vittu mikä päivä! aamusta saakka vituttanut kaikki.
anoppi vituttaa, kun se on niin kiltti kaikille, vaikka oikeasti sen ei edes tarvis olla. Ihmiset käyttää sitä hyväksi. En ala nyt kummemmin ruotimaan, pitkä juttu ja liittyy ihmissuhdekiemuroihin, huoltajuusasioihin ja vanhempien riitelyyn..
Mies vituttaa kun se on niin hyvä kaikessa. Jos se olisi se, kenessä on sekundamahous, niin meillä olisi jo toinen lapsi, koska hän vaan aina onnistuu kaikessa, mä en missään.
Pikkujoulutkin oli ja meni. Kurkkua kuristi, porukka humaltui ja minä katsoin vierestä. Olin kuski, vaikka itse halusin niin, silti olisi tehnyt mieli kietaista se perkeleen vodkapullo huiviin ykkösellä. En ottanut mitään, jos olisin ottamut, olisin juonut itseni tajuttomaksi ja itkenyt kohtaloani.
Pikkujouluissa kuulin, että Martta ei päässyt, kun Marttahan on raskaana ja hänellä oli niin kova migreeni, että hän kuulemma joutuu ihan lattialla makaamaan. No voi vittu, että ihan lattialla! On saatana sentään raskaana!
En saa edes itkettyä, vaikka haluaisin. Kaikki vaan pakkautuu ja paha olo pahenee entisestään. Tuntuu, että kuristun.
lauantai 21. marraskuuta 2015
maanantai 16. marraskuuta 2015
Mitä mulle kuuluu
Ihana Gretel jo kyselikin kuulumisia, tarkoituksenani olikin tulla kirjoittelemaan kun lapsonen on kerhossa. Muuten ajatus pätkii kovasti, kun pienellä on koko ajan jotain kerrottavaa.
Lauantainen tyhjennys meni helposti. Niin fyysisesti kuin psyykkisesti paljon helpommin kuin viimeksi. Kun edellisessä postauksessani kirjoitin, että tyhjennys on lähtenyt hyvin käyntiin ja raskausmateriaalia poistui, sen jälkeen sitä ei enää näkynytkään. Se, mitä kohdusta tuolloin tuli, siinä oli kaikki. Pientä limakalvoroipetta on tullut enää sen jälkeen ja mietinkin, että varmasti joudun kaavintaan tai saan vielä neljännen satsin Cytotecia ja joudun tulla sunnuntaina osastolle uudelleen. En onneksi joutunut, sillä loppu-ultrassa näkyi kohdun tyhjentyneen kunnolla. Limakalvoa oli vielä jäljellä, mutta muuten kaikki poistunut.
En tarvinnut piikkiä lihakseen, toisin kuin viimeksi, vaan pärjäsin 2x Panacod ja 1xBurana 600mg satsilla. En pysty käsittämään, miksei mulla ollut viimeksi lämpötyynyjä apuna, sillä ne auttoivat oikeasti ihan hirmu paljon! Mulla oli niin ihana kätilö, joka väsymättä ravasi lämmittämässä niitä pusseja mulle. Mulla oli aluksi vain yksi lämpötyyny, mutta kun kivut yltyivät, pyysin toisenkin, yksi selkään ja yksi vatsaan.
Lauantai meni vähillä itkuilla, olen niin turtunut tähän paskaan, ettei oikein enää edes itketä.
Mies oli mun kanssa osastolla koko päivän, 12h hän istui erittäin epämukavalla tuolilla mun seurana, kävi välillä vain syömässä ja hakemassa mulle juotavaa. Mä sain osastolla kaksi ateriaa, jotka nyt ei olleet paskanhäävejä, mutta kyllä niillä hengissä pysyi. Nälkä oli tajuton koko päivän.
Sunnuntaina kävimme kolmestaan syömässä ravintolassa ja siellä iski totaalinen melankolia. Katselin iloista lastamme siinä piirtelemässä ja iski tajuntaan ajatus, että hän ihan oikeasti taitaa jäädä ainokaiseksemme. Tuli niin surullinen olo ja mietin niitä neljää pientä suojelusenkeliä, jotka hänellä nyt jo on, että toivottavasti varjelevat ainokaistamme hänen elämänsä poluilla mahdollisimman hyvin.
