mahtavuutta! käväisin eilen labrassa mittauttamassa HCG arvoni ja tänään sain tulokset, alle yksi. Olen iloinen siitä syystä, että koska asioiden piti näin mennä, että tämä(kään) raskaus ei kestänyt, meni sitten kerralla kesken eikä jäänyt mitään kaavittavaa eikä kyseessä ollut esim kohdunulkoinen.

Erittäin, siis ERITTÄIN luottavaisin mielin seuraavaan kiertoon, tällä hetkellä limat ovat aika reippaat ja tänään kp 16 on tekaistu tuo alin ovistesti. Ajattelin, etten tässä kierrossa tikuta lainkaan mutta eilen illalla alkoivat sellaiset tuntemukset, että ajattelin kokeilla. Kaksi ylempää on tehty viimeviikolla.

Ihan luottavaisin mielin olen taas jälleen kerran tulevaisuuden suhteen, seuraavassa kierrossa on käytössä kovemmat aseet kuin koskaan aikaisemmin joten luottoa löytyy. Eräällä foorumilla minulle kerrottiin, että minun pitäisi olla luottavainen ja onnellinen siitä, että ylipäänsä saan plussaa testiin, heillä kun on vaikeuksia saada edes ovisplussaa ja olipa eräällä mennyt 9 vuotta yrittäessä, ilman plussan plussaa raskaustestissä. :( Vetää kyllä hiljaiseksi. 

Olisipa hienoa, kun kesän kynnyksellä moni lasta niin kovin haluava saisi alkaa kasvattamaan masuaan :) 

Hyvää vappua kaikille tasapuolisesti! 

Testisekoilua

Ajattelin eilen tekeväni sellaisen halppistestin (Alice) todetakseni että hcg on kääntynyt laskuun. Tein testin päiväpissasta ja viiva, joka testiin ilmestyi, oli vahvin tähänasti saamistani viivoista (tässä raskaudessa- vai miksi tätä nyt kutsutaan).
Ymmärrän, että testit saattavat näyttää plussaa vielä aika pitkään mutta miten viiva oli vahvempi kuin aikaisemmin?
Tänään aamupissasta tehty testi ei näyttänyt yhtä vahvaa viivaa enää.

No, reilu viikon päästä maanantaina menen uuteen hcg määritykseen - sittenhän sen näkee mikä on tilanne. Veikkaan nollaa.

Sadetta ja harmaata

Olemme naperon kanssa kahdestaan kotona tänään ja huomenna, mies on työreissulla. Onneksi vuoto alkasi maanantaina, eikä esim tänään kun olen ainoa vanhempi kotona. Vaikka olen sitä mieltä, että lapsen on hyvä nähdä kaikkia tunteita, että oppii niitä myös itse käsittelemään, silti en haluaisi olla surullisena ja apaattisena lapsen kanssa kahdestaan. Lapsi on nähnyt itkuni, hän on nähnyt isänsä itkun ja huomasimme kyllä hänen menevän hämilleen asiasta. Meillä kun ei ole ollut paljon aihetta itkuun lapsemme elinaikana :)

Aamulla vein lapseni hetkeksi isoäidilleen ja kävin rauhassa kaupassa. Lapsi tietenkin nautti siitä, kun sai hömppäillä mumminsa kanssa ja olikin kovin väsynyt kun hain hänen takaisin. Ei tarvinnut päiväunille kauheasti pyydellä.
Ulkona on niin raju vesisade, että en tiedä, miten tämän päivän ulkoilujen kanssa käy, mennäänkö tuonne kuraan tarpomaan sitten vielä iltapäivällä.
Sadepäivän ehdoton ruoka on tietenkin Koskenlaskija-lasagne, joten sellainen piti sitten tehdä. Ompahan lapsella hyvät sapuskat kun herää uniltaan nälkäisenä.

Oikeastaan aika vapauttavaa ajatella, että nyt on taukokierto. Aion tehdä kaikenlaista kivaa ja vähitellen unohtaa "lapsen teon". Kyllä. Periaatteessa olen tuota termiä vastaan, mutta kyllä meillä ainakin lapsia on tehty. Ihan tekemällä.

