Parempi päivä

Hassua,miten elämä kantaa.
Toissapäivänä kieriskelin itsesäälissä ja kaikessa siinä pahassa olossa,minkä negatesti aiheutti.
Eilen otti muuten vaan päähän kaikki ja tuntui,että universumi on mua vastaan. Otti oikeasti niin kovaa kupoliin, että en lähtenyt edes miehen kanssa syömään,vaikka hän sitä ehdotti. Ajatelkaa?!
Eilen oli niin väsykin,huonosti nukutun yön jäljiltä, että veetutti senkin takia.
Nukuin lapsen kanssa yhtä aikaa päikyt, 2h sikeää unta. Se auttoi vähän. Illalla katsottiin miehen kanssa pitkästä aikaa telkkaria yhdessä ja sain ajatuksia vähän muualle. Yön nukuin hyvin, olin niin poikki.

Tänään aamulla vessakäynnillä huomasin housuissa punaisen merkin, muistutus siitä, että todellakaan ei ollut meidän vuoro nytkään.
Vuoto alkoi ihan reippaanlaisesti samantien. Tässä asiassa kaikki on niinkuin pitääkin. Ei tuhruttelua,vaan heti kunnon vuoto. Kierron pituudeksi jäi 26 päivää, mutta tänään onkin tasan 14päivää oletetusta oviksesta :)
Hyvä juttu tässä on myös se, että kun vkloppuna juhlimme kolmevuotiasta päivänsankariamme, mulla on pahin olo silloin jo takanapäin. Toisaalta, silloin on taas huimausta ja päänsärkyä Letroista. No, näillä mennään. :)

polttavia kyyneleitä

Eilen illalla kotiin tultuamme testasin tosiaan kirkuvan negan ja tuli niin paha mieli että suihkuun mennessäni tunsin kurkun kuristuksen, kuivan kurkun ja salamana sinne kasvaneen kaktuksen. Itketti niin kovin,mutta itku ei vaan tullut. Pakotin sen ulos. Kun Se pääsi alkuun, ei loppua näkynyt. Kyyneleet olivat hyvin kuumia kun ne valuivat poskia pitkin. Siinä sitä taas oltiin, saman asian äärellä. Ei taaskaan. Ei taaskaan meidän vuoro.

Jos olisimme totaalilapsettomia, eroaisin kirkosta. Tuntuu olevan yläkerran kaverin kanssa sukset pahan kerran ristissä.

Tottahan se on

..että maho,mikä maho.
Vitivalkoinen testi, huomenna 14 päivää Pregnylistä.

mulla ei ole enää edes sanoja. VITTU SAATANA!!!!

Tuhoon tuomittu

..on tämäkin kierto. Ei mitään tuntemuksia,paitsi ajoittaisia "kuin menkat alkaisi"- kouraisuja. Nyt on perjantai ja maanantaina Pregnylistä 2 viikkoa. Testit kirkuvan valkoisia ja olo on petetty. Valoin uskoa ja luottamusta itseeni,että nyt onnistuisimme ja paskat.

Voisin lyödä isosta karkkipussista vetoa,että menkat alkavat,enkä raskaudu tästäkään kierrosta. ELI,jos olet Eka,joka kommentoit tähän viestiin jotain positiivista ja JOS satun raskautumaan, sulle lähtee karkkipussi postitse :)
Jätä kommenttiisi myös spostiosoitteesi :)

ps. Hel*etin kylmä juhannus!

Minne katosi ystävä?

Olen miettinyt vuosien saatossa erästä ystävääni. Olimme kuin paita ja pylly vielä 2005, olimme aina yhdessä. Viikonloppuisin hän saattoi soittaa mulle, että lähdenkö hänen kanssaan viikonlopun ruokaostoksille, voisimme sen jälkeen käydä vaikka kuoharilasillisella.
Vietimme viikonloppuja yhdessä, olimme hänen mökillään pohjoisessa ja joka päivä nähtiin töidenkin puolesta.
2006 tapasin mieheni ja yhteydenpito luonnollisesti väheni, syystä että HÄN ei halunnut "häiritä", eli meidän tapaamisemme olivat oikeastaan töissä. Lopetin tuolla työpaikassa 2008 ja menin toisaalle töihin. Olimme edelleen yhteydessä silloin tällöin, usein minun aloitteestani.
2009 menimme naimisiin, hän oli luonnollisesti kutsuttujen joukossa ja olikin kanssamme juhlimassa.
Sitten tapahtui jotain. Kai elämäntilanteemme olivat niin erilaiset, minä juuri naimisiin mennyt, hän jo kahden, kotoa muuttaneen aikuisen pojan äiti, yksin asuva äitiäni vuotta vanhempi nainen.
Ikäero ei koskaan ollut esteenä ystävyydellemme, päinvastoin. Kun kaksi samanlaista kohtaa, ikä on vain numero.
Olen ikävöinyt ystävääni kovasti.
Hän on törmännyt mieheeni muutaman kerran ja aina sanonut samaa: "pitäisi soittaa" - kuitenkaan koskaan soittamatta.
Hän ei ole nähnyt edes lastani, joka täyttää ihan kohta 3. Hän ei nähnyt minua edes raskausaikana, eli viimeisin tapaamisemme on tuolta vuodelta 2010 alkuvuodesta, silloinkin sattumalta.
Minä olen laittanut tekstareita, ehdottanut tapaamista, kysynyt koska sopisi. Vastaus on aina sama: "kun töiltä ehtisi".
Pari vuotta yritin ehdotella tapaamisia ja sitten lopetin. Tiedättehän, kun aikansa yrittää eikä mitään tapahdu, lakkaa yrittämästä.

