Tarinaa ei mistään

Tänään menossa kp 14. Olen ottanut greippimehun takaisin, oikeastaan siksi, että vähän jollain sairaalla tavalla pidän siitä, eikä siitä haittaakaan ole limakalvoille.
Kun käytän Tyroksiinia, olen ottanut greippimehun illalla ja Tyroksiini siis otetaan aamulla. Greippimehu lisää Tyroksiinin tehoa, niin on sitten ainakin tarpeeksi pitkä väli noiden välillä.

Huomenna aloitan Primolutit.

Mies lähtee huomenna työmatkalle ja tulee maanantaina. On aika pitkä aika olla ilman peittojenheiluttelua, mutta minkäs teet. Oltaisiin voitu lähteä lapsen kanssa mukaan, mutta ei oikein nappaa asua melkein viikkoa hotellissa- on jo kustannuskysymyskin.

Ensikuussa sitten taas yritetään päästä yhtä aikaa fällyjen väliin tarpeeksi tiheään.

Ei muuta täällä päässä Suomea, seuraavaan kertaan :)

Mitä ihminen haluaa?

Katsoin äsken dokumentin nimeltään Haaveissa tyttövauva.
Ohjelmassa oli perheitä, joissa oli lapsia monta, kaikki poikia. Nämä äidit ja isät halusivat vielä tytön.
Eräskin perhe, jossa poikia oli 4, toivoivat vielä tyttöä.
Ultrassa oli kauhea pettymys, kun sieltä paljastuikin poika. Mulle tuli niin paha mieli, että alkasin itkemään. Miten joku voi olla noin idiootti?? Ei suinkaan itketä ilosta, kun ultraaja sanoo että kaikki on vallan mainiosti, lapsella on kaikki kunnossa. Itketään sen takia kun se on poika! Ollaan niin helvetin surullisia kun TAAS tulee terve poika taloon...

Mietin tänään kun katselin keittiömme katossa riippuvaa isoa Lokki-valaisinta ja olohuoneessa palavia designvalaisimia.. että olisin teininä antanut mitä vaan että olisin saanut designiä kotiini, meillä kun ei kotona sitä ollut.
Olisin antanut mitä vaan, että olisin saanut tuollaisen auton kuin mikä minulla nyt on. Olisin antanut mitä vaan, että minulla olisi ollut varaa olla kotona kolme vuotta, ansaitsematta pennin jeniä, kun minulla on mies, joka on ahkera ja tienaa hyvin ja mahdollistaa kotona oloni.

Nyt minulla on kaikki, mitä aiemmin toivoin. Minulla on iso oma kotitalo, hieno auto, rahaa, hienot designkalusteet ja mm. Muumi-mukeja Vepsäläisen vitriini täynnä.
Mitä minulta puuttuu? -Toinen lapsi.
Antaisin heti pois kaiken designin ja autoni, tämän unelmatalonkin, jos vain saisin toisen lapsen.
Loppujen lopuksi sillä, mitä ihminen haalii ympärilleen, ei ole mitään tekemistä onnelliseksi tulemisen kanssa. Ainoastaan sillä, mitä sydän tuntee, on väliä. Minun sydämeni, sieluni, ruumiini ja ajatukseni haluavat toisen lapsen. Muuta en elämältä halua.

kp 6

Vuoto loppui eilen, oikeastaan jo lauantaina- tuolloinkaan en enää sidettä käyttänyt.
Aika vähällä siis pääsin, lukuunottamatta noi alkupäiviä, voi huhhuh mikä yrjötys!

Tänään sain postia :) Himotestaajan lempipostia, 100kpl raskaustestejä! :D

Näillähän voi dippailla vaikka ihan huvikseen, kun näitä on näin paljon :D

Mies sanoi mulle viimekierrossa, että miksi en osta testejä niin paljon, että niitä on sitten aina varastossa, ettei tarvi joka päivä juosta kaupassa- ja minähän tein työtä käskettyä :D

 

Tässä kuussa tulee olemaan hiljaista peittojenheiluttelurintamalla, mies on niin paljon matkoilla. Voi olla ihan hyväkin, oman pään kannalta pitää vähän paussia.

