kystan kuolema

olin kystan seurantaultrassa muutama tunti sitten ja kystasta ei ollut mitään jälkeä enää. Vuoto alkoi eilen aamupäivällä, yhden päivän päästä vimpasta Primolutista.


painoa on pudonnut niin paljon että senkään puolesta ei mitään estettä inseminaatiolle, joka mahdollisesti tapahtuu ensi viikon lopulla tai seuraavan viikon alussa.


huomenna aloitan Letrozolit annoksella 2tbl/pvä ja ensi viikon torstaina folliultra. Saas nähdä!  

Lukko

Olen ollut kauhuissani. Lääkäri ei maininnut käynnilläni mitään erikoista kystasta, muutakuin että siellä sellainen on. Ei maininnut muuten munasarjastakaan, kun vasta paperissa, joka tulee sairaalakäynnistä aina jälkikäteen.

"...ovariossa kysta, jossa pieni papillaarinen nystyrä!..

"...ovario aivan kiinni kohdussa"

Olen ennenkin ihmetellyt lääkärin lähettämiä papereita, niissä on asioita, mistä ei käynnillä puhuta mitään. Yritin tavoitella häntä sairaalasta, tuloksetta, Puhelimeen vastannut hoitaja sanoi, "ei se välttämättä.. tai siis.. no, välttämättä tarkoita mitään pahaa".

Arvatkaa, paransiko mieltäni?

Laitoin sitten lääkärille spostia ja kysyin asiasta. 

Kerroin myös, että kun minunlaisessani tilanteessa oleva ihminen lukee PAPERISTA, jonka saa kotiin ja käsiinsä iltakymmeneltä, että hänen sisällään olevassa kystassa on jokin PAPILLAARINEN NYSTYRÄ ja aloittaa googlettamisen asiasta, (kun ei muutakaan tietolähdettä ole), syöpädiagnoosi on valmis.

Mies oli sitä mieltä, että mikäli lääkäri laittaisi jotain syöpäepäilyä potilaalle TIEDOKSI, kirjeellä, hän olisi niin hakoteillä kuin olla voi. 

Kerroin miehelleni asiasta, että olen niin väsynyt tähän jatkuvaan tulkitsemiseen ja pahimman pelkäämiseen.. koko ajan vaan odotan ja pelkään, koska tippuu jokin suurempi pommi KUIN selittämätön sekundäärinen lapsettomuus osaksemme. 

Mies sanoi, että mun pitää ehdottomasti saada itselleni jotain muuta ajateltavaa. Tämä lapsettomuus, yrittäminen, henkinen taakka, on sellainen LUKKO mulle, että tässä suossa rämpiminen ei voi tuoda toivottua tulosta, vaikka kuinka rukoilisi. 

Että mulla on järkevä mies!

Olen niin syvällä tässä mudassa, mun päässä ei pyöri muutakuin nämä asiat. Hoidan lapseni mutta kaikki muu aika, mitä hän nukkuu/ leikkii itsenäisesti, mietin ja märehdin lapsettomuutta. 

Niinpä, koin kaiketi jonkinlaisen herätyksen! Olen yrittänyt unohtaa kaikki asiat (niin hyvin kuin jatkuvalta vatsakivulta olen pystynyt) ja keskittänyt ajatukseni toisaalle. Olen siivonnut, silittänyt, ulkoillut lapseni kanssa ja tänään olimme aamupäivällä harrastamassakin yhdessä. Odotan vain, että päivät kuluvat ja pääsisin tuosta kystasta eroon. 

Sain vastauksen lääkäriltäni tänä aamuna,ei ole mitään syytä epäillä mitään pahanlaatuisuuteen viittaavaa. 

Munasarjakysymykseen jäi vastaus saamatta. 

Lääkärilläni ei ole kuulemma tarvetta pimittää asioita.

Kysynpä vaan, miksei voi sitten selittää asiaa ko. kirjeessä vaikka muutamalla sanalla?? 

Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että mulla on hyvä lääkäri, ei varmasti paras, mutta ainakin parempi kuin minua aiemmin hoitanut. 

Olen löytänyt kovasti ilon aiheita eilen ja tänään, ihan arkielämästä. 

Eilen nautin kovasti kun pääsimme lapsen kanssa tekemään lumiukkoa, siis olemme joutuneet kaksi viikkoa kykkimään sisällä erilaisten sairauksien takia, on ollut kovaa kuumetta, kurkunpääntulehdusta, influenssaa, mahatautia.. you name it! 

Niin ihana olla ulkona, oikein vetää raitista ilmaa keuhkot täyteen!

Tänään pesin ulkoilumme ja harrastuksemme jälkeen pyykkiä ja vein ulos kuivumaan, miten ihanaa!

Mukavaa on myös se, että lyhyen ajan sisällä on tulossa monenlaista kekkeriä perhepiirissä, onneksi ei kuitenkaan  yksiäkään ristiäisiä!!

Kyllä tämä tästä, taas kerran :)

ps. onko tämä tausta mahdollisesti parempi? itse kauhistuin, kun luin koneella tuolla mustalla taustalla ollutta tekstiä, sattui silmiin! 

Pakollinen inseminaatiotauko, kuinkas muuten

Olin tänään folliultrassa. En nukkunut juurikaan, sillä aika oli niin aikaisin aamulla, että jännitin vain, heräänkö ajoissa.
Tämän päivän ultrassa oli tarkoitus nähdä suuri, kaunis johtofolli, joka olisi tarpeeksi kypsä irtoamaan piakkoin ja suuntaisimme Tampereelle IUI:n.
Lääkäri hihkaisi katsoessaan oikeaa munasarjaa, siellä oli komea "folli". Mitattuaan sen, hän totesi, ettei kyseessä olekaan folli vaan KYSTA. No mitä helvettiä?? TAAS?

Kyllä vain, ei johtofolli voi olla kp 10 kooltaan 30 mm.
En voinut muuta kuin alkaa itkemään. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen. Takki on niin tyhjä!!!!!!

Olen tsempannut laihduttamisen kanssa ja saanut BMI:n alle hoitorajan, eikä mua edes punnittu siellä sairaalassa. Kun tuo kysta oli siellä, kaikki muu oli turhaa.

Mulla on aika uuteen ultraan helmikuun lopussa, mutta tiedän historian toistavan itseään ja kystan perkele on paikallaan tiukasti vielä tuolloin. Tarkoittaa siis sitä, että maaliskuussakaan emme pääse inseminaatioon.

Saa nähdä, ehdimmekö sinne lainkaan, ennen kesätaukoa.

Viime vuoden alku oli ihan samanlainen- suvantovaiheen jälkeen alettiin folleja stimuloimaan ja sitten tuli kysta, jonka poistuminen kesti 3kk.
Kai ne tuntemukset, joita koin välittömästi aukkarin jälkeen viimekuussa, olivat sitten tästä kystasta johtuvaa.

Nyt olen vetänyt naamariin Letrozoleja aivan turhaan ja saan vetää perään Primolut-kuurin jälleen kerran, että saadaan vuoto alkamaan ajallaan. Vitutus on lievä sana.

KYLLÄ ELÄMÄ ON MAHTAVAA!!