eikös olekin niin, että kun vuoto alkaa kunnolla, se lasketaan kp1:ksi? mä olen vähän pihalla näiden juttujen kanssa. mutta siis, eilenKÄÄN ei tullut juuri mitään vuotoa, tänään vasta alkanut kunnolla, joten sanoisinko sitten kierron olleen 26päivää pitkä? sehän on jo enemmän kuin sata pientä jänistä! Kysyin lääkäriltäni, mitä mieltä hän on tästä kiertoni lyhyydestä ja sanoi että voisin ottaa Terolutit käyttöön. Ajattelin ottaa reseptin valmiiksi jemmaan mutta jos seuraava kierto on yhtä lyhyt niin sitten voisin ottaa ne käyttöön. En tässä kierrossa vielä ota. Nyt on siis toinen kierto Thyroxinin käytön suhteen, katsotaan miten homma etenee, kumminkin kilppariarvot tasolla, jolloin raskautuminen on täysin mahdollista. Annetaan kropalle mahdollisuus :)

Mukavaa viikonloppua kaikille :)

Kp26 vai kp2?
Tuhru, tai verinen lima, jota eilen tuli kerran pyyhkiessä, oli hyvin vähäistä ja onnetonta. Menkkakivut on olemassa mutta vuotoa ei. Ei siis mitään (taaskaan) eilisen jälkeen. Viime kierrossa sama juttu. Luulis näin vanhan kropan jo osaavan käyttäytyä. En voi sanoa kuukautisten alkaneen.

Kurkkua kuristaa ja itkettää. Kyyneleet virtaa poskilla ja sydämeen sattuu.

Kp1. Kierto 24päivää. Onhan sekin jotain, tähän asti luomukierrot ovat olleet 23päivää. Josko kierto vaikka kuukausi kuukaudelta pidentäisi pituuttaan ja saavuttaisi sen normaalin 28 päivää. Tai parempi olisi tietenkin, että seuraavasta kierrosta raskautuisin. Kun tietäisi, mitä voisi vielä tehdä toisin. Vuosi mennyt ja aina vain tahkotaan.

kp24. tänään hanat aukeavat. sanokaa minun sanoneen. ei tälläisiä jomotuksia, selkäkramppeja, mahan kurinoita ole ilman tulevia menkkoja. nyt voisi sanoa että hivenen tympäsee. mikäli seuraava kierto jää yhtä lyhyeksi, aion ottaa yhteyttä lääkäriini ja kysyä millä sitä saisi pidennettyä.

kuka teistä salalukijoistani haluaisi jättää kommenttia? näen että teitä käy täällä päivittäin kurkkimassa, olisi kiva saada jokunen muukin merkki vierailustanne :)

kp22.
täytyy sanoa että piiiiiiiitkästä aikaa kierto kun oikeasti jännittää mihin tämä päättyy. Joko hyvin kivuliaisiin kuukautisiin tai vielä kivuliaampaan synnytykseen :D Tuntemukset ovat hyvinkin positiiviset, sanan mukaisessa merkityksessä. Eilen luin kilpparifoorumeilta raskautuneiden kokemuksia lääkityksen jälkeen, siellä oli yksikin nainen jolla oli pitkään ollut kuukautisongelmia ja olivat puolisonsa kanssa yrittäneet saada lasta suht pitkään, onnistumatta. Naisella oli todettu kilpirauhasen vajaatoiminta (mikä itsellänikin on) ja oli saanut siihen Thyroxin lääkityksen annostuksella 0,1mg 1xpäivä (sama kuin mullakin). Arvot olivat alussa olleet siinä neljän ja viidentoista pintaan (niiinkuin mullakin) ja 6viikon lääkityksen jälkeen tipahtaneet 0,6:n ja toinen arvo 17 (mulla melkein samat arvot). Nainen oli raskautunut heti ensimmäisestä kierrosta (!!!!)
Toivoa siis on, mutta toisaalta mua kummastuttaa tämä jatkuva kosteus, suoranainen limaisuus, en muista että esikoisen aikana olisi ollut tälläistä märkyyttä ennen plussaa, pikkuhousunsuojakin antaa periksi ja housut kastuvat sen läpi (!), ihan kuin olisi pissa housuissa kaiken aikaa :D Toisaalta, jokainen raskaus on erilainen niin miksi ei sitten sen oireilutkin ja kun yksi onnistunut raskaus ja synnytys on takana, voihan kroppa olla muuttunut limojenkin suhteen :D
Ihanaa tämä naisen elämä!
No, lyhyestä virsi kaunis, muutaman päivän päästä tiedetään mitä lääkitys on kropassani tehnyt, ainakin toivon kierron pidentyvän, jos ei muuta meille suoda.
Peace and love everyone <3