Autossa kotiinpäin matkatessamme radiosta tuli jokin ihme nyyhkybiisi (terkkuja vaan radio Aallolle!) ja hanat aukesivat ihan totaalisesti. Mä olin niin surullinen. Mä en vaan pysty käsittämään mitä ihmettä tää kaikki on, miksi elämä kohtelee meitä näin. Miksi? Multa loppuu sanat.
Se, mikä mua on auttanut jaksamaan tässä kaikessa paskassa, on ollut tieto tuulimunasta. Mulle kerrottiin perjantain ultrassa että kyseessä on tuulimuna. Mietin, että paska säkä, mutta joo, mullehan sattuu.
Lauantain ultrassa keskusteltuani toisen lääkärin kanssa, kävi ilmi, että alkio oli olemassa, sen koko vastasi perjantain (rv 7+4) ultrassa kahta viikkoa pienempää. Sykettä ei näkynyt ja hän katsoi vielä jotain virtauksiakin, niitä ei ollut. Alkion koko oli noin millin.
EIHÄN KYSEESSÄ SILLOIN OLE TUULIMUNA????????!!!!!
Mua alkas surettamaan ihan kympillä kun kuulin tuon tiedon. Miksi helvetissä mulle on syötetty pajunköyttä ja kerrottu raskauden olleen tuulimuna. Alkio oli ihan selvästi olemassa kun kokokin vastasi viikkoja 5+4? Lääkäri joka mut ultras perjantaina, on lapsettomuuslääkäri ja ollut alalla vuosikymmenet. Miksi hän sanoi näin?
Aion kysyä asiaa häneltä, kunhan saan voimia siihen. Mulla ei ole mitään asiaa polin suuntaan tässä vaiheessa, seuraava hcg-mittaus on vähän ennen joulua, toivottavasti on laskenut nollaan jo siinä vaiheessa.
Samalla, kun soitan ja kysyn niitä tuloksia, kysyn tästä tuulimunatuomiosta.
Missään vaiheessa en ole kyseenalaistanut sitä, etteikö alkio olisi ollut kuollut, näinhän sen itsekin. Ei sykettä, ei mitään eloa. Kuolleesta on mahdotonta saada elävää, vaikka kuinka odottelisi.
Onneksi lähdemme pian etelään. Olen niin irtioton tarpeessa. En jaksa olla täällä pimeässä, koleassa, masentavassa paikassa. Tarvin valoa ja iloja, lapsen naurua ja nautintoa kun saa läträtä vesipuistoissa. Haluan istua illalla rauhassa ja juoda Sangriaa ja katsella tähtitaivaalle, miettiä mikä tähti on mikäkin enkelimme.
Tammikuussa on edessä kromosomitutkimukset, kyseessä oli neljäs keskenmeno.
Voi kun meidän pieni pakkastyyppimme selviäisi sulatuksesta ja saisimme hänet kyytiin. Enää en toivo mitään. En yhtään mitään. Odotan vain.
Lauantainen tyhjennys meni helposti. Niin fyysisesti kuin psyykkisesti paljon helpommin kuin viimeksi. Kun edellisessä postauksessani kirjoitin, että tyhjennys on lähtenyt hyvin käyntiin ja raskausmateriaalia poistui, sen jälkeen sitä ei enää näkynytkään. Se, mitä kohdusta tuolloin tuli, siinä oli kaikki. Pientä limakalvoroipetta on tullut enää sen jälkeen ja mietinkin, että varmasti joudun kaavintaan tai saan vielä neljännen satsin Cytotecia ja joudun tulla sunnuntaina osastolle uudelleen. En onneksi joutunut, sillä loppu-ultrassa näkyi kohdun tyhjentyneen kunnolla. Limakalvoa oli vielä jäljellä, mutta muuten kaikki poistunut.