 

Lapsonen oli kuumeessa viikonloppuna, perjantaina nousi illalla nukkumaan mennessä 39,1 asteeseen ja minä säikähdin sen verran (ensimmäinen kova kuume hänellä) että halusin hänen sängyn meidän makuuhuoneeseen. Ollaan kaikki nukuttu ihan hyvin siitä huolimatta, että flunssassa on ollut yksi sun toinen. Tänään olimme ensimmäistä kertaa ulkoilemassa tuon perjantain jälkeen, toki vaan lyhyt puolisen tuntia.

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Voin niin pahoin :(

Valitusta ja ällövaroitus!

Olo on kurja. Päänuppi on jo toipunut jokakuukautisesta unelmien valumisesta pönttöön, mutta kroppa ei meinaa toipua.
On ollut jotenkin todella rajut menkat. Vuoto on todella rajua, kivut ovat rajut ja Orudista on pitänyt nappailla oikein toden teolla. Onneksi lääkärini määräsi niitä etelän reissuamme ajatellen- kerroin, että kivut ovat välillä sietämättömät.
Eilen illalla kun laitoin naperon nukkumaan, meinasin pökrätä. Vatsaan koski, päähän koski, oksetti, pyörrytti ja tuntui inhalta.
Sänkyyn mentyäni tunsin, miten maailma pyörii, ihan kuin nuorempana baarista tultuani, pienessä hiprakassa.
Tänään vuoto on näköjään jo hieman kesyyntymään päin, mutta edelleen aika voimakasta.
Mies meinasi eilen pökrätä kun eksyi vessaan samaan aikaan kun tein iltapesuja :(

näillä mennään :(

Meidän pikkuisella on kuumetta. Ajattelin tuossa aamusella kun yö meni niin huonosti ja nukkuikin sitten isin kanssa eri huoneessa aamuyöstä alkaen- että mikähän nyt on. Posket punottivat ja oli hieman itkuinen- halatessani huomasin että on lämpöinen otsa. Kuumemittari näytti tasan 38.
Annoin Panadolia ja laitoin päiväunille. Kovin tuntuu raskasta olevan tuo hengitys. Toivottavasti ei nyt olisi mitään kummempaa tulossa.
Asia, mistä iloitsin kovasti, samana päivänä kun itkin menkkojen alkamista- oli se, että pikkuinen on päästi kakan! :D Olimme hänen huoneessaan leikkimässä ja yhtäkkiä hän jäykistyi samanlaiseen asentoon kuin synnyttävä nainen kokiessaan kovia supistuksia ja ottaessaan seisten tukea sängynreunasta. Muutama punnaus ja kakat olivat vaipassa! Ei ole kakannut hereillä ollessaan vaippaan (eikä mihinkään muuallekaan) sitten pariin kuukauteen! Voi mikä fiilis!
Tänään sama tapahtui toisen kerran, aika tehokasta ainetta tuo Pegorion. Onneksi kertoivat neuvolassa tuollaisen aineen olemassaolosta. Ei oikein Levolac jaksanut pehmittää pienen kakkaa tarpeeksi.
Lapsosesta tuntui itsestäänkin mukavalta, totesi kakan tultua että "nyt se kakka sitten tuli, ei tuntunut yhtään kovalta" :)
Toivottavasti sama suuntaus jatkuu- lupasin hänelle, että kun kakka tulee pyttyyn/ pottaan, hän saa valita kaupasta jonkin pienen lelun itselleen. Sitä odotellessa.

Soitin muuten sairaalaan, tavoitellakseni lapsettomuuslääkäriäni. Hän oli lomalla mutta hoitajan kanssa puhelimessa sovimme, että otan tässä kierrossa käyttöön jälleen Primolut Norit, niitähän käytin siinä kierrossa, mistä raskauduin, eli ei siitä nyt  niin kauaa ole. Jospa niistä olisi jotain apua tähän kiertojen tasaamiseen. Soitan sitten helmikuun alussa lääkärilleni, kun hän on palannut töihin, että josko saisin clomeja tai jotain muuta apuja. Tuntuu tuon ovulaation metsästäminen olevan vähän niin ja näin.

itku

Sieltähän se tuli. Itku.
Masentaa niin helvetisti kun nyt kävi taas jälleen kerran näin.
Taas lähdetään kohti uusia pettymyksiä ja taas odotellaan kuukausi ennen kuin saa taas todeta, ettei mitään ole tapahtunut. Taas hakataan päätä seinään ja taas itketään.
Mä olen niin valmis heittämään koko paskan vauvahaaveen helvetin kuuseen. Mä en jaksa.