Parempi päivä

Eilen illalla nukkumaan käydessäni, hiljaisuuden vallitessa talossamme, oloni oli hyvin tyhjä, kuin minut olisi hakattu. Olin niin kipeä, lähinnä päästäni. Vuoto oli sen verran rankkaa, että välillä huippasi ja wc-käynnin yhteydessä alkasi heikottamaan kun pönttö on kuin teurastuksen jäljiltä.

Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Nukuin yön hyvin ja heräsin aamulla itkuhälyttimestä (toisesta päästä taloa) kuuluviin iloisiin kiljahteluihin ja heräsin hymy kasvoilla, oma rakas palleroni oli herännyt pirteänä uuteen päivään. Lähdimme pyörällä avoimen päiväkodin jumppahetkeen ja sen jälkeen pyöräilimme hieman ympäri ämpäri kotikonnuilla. 

Olen siivonnut, pessyt pyykkiä, imuroinut ja suurimman osan ajasta ihan hymyssä suin. Sitten taas kun lapsi nukkui, pysähdyin miettimään asioita ja vaivuin hetkeksi synkkyyteen, josta pakotin itseni pois. En voi alkaa synkistelemään enää tämän enempää. Olen ollut niin onneton, että tuntui hyvältä nauraa lapsen toilailuille ja olla suht oma itsensä. Niin karulta kun se kuulostaakin, eipä noitakaan asioita parane alkaa murehtimaan, se kun ei asiaa muuksi muuta, valitettavasti. 

Lapseni pakottaa minut ulos, laittamaan ruokaa = syömään ja menemään ajoissa nukkumaan, koska herätyskin on suht aikaisin. 

Onneksi minulla on sinut, rakas lapseni, äiti rakastaa sinua yli kaiken. 

hcg ja muut labratulokset

Olin eilen labrassa. Hcg oli 25 ja kilpirauhasarvot olivat TSH 0.87 ja T4V 18.
Parin viikon päästä uusi koe hcg arvosta.

kp 2 ja taukokierto

Niin siinä kävi, vuoto voimistui eilen iltaa kohti ja olin nukkumaan käydessä jo niin kipeä, että jouduin ottamaan lääkettä saadakseni unta. Ei kahta sanaa siitä, oliko kyseessä alkuraskauden keskenmeno. Oikeastaanhan mua harmittaa siinä mielessä vietävästi, että jos olisin jälleen kerran malttanut olla testaamatta siihen kp32 saakka (kuten ensin ajattelin), en olisi edes tiennyt olevani raskaana. Toisaalta taas olen jollain kierolla tavalla onnellinen siitä, että on taas todistettu, että ylipäänsä raskaudun (vaikka onhan mulla tuo napero todisteena).

Soitin tänään toiselle lääkärille, joka hänkin on minua hoitanut, ja kerroin tilanteeni.
Aikamme juteltuamme tulimme siihen tulokseen, että tätä vuotoa seuraa välikierto ja seuraavan vuodon yhteydessä aloitan Clomit taas tupla-annostuksella ja n.kolmisen päivää oviksen jälkeen aloitan Lugesteronit. Tämä oli nyt toinen kerta, kun innostumme poskettomasti plussasta ja sitten samana päivänä tärähtää suunnitelmat paskaksi.

Välillä mietin, onko tässä mitään järkeä. Pitäisikö meidän tyytyä yhteen pienokaiseen? Emme halua ajatella itsekkäästi, me emme halua lasta itsemme takia, minä pystyn elämään yhden lapsen äitinä, mutta haluamme naperollemme sisaruksen, mielellään kaksi- että hänellä on läheisiä silloinkin kun äitiä ja isiä ei enää ole.

Karu fakta on sekin, että kello tikittää ikänikin puolesta, 35v tulee mittariin syksyllä, joten ... nyt on kumminkin toimittava, ettei tarvi sit itteään siitä syyttää, ettei ole yrittänyt.

Miten tällaista voi kenenkään pää kestää? Oliko se niin liikaa pyydetty, että olisimme saaneet toisen lapsen? Teinit juoksevat hameet korvissa ja pamahtavat paksuksi kertalaakista ja sitten hankkivat abortin, koska eivät halua elämäänsä pilata. Väkisinkin tässä alkaa katkeroitumaan, helvetti sentään!

Vuotoa

Niinpä niin, pitihän se arvata. Vuoto alkoi päivällä. Aika runsasta ja kirkasta verta, joten eiköhän tämä raskaus ollut tässä. Kauanhan sitä kestikin.