Olen miettinyt syitä hänen käyttäytymiseensä. Olen miettinyt, häpeääkö hän kenties jotain? Onko jotain, mitä hän ei halua minulle kertoa? Onko hänellä kenties jotain sutinaa jonkun eksäni kanssa? Hän on aina ollut enemmän nuorempien miesten perään ja on puhunutkin mulle aikanaan eräästä, jota tapailin- ja tuo puhe oli hyvin ihailevaista.

En tiedä. Oli miten oli, ystävääni on ikävä. Haluaisin kovasti ottaa yhteyttä, mutta miksi se tälläkään kertaa johtaisi mihinkään?

Pregnyl häviää pikkuhiljaa

Jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin kuvassa näkyy pistopäivän (9.6.) jälkeisenä aamuna testattu raskaustesti (ylimpänä) ja siitä alaspäin tähän päivään saakka. Olisin kuvitellut, että testi olisi tänä aamuna ollut jo huomattavasti haaleampi, mutta ilmeisesti viikon kuluttua tuo 5000IU pitäisi olla hävinnyt kehosta.



 

Tuntemuksista sen verran, että alaselässä tuntuu ajoittain samalta, kuin olisi menkat tulossa. Mulla on hirveä väsy koko ajan, voisin vain nukkua. Alavatsa oli eilen vielä kova ja turvonnut, nyt se on jo suht normaali. Mitään pistokohdan aristuksia tms. mulle ei onneksi tullut, on vissiin niin, että kun tuota pehmikettä on tuossa alavatsalla sen verran, ettei pienestä säikähdä ;D Kaikki nämä tuntemukset ovat siis Pregnylin aiheuttamia.

 

Nyt pitäis ihan oikeasti malttaa vielä odotella, esikoisen synttäritkin ovat tulossa ja viimeisenä kahtena vuotena olen ajatellut synttäreitä valmistellessani, että olisihan aika jo meidän saada se plussa testiin, vaan aina mulla on ollut menkat hänen synttäreiden aikaan.. Saa nähdä toistaako historia itseään, mulla nimittäin olisi juuri kuukautisten aika hänen synttäreidensä aikaan..

 

kuva täältä

Kysymys Pregnylin käyttäjille

Irtoaako folli aina Pregnylillä?
Tapahtuuko irtoaminen siis 36h kuluessa vai keskimäärin 36h kuluttua?
Tuntuuko ovis voimakkaammin kun on pistänyt Pregnylin?

Itse alan epäilemään, ettei Pregnyl ole hoitanut hommiaan. En ole tuntenut mitään oviskipuja ja mietinkin, pitäisikö tässä vielä varmistella,vai luotanko lääkärin sanaan, että ma ja ti riittäsivät?
Eilen olimme niin sika väsyneitä miehen kanssa kumpikin, että uni vei voiton. Suoraan sanottuna, olo ei ole tänään yhtään kummoisempi. Olen nyt joka päivä tällä viikolla ottanut päivätirsat, oon hyvin uupunut. Onhan mun kropassa hcg:tä, joten ihmekös tuo.

Aion laittaa lääkärille meiliä ja kysyä tuosta Pregnylin toimimisesta /toimimattomuudesta.

Välillä hauskaakin

Eilen oli ihan hauskaa lapsentekorintamalla.

Ajattelin, ettemme voi jättää Pregnyl-ruiskun kanssa leikkimistä yömyöhään, vaan sekä akti, että ruiskuttelu on hoidettava alkuillasta. No- eikun lapsonen hoitoon ja kotiin hommiin.
Oli ihan mukavaa saada miehen kanssa pikkuruinen hetki ihan kahdestaan- siinä totesimmekin, ettei meitä ainakaan yrittämisen puutteesta voi syyttää.



kuva lainattu täältä

Makuuhuonesessiosta sen kummemmin kertomatta saimme homman hoidettua ja aloimme valmistelemaan Pregnyliä. Lääkepakkaus jääkaapista ja muut tykötarpeet valmiiksi.
Miehelle annoin tehtäväksi ampullien rikkomisen. Ampulleja oli kaksi ja kummassakin oli mustalla pisteellä merkitty heikennetty kohta, mistä ampulli räsähtää rikki (kuvan mukaan siististi). Eka ampulli meni aikalailla pirstaleiksi, toki neste pysyi sisällä niin kuin pitikin.
Toinen ampulli meni vielä enemmän rikki ja miehelle laitettiinkin laastaria kun sai vertavuotavan haavan käsiinsä.
Hän sekoitti kuiva-aineen ja nesteen keskenään ja minä hoidin sekoittelun. Sitä ei saanut ravistella ettei tule liikaa ilmaa nesteeseen, vaan pystysuunnassa pyörittelemällä aineet sekoittuivat hyvin. (en kyllä ymmärrä, miten sitä olisi edes voinut ravistella, kun se oli päästä auki??)
No, ei muutakuin lääke ruiskuun ja pistelemään.
Desinfioin pistopaikan ja ruiskaisin aineen sisuksiini.
Pienen hetken kuluttua tuntui pienen pientä kirvelyä vatsanahkassa mutta se meni äkkiä ohi.

Sitten alettiinkin imuroimaan keittiötä- niitä pienen pieniä lasinpalasia oli pitkin ja poikin keittiötä.
Haimme lapsen hoidosta ja laitoimme hänet nukkumaan- mies jäi kaivelemaan sormistaan lasinpaloja mikroskoopin avulla.
Tuskin niiden ampullien ihan noin on tarkoitus hajota, uskon, että mies puristi samalla kun väänsi, mistä syystä ne räsähtivät rikki.
Pääasia on kuitenkin, että aine saatiin sisuksiini ja tänä aamuna halusin testata raskaustestillä (niillä Ebayn halpatesteillä) miten ne reagoivat Pregnyliin ja kyllä siihen viiva tuli.
Näyttävät toimivan.

Tulisipa kahden viikon päästä toinen viiva. Nyt olisi jo meidän aika. Ihan oikeasti olisi.

Follikkelikontrolli kp 11

Letrot ovat toimineet toivotulla tavalla!
Kohdun limakalvo oli miltei 11mm ja oikealla hieno johtofolli, 23mm x 18mm.
Lääkärin määräyksestä tänään heilutellaan peittoja ja sen jälkeen tuikkaan Pregnylin.
Huomenna peittojen heiluttelua myös ja sitten vaan sormet ristiin.

Viimeinen

Viimeinen Letrozol napattu tänään. Kokemuksena vallan erilainen, kuin edeltäjänsä Clomifen. Päänsärky on ollut runsasta,ja tänään lensi vesiruikku. Anteeksi suorasanaisuuteni, mutta kaikki ainakin tietävät, millainen se on.
Toivottavasti auttavat jotain, ainakin kroppa niihin reagoi.

Olen aloittanut sokerittoman ruokavalion viikko sitten tiistaina. Syön lähes normaalia ruokaa, välttäen tietty pizzoja ja hamppareita jne, mutta pääpaino on sokerin välttäminen. Parisen kiloa on nesteitä hävinnyt ja vyötäröltä lukemat ovat pienentyneet. Oon aina sanonut, etten välitä niinkään puntarin lukemasta, vaan siitä, mitä peili sanoo. Peilin mukaan kasvot ovat kaventuneet ja on ns.helpompi katsoa itseään muutenkin. Kyllä se sokeri vaan turvottaa. Mikäli,tästä kierrosta en raskaudu, annan itselleni luvan syödä makeisia seuraavien menkkojen aikana, mutta jos jostain kumman syystä raskautuisinkin, niin sokerittomuus jatkukoon :) on kivempi olla, vaikka ensimmäisinä päivinä päätä kiristi niin julmetusti!

Ensimmäinen

Ensimmäinen Letrozole napattu tänään. Tuo maaginen, sinapinvärinen pilleri katosi vesilasillisen saattelemana kiduksiini.
Tuokoon tuo ihmepilleri sen, mitä tässä kaksi ja puoli vuotta on odotettu.
Onnena tilanteessa on se, että jos niin ei käy, niin onneksi minulla on lääkäri, joka ottaa minut vakavasti ja tekee varmasti kaikkensa, että onnistumme.

Näihin kuviin.