Ihmiset marisevat, yksi siitä, miten synnyttäneiden osastolla kämppis kuorsaa- hei naama kiinni, sulla on sentään vauva! Mitä valitat????
Toinen marisee kun on raskaana ja voi niin huonosti, AI, ihanko totta? Mä voisin tuhat kertaa ennemmin niin huonosti, että joutuisin tiputukseen, kunhan vaan saisin olla raskaana ja saattaa maailmaan terveen vauvan, täysiaikaisena.

Ristus mä en jaksa.

Punainen viiva

Kiertopäivä 39. Eilen Prismassa käytyäni ajattelin, että ostan PC-liuskapaketin, ne eivät näytä väärin. Vakaa ajatus oli, että testaamiset olivat ja menivät, mutta heikko pää..
Ostin siis paketin ja ajattelin, että testaan aamulla, eli tänä aamuna.
Pissahan oli ollut tietenkin monta tuntia rakossa ja eikun testiä tekemään.
Pissa kuppiin ja liuskaa uittamaan, tuttua kauraa.
Viiva piirtyy.. piirtyy ja piirtyy. Mutta vain yksi viiva.
Odotitkos jotain muuta? Minä en.

Testi oli kylppärin pöydällä kun kävin lapsen kanssa aikuinen-lapsijumpassa ja sieltä tultuamme katsoin sitä jälleen, ei  mitään.
No, senhän minä jo tiesinkin.

Äsken kävin vessassa ja siinä se oli. Punainen viiva.. ...vessapaperissa.
Ei edes vituta, tiedossahan se oli.
Pääasia on, että uusi kierto pääsee käyntiin, huomenna soitan lapsettomuuslääkärille ja kysyn, mitä tehdään, ettei kierto veny jatkossa tällaiseksi. Turhaan kuluu päiviä hukkaan ja kärsimättömän kärsimätön luonne joutuu koetukselle.

Julistan siis V.I.H.D.O.I.N kp 1 alkaneeksi. AAMEN.

Kp 38

Ei menkkoja,ei plussaa. Tänään viimeksi aamupissasta tehty Rfsun liuska ja ihan yberkirkas nega. Siinä oli nyt mun testaamiseni. Tilasin ebaystä 100kpl testiliuskoja, jotka ovat matkalla. Ennen niiden saapumista en testaa.
Mua oksettaa, etoo, alavatsassa repii kun aivastaa, rinnat tuntuvat oudolta. Mitä tämä on? Harvinaisen onnistunut valeraskaus? En kuvittele oireita, vaan ne ovat ihan oikeasti olemassa. Säästän kaikki vanhat testit, enkä häpeile edes myöntää sitä. Pregcheckit, jotka tein kp 26-32 ovat tallessa. Eniten mua on hämännyt niissä se, että siinä kp 32 tehdyssä on testiviivan kohdalla sellainen häivähdys, ikäänkuin varjo viivasta. Muissa sitä ei näy. Pc:llä en ole testannut tuon jälkeen, olisiko se ehkä ollut paikallaan..?
Nyt kuitenkin maltan mieleni ja testaan vasta ebayn liuskoilla.

Päivän masentaja on lähipiirin perheessä toisen lapsen syntymä. Heidän esikoisensa on puolisen vuotta nuorempi kuin meidän lapsemme ja nyt heillä on jo toinen. Yllättäen fb-seinä täynnä kuvia vauvasta. En ole pystynyt onnittelemaan. Enkä tiedä koska pystyn.

Kp 37

Nyt tekisi mieli jo sanoa ruma sana. Nyt kiitos kehiin joko menkat tai positiivinen raskaustesti. Arvaatte varmaan,kumpaa toivon.

Edit. ajattelin nyt kirjoittaa tähän hieman lisää kuulumisia, kun avasin oikein läppärin. Ipadilla en tykkää kirjoitella, joten siksi tuo lyhyt alkuteksti.