Raskaana

Dpo 15 ja digi antoi tuloksen raskaana 1-2! Olen dpo 10 alkaen testannut halppisraskaustesteillä, liuskoilla ja saanut haamuja. Tänä aamuna tein apteekin oman ja sain hailakan viivan. Ajattelin että kyllä digissä on pakko näkyä jotain ja näkyihän siellä!

Puolentoista vuoden yritys on palkittu ja aloitettiin miehen kanssa kumpikin aamumme itkemällä yhdessä, meidän lapsemme saa sisaruksen! Soitin samantien ja varasin ajan kilpirauhaskontrolliin ja samalla mitataan HCG. Kilpirauhastulosten jälkeen saan tietää, nostetaanko tyroksiiniannostusta.

MÄ OLEN NIIN ONNELLINEN, vaikka samalla rukoilen, että pieni pysyy matkassa mukana ja saa syntyä terveenä meidän perheeseemme, odotettuna ja toivottuna <3

Asioihin perspektiiviä..

Eilen illalla, kun sain pienokaisemme nukkumaan, istahdin sohvalle miehen viereen ja aloimme juttelemaan. Olin ihan itku kurkussa, kun olin lukenut lapsen huoneessa istuskellessani aivan käsittämämättömän surullisista asioista. Toinen oli seuraamastani blogista, missä oli tullut musertavia uutisia rakenneultrassa. Itkin ja mietin, miten tuollaisesta voi selvitä? Jos on kaksi vuotta yritetty lasta ja vihdoinkin lapsi ilmoittaa tulostaan ja sitten todetaan kromosomihäiriö? Mua ahdisti tämän odottavan äidin puolesta niin paljon! Toivon sydämestäni hänelle ja miehelleen voimia tarpoa kaikki tämä loka läpi, mitä heidän polulleen on sattunut... :´(

Toinen juttu mille vollotin, oli Laran tarina - voi Herran tähden mitä sitä voi sattua pienen ihmisen kohdalle... vetää niin hiljaiseksi.. Erityisesti surullista oli nähdä se kuva, missä pieni makaa hengityskoneessa jalat ja toinen käsi amputoituna ja kuvatekstissä kerrotaan, että Lara ei vielä tiedä että hänellä ei ole enää jalkoja... Voi pientä kultamurua.. miten tuollaista voi kukaan joutua läpikäymään....

Omat murheet tuntuvat aina niin pieniltä, kun tällaisia asioita lukee...

Siemennestetutkimus

Olo on helpottunut. Siemennestetutkimuksen tulokset saapuivat tänään postissa ja kyseessä on normospermia! Liikkuvuus% on hyvä, samoin siittiöiden laatu.
Ei siis huolta sillä saralla :)

Tilasin halppisliuskatestejä huuto.netistä ja tänään kirkas nega päiväpissasta- rakossa n.1h. pitänee testailla muutaman päivän päästä uudelleen, aamupissasta. Ellei täti kurvaa sitä ennen kylään (todennäköisin vaihtoehto).

lämmöt edelleen 37.5 paikkeilla

37,3-37,5

Otsikosta käy ilmi aamun lämpömittaukset. Kovin ovat korkealla.

Olo on kuin menkat alkaisivat ihan just ja nenän alle ja nenänpieleen ilmestyneet finnit vain vahvistavat tuota kauhukuvaa. Eilen illalla nukkumaan käydessä olin ihan totaalisesti menettänyt toivoni tämänKIN kierron suhteen. Miksi me emme olisi ansainneet uutta onnea? Ja vaikka eilen illalla soimasin itseäni huonosta äitiydestä, olen mä oikeasti hyvä äiti. Mieskin aina kehuu kuinka hyvä äiti olen. Ja kyllä lapsikin on ihan tyytyväinen vanhempiinsa. :)

Tänään agendassa mm. leipomista lapsen kanssa, tehdään pakastimeen vierasvaraksi korvapuusteja! :)

Totaalinen napsahdus

Tänään on ollut paska päivä. Niin totaalisen paska ja mulla on hermot paukkuneet ja oon ollut kuin viulunkieli kireänä. Ollaan oltu muksun kanssa kotona lukuunottamatta pientä visiittiä mummolassa ruokailemassa.

