalle kun hajut olivat sen mukaiset että kakka olisi tulossa. Istui potalla hyvän tovin tuloksetta. laitettiin vaippa takaisin ja hän lähti leikkimään. Eipä aikaakaan kun tuli luokseni ja tietenkin haisevana. Voi että mulla keitti! Miksi sitä kakkaa ei voi päästää sinne pottaan? otti niin lujaa päähän että alkas itkettämään! eikä oo eka kerta kun näin käy. joo, onhan hän vielä pieni mutta minkä teet kun ärsyttää! ja ärsyttää kun blogit joita olen seurannut, ovat niin raskauslässynläätä täynnä että pitää heivata nekin menemään. mua ärsyttää tänään kaikki. piti mennä spinningiinkin mutta mee nyt hei tommonen 50cm pitkä rätti takapuolessa istumaan pyörän päälle.. anoppi tulossa hoitamaan lasta mun spinningin ajaksi kun mieskin on harrastuksessaan joten kai sinne on silti raahauduttava.. tai sitten meen lenkille. ottaa niin lujaa päähän kaikki, pirun menkat! miehet sais joskus kokea tän ihanan vitutuksen ja pään pakotuksen, ymmärtäisivät meitä naisia ehkä vähän paremmin. tai sitten toiveajattelua.

Terolut ohi

Terolutit nappailtu ja menossa kp 25. Menkkajomotuksia on ollut jo muutaman päivän ja kovenevat päivä päivältä. Trust me vuoto alkaa huomenna kun on ne hautajaiset. Tänään taas päätin yhden "en sano näin koskaan jos vielä joskus raskaudun": POKSUA! "tää lähettää poksuen terveiset..." Voi jee.. "viikot poksuivat taas". Mä en edes tiedä miksi mulla niin nousee karvat pystyyn tuosta! Ihan kuin jotain popcornia poksuteltaisiin? Ne viikot vaihtuu tai lisääntyy, mutta EIVÄT POKSU!

Viluttaa

Tänään mulla on vilu. Niin vilu, että olen parkkeerannut takan viereen lattialle, tyynyn päälle istumaan, villasukat jalassa ja viltti harteilla, kuumaa kaakaota mukissa. Oltiin aamupäivällä naperon kanssa ahmimassa D-vitamiinia, eli nauttimassa aurinkoisesta talvisäästä! Aivan ihana keli, sopivasti pakkasta ja paaljon lunta! Eilen tekemämme lumiukko oli kuin olikin vielä pystyssä, kiitos yöllä tulleiden pakkasten. Tehtiin pulkkaretki lähipuistoon ja kyllä lapsosen posket olivat kuin jouluomenat kun tulimme sisälle noin 1,5h reippailun jälkeen.  Pulkka on ihan ykkösmenopeli näillä säillä. Lämmintä maitoa nassuun ja kyllä ovat päiväunet maistuneet!
Liekö tullut hieman hiki pulkkaa vetäessä ja pihalla riehuessa ja siksi nyt viluttaa.

Tänään on menossa kp23 mikä on ihan hyvä saavutus meikäläisen kierroissa. Menkkamaisia tuntemuksia on nyt ollut kolmisen päivää ja välillä tulee tunne, että alkkareihin valahtaisi jotain, mutta visiitti pikkulaan todistaa tunteen turhaksi. Mistä lie sekin johtuu?
Huomenna otan viimeisen Terolutin ja veikkaan vuodon alkavaksi lauantaina. Ai miksi? No siksi, että silloin menemme hautajaisiin. Minulla on aina menkat hautajaisissa, kesälomalla, jouluna, vauvauintipäivinä, pääsiäisenä, mökillä, kotona, kylässä, laivalla ja syntymäpäivinä. Jokin meno = mun menkat, story of my life.

Helmikuun puolenvälin kieppeillä menen jälleen kilpparikontrolliin, villi veikkaus on, että arvot ovat menneet liikatoiminnan puolelle, tuntemukset ovat sellaiset.

Näihin kuviin, morjens!

Ps. Kaikkien ahmittujen konvehtirasioiden ja 3viikon joulutauon jälkeen sain raahattua itseni spinningiin maanantaina ja olo oli tuskastunut  euforinen! Lisää tätä!

Pps. Muutin "yleisön pyynnöstä" lukija-asetukset jälleen niin, että kaikki pääsevät tätä lukemaan :)

Vitamiinilistausta ja kp18

Menossa kp18. Viime kierrossahan tämä jäi kierron viimeiseksi päiväksi. netistä olen taas vaihteeksi lukenut tarinoita terolutin käyttäjistä, kuinka pian he ovat raskautuneet.. turha itseensä valaa toivoa tuollaisista tarinoista, että "yleensä kolmannesta kierrosta". minäkin raskauduin esikoista yrittäessämme ekasta clomifen kierrosta, vuoden luomuyrityksen jälkeen. toista lasta yrittäessämme olen syönyt clomeja monta kiertoa, eri päivinä ja on ollut proveraa sun muuta. tuloksetta.
Ympärillä kuuluu vain napse kun toinen toisensa perään raskautuu. Edelleen joukossa suuri määrä niitä, jotka eivät edes haluaisi. Mä en käsitä tuota yläkerran ukon toimintatapaa, miksi suoda lapsi sellaiselle, joka ei lasta halua, miksi ei anna lasta sellaisille, jotka sitä toivovat, enemmän kuin mitään muuta maailmassa?

