1532

Olin tänään verikokeessa. Arvo oli tasan viikko sitten 109 ja tänään, 20 päivää siirrosta se oli 1532.
Hienosti on noussut ja sain ajan varhaisultraan, joka on muutaman viikon päästä.
Tänään eletään rv 5+1 eli silloin, 7+ viikolla, syke pitäisi  näkyä jos on näkyäkseen.

Lääkäri soittelee minulle vielä tänään koskien Lugesteronien lopettamista.

Olen pöllämystynyt ja onnellinen, mutta historiani tietäen, en uskalla luottaa kovastikaan.

Tämän on pakko onnistua, ihan pakko. Punkt, slut.

pp 17

Eilen kirjoitin kuulumisia, mutta koska kännykällä ei jostain syystä kuvan liittäminen onnistunut, jätin kirjoittelun tälle päivälle. 

Eilen oli siis pp 16 ja tein aamulla Apteekin raskaustestin, joita ostin noin viikko sitten pari kappaletta. En ole  niillä vielä tässä rupeamassa testannutkaan. 

Tulos ei jätä mitään arvailujen varaan. Hcg on noussut kiitettävästi koko ajan ja nyt huomaan tuntevani jonkinlaisia kasvukipuja kohdun suunnalla. Repäisykipuja tuntuu varsinkin vasemmalla puolella alavatsaa, kun käännyn nukkuessani esim selältä vatsalle tms. Viimeyönäkin heräsin tälläiseen repäisyyn.

Rinnat ovat jonkin verrran arat ja pientä etomista tulee ja menee silloin tällöin.

Olimme tupereissa viime lauantaina ja oli ihan sikahuonosti järkätty alkoholittomien osalta koko ilta. Alkumaljat olivat vain alkoholillisia ja minullekin sellainen tuupattiin käteen, pyysin kohteliaasti alkoholitonta, sen kummemmin perustelematta ja sain sellaisen, tosin noin 5 min odottelun jälkeen. Eli minua ja minun alkoholitonta maljaani odotettiin. Kyllähän se kävi kaikille selväksi että minulla tosiaan on alkoholiton. No, ihan sama. Noista kekkereistä lähdimme miehen kanssa kotiin jo ennen ilta ysiä, alkoi niin väsyttää ja hikoiluttaa. En tiedä mikä tämä hikoilujuttu taas on, mutta välillä tulee ihan kamalia hikipuuskia. Kai se hormoneista johtuu?

Vuoto alkasi tosiaan edellis sunnuntaina ja loppui viime keskiviikkona, torstaina tuli enää jotain pientä pyyhkiessä. Sen jälkeen ei ole ollut mitään vuotoa, mutta pelkään kuin halvattu uuden vuodon alkamista. Tänäänkin aamulla vessaan mennessäni oli niin kova pelko siitä, että paperi olisi pyyhkiessä punainen. Miten ihmeessä voisin päästä tästä kauhusta eroon?

Vaikka sanoin hoitajallenikin, että mikään ei mua enää tässä raskaudessa yllätä, olen silti hyvin, HYVIN pelokas. Mieheni mielestä tämä ei ole enää tervettä. 

Torstaina menen verikokeeseen ja mikäli arvo on kunnolla noussut, alamme varailemaan ultra-aikaa. 

Mitään epäilystä HCG:n noususta mulla ei ole. Mietin vain sitä, että esim esikoisen aikana mulla ei kertaakaan mitattu verestä hcg arvoja. Onko tuo hcg mittailu vähän turhan stressin lisäämistä?

ja niin, tänään on rv 4+3. Pitkä ja kivinen tie pelkoineen kaikkineen edessä. 

Jännän äärellä : uusi verikoe

Nyt eletään jännittäviä aikoja. Tänään olin uudessa HCG-mittauksessa. Tänään on siis pp 13 eli huomenna vasta virallinen testipäivä.
Maanantaina, pp 10, hcg oli 35 ja tänään pp 13 luku oli 109, eli noususuunnassa :)

ajattelin aamulla verikokeeseen lähtiessäni kun niin oksetti ja alavatsalla tuntui sellaisia jänniä, ei nyt kipuja, mutta jotain tuntemuksia mitä oli esikoisesta alussa, että ei välttämättä ole arvo laskenut.

Hoitaja konsultoi lääkäriä ja soitti minulle takaisin. Lääkäri oli ehdottomasti käskenyt jatkaa lugeja ja määrännyt ensi torstaille uuden verikokeen. mikäli viikon kuluttua arvo on noussut, aletaan varailemaan ultra-aikaa.