En tarvinnut piikkiä lihakseen, toisin kuin viimeksi, vaan pärjäsin 2x Panacod ja 1xBurana 600mg satsilla. En pysty käsittämään, miksei mulla ollut viimeksi lämpötyynyjä apuna, sillä ne auttoivat oikeasti ihan hirmu paljon! Mulla oli niin ihana kätilö, joka väsymättä ravasi lämmittämässä niitä pusseja mulle. Mulla oli aluksi vain yksi lämpötyyny, mutta kun kivut yltyivät, pyysin toisenkin, yksi selkään ja yksi vatsaan.
Lauantai meni vähillä itkuilla, olen niin turtunut tähän paskaan, ettei oikein enää edes itketä.
Mies oli mun kanssa osastolla koko päivän, 12h hän istui erittäin epämukavalla tuolilla mun seurana, kävi välillä vain syömässä ja hakemassa mulle juotavaa. Mä sain osastolla kaksi ateriaa, jotka nyt ei olleet paskanhäävejä, mutta kyllä niillä hengissä pysyi. Nälkä oli tajuton koko päivän.
Sunnuntaina kävimme kolmestaan syömässä ravintolassa ja siellä iski totaalinen melankolia. Katselin iloista lastamme siinä piirtelemässä ja iski tajuntaan ajatus, että hän ihan oikeasti taitaa jäädä ainokaiseksemme. Tuli niin surullinen olo ja mietin niitä neljää pientä suojelusenkeliä, jotka hänellä nyt jo on, että toivottavasti varjelevat ainokaistamme hänen elämänsä poluilla mahdollisimman hyvin.
Autossa kotiinpäin matkatessamme radiosta tuli jokin ihme nyyhkybiisi (terkkuja vaan radio Aallolle!) ja hanat aukesivat ihan totaalisesti. Mä olin niin surullinen. Mä en vaan pysty käsittämään mitä ihmettä tää kaikki on, miksi elämä kohtelee meitä näin. Miksi? Multa loppuu sanat.
Se, mikä mua on auttanut jaksamaan tässä kaikessa paskassa, on ollut tieto tuulimunasta. Mulle kerrottiin perjantain ultrassa että kyseessä on tuulimuna. Mietin, että paska säkä, mutta joo, mullehan sattuu.
Lauantain ultrassa keskusteltuani toisen lääkärin kanssa, kävi ilmi, että alkio oli olemassa, sen koko vastasi perjantain (rv 7+4) ultrassa kahta viikkoa pienempää. Sykettä ei näkynyt ja hän katsoi vielä jotain virtauksiakin, niitä ei ollut. Alkion koko oli noin millin.
EIHÄN KYSEESSÄ SILLOIN OLE TUULIMUNA????????!!!!!
Mua alkas surettamaan ihan kympillä kun kuulin tuon tiedon. Miksi helvetissä mulle on syötetty pajunköyttä ja kerrottu raskauden olleen tuulimuna. Alkio oli ihan selvästi olemassa kun kokokin vastasi viikkoja 5+4? Lääkäri joka mut ultras perjantaina, on lapsettomuuslääkäri ja ollut alalla vuosikymmenet. Miksi hän sanoi näin?
Aion kysyä asiaa häneltä, kunhan saan voimia siihen. Mulla ei ole mitään asiaa polin suuntaan tässä vaiheessa, seuraava hcg-mittaus on vähän ennen joulua, toivottavasti on laskenut nollaan jo siinä vaiheessa.
Samalla, kun soitan ja kysyn niitä tuloksia, kysyn tästä tuulimunatuomiosta.
Missään vaiheessa en ole kyseenalaistanut sitä, etteikö alkio olisi ollut kuollut, näinhän sen itsekin. Ei sykettä, ei mitään eloa. Kuolleesta on mahdotonta saada elävää, vaikka kuinka odottelisi.
Onneksi lähdemme pian etelään. Olen niin irtioton tarpeessa. En jaksa olla täällä pimeässä, koleassa, masentavassa paikassa. Tarvin valoa ja iloja, lapsen naurua ja nautintoa kun saa läträtä vesipuistoissa. Haluan istua illalla rauhassa ja juoda Sangriaa ja katsella tähtitaivaalle, miettiä mikä tähti on mikäkin enkelimme.
