Uuden vuoden lupaus

teen uuden vuoden lupauksen jo nyt. En lupaa mitään. Sensijaan laitan blogin jäähylle enkä kirjoita mitään, ennenkuin on jotain kirjoitettavaa. Tulee siis mitä ilmeisimmin pitkä tauko.
En jaksa kirjoittaa omasta epäonnestani, jatkuvista pettymyksistäni, pahasta mielestä. Joka kerta kun avaan blogini, silmille pompahtaa iloisia ja niin helvetin mahtavia ultrakuulumisia sekä -kuvia. Kuinka helvetin säälittävää on, että itse kuulun aina niihin, joilla on myös raskautumisen jälkeen vain paskoja uutisia kerrottavana. Kaikki päättyy aina siihen pisteeseen, mistä alkaakin. Muilla on toisin. Kun raskaus alkaa, se jatkuu ja pam, vauva syntyy.
En jaksa. Mun ei tarvi jaksaa.

Blogi menee nyt vain vain kutsuttujen luettavaksi ja laitan sen sitten taas joskus näkösälle, jos kiinnostaa tai jos jaksan. Todennäköisesti ei kumpaakaan.

olen. hengitän. hymyilen.

Kahden viikon etelänloma takana. Aurinkoa, sangriaa, viiniä, löhöilyä, jäätelöä, lapsen riemua, hyvää ruokaa, yhdessäoloa. Aivot narikassa!


Olen kylpenyt auringossa, nauttinut elämästä! Voin sanoa levänneeni ja keskenmeno ja tyhjennys ei ole käynyt mielen vieressäkään! Voi kun kaikilla olisi aina mahdollisuus lähteä kauas pois kun jokin suru kohtaa. Auttaa oikeasti tosi paljon!


Vaikka muutama päivä sitten kotiin palattuamme tämä kylmyys ja ennenkaikkea pimeys iski vasten kasvoja, ei haittaa, mulla on ihan hyvä fiilis.


Arkea, lapsenhoitoa, jouluun valmistautumista. Ei tarvi stressata hoidoista, alkioista, piikeistä ja lääkkeistä, plussista ja niiden vahvuuksista, saati kuulostella oireita. Tuntuu kuin olisin ilmassa. Olen kaivannut tätä tunnetta.