kp20.
niin se on tämäkin kierto loppupuolella, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, menkat alkavat kolmen päivän päästä. Toivon kumminkin, että tehokkaasti auttanut Thyroxin toisi toivotun plussan tai ainakin pidentäisi kuukautiskiertoa.
Olin päivänä eräänä kontrollissa, syötyäni Thyroxinia kuukauden. TSH oli laskenut 4,46 -> 0,41!! (T4V oli 15-> 17) aivan mahtavaa :) Lapsettomuuttamme hoitava lääkäri sanoi että voin jatkaa samalla Thyroxin annostuksella, sillä mulle ei suuresta aloitusannostuksesta huolimatta tullut siitä mitään oireita, kuten sydämentykytyksiä tms. Lääke on sopinut mulle kuin unelma! Ja annostushan on se 1x 0,1mg /pvä.

Outoa olossa on se, että mahakipu on lähestulkoon kokoaikaista, rintoja juilii ja jomottaa, nännit sojottavat punaisena, siis kirkuvan punaisena ja ovat arat. Viikon ajan on ollut tunne, että menkat alkavat. Esikoisesta plussatessani olo oli täysin sama.
En kumminkaan jaksa uskoa, ettei pety, TAAS. Toivon sitäkin enemmän..... ;)

kp17.
Jännät menkkakipuilut jatkuvat. Vasenta puolta alavatsasta jomottaa ajoittain aika kovastikin ja jos olisi kierron loppupuoli käsillä, voisin uskoa että menkat alkaisivat ihan näillä näppäimillä. Alaselässä kipuilua ja niin kovat valkkarit että oli tullut eilen pikkuhousunsuojasta läpi (!).
Peittoja on heiluteltu ja kovasti yritetty hyödyntää nämä tuntemukset.
Ans kattoo ny ;)

Kp15.
Mielenkiintoista, pitkästä aikaa on tunne, että jotakin kropassa tapahtuu. Eilen oli tooodella märät oltavat ja peittoja tuli heiluteltua :) Eilen lisäksi menkkamaista juilintaa ja kipuilua alavatsalla sekä lievää yökötystä, uskoisin että ovista pukkaa tai pukkasi. Testejä en käytä, en niihin enää suolla rahojani. Luin puhelimeni WomanLog sovelluksesta menneiden kuukausien oireistani ja heinäkuussa kun sain sen selkeän plussan (joka oli hyvin selkeä nega toisessa testissä seur.päivänä) minulla on viimeksi ollut selkeitä ovistuntemuksia ja hyvin märkää.

Viime joulukuussa aloimme tjottailemaan pikkukakkosta ja tässä sitä ollaan, edelleen ilman  :(

kp12 ja aika matelee, sama juttu jokaisella joka yrittää raskautua.

Sanoin eilen miehelleni että mulla on aikalailla mieli mustana tämän tärppäämättömyyden kanssa. Että kun mitään ei tapahdu kumminkaan vaikka kuinka sekstailtaisiin. Hän oli sitä mieltä että ihan hyvin voisikin tapahtua sillä olen kumminkin 4viikkoa saanut hormonia ja olen itsekin sanonut että olo tuntuu paremmalta kuin nelisen viikkoa sitten. Kumpa hän olisi oikeassa.