Tammikuussa on edessä kromosomitutkimukset, kyseessä oli neljäs keskenmeno.
Voi kun meidän pieni pakkastyyppimme selviäisi sulatuksesta ja saisimme hänet kyytiin. Enää en toivo mitään. En yhtään mitään. Odotan vain.
lauantai 14. marraskuuta 2015
lasaretin kuulumisia
täällä ollaan taas kerran. Tyhjentyminen on lähtenyt hienosti käyntiin ja ollaan miehen kanssa naurettu kuset housuissa kun toi vaan on niin hämärä tuo mun mies. Yksi syy miksi häneen aikanaan ihastuin ja rakastuin, on se, että hän saa mut melkein aina nauramaan ja meidän huumorintajumme kohtaa muutenkin tosi hyvin. Nauraessani sain vuodon alkamaan kunnolla ja miehen lähdettyä syömään, sain raskausmateriaalia aika hyvin ulos. Ihana kun on oma vessa, saa istua vaikka pytyllä koko ajan. Aivan ihanaa hoitoa taas kerran!
perjantai 13. marraskuuta 2015
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
Lobotomia, anyone?
mä tarvin lobotomian. Tai joku muu keino, millä saa mut ajattelemaan ei niin mitään. Olen täysin toimintakyvytön. Pelkään, jännitän, en uskalla edes hymyillä. Olen kuvaannollisesti paskat housussa kaiken aikaa. Ruoka ei maistu ja kaikki on kuin ilmaa. Ainoat ajatukseni kohdistuvat vatsaani, onko siellä mitään. Perjantaina, 13.pvä on ultra. Miten sattuikin noin paska päivä. Toisaalta, mieheni on syntynyt perjantai 13. joten hyvä onni jatkukoon.
Isänpäivän iltana oksensin. Oksensin kaiken syömäni ja sain jälleen kerran rajut verenpurkaumat silmieni ympärille. Sen jälkeen en ole oksentanut. Rintoja ei enää arista, eikä hiukset rasvoitu. Eilen illalla alkoivat jälleen menkkajuilinnat ja se johtaa säännölliseen vessapaperin kyttäämiseen.
Alaselkääkin muka kivistää.
Rakas Jumala, anna ultrassa kaiken olla hyvin. Anna tämän raskauden jatkua ja anna meille syntyä pieni, terve, elävä perheenlisä ensi kesänä.
Ei olisi liikaa vaadittu?
Tänään rv 7+0
Isänpäivän iltana oksensin. Oksensin kaiken syömäni ja sain jälleen kerran rajut verenpurkaumat silmieni ympärille. Sen jälkeen en ole oksentanut. Rintoja ei enää arista, eikä hiukset rasvoitu. Eilen illalla alkoivat jälleen menkkajuilinnat ja se johtaa säännölliseen vessapaperin kyttäämiseen.
Alaselkääkin muka kivistää.
Rakas Jumala, anna ultrassa kaiken olla hyvin. Anna tämän raskauden jatkua ja anna meille syntyä pieni, terve, elävä perheenlisä ensi kesänä.
Ei olisi liikaa vaadittu?
Tänään rv 7+0
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
ei mulla muuta
http://community.babycenter.com/post/a38699239/heads_up_pregnancy_tests_get_lighter_when_hcg_is_high
Edelliseen postaukseeni viitaten..
Linkin takaa löytyy siis keskustelua siitä, miten mm.Wondfon liuskat tekevät juuri sitä, että kun testaa isommalla hcg-arvolla, testi sekoaa ja mm.lisäämällä vettä aamupissaan, testiin ilmestyy vahvempi testiviiva. Ihan sakeeta ja kyllä, säikäytti minutkin.
ehkäpä nuo Wondfot ovat ihan syystä niin edullisia. Paskahalvauksen aiheuttavat kyllä monelle, siksi minäkin haluan tästä kirjoittaa.
6+0 ja testailua
Mulla oli vielä yksi Wondfon liuska kaapissa ja tein sen tänään. Ei olisi pitänyt, meinasin saada slaagin. Testiviiva oli vaaleampi kuin 3 päivää sitten tehty.
