kp 1 yrityskuukausi nro 32

Masentava otsikko vai mitä?
Revin pelihousuni lähes järjestelmällisesti, kun eksyn johonkin blogiin, missä maristaan "kun on menossa jo yrityskuukausi nro 4, emmekö koskaan saa lasta?" Voi vittujen kevät.
En ole enää pitkään aikaan laskenut yrityskuukausia, sen vaan aina muistan että esikoisen ollessa 5kk annoimme toiselle luvan tulla. Mä voisin oikeasti saada jonkun maailman hedelmättömimmän tittelin, olisko coolia hä?

Tänään alkoi vuoto, paskat ebay-testit ovat antaneet pientä toivonhivenen ripettä joka kariutui tänään aamupäivällä vessakäynnillä veriviivaan.
Eikai tässä, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Helvettiäkös tässä.

kuulumisia

En usko, että mitään on tapahtumassa raskautumisen suhteen.
Ei vaan tunnu siltä. Oviksen aikana ja hieman sen jälkeen olin melkein "varma" että olisi tärpännyt, enää ei tunnu siltä.
Eipä kyllä tuntunut elokuussakaan, vaikka testi oli plussaa.
Silti, en usko että nytkään plussaa näyttäisi.

Aloitin toissapäivänä lääkärin kehotuksesta uuden Primolut kierron, syystä että meillä on viikonloppuna juhlat Pohjois-Suomessa, enkä todellakaan aio olla kuukautisten kourissa tuolloin. Miehelläni on juhlissa kunniatehtävä ja se tarkoittaa sitä, että minä juoksen taas kerran lapsen kanssa pitkin poikin. Uskon, että reissu on itsessään jo aika rankka, ilman menkkoja. Ja meikäläisen menkat kun eivät ole mitään pientä tuhruttelua, vaan valuu kuin härän kurkusta. Lääkärin mukaan tuosta toisesta Primolut-kuurista ei ole haittaa, vaikka sattuisi maailman kahdeksas ihme ja olisin raskaana, tuo kuuri ei raskautta minulta vie. No, uskoo ken haluaa, raskaana olin loppukesästäkin ja käytin Primoja juuri siinä kierrossa ja kesken meni. Liekö syy, seuraus, sattuma - järjetön pettymys jokatapauksessa.

Mä en yhtään tiedä, mikä kiertopäivä on menossa. Sen tiedän, että ekoista menkoista laskettuna oltais nyt jo viikkotolkulla myöhässä ja siitä (luultavasti kystan rikkoontumisvuodosta) laskettuna viikon myöhässä.
Sen tiedän, että testi näytti negaa, toki tuosta oviksesta on nyt vasta viikko.

Mullahan on ollut tapana plussata miehen kesäloman aikoihin, joten josko tänäkin vuonna viimeistään silloin..saisi taas sitten laskea, koska olisi laskettuaika ja sitten kokea heti perään keskenmeno.  Se kuuluu nääs tähän plussaamiskuvioon meikäläisen kohdalla.

luomuovis

kyllä, ihmeiden aika ei ole ohi. tänään, kiertopäivänä luoja yksin tietää, pärähti luomuovisplussa. Odotin menkkoja alkavaksi jo kohta pari viikkoa sitten mutta ei- ultrassahan selvisi että ovulaatio on tulossa.
Ollaan kyllä huolehdittu siitä, että veijareita on tyrkyllä kun se aika on ja pitää tänään vielä ottaa varmistuslaukaus.

Oli sen verran kova talvilepo muniksissa tuon kystan ansiosta, että kun kroppa siitä vapautui, alkoi vasen puoli pukkaamaan heti komeaa follia. Olot olivat eilen jo sellaiset, että olin varma, että ovis tapahtuu tässä lähiaikoina.
Kyllä mä kerran puolessa vuodessa ovuloin, ilman apuja.

Hyviä uutisia vaihteeksi

Ei, en ole raskaana, älkää nyt luulkokaan.

Olin ultrassa eilen, katsomassa onko kysta paikallaan, tai olisiko pahimmassa tapauksessa jopa kasvanut. No, lääkäri oli ärsyttävän hiljainen ultratessaan ja viuhtoi ultrasauvalla sisuksissani miten sattuu, lähinnä tuntui inhottavalta kun käytti sitä kuin joystickiä konsanaan.
Kuvat viuhtoivat näytöllä ja en saanut oikein mistään kiinni. Jonkun mustan systeemin näin näytöllä ja ajattelin, että nojoo, leikkuri kutsuu.
Se oli kuitenkin mun kohtu :D Munasarjat olivat oikealla puolella oikein hyvässä kunnossa ja vasemmassa... EI OLLUT ENÄÄ KYSTAA!!!!!! (tähän viissataamiljoonaa huutomerkkiä!)
HÄ? oikeasti?
No ei ole, ei ole edes mitään merkkiä siitä, että olisi koskaan ollutkaan. Lisäksi sain kuulla, että munasarjani ovat erittäin hyvässä kunnossa, ei näytä ikä painavan. Niin sain kuulla myös jälkitarkastuksessa keskenmenon jälkeen. Jotain positiivista siis.