Aivan ihanaa kun on tullut lunta! On niin paljon valoisampaa ja kauniimpaa, ei ole synkkää ja vesisadetta. Oltiin eilen lapsosen kanssa ulkona lumitöissä, niitähän isossa talossa (ja pihassa) riittää! Vedin häntä pulkassa ja heiteltiin lunta ees sun taas. 2,5h oltiin ulkona, minkä jälkeen mentiin lämpimään suihkuun lotraamaan vaahdolla. Kun laitoin hänelle iltapalaa, hän yhtäkkiä juoksi jalkaani kiinni ja sanoi, "ihana äiti, täällä meidän kodissa on niin ihanan lämmin".
Hän viljelee muutenkin tuota sanaa "ihana", liekö tullut siitä kun me aina isin kanssa kerrotaan hänelle, että hän on ihana :)

Vielä palatakseni tähän kiertooni, on kyllä ihme juttu. Ymmärtäisin paremmin, jos tällainen kierron venyminen tapahtuisi ensimmäisessä kierrossa kkm:n jälkeen, mutta kun toisessa. Miksi ensimmäinen kierto oli suht normaali? Mulla ei ole luomukierto muistaakseni ikinä venynyt näin pitkäksi, miksi nyt? Koko ajan elättelen toiveita, että jospa nyt näkyisikin jo testissä jotain ja aina vain siinä näkyy vaan yksi viiva. Sen viikkonäytöllisen diginkin tein jo, en malttanut olla testaamatta. Liekö yllätys että vastaus oli "not pregnant". Tosin avattuani testin, huomasin siellä sisällä olevan 3 viivaa, Clearbluen omien sivujen mukaan ei raskaana-tuloksen myötä pitäisi näkyä vaan yksi viiva. 3 viivaa kertoisi olevan raskaana 2-3 viikkoa. Tänään en ole testannut, mulla on vielä yksi RFSU:n liuska. Ne on kyllä maasta susimpia testejä! Mä luulen, että ihmiset, jotka niitä tavarataloihin tilaavat, eivät ole ikinä itse joutuneet raskaustestiä tekemään! Ihan huijausta. Teet testin, näyttää negaa. Ennen kuin se 5 minuuttia (mitä paketissa kehotetaan odottamaan) on mennyt, testiviiva näkyy selkeästi. sitten viiden minuutin kohdalla se katoaa *puff* ja kun 30 min kohdalla pitäisi tarkastaa testitulos, viiva on taas tullut takaisin ja katoaa juuri ennen kuin 30 min on kulunut. Mä e n K ä s i t ä.

Ajatuksia

Viime yönä oli taas valvomisen aika. Lapsi nukkui, mies nukkui ja minä valvoin.
Mua harmitti mm. se, että aamun testi oli nega. Lisäksi otti päähän, kun lapsen kanssa piti hieman ottaa yhteen illalla. Uhma on aivan kamalassa vaiheessa, kaikki asiat ovat ajoittain EI EI EI ja tuntuu että mikään ei auta, lahjomiseen en kuitenkaan ryhdy.
Lapsella on nyt reilun kuukauden ollut ummetusta, ei uskalla päivisin käydä vessassa, ei edes pissalla ja sitten yöllä tulee vaippaan. Me sitten miehen kanssa putsaillaan nukkuvaa naperoa, mikä tarkoittaa sitä, että lähes joka yö herätään ainakin kerran, ihan kunnolla. Ja aina on hankala saada unenpäästä kiinni. Jätettäis kakat siivoamatta, mutta napero ei saa nukuttua kun kakka on vaipassa.
Kun naperoa joutuu komentamaan ja sanomaan kovasti, sitten on huono omatunto kun hän menee nukkumaan, ts. kun viimein nukahtaa.

Mietin paljon myös sitä, miten naperon vauva-aika ja oikeastaan koko elämä on mennyt siihen kun olen surkutellut, kun sisarusta ei kuulu. Kyttään ensin tikuilla koska mahdollisesti tulis ovulaatio, sitten kyttään olemattomia yksiviivaisia tikkuja eri valoissa käännellen aamuin illoin. Tuntuu pahalta, kun olen niin poissa. Vaikka tottakai olen hänen lähellään, touhutaan  yhdessä paljon kaikenlaista ja hän on elämäni mutta silti niin paljon puuttuu. Kun osaisin olla ajattelematta koko raskautumisasiaa ja olla vain tyytyväinen elämääni näin..mutta kun en osaa.

Tänään kp 34 ja testit ovat loppu. Lisää en osta ennen ensiviikkoa.
Mikäli menkat eivät ole alkaneet ensiviikon torstaihin mennessä, testaan digillä.
Ja totean, että menipä rahat taas hukkaan.

Kp 33

Ei ole menkat alkaneet ja nega testattu pregcheckillä tänä aamuna.
Alkaisivat nyt sit, ettei tuu mitään mahdotonta kiertoa... :/

menkkoja odotellessa

Ei muuta raportoitavaa, kuin että menkkoja tässä odotellaan. Ymmärtäisivät nyt sitten alkaa, jos ovat kerran alkaakseen.

Menkkamaisia oloja on kaiken aikaa, iltaa kohden voimistuvat.
Se on kuitenkin jännä, että alapää on samallalailla turvonnut kuin mitä oli tuossa keskenmenneessä raskaudessa (huomasin sen silloin siitä, kun käytin niitä Lugesteroneja joka päivä) ja nyt huomasin sen pesujen yhteydessä.

Onko jollakin raskaanaolevalla, joka minun blogiani lukee, turvonnut alapää? :D

tänään siis kp 31/ 29-32

kp 26 ja luovuttamisen makua

Eipä tärpännyt tästäkään kierrosta. Olen tehnyt 2 Pregcheckin liuskaa, eka kp 24 ja toinen kp 26 eli tänään, ihan kirkkaita negoja. Oireita olisi vaikka muille jakaa, mutta taitaa olla kyse niistä paljon puhutuista valeraskausoireista.
En ymmärrä, miten oma kroppa voi huiputtaa näin pahasti? Alkuillasta/ illasta alkaa etominen ja menee ihan siihen pisteeseen, että pitää pidätellä oksennusta. Rykimällä olo helpottuu hetkeksi.
Kyse ei ole enää mistään limaisuudesta flunssan yhteydessä, flunssa on ollut ja mennyt.

Alapää on niin märkä, että jokaisella vessakäynnillä paperiin jää oikein kunnon limaa. Se on aina merkki tulevista menkoista.

Eilinen ilta meni sängyssä pyöriessä ja sitten kun mieskin tuli sänkyyn, en saanut enää unta kun hän luki jotain digikirjaa sängyssä. Pyörin ja pyörin ja sitten mies kysyi mikä on. Aloin samantien itkemään. En voinut mitään. Olen edelleen todella paskana siitä keskenmenosta, vaikka välillä on parempia hetkiä. Valvoin sitten koko yön ja voin kertoa, että olo on entistä paskempi.

Tuo iso kynttilä, joka näkyy etusivulla, on kynttilä, jota olen polttanut aina kun on ahdistanut liikaa. Ajattelin, että kun vuosi vaihtuu, aloittaisin puhtaalta pöydältä tuon surunkin suhteen mutta 1.1 suru vyöryi oikein kunnolla paikalle, kun olin sytyttämässä tuota kynttilää ja siinä oli jokin ihmeen valuvika, se kynttilänlanka on jotenkin vinossa eikä se enää syttynyt, sillä oli edellisellä polttamiskerralla valahtanut sinne talin joukkoon ja on nyt niin vinossa ettei sitä enää polteta. Siitäkin tuli itku.
Vaikka olen surrut keskenmenoa omasta mielestäni ihan riittävästi, en nähtävästi kuitenkaan tarpeeksi.
Itku tulee tämän tuosta ja mitä lähemmäs laskettua aikaa mennään, sitä enemmän mua itkettää. Ei saisi miettiä, missä vaiheessa raskaus nyt olisi, mutta minkäs teet.

Lueskelin eilen muutamaa keskenmenoryhmää saadakseni tukea omille ajatuksilleni, mutta mua rupesi niin lujaa ahdistamaan. Pieniä arkkuja, pienten ihmisten hautajaisia, surua, masennusta, itsemurha-ajatuksia...
Eilen taas sain huomata (olen kova stalkkaamaan Facebookissa) että eräs, jolla on lapsi syntynyt samoihin aikoihin kuin meidän lapsemme, on nyt raskaana. Alkas niin kovaa masentamaan.
Työtön alkoholisti-isä ja työtön äiti, saavat toisen lapsensa. En voi ymmärtää.

Olen niin pohjalla tämän suruni ja mitättömyyteni kanssa, että olen pyytänyt jo esirukouspyyntönä apua muilta ihmisiltä..Vaikka en mikään uskovainen ole (ainakaan en tiedosta sitä) niin silti on hyvä tietää, ettemme ole tässä elämässä yksin, vaan jonkun suuremman voiman on meitä vahdittava ja suojeltava. En vain ymmärrä, missä tuo voima on silloin, kun sitä tarvitaan.