Ensi tiistaina menen kontrolliin kilppariarvoista, kumpa arvot olisivat laskeneet suotuisalle tasolla. Toivon sitä todella.

Kumpa raskautuisin pian, saisin ilon takaisin, myös peittojen alle. Nyt seksi tuntuu pakolliselta, ajoitetulta, spontaanius on jossain tipotiessään.
Mutta sekin on sama juttu jokaisella joka yrittää raskautua.

kp9.
Sadetta ja harmaata, ulkona ja mun sisällä. Vaikka yritän ajatella optimistisesti ja ylipäänsä ajatella jotain muuta kuin toista lasta, en siihen pysty ihan kokonaan. Alitajunnassa se kummittelee koko ajan.
Toissapäivänä itkua tihrustaen laitoin esikon pukluliinat pois vaatekaapista, mietin, tulevatko ne enää koskaan käyttöön.
Tänään tyhjäsin tuttipullovermeet tiskikaapista toiseen kaappiin ja jätin vain ison lapsen nokkamukit tilalle.
Pienten, 56-62cm vaatteiden näkeminen on kova pala. Välillä kiusaan itseäni ja käyn nuuskuttelemassa esikon pikkuvauvavaatteita ja sitten pahoitan taas mieleni. Vaikka esikko on vielä niin vauva, on hän silti jo niin iso. Äiti ja isi ovat maailman tärkeimpiä ja kun tulee pipi, juostaan kiireen vilkkaa näyttämään pipiä ja sitten pitää puhaltaa. Lapsikulta ei tiedä äidin - ja tietenkin myös isin murheesta mitään. Mies vain tuntuu ottavan kaiken niin paljon lunkimmin, eikä missään vaiheessa ole menettänyt toivetta saada olla isi myös muille lapsille...

Kiusasin itseäni eilen myös katselemalla esikon vauvakuvia. Synnäriltä, kotiutumisesta, imetyksistä. Miten suloinen voi pieni ihminen olla! Arjen pyörityksessä ei aina muistakaan, miten pienestä ihminen lähtee kasvamaan.
Tänään sain kuulla ystäväni ultrakuulumisia sekä tulevan lapsen sukupuolen. Hän tuntui olevan kovin iloinen sukupuolesta, mikä tietenkin on ymmärrettävää, onhan nyt lapsiluku täynnä ja vielä sukupuolijakaumakin fifty-fifty.

Mulle on iskenyt hirveä pelko myös esikon hoitoon viemisestä. ONNEKSI asia ei vielä ole ajankohtainen, mutta sitten joskus kun on. Mistä voi tietää onko tulevalla hoitajalla ns. kaikki kotona? Entä jos hän vahingoittaa lastani jotenkin? Välillä pelko on niin kovaa että tunnen itseni ihan häiriintyneeksi. Maailma on sairas ja lapsen pahoinpitelyjä kiirii korviin tämän tuosta maailmalta.

Ehkä se vain on äidin tehtävä murehtia kaikkea?

kp2. niin se taas meni hukkaan tuokin kierto :/

no, sain tänään puhelun lääkäriltäni ja taas on olo hieman myönteisempi. Hän on lapsettomuushoitojen ja naistentautien specialisti ja hänen kanssaan jutteleminen saa aina positiivista mieltä aikaan. Hän on sitä mieltä että Thyroxin saattaa kohdallani olla hyvinkin se apu ongelmaan. Ennenmuinoin tehtiin kuulemma niin että ilman verikokeitakin saatettiin määrätä Thyroxinia avuksi jos kaikki muu oli kunnossa ja lasta ei vain kuulunut. Hänen mielestään muutamassa kuukaudessakin voi odottaa apua saatavaksi noilla lääkkeillä. Ei tietenkään saa asettaa toiveita liian korkealle, sillