kp 5, 4. pistopäivä

Tänään on kp 5 ja illalla pistän neljännen kerran Puregonia.
Oikeastaan mitään tuntemuksia ei ole ollut ennen tätä päivää- mutta tänään alkoi tuntumaan alavatsalla jotain. Ei varsinaista kipua, mutta .. ehkä kasvamista :D
Kumartumaan jne pystyy ihan tavallisesti, mutta yskäistäessä tuntuu jotain erikoista munasarjojen suunnalla.

Olo on hyvä ja luottavainen. Inssiin mulla ei ollut oikeastaan yhtään luottoa, mutta ajattelin että mennään nyt kun on mahollisuus. Tähän IVF:n sen sijaan luotan paljon enemmän. Tässähän kumminkin "ollaan raskaana kunnes toisin todistetaan", kun alkio on kohtuun viety.

Pistäminen on helppoa ja eilen pistin jo hieman ennen klo 21, sillä aloin valmistautumaan noin kymmentä vaille ja koko hommassa meni noin 3min. :D

Hyvää kuuluu ja ihan positiivisia viboja täältä lähettelen!

Ihania lukijoita mulla :)

Ihan ensimmäiseksi kiitos teille kaikille, jotka kommentoitte edelliseen paniikkipostaukseeni. 

On aivan mahtavaa saada apua teiltä konkareilta, mukava lukea myös että IVF on ollut toimiva ja lapsia on syntynyt :)

Kiitos kysymästä, pistäminen meni hyvin.

Harjoittelin tosiaan sillä suolaliuoksella, mikä paketissa oli mukana (sairaalasta saatu siis) ja pistin stressipalloon sitä liuosta. Se harjoituspistos toi sellaisen varmuuden, etten sössi kallista lääkettä.

Pistämisessä itsessään ei ollut mitään ihmeellistä, sehän on jo tuttua kauraa Pregnylin ansiosta. 

Ainoa ero oli, että paitsi tietysti koko pistolaite on niin paljon  yksinkertaisempi Puregonissa, mutta että pisto-ote piti olla erilainen kuin Pregnyliä pistäessä. 

Pregnyliä kun pistää, olen aina etusormella painanut ruiskun männän alas, nyt se ei onnistunutkaan, vaan piikin ollessa jo vatsanahkassa, piti otetta muuttaa niin, että painoin peukulla, muuten en saanut sitä otetta tarpeeksi voimakkaaksi. Siinä sitten tuntui vähän ikävältä, kun neula vatsassa joudun alkaa otetta vaihtamaan ja se vähän tuntui. Lääkkeen laiton jälkeen tuli tippa verta ja vatsaa kirveli jonkun aikaa. Sen koommin ei ole ollut mitään tuntemuksia. 

Polille soittelin aamulla ja kerroin alkaneista kuukautisista ja että olen aloittanut pistämisen. Ultra-aika on perjantaina, 2.10. 

Toivon kovasti, että saalista tulee!

ps. päänsärky on aika raju, johtunee suureksi osaksi siitä stressistä, mikä on ollut koko tästä proseduurista, lääkkeestä se tuskin johtuu, sillä päätä särki jo ennen lääkkeen pistämistä. 

Ainiin, sanoinko jo että te lukijani, olette ihania! :)

perkeleen puregon!!

Mua ottaa aivoon ihan satasella. Mä en halua alkaa pistämään itseäni. En halua punktioon, en  halua ultraan, en halua matkustaa kahdesti Tampereelle, en halua EN!! miksi helvetti ihminen joutuu tällaista paskaa kokemaan?

Mua jännittää tuo iltainen pistäminen niin täysillä. Pää täynnä kysymyksiä, mihin kukaan ei voi tänään vastata. Tänään mun pitää aloittaa pistäminen.

Onko siis väliä mihin aikaan pistän Puregonin? klo 21-22 välillä lukee sairaalan paperissa ja hoitaja sanoi, että noin puolisen tuntia saa maksimissaan heittää pistoaika edellisestä.
Pelkään niin, että sössin tuon pistämisen jotenkin. Joko mä saan sohlattua sen sikakalliin ampullin hajalle tai rikon sen kynän tai jotain katastrofaalista tapahtuu.

Vaihdanko neulan joka piston jälkeen? Ampullin kanssa on muutama neula ja kun sain polilta kynän, siinä oli kaksi neulaa jonkun suolalioksen mukana- kai nekin neulat voi käyttää??

Orgalutran, sitäkö pistetään sitten joskus  myöhemmin? Polilla ei puhuttu mitään Orgalutranista, luin sen reseptistä. Kai se on jokin jarru, että ei kypsät tuotokset karkaa omine lupineen reissuun, vai?

Mä pelkään niin sikana kaikkea haittavaikutuksia, hyperiä, sairaalareissuja...mä olen ihan varmasti yksi tuhannesta, joka saa jotain todella vakavia haittavaikutuksia.

Miten te itsenne pistäjät olette pärjänneet- auttakaa mua!

ei vieläkään meidän vuoro

istun negatiivisen testin vierellä. Miten tuttu näky?! Tästä saisi oikeasti jo jonkun maailman pitkästyttävimmän elokuvan, "Nainen ja yksi viiva". Miten jumalauta tämä on edes mahdollista? Eikö kaikkien todennäköisyyksien mukaan kerran synnyttänyt nainen, joka on tullut raskaaksi aikaisemmin saman partnerin kanssa, tule raskaaksi uudelleen neljässä vuodessa? Keskenmenosta on huomenna 2 vuotta, eikä ole ollut kiinnittymisyritystäkään sen jälkeen. Mä olen niin lähellä luovuttaa. naapurin ketjupolttajaanorektikkoperhe saa tällä välin kolmannenkin lapsensa. Pitääkö alkas itsekin polttamaan, lisäisikö hedelmällisyyttä? Vittu, en vaan jaksa!!!!

Dpo 11, Pregnylistä 12 päivää

Muutama onkin jo käynyt kyselemässä kuulumisia. Mitään kerrottavaa ei ole.

Oireita on vaikka kuinka, testi kirkuva nega.

Olen testannut ja 9 päivää Pregnylistä se vielä näkyi testissä. Sen jälkeen onkin ollut hyvin valkoinen testi.

Oireita on seuraavasti: menkkajomoja ollut pitkään, välillä kovempia, välillä miedompia.
Olen oksentanut, jopa niin rajusti että sain silmieni alle verenpurkaumat.
Ruoka ei oikein maistu, mahassa on inhottava ylävatsapaine, mutta kaupassa alkoi yhtäkkiä tehdä mieli maksamakkaraa ja suolakurkkua.
Kylmä on koko ajan, eilen illallakin niin kylmä, että tärisin.
Yöt menevät valvoessa, en saa unta. Viimeyönä heräsin yhtäkkiä kauheaan (anteeksi jo etukäteen) vatsakipuun ja siihen, että meinasin kakata sänkyyn. En muista, koska olisin viimeksi herännyt yölliseen ulostustarpeeseen! Vatsakipu jatkuu aina vaan, on todella kovaa. Ei siis mitään tavan menkkavatsakipua vaan oikeaa vatsasärkyä, rajua sellaista.
Mietin jo sellaistakin, että onko nyt jotain vatsatautia liikkeellä?

Olen testannut pregchekin ovistesteillä, tänään viiva vahvempi kuin eilen, mutta raskaustesti negaa.
nuo raskaustestit ovat jotain peeaskoja, mitä olen tilannut tukkupakkauksen Ebaystä, mutta kyllä ne plussaa näyttävät jos on aiheellista, on huomattu Pregnylin pistämisen jälkeen.

Että menkkoja odotellessa.

PS. soitin eilen apteekkiinkin ja varasin seuraavan kierron lääkkeet sinne valmiiksi.
pps. ja ne raskausuutiset.. miehen sisarukselle on tulossa vauva, on kolmannella kuulla. voitte uskoa, ettei pahemmin ilostuta?

Jos ajattelen hyvää, niin koenko hyvää?

Olen pyrkinyt olemaan positiivinen. Ajattelen koko ajan olevani raskaana, vaikka pieni perkele nostaa päätään koko ajan ja tunkee ajatuksen loppuun lauseen, "mutta en kumminkaan ole".
Olen jutellut vatsassani kasvavalle alkiolle, kertonut, kuinka me isin kanssa häntä jo kovasti odotetaan.
Olen luonut positiivisia ajatuksia vatsaani, kertonut alkiolle, että kasva ihan rauhassa ja vahvistu, että sinusta tulee perheeseemme neljäs jäsen. Sen jälkeen en toivomalla toivo enää lisää lapsia, tämä lapsi on meidän viimeinen.

Olen seurannut Pregnylin poistumista kehosta. Ensimmäisen halpatestin tein 5 päivää Pregnylistä, oli ihan selkeä punainen viiva, sen jälkeen viiva on haalistunut kovalla vauhdilla, tänään on 7 päivää pistoksesta, enkä näe testissä oikeastaan enää mitään. Pientä tummumaa kohdalla, jossa toinen viiva on. Viiva on kuitenkin vahvempi kuin mitä edellisellä kerralla, kun Pregnyliä käytin. Kyllä, säästän testit, niinkuin niin moni muukin. En lähde sille linjalle, että kertoisin, miten testi on vahingossa jäänyt kaappiin, minulla ei kusiset tikut jää kaappiin vahingossa.

Sokerittomuuteni- näkyvän sokerin käyttämättömyyteni on jatkunut kolmisen viikkoa. Ei tee edes mieli. Sille linjalle en lähde, että kyyläisin kaikki tuoteselosteet sokerin pelossa, mutta se, että karkit, pullat, myslit jne missä on sokeria, ovat jääneet pois ja mielestäni ihoni on parempi, puhumattakaan yleisestä olotilasta.