Mua on ärsyttänyt ihan kaikki. Se, että keittiö on aina täynnä. Roskikset ovat aina täynnä. Ulkona satoi lunta ja oli varsinainen DDR-ilma. Ulos ei huvittanut mennä aikaansa tappamaan. Muksu kiukutteli minkä ehti ja mulla tuli vessakäynnin yhteydessä pikkutippa verta paperiin. Se ei koskaan ole tiennyt mitään hyvää. Kiinnittymisvuoto on täysin tuntematon käsite tässä taloudessa- tunnetaan nimellä välivuoto ja sitä tulee päivätolkulla, ruskeaa, vanhaa verta, tuhrua, joka ei lopu- hyvä jos viikossa.

Rikoin astianpesukoneen aterinsysteemistäkin rivan, niin ärsytti kun se ei mennyt paikalleen. Sitten jäi ripa käteen. Muksullekin ärhentelin, hän kun tietää, miten äitiä ärsytetään. Omantunnon tuskissani mietin, että tämä kaikki on vain yläkerran tapa osoittaa, etten ansaitse toista lasta, enhän osaa olla hyvä äiti tälle yhdellekään.

Paska päivä loppuu paskoissa tunnelmissa.

Ps. Peruin ikäseulonta papa-ajan. Ei kiinnosta. Mennään sitten kun kiinnostaa.

Sunnuntain lötköilyä

Toimeton sunnuntai. Mies töissä, me naperon kanssa leikitään ja halitaan. Yritin katsoa hetken Top Chefiä, mutta syliin oli niin kova tunku että jäi ohjelma katsomatta. Ihanaa, kun on tuollainen pieni, joka vaatii hellyyttä. Muutama vuosi vielä, niin syliin ei tulla edes pakottamalla, joten pitää ottaa ilo irti nyt kun sylissä halutaan olla kaiken aikaa. Sylissä ollessaan hän kuiskuttaa korvaani "äitih" ja halaa kovasti <3.

Olen nyt muutamana aamuna mittaillut lämpöjä ja tulos on jatkuvasti 37,2-37,3. Olo ei ole flunssainen tms ja muutenkin on aika oireetonta. Yöt ovat osaltani tosi levottomia, viimeyönäkin näin unta, että ystäväni, neljän lapsen äiti, kuoli. Ihan hirvittävää! Heräilen öisin ja olen ihan tuskainen, palelen ja olen jotenkin onneton.
Ärsyttää se papakin niin kovasti, että oksat pois!

Dpo 7.

kp 21 ja dpo 6

Olen seikkaillut paljon mm. Kaksplus foorumilla lueskelemassa piinailijoiden oireista. Toiset innostuvat testailemaan raskautta jo joskus dpo 5- ja pettyvät saatuaan negatiivisen tuloksen raskaustestiin. Paljon olen kuluttanut aikaani myös sivustolla www.countdowntopregnancy.com mihin ihmiset postailevat kuvia raskaustesteistään ja ovulaatiotesteistään, niitä saa sitten porukalla äänestellä ovatko positiivisia vai negatiivisia. Sieltä löytyi myös ihminen, joka oli dipannut jonkin halpisraskaustestiliuskan vereen! Kaikenlaista...

Viikon verran kun tässä odotellaan, niin olisi kaksi viikkoa oviksesta. sitten ollaan kaiketi hieman viisaampia sen suhteen, mihin tämä kierto menee. 

Omista oireistani sanottakoon että niitä ei ole. Ei siis mitään. No, vatsa on ollut sekaisin ihan kiitettävästi yleensä iltaisin, oikeastaan koko ajan oviksesta alkaen. Tänään päivällä oli menkkoja enteileviä kipuja alaselässä ja vatsassa. Luulen, että menkat sieltä taas saapuvat suht pian.

Maanantaina saadaan mitä luultavimmin siemennesteanalyysin tulokset. Jännittääkö? No aika vähän!

Asiaa klomifeenisitraatista

löysin muutaman hyvän linkin, jotka olen tallentanut puhelimeeni kirjanmerkkeihin- mistään muualta en ole saanut yhtä kattavasti tietoa ko.lääkkeestä, kuin näiltä sivuilta- sivut ovat valitettavasti englanniksi.

Tsekkaas tämä sekä tämä

Toivottavasti saat infoa, minä ainakin sain! 