Alkionsiirrossa pp 13 hcg-skaala on kuulemma 39-270, eli mulla on nyt vähän alle puolivälin.
Ei kuitenkaan ihan alapäässä.

Siltikään en uskalla juhlia, tässä on vielä niin monta muuttujaa.

Ja niin, se vuoto. Vuoto oli rajua su-ke ja sitten rauhottui. Enää ei tule siteeseen mitään, ainoastaan tulee verta pyyhkiessä. Ihan kuin menkat olis ollut.

Epätietoisuus jatkukoon!

Floppia kaikki tyynni

Ja vitut!
Tuli vihdoin ja viimein kirje Taysista. Ihan reisille meni tää eka ivf, siis 9 munasolua joista 6 hedelmöittyi ja kaks top alkiota, thats it. Neljä muuta ilmiselvästi roskiskamaa. Pakkasessa ei ole kuin yksi eli voipi olla tammikuussa hukkareissu. Aika vähän hajottaa ihmistä.

pp 11

Tänään on alkion siirrosta 11 päivää. Niistä neljänä olen saanut yhä vahvistuvan plussan testiin ja kolmena olen vuotanut kuin viimeistä päivää. Vuoto on ihan normaaliin kuukautisvuotoon verrattavissa olevaa ja lugen laittamisen jälkeen makoilen noin 10min ennenkuin nousen pystyyn, että lääkkeestä imeytyisi edes jotain.
Hoitajalle soitin eilen aamusta ja hän sanoi, ettei tilanteessa voi oikein tehdä muutakuin käydä verikokeessa heti (eilen siis) ja sitten muutaman päivän kuluttua uudelleen. Kun soitin tuloksia, hoitajan kommentti oli hyvin yksiselitteinen: biokemiallinen raskaus. Hänen mielestään HCG:n määrän pitäisi olla jo muutama sata tässä vaiheessa. Hänen mielipiteensä oli, että lopettaisin lugesteronien käyttämisen heti, koska arvo on noin pieni- itse ehdotin, että käyttäisin lugeja ainakin seuraavaan verikokeeseen, JOS nyt sattuu että vuoto olisikin jonkun hematooman tms. aiheuttama..Hoitaja kertoi varmistavansa asian lääkäriltä ja sanoi ilmoittavansa lääkärin kannan mulle samantien. Lääkäri sanoi, että mikäli vuodon mukana ei tule riekaleita, hänen mukaansa lugeja tulisi käyttää seuraavaan verikokeeseen, eli torstaihin.

Puhelun jälkeen aloin googlailemaan viitearvoja milläkin raskausviikolla. Tuo minun HCG arvoni 35 on sellainen, että pienemmilläkin arvoilla (pp 10) raskaus on jatkunut, vuodosta huolimatta. En ole aivan täysin heittänyt kirvestä kaivoon, mutta en myöskään anna itselleni turhia toiveita. Olen asennoitunut niin, että tämä(kin) raskaus on menetetty, kaikki mitä tapahtuu positiivisempaan suuntaan, on todellakin positiivista.

Nukuin viime yön ihan hyvin. Jonkinlainen epätietoisuus siitä, että raskaustestit vahvistuvat samaan tahtiin kun vuoto lisääntyy, on ollut äärimmäisen stressaavaa. Eilen sitten jostain syystä pillitin hetken ja sitten ajattelin, että perkele, tästäkin suosta noustaan. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Onneksi olemme taas pian lähdössä jokavuotiselle kahden viikon etelän lomalle, aion todellakin olla NIIN lomalla, enkä suo tälle paskalle projektille ajatustakaan.
Saan mennä perheeni kanssa rannalle, nauttia vesipuistoista ja iltakävelyistä, auringosta, lämmöstä..
Tottakai ensisijaisesti toivon ihmettä (mitä meillekö? pah) että raskaus jatkuisi ja kaikki menisi hyvin, mutta plan B on todennäköisempi. Lomaa odotellessa.

ps. tänään en testannut, en edes muistanut koko asiaa aamulla. ihmeellinen ihmismieli!

Turha luulo

turha luulla, että tätä mahoa raskaaksi saataisiin, edes modernin lääketieteen avulla. Haista paska kroppani sen jälleen todisti, kyseessä kemiallinen raskaus. Surkean kropan surkea hcg arvo surkeat 35.

Tänään testi jälleen vahvempi kuin eilen ja silti lopputulema tämä.