Bonusyllätyksenä oli se, että kun minä olen odotellut menkkoja alkavaksi (olis pitänyt alkaa jo sunnuntaina, silloin oli kp 28) mutta ei ole alkanut vieläkään.. no syy selvisi- limakalvo oli selkeästi kolmilehtinen ja siellä oli yksi folli kasvamassa - uumaili että ovis saattaisi olla ensiviikolla. Ja mä olen kulkenut siteet laukussa jo kohta viikon. Se välivuoto mikä tuli, sekoitti pakkaa siis ihan huolella.
lääkärin mukaan saattaa olla mahdollista, että se vuoto ja ne palaset, mitä sieltä mukana tulivat, voivat olla kystan  hajoamisesta johtuvaa- mutta totesi samaan hengenvetoon, ettei ne yleensä ulos vuoda, vaan vatsaonteloon. Joo- ei mulla vuotanut vatsaonteloon silloin 2007 vuonnakaan- silloin ei kyllä vuotanut uloskaan mitään. Tosin silloin mulla oli vielä epäsäännöllisyyttä menkoissa paljon enemmän kuin tänäpäivänä- synnyttäminen tasoittanut niitä megalyhyitä kiertoja aikalailla.

Nyt sitten odotellaan sitä spontaanisti alkavaa tyhjennysvuotoa ja sen jälkeen, uudessa kierrossa kp 3 aloitan Letrotsolit ja ilmoitan lekurilleni kun tuo vuoto alkaa, että saadaan varattua aika seurantaultraan. Mikäli ultrassa (n. kp11-13) on hyvänkokoinen folli, lääkäri tuikkasee muhun Pregnylin ja saadaan sitten vaan miehen kanssa hoitaa homma kotiin.
Nyt kuulostaa hyvältä. Nyt kuulostaa helvetin hyvältä!

Toukokuu

Jälleen vierähti uusi kuukausi kalenterista. Aika kuluu todella nopeasti, ensi kuussa naperomme täyttää kolme, KOLME!

Aloimme toivoa toista lasta esikoisen ollessa 5kk ja nyt hän täyttää kolme, olemme edelleen samassa tilanteessa. En ehkä ajattelisi ajan kulumista niin paljon, ellen aina ajattelisi, että "kun esikoisemme oli 5kk, annoimme luvan toisen lapsen tulolle.." Elimme tuolloin marraskuuta 2011. Minä typeränä, naivina ja niin toiveikkaana ajattelin, että nalli napsahtaa suurinpiirtein kertalaakista. Että miten se nyt voisi olla hankalaa, kun on kerran lapsen jo saanut. Onneksi en tiennyt. Onneksi edes esikoisen ensimmäisen elinvuoden ajan nautin vauva-ajasta ilman suurempaa vauvastressiä- nimenomaan uudesta vauvasta.
Olen miettinyt paljon esikoisen elämää ja sitä, miten paljon tuon kolmen vuoden aikana olen itkenyt, haaveillut, toivonut ja pudonnut korkealta. Olen aivan liikaa suonut aikaa toisen lapsen kaipuulle ja "jättänyt" esikoisen, tuon ihanan, kultaakin arvokkaamman aarteeni jollain tavalla taka-alalle. olen niin kovin toivonut sitä toista lasta, että olenko nauttinut tarpeeksi jo olemassa olevasta, ihanasta, terveestä lapsestani? -En ole. Sanon suoraan. Lapseni saa kaiken huomiomme, hän saa kaiken, mitä tarvitsee ja niin paljon enemmänkin. Hän on kaikkeni. Silti olisin pystynyt antamaan niin paljon enemmän hänelle, jos olisin itse tyytyväisempi. JOS olisin raskaana, JOS minulla olisi jo toinen lapsi, JOS ja JOS. Joku ajattelee, että lapsihan saa enemmän, kun on ainoa. Kyllä, mutta kun minä äitinä olen tyytymätön ja kaipaan niin paljon sitä toista lasta, koen, että lapsi saa vähemmän. Ymmärtääkö kukaan?

Elän kierron loppuvaihetta, tänään on kp 26, siitä ensimmäisestä huhtikuun vuodosta laskettuna.
Olen kusitikkumaanikko ja kusaisen tikkuun, vaikka tiedän, ettei se mitään näytä. a) seksiä tasan kerran viimeisen kuukauden aikana, b)lääkärin mukaan en edes voi raskautua kystan ollessa paikallaan. c) enhän raskaudu ilman kystaakaan.
Silti tikkuun kuseksiminen on hauskaa. Itsensä kiduttamista. Yksi viiva, Aina, Iankaikkisesti.