Ihmeet tapahtuvat muille ja musiikista voimaa

Ostin, luin ja valistin itseäni. Mielenkiintoinen kirja- kertoo mielestäni hyvin kuvaavalla tavalla ajatuksista ja tunteista, mitä jokaiseen pettymyskiertoon liittyy. Onnellista oli kuitenkin huomata, miten tämä lapsettomuuden suossa vuosikausia tarponut pariskunta löysivät vuosien jälkeen ilon toisistaan ja yhdessä olemisesta.

Itse olen muutamana iltana iltapesuja tehdessäni kuunnellut musiikkia samalla. Olen vienyt Ipadini kylpyhuoneen pöydälle ja huudattanut Spotifystä hyviä biisejä. Oma fiilis paranee kuin silmänräpäyksessä! Ihmeellinen on musiikin voima!
Oma ns. voimabiisini on Beyoncen Single ladies- tulen aina niin hyvälle fiilikselle sen kuultuani ja olen ajatellutkin, että kun joku asia sekundalapsettomuus oikein masentaa, kuuntelen tuota biisiä ja saan taas virtaa. Ja jos ei ole mahdollisuutta kuunnella, hyräilen sitä ja pakotan itseni hytkymään sen tahdissa- ei paha vai mitä? Onhan joku viisas joskus sanonut, että feikkihymykin, minkä saa väkipakolla luotua naamalleen vaikka kuinka kiristäis ja ahdistais, tekee olon paremmaksi- niin kai se musiikin tahtiin hytkyminen sitä ainakin tekee!

Tätä kirjoittaessani, tässä olohuoneessa istuessani, meinasin muuten ihan oikeasti saada sydärin! Katolta (asumme omakotitalossa) tipahti ihan järjetön määrä lunta ja asiaankuuluvasti tietenkin kovalla ryminällä. Sielua kylmäsi kun mietin, kuinka tunti sitten kävelimme lapsosen kanssa seinänviertä- onneksi lumi ei tullut alas silloin!

Ps. tuo kirja on muuten myytävänä, en aio lukea toista kertaa :) 

ovulaation jälkeistä elämää

Oletan että tänään on dpo 3, sillä testit näyttivät positiivista lauantaina ja sunnuntaina ei ollut juurikaan enää tuntemuksia. Muistin juuri, että lauantaina telkkaria katsoessamme makoilin divaanilla ja yhtäkkiä tunsin vasemmalla puolella alavatsassa (muniksissa) jäätävän puukonviillon- olisikohan munasolu irronnut silloin?
En ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa.

Rinnat ovat kipeät, lähinnä koskiessa, muuuten kipu ei tunnu. Väsynyt olen ja kylmissäni, mutta niitäkin olen aina. Vatsa on tavallista enemmän sekaisin kyllä. Tämä on taas tätä, että itselleen kehittelee oireita kun sitä raskautta niin kovin toivoo..

Pienen pyynnön kuiskaan tuulen matkaan, toivottavasti pyyntö kuullaan ja siihen vastataan.... :)

ps. ainiin, se piti vielä kertoa, että kaikki tässä pitää kokeilla... marssin eilen Alkoon ja hain pienen punaviinipullon, josta sitten otin eilen lasillisen... pthyi! olkoonkin organic viiniä, maistui silti ihan pa*kalle! yöllä heräsin hirveään päänsärkyyn ja suun kuivamiseen.. mulla oli krapula!!

Dpo 1?

Pääsiäisen kunniaksi sain Pregcheckin liuskaovistestiin vahvat viivat ja varmistin tuloksen digiovistestillä ja kyllä, minä ovuloin! Paremmin kehoni reagoi tuohon 100mg Clomifeniin, kuin aiempaan 50mg:n annokseen. Lauantaina iltapäivällä tein siis noi positiiviset testit ja illalla nukkumaan käydessä paine alavatsalla oli niin kova, että istuminen, makaaminen ja seisominen sattui. Kävellessä tärähtely sattui.
Sunnuntaiaamuna herättyäni kivut ja paine olivat poissa ja enää tuntuu vain pieniä vihlaisuja silloin tällöin.

Ja mikä parasta, positiiviset testit tein kp 14! Kuin oppikirjasta?! Olen hyvin onnellinen siitä, että kerrankin ovis tuli ajallaan, eikä aina myöhässä, kuten Clomeillakin on tähän mennessä käynyt.

Siementä on jemmattu ja mä niin toivon ja rukoilen, että tämä kierto olisi kierto, jossa meidän onnemme kääntyisi!