Eilen katsoin TLC-tvkanavalta ohjelmaa joka kertoi salaa raskaana olevista. ihmisistä, jotka eivät uskaltaneet kertoa läheisimmilleen raskaudestaan, joku pelkäsi äitinsä ja pastorina toimivan isänsä reaktiota, yksi pelkäsi jopa parhaan ystävänsä reaktiota siihen, miten tämä suhtautuu kun karikkoisen suhteen jälkeen perheeseen tulee toinen, tällä kertaa toivottu lapsi. Mä mietin ohjelman aikana, miten onnelliseksi lähipiiri tulisikaan puolestamme, jos kertoisimme että odotamme toista lasta. Sehän olisi vain luonnollinen jatkumo tähän pikku perheeseemme. Esikoiselle sisarus ja äidille ja isille toinen maailman rakastetuimmista ja toivotuimmista lapsista. Meillä olisi kaikki valmiina. Iso omakotitalo, jossa on yläkertakin vielä suunnittelematta, sinne voisi rakentaa lapsille oman valtakunnan. Meillä on iso piha, jonne ensi kesänä rakennamme leikkimökin ja keinut sekä hiekkalaatikon. Ennen kaikkea meillä on rakastavat sydämet, joihin vallan mainiosti mahtuu toinen ja kolmaskin lapsi.
Sylimme ovat aina avoimena uudelle lapselle ja se tunne, mikä isinkin sydäntä puristaa, kun toista lasta ei kuulu, on todella raastava, joskin hän on meistä se optimisti, joka uskoo että toinen lapsi meille suodaan.
Mua niin ärsyttää ihmisten ajattelutapa. Ajatellaan, että kun ollaan itse niin saatanan hedelmällisiä, että kaikki muutkin ovat. Miten se nyt voisi olla hankalaa, yksi lapsi pyöräyttää? Joku kitisi facebook-kirpparilla sitä, miten ihanat vaunut jollakin oli myynnissä, kuulemma vain vauva puuttuu. Myyjä tokaisi tähän että "se asia on helposti korjattu". Aijaa. Tekikö mieli huitaista? Tekikö mieli ottaa paidankauluksesta kiinni ja pyöräyttää pari kertaa? Ihmiset ovat välillä niin idiootteja!!

Mä yritän nyt ihan tosissani raskautua. Niin tosissani, että en tiedä enää mitä muuta voisin tehdä asian eteen.  Laihdutus tai sanotaanko keveämpi elämä on menossa vaihtelevalla menestyksellä, mutta kymmenisen kiloa pitäisi saada pois että olisin tyytyväinen. Saisinpa tämän kestoflunssan nyt karistettua niin pääsisin taas salille! Toista viikkoa nyt kurkku kipeä, aamuisin niin ettei saa kunnolla puhuttuakaan ja väsy ja vetämätön olo vaivaa kaiken aikaa. 

ajattelin laittaa samalla tähän näitä "lapsentekovitamiineja" hieman ylös, näitä siis nappailen tällä hetkellä.

Foolihappo 400mikrogrammaa
B6-vitamiini 100mg
D-vitamiiní 50mikrogrammaa
C-vitamiini 500mg

näiden lisäksi lääkkeistä käytössäni on siis jatkuvana Thyroxin 0,1mg
ja tässä (ja seuraavassa kierrossa) Terolut. 

Eilen luin netistä myös muiden, sekundäärisesti lapsettomien mietteitä ja olivat kyllä kuin omasta päästä heidän ajatuksensa. Kukaan ei voi ikinä tietää, miltä tuntuu kun toista lasta ei kuulu, se on eri asia kuin ettei ole lasta ollenkaan. On kumminkin kerran onnistunut, miksi ei onnistu toista kertaa?
Miten suuri on toisen lapsen kaipuu, kun tietää, mitä elämä lapsen kanssa on ja mistä jää paitsi, jos toista ei tulekaan? Miten monella vanhemmalla suurimpana ajatuksena on se, että saadaan sisarus esikoiselle. Sanoin miehelle, että mä olen tyytyväinen, jos saadaan kaksi lasta. Kaksi on parempi kuin yksi, vaikka kolme on se, mitä me kumpikin toivomme.

Rakkaus ja raastava kaipuu toista lasta kohtaan on sanoinkuvaamaton. Tulethan meille, tulethan?