Pp 9, plussa ja tuhrua

otsikossapa ne tärkeimmät. Eka hailukka plussayritys oli pp 7, eilen pp8 jo selkeä viiva ja tänään pp9 vaaleanpunainen toinen viiva, kyseessä PC liuska. Samaan syssyyn kun iloitsin eiliseen nähden vahvistuneesta viivasta, pyyhkiessä tuli rusehtavaa paperiin. Toisella pissakerralla punaista, äsken kun kävin pissalla, ei mitään. Siteeseen ei ole tullut mitään.
Onko tämä nyt sitä kiinnittymisvuotoa? Ei ole koskaan aikaisemmin ollut, tosin eipä mulle ole alkiotakaan ennen siirretty. Eikö näissä hoitoalkuisissa ole useimmiten vuotelua? En jotenkin jaksa stressata. Kipuja ei ole.

Haista paska- piinapäivät

Voi ristus että mä olen kyllästynyt! Mä olen niin kyllästynyt, että kaivan kohta itseltäni silmät päästä.

En käsitä, miten ihminen on niin tyhmä. Se kuvittelee, että nyt kun on top-alkio siirretty tähän kuppaseen, rupiseen, ylipainoiseen kroppaan, siitä voisi tulla jotain. Niin vähän ihminen tietää.

Mulla alkoi eilen menkkajomotukset. Samanlaiset, mitä on tullut viimeisen neljän vuoden ajan jo viikko ennen menkkojen alkua. Vitutus tulee aina käsikädessä niiden jomotusten kanssa, niin tuli nytkin.
Mä olen muka yöllä tuntenut repäisykipuja kääntyillessäni, paskat, ne on punktion jälkeisiä kiputiloja tai lugejen aiheuttamia.
Rinnat ovat kipeät, no- ei ole minun kohdallani merkki raskaudesta- ne ovat lugejen aiheuttamia.

Mä tyhmä idiootti tein tänään kusitestin, en aamupissasta, vaan ehkä vartin pidätyksellä päivällä, juuri kahvia juoneena. PP 6, kirkuva nega. Paskat testit, paskalla ihmisellä, paska lopputulos.

Tiedän, on vasta PP6, mutta minkä itselleen mahtaa. Mä olen jo niin valmis vastaanottamaan sen negatuloksen, sitten viikon päästä, mikäli nyt edes sinne asti päästään.

Voi vittu mä sanon, mä ehkä tapan sen, joka on keksinyt tämän kahden viikon odotusajan.

pp 5

Miedot menkkakipuilut alkoivat tänään. On myös tosi flunssainen olo ja lämpö nyt päivällä 37,6. Rinnat ovat arat ja eilen meinasin oksentaa kun avasin astianpesukoneen, se likaisten astioiden haju oli jotenkin ylitsepääsemätön. Miksi aika matelee? Miksei Tampereelta tule jo sitä kirjettä, että tietäisimme, montako lopulta saatiin pakkaseen?

pp 4

Eiliseltä jäi kuulumiset kirjoittamatta. Toisaalta, eipä olisi ollut kauheasti kirjoitettavaakaan. Oikeastaan minkäänlaisia oloja ei ole tällä hetkellä. Eilen oli vähän kovaa painetta vasemman munasarjan tienoilla ja kun se helpotti, paine siirtyi oikean muniksen kohdalle.

kuva täältä

Tuo Lugesteron töhnä on kyllä aivan käsittämätöntä! Ekat yöt valvoin, kun välillä sitä oikein lorahteli housuihin ja tuntui, että pikkarisuojasta huolimatta oli, kuin olisin housuun pissannut. Nyt niiden valuminen on vähentynyt ja niistä tulee ulos käytännössä ne kuoret pissalla käynnin yhteydessä.
Keksin yölliseen suojaukseen hyvän kikka kolmosen, sillä en halua olla kaiken aikaa pikkarinsuojat housussa- ja sitten kärsiä siitä kutinasta mitä ne osaltaan aiheuttavat.
Olen joskus taannoin ostanut ekokaupasta kestositeitä, ovat jotain "superluomuja" ja ne tuntuvat todella miellyttävältä ihoa vasten, ovat siis nepparilla suljettavia pitkähköjä siteitä, puuvillasta tehty.
Ei ole enää tuntunut märältä, eikä ole tarvinnut sen takia valvoa. Ihmettelen vaan, kun ekapäivinä Luget valuivat ihan norona, nyt ei tule oikeastaan mitään.
Se mössö, mitä niistä tulee, on järkkyä! Mitä olen ulkomaisia sivustoja seuraillut (liittyen IVF:n), ne luteaalitukilääkkeet, mitä he maailmalla käyttävät, paketeissa tulee mukana sellainen asetinpuikko, millä tabletin saa syvemmälle. Päässä on ikäänkuin pihdit, joilla tabu viedään sisälle. Olisiko hieman kätevää?