Sain itselleni paniikin. Hyvä ystäväni oli sitä mieltä että testissä on hämärästi väri kerääntynyt kontrolliviivaan? Minun mielestäni kontrolli on ihan ok mutta testiviiva on vaaleampi. Harmikseni ja toisaalta onnekseni testi oli viimeinen sillä kuka täysjärkinen testaa vielä rv 6+0? Toivon että en olisi tuota testiä tehnyt. Olen tässä miettinyt omaa oireettomuuttani, jota ei miehen mielestä edes ole. Eilenhän (?) juuri listasin oireitani.
No. Aikani panikoin ja dippasin samaan pissaan vielä PC ovisliuskan ja Apteekin raskaustestin. Ovistestissä tuli välittömästi kirkas punaisempi viiva (viimeksi ei näin selkeä ero ollut) ja Apteekin testissä testiviiva oli tummempi kuin viimeksi.
Mietin miksi tämä "paskatesti" näytti näin, tähän saakka kumminkin tummunut koko ajan ja nyt yhtäkkiä vaaleampi.
Eräällä palstalla sain vastauksia, että jotkut testit saattavat seota kun hcg on tarpeeksi korkea. Että viiva lähtisi vaalenemaan tai ettei ainakaan tummu enää tietyn pisteen jälkeen. Teoriaa tuki pieni googlettelu ja kävi ilmi että nimenomaan Wondfo sekoili ja näytti vaaleampaa testiviivaa, kun testin teki konsentroituneesta aamupissasta ja pöiväpissasta tehtynä oli taas vahvempaa viivaa. Vituttaa niin kun tein tuon testin ja se oli tietenkin vimppa, etten saa enää päivällä dippailtua.
pääasia kuitenkin on se että Apteekin oma näytti tummempaa ja samoin ovistesti.
pitäiskö nyt vaan lopettaa testailut ja stressailut ja odottaa sitä ultraa, johon on muuten ihan törkeesti vielä aikaa..
mitä kokemuksia teillä lukijoilla on testeistä, varsinkin noista halpaliuskoista, onko teillä käynyt samoin?
Sain itselleni paniikin. Hyvä ystäväni oli sitä mieltä että testissä on hämärästi väri kerääntynyt kontrolliviivaan? Minun mielestäni kontrolli on ihan ok mutta testiviiva on vaaleampi. Harmikseni ja toisaalta onnekseni testi oli viimeinen sillä kuka täysjärkinen testaa vielä rv 6+0? Toivon että en olisi tuota testiä tehnyt. Olen tässä miettinyt omaa oireettomuuttani, jota ei miehen mielestä edes ole. Eilenhän (?) juuri listasin oireitani.
No. Aikani panikoin ja dippasin samaan pissaan vielä PC ovisliuskan ja Apteekin raskaustestin. Ovistestissä tuli välittömästi kirkas punaisempi viiva (viimeksi ei näin selkeä ero ollut) ja Apteekin testissä testiviiva oli tummempi kuin viimeksi.
Mietin miksi tämä "paskatesti" näytti näin, tähän saakka kumminkin tummunut koko ajan ja nyt yhtäkkiä vaaleampi.
Eräällä palstalla sain vastauksia, että jotkut testit saattavat seota kun hcg on tarpeeksi korkea. Että viiva lähtisi vaalenemaan tai ettei ainakaan tummu enää tietyn pisteen jälkeen. Teoriaa tuki pieni googlettelu ja kävi ilmi että nimenomaan Wondfo sekoili ja näytti vaaleampaa testiviivaa, kun testin teki konsentroituneesta aamupissasta ja pöiväpissasta tehtynä oli taas vahvempaa viivaa. Vituttaa niin kun tein tuon testin ja se oli tietenkin vimppa, etten saa enää päivällä dippailtua.
pääasia kuitenkin on se että Apteekin oma näytti tummempaa ja samoin ovistesti.
pitäiskö nyt vaan lopettaa testailut ja stressailut ja odottaa sitä ultraa, johon on muuten ihan törkeesti vielä aikaa..
mitä kokemuksia teillä lukijoilla on testeistä, varsinkin noista halpaliuskoista, onko teillä käynyt samoin?
tiistai 3. marraskuuta 2015
Rv 5+6
ajattelin kirjoitella vähän oireista, joita mulla on. Niinkuin esikoisestakin, jota aloin odottamaan syksyllä (niinkuin tätäkin), eräs oire on syväjää. Olen niin kohmeessa, että mikään ei auta. Nytkin on villapeitto päällä ja saan ihan kamalia viluväristyksiä. Öisin hikoilen tyyny märkänä ja nukun muutenkin levottomasti. Olen rättipoikki väsynyt lasta nukkumaan laittaessa ja nukahdan noin pari h aikaisemmin yöunille, kuin aikaisemmin. Herään melkein poikkeuksetta yöllä kolmelta siihen, että olen hikinen.
Alavatsaa juilii tasaisen epätasaisesti ja joskus aivastaminen sattuu muniksien paikkeille. Housut kiristävät ja tuntuu, että äitiyshousut saa kaivaa pian esille tuon alavatsan turvotuksen vuoksi.
Vatsakipua on toisinaan, niinkuin tänä aamuna. Meni sitten lepäilemällä ohi.
Makeanhimo on koko ajan ja ummetustakin on.
Hiukset rasvoittuvat supernopeasti, pesen joka ilta hiukseni ja ne ovat puoliltapäivin jo ihan rasvaiset.
Rinnat (nännit) ovat kosketusarat ja mahassa murisee. Mies sanoi eilen illalla, että vatsastani kuuluu halloween-ääniä, ujellusta ja vinkunaa.
Ulostaminen on ollut hankalaa ja eilen tulikin vessareissulla verta peräpeilistä.
Olen aika räjähdysherkkä toisinaan ja välillä taas olo ihan normaali.
Musta tuntuu, että mun olotila ei poikkea normaalista, mutta onhan tässä näitä oireita, kun oikein kirjaamaan alkaa.
Huomenna 6+0 ja vielä on aikaa varhaisultraan..miten ikinä selviän melkein 2 viikkoa vielä?
Alavatsaa juilii tasaisen epätasaisesti ja joskus aivastaminen sattuu muniksien paikkeille. Housut kiristävät ja tuntuu, että äitiyshousut saa kaivaa pian esille tuon alavatsan turvotuksen vuoksi.
Vatsakipua on toisinaan, niinkuin tänä aamuna. Meni sitten lepäilemällä ohi.
Makeanhimo on koko ajan ja ummetustakin on.
Hiukset rasvoittuvat supernopeasti, pesen joka ilta hiukseni ja ne ovat puoliltapäivin jo ihan rasvaiset.
Rinnat (nännit) ovat kosketusarat ja mahassa murisee. Mies sanoi eilen illalla, että vatsastani kuuluu halloween-ääniä, ujellusta ja vinkunaa.
Ulostaminen on ollut hankalaa ja eilen tulikin vessareissulla verta peräpeilistä.
Olen aika räjähdysherkkä toisinaan ja välillä taas olo ihan normaali.
Musta tuntuu, että mun olotila ei poikkea normaalista, mutta onhan tässä näitä oireita, kun oikein kirjaamaan alkaa.
Huomenna 6+0 ja vielä on aikaa varhaisultraan..miten ikinä selviän melkein 2 viikkoa vielä?
maanantai 2. marraskuuta 2015
"ei me voida kaikkia maailman lapsia pelastaa"
Otsikossa kiteytyy tämän hetken toivottomuus. Itku, suru, katkeruus.
Soitin äsken miehelleni ja sain kuulla otsikon sanat.
En voi käsittää miten epäreilu maailma on. Miten toiset haluavat lasta niin kovasti, että antaisivat mitä vain saadakseen edes yhden, miten toisilla on oikeus päättää, kuka saa elää ja kuka ei.
Sain äsken kuulla yhdeltä tuttavaltani, että hän on raskaana. Taas kerran. Kolmannelle miehelle. Hänellä on ennestään kaksi lasta, kahden eri miehen kanssa. Nuorempi lapsi on vasta täyttänyt vuoden.