Mulla on nyt sellaisia menkkamaisia jomotuksia, mitä tulee aina noin viikko ennen menkkojen alkua. Mä haluan uskoa, että nämä jomotukset ovat jotain muuta.

En halua alkaa piikittämään itseäni, toivon niin kovasti että olisin raskaana.

folliultra ja muita kuulumisia

Hei pitkästä aikaa :)

Taukoa on pidetty tästä kirjoittelusta, niinkuin koko lapsettomuusasiastakin. Kesä on mennyt hujauksessa ja en ole märehtinyt koko vauvan tekemistä ollenkaan. Kesätauko oli siis nimensä mukainen.

Tänään olin folliultrassa sairaalassa, sillä otin hoitajan määräyksen mukaisesti Letrozolit kp 3-7 annostuksella 1+2+1+2+1 ja tänään kp 11 kävin tsekkaamassa, tapahtuuko tuolla mitään. Kyllä tiesin, että tapahtuu, kyllähän sen tuntee. Oikealla kasvoi isompi folli, olisko ollut 16mm ja vasemmalla hieman pienempi, kokoa en muista. On kuulemma aikasta harvinaista, että letroilla kasvaa edes kahta follia. On tainnut kesätauko tehdä tehtävänsä senkin suhteen, että vastetta tulee.

No, torstaina pistän Pregnylin ja lääkärin määräyksestä keskiviikkona ja perjantaina yhdyntä ;) lauantainakin kuulemma saa, jos jaksaa :D

Painoa on tullut kesätauon aikana jonkin verran, mutta niin, ettei olla yli sallitun BMI:n. Labrat kävin ottamassa viime perjantaina, siinä oli pitkäaikaissokeri, maksakokeet sekä kilpirauhaskokeet. Kaikki oli ok, jos vertaa maaliskuisiin kokeisiin. Maksa-arvoista ALAT on yhä koholla, maaliskuussa se oli peräti 68 (!!) ja nyt oli muistaakseni 45. Saan paperit kotiin, niin niistä voin tarkistaa.
Pitkäaikaissokeri oli ns. kinthaalla, eli 6,0 eli normaalin maksimissa, mutta ei koholla! Kilpirauhasarvot olivat ok, niitä ei sen kummemmin edes käsitelty.

Painosta ei tullut sen kummempaa saarnaa, kunhan sivulauseessa totesi, että on hieman noussut. Jos olisi alkanut aiheesta enemmän paasaamaan, olisin sanonut, että kesätauko on ollut nimenomaan kesätauko. Jos olisin sekundalapsettomuuttani märehtinyt, olisin myös painoani kovasti tarkkaillut..
No, nyt olen tehnyt erään päätöksen, joka varmasti kohentaa terveyttäni roimasti. Olen ollut nyt päivälleen viikon ilman sokeria ja olo on hyvin mainio! Ei tule sellaisia kummallisia verensokerin heilahteluja, mitä tulee kun syö makeaa. Tiedättekö, että välillä ihan hikoiluttaa ja vapisee kun menee sokerit niin alas. Olen päättänyt että vältän sokeria, erityisesti näkyvää, kuin ruttoa.

Mulla on ihan aikuisten oikeasti tähtäimessä normaalipaino vielä jonain päivänä, olen ajatellut, että kun esikoinen menee kouluun, minä olen normaalipainoinen. Siihen on aikaa, mutta on kyllä pudotettavaakin.

Toivon, ettei meidän tarvitse ottaa seuraavaa askelta hoitojen suhteen. Toivon todella. Se on nimittäin IVF. Jostain syystä pelkään sitä kuin halvattu. Suunnitelma on, että aloittaisin Puregon pistokset kp 2 alkaen, 175 yksikköä ja jatkaisin ainakin kp 10 saakka, sitten ultraan ja mahdollisesti Tampereelle munasolujen keräykseen. Sitten pian takaisin alkion siirtoon. Hirvittää jo nyt noi tulevat kustannukset, miten ihmeessä ihmisillä on varaa käydä yksityisellä näissä hoidoissa? Jos jumaliste yksi ampulli lääkettä maksaa yli 300e ja niitä tarvitaan kaksi hoitokiertoa kohden, pregnylit, lugesteronit ja kaksi reissua Tampereelle, (á 4h suunta) niin woaaaah... Luoja, anna mun tulla raskaaksi nyt! (vaikka tiedän, ettet kumminkaan anna, mutta toivoa sopii, eikö?)

Mulla on nyt ollut parisen viikkoa niin kova yskä, ettei mikään pysy sisälläkään, alapäässä siis. Ekan kerran kun yskäisee peittojen heiluttelun jälkeen, niin tuntuu, että kaikki on ulkona :D

Tänne kuuluu siis ihan ok, mitäs teille kuuluu?