Tänään on 8 päivää Pregnylistä. Rinnat ovat hyvin arat ja nännipihat (mikä sana!!) ovat hyvin suuret.
Välillä tunnen jotain tuntemuksia vatsan ja munisten suunnalla, mutta ainahan niitä on ollut sekä Pregnylin, että varsinkin Lugejen jälkeen.
Aika tuntuu matelevan ja pitäisi kauheasti keksiä tekemistä, pitääkseen itsensä kiireisenä.

Huomiseen!

pp 2

Tulin kirjaamaan omia tuntemuksia vain pikaisesti ylös.

Molemminpuolista munasarjasärkyä on käytännössä koko ajan, vatsakivut ovat kovat, kiitos Lugejen.
Mutta mitä on tämä jatkuva vitutus? Pinna on kireällä ja olen kuin viulunkieli?! Isäntä lähinnä ärsyttää, sanoin äidillenikin, että lähden yksin mökille viikoksi, kaipaan vain omaa rauhaa nyt.

PP 1

Sanoin miehelleni jo pistosvaiheessa, että kun tämä rumba on ohi ja alkio siirretty onnistuneesti, nukun varmaan viikon putkeen.

Näkisittepä minut nyt. Silmänaluseni ovat tumman harmaat, leuka ja nenä näppylöitä täynnä, iho on harmaa ja silmämunat punaiset. Haukottelen, tärisen kylmästä ja väsymys kalvaa kehoani.
Koko ajan on nälkä ja en jaksa edes shoppailla.
Tällainen henkinen mylly, jatkuva ajatustyö, pelkääminen, pahimman ajatteleminen, toivon ja epätoivon jatkuva vaihtelu on äärimmäisen kuluttavaa. Puhumattakaan sitten pahoinvoinnista, alavatsan pinkeydestä ja mustelmista, mitä piikittely on aikaansaanut. Alavatsa on kuin jonkun vakavan onnettomuuden jäljiltä. Olen ollut pahalla tuulella, kärsimätön ja vihainen.

Toivon niin jumalattoman paljon, että me vihdoin onnistuisimme, saisimme elävän, terveen lapsen, perheemme neljännen jäsenen. Sen jälkeen ympyrä sulkeutuu, ei_ikinä_enää. Jäljelle jäävät alkiot, jos niitä siis jäisi, saisi minun puolestani lahjoittaa alkioadoptioon. Toki niistä on 50%omistussuhde miehelläni, joten asiasta voisi sitten keskustella.

Olen miettinyt paljon niitä pieniä alkioitamme, jotka Tampereella asustavat. Hurjan kaukana isistä ja äidistä ja isosisaruksesta. Yksi priima siirrettiin kohtuuni eilen, toinen priima pakastettiin ja neljää vielä jatkoviljellään ja mahdollisesti pakastetaan. Kymmenestä munasolusta 9 oli kypsää ja 6 hedelmöittyi. Näin muistaakseni oli. Saan paperit kotiin, kunhan pakastus jne on selvää loppujenkin kohdalta.

Viimeyönä valvottiin jälleen, pienen hurjan yskän vuoksi ja se aika, kun hän ei yskinyt, näin valveunta siitä, miten alkio vuotaa pois ja tunsin housujen märkyyden, kiitos helvetin Lugesteronit.

Eipä tänne muuta, kuin jatkuvaa vilua ja väsyä ja mun synttäreiden juhlintaa. Oliko muuten pikkusen liikuttavaa, saada lahjaksi lapsen ihan itse valitsema kaulakoru! Koru on hopeaa, sellainen hento sydän, jossa kukkasia sisäpuolella. "Rakkauden sydän"-niinkuin hän itse sitä nimittää.
Rakas puolisoni muisti minua ja näppyisiä kasvojani täydellisellä kasvohoidolla, olenhan mä nyt melkoisen siunattu, kun mulla on tällainen perhe!

pieni rakas

Sinä pieni, kaksipäiväinen, vain nelisoluinen, mutta me sua jo niin rakastetaan. Sinä pääsit lämpökaapista pitkän tunnelin läpi äitisi kohdun lämpöön. Valioyksilö, sanoivat.
Voit olla varma, että minä teen äitinäsi kaiken, että sinulla olisi hyvä olla ja pääsisit tänne sisaresi ja vanhempiesi luo. Me niin sinua rakastetaan.


Kasva pieni, tartu lujasti kiinni, älä päästä irti.