Hän valitsi kaikista maailman ihmisistä minut, jolle hän kertoi asiasta, oman puolisonsa lisäksi. Minulle, ketä ei edes tunne kunnolla.
Hän kertoi, miten hänen itsensä mielestä abortti on murha, myös silloin, kun keskeytys tehdään ihan alussa. (hän on nyt samalla raskausviikolla kuin minäkin!)
Abortti tehdään harkiten ja siinä viedään toiselta mahdollisuus elämään, joten hän luokittelee sen murhaksi.
KUITENKIN, koska tämä mies ei halua ko. lasta, perusteluna se, että hänellä on koulu kesken- nainen on valmis aborttiin.
Jo torstaina olisi aikoja abortin tekoon. "kyllä mun on pakko hoitaa se pois".
En saanut pidettyä suutani kiinni. Kerroin olevani myöskin raskaana, hän kun alkoi polttamaan tupakkaa siinä vieressäni. (!!)
Kerroin, että ollaan samalla raskausviikolla ja että meidän lasta on tehty ihan tekemällä ja mikroskooppien alla, että viimeinkin onnistuimme ja olemme tässä pisteessä.
Hän onnitteli ja huomasin, että hän mietti asiaa.
Kun lähdimme eri teille, kyynelpadot aukesivat. En voi käsittää tätä elämän epäreiluutta! Toisella on kohdussa täysin samanikäinen alkio kuin minulla ja se hoidetaan pois! Mitä helvettiä!
Lapsi ei ollut suunniteltu, on kuulemma tullut pillereiden läpi.
En tiedä, miten pystyn enää ikinä katsomaan tuota ihmistä.
Jos hän päättääkin pitää lapsen ja mulla menisi taas kesken, joudun ehkä laittamaan häneen välit poikki. Lähellä on nytkin.
Soitin äsken miehelleni ja sain kuulla otsikon sanat.
En voi käsittää miten epäreilu maailma on. Miten toiset haluavat lasta niin kovasti, että antaisivat mitä vain saadakseen edes yhden, miten toisilla on oikeus päättää, kuka saa elää ja kuka ei.
Sain äsken kuulla yhdeltä tuttavaltani, että hän on raskaana. Taas kerran. Kolmannelle miehelle. Hänellä on ennestään kaksi lasta, kahden eri miehen kanssa. Nuorempi lapsi on vasta täyttänyt vuoden.
Hän valitsi kaikista maailman ihmisistä minut, jolle hän kertoi asiasta, oman puolisonsa lisäksi. Minulle, ketä ei edes tunne kunnolla.
Hän kertoi, miten hänen itsensä mielestä abortti on murha, myös silloin, kun keskeytys tehdään ihan alussa. (hän on nyt samalla raskausviikolla kuin minäkin!)
Abortti tehdään harkiten ja siinä viedään toiselta mahdollisuus elämään, joten hän luokittelee sen murhaksi.
KUITENKIN, koska tämä mies ei halua ko. lasta, perusteluna se, että hänellä on koulu kesken- nainen on valmis aborttiin.
Jo torstaina olisi aikoja abortin tekoon. "kyllä mun on pakko hoitaa se pois".
En saanut pidettyä suutani kiinni. Kerroin olevani myöskin raskaana, hän kun alkoi polttamaan tupakkaa siinä vieressäni. (!!)
Kerroin, että ollaan samalla raskausviikolla ja että meidän lasta on tehty ihan tekemällä ja mikroskooppien alla, että viimeinkin onnistuimme ja olemme tässä pisteessä.
Hän onnitteli ja huomasin, että hän mietti asiaa.
Kun lähdimme eri teille, kyynelpadot aukesivat. En voi käsittää tätä elämän epäreiluutta! Toisella on kohdussa täysin samanikäinen alkio kuin minulla ja se hoidetaan pois! Mitä helvettiä!
Lapsi ei ollut suunniteltu, on kuulemma tullut pillereiden läpi.
En tiedä, miten pystyn enää ikinä katsomaan tuota ihmistä.
Jos hän päättääkin pitää lapsen ja mulla menisi taas kesken, joudun ehkä laittamaan häneen välit poikki. Lähellä on nytkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)