Se, että pääsit tänään kohtuuni, on minulle jo riittävän kaunis syntymäpäivälahja. Tartu, kasva, tule -tee elämästämme vielä parempi.

punktion jälkeen

Eilen olin kipeä punktion jäljiltä. Sain polilla parasetamolia suonensisäisesti punktion jälkeen ja autoon päästyäni käytin koko matkan kotio saakka sähköllä toimivaa lämpötyynyä, joka leikkasi kipua hyvin. Kotiin päästyäni otin 1g parasetamolia ja toisen nukkumaan käydessäni. Yön nukuin hyvin, mutta lapsen raju yskä herätti ja valvotti muutaman tunnin. Nukkumaan käydessä laitoin ekan Lugen ja aamulla toisen. Niitä käytetään nyt kolmesti päivässä. Tänään ei ole ollut enää kipuja ja vessassa pystyn käymään normaalisti. Huominen siirto jännittää, ei itse proseduuri, vaan se mitä siitä seuraa. Saa pitää peukkuja:)

10

punktio ohi. 10 munasolua saatiin kerättyä. Olo on..no, ihan ok. Kipeää teki ja tällai viikon valvomisen jälkeen aika sekava. Saalis oli hyvä ja kokemukseen oon tyytyväinen. Tänään aloitan luget ja siirto on perjantaina. Hiphei!

pikakuulumiset kännykällä

Olen toistaiseksi kännykän netin varassa. Toka ultra oli eilen ja folleja on parisenkymmentä. Pregnylin pistin eilen illalla ja punktio on Tampereella huomen aamulla. Jännittää aivan satasella!

itkuinen, väsynyt ja helvetin kyllästynyt

Itkettää. Kroppa täynnä hormoneja, itkettää niinkuin raskaana ollessa. Hoitaja sanoo, että me kyllä kerromme asioista, kun ne ovat ajankohtaisia, potilaan ei tarvitse olla ennenaikaisesti asioista kartalla, alan itkemään. Hoitaja kysyy, mikä itkettää, luulee varmaan, että nyt se on ihan oikeasti sekoamassa. Itken, koska itkettää. Onneksi hän itse kysyy, että itkenkö hormonien vuoksi, vai onko jotain muuta syytä, saan  nyökättyä. Hoitaja toteaa, että "sinulla on nyt kroppa niin täynnä hormoneja, että siksi sinua itkettää, se on ymmärrettävää". Asia selvä, jatketaan.

Kävin tänään siellä ultrassa. Olen oikeastaan niin väsynyt ja voimaton, että en jaksaisi edes kirjoittaa, mutta haluan kirjoittaa koska A) tiedän että teitä lukijoita kiinnostaa ja B) haluan asiat itselleni muistiin.

Puregon annos on ollut sopiva, kaiketi. Vasen munasarja on tehnyt töitä kovasti, oikea on laiskotellut. Olenkin paikallistanut voimakkaammat tuntemukset vasemmalle puolelle alavatsaa.

Vasemmalla puolella follit olivat, 11, 11,9,8,12,9,12 ja 11 mm eli yhteensä 8 kpl.
Oikealla puolella 10,10,9,9 ja 3 kpl pienempää. Hoitaja kirjasi paperiin väärin, kun kirjasi suuremman saldon oikean munasarjan tuotoksiksi, vaikka koko ajan lääkäri puhui vasemmasta.
Endometrium 8mm.

Lääkärin mielestä "saalis" on hyvä, ei merkkiä hyperistä tms.
Puregon annostus pidetään samassa, eli 175iu ja tästä illasta alkaen pistän myös Orgalutrania. Maanantaina seuraava ultra-aika.
Punktio aikaisintaan ensi keskiviikkona, voi mennä myös to-pe. Mikäli punktio keskiviikkona, siirto olisi perjantaina. Mikäli punktio menisi to-pe niin siirto seuraavana maanantaina.
Hoitaja kysyi, haluanko Tampereelle ilmoitettavan, että pelkään punktiota, sanoin että kiitos, ilmoita. Haluan rauhoittavan ja kaikki mahdolliset kipulääkkeet.
Onneksi mulla on niin ihana hoitaja!

Eilen iski ihan totaalivitutus pistämisen hetkellä. Teki mieli heittää se perkeleen kynä mäkeen, ahdisti ja vitutti samanaikaisesti niin lujaa, etten tiennyt mitä isken hajalle kun niin mielessä  myllersi.
Tällaista paskaa joutuu läpikäymään itse  kun toiset tulevat raskaaksi, aivan liian helposti, aivan liian usein. Haista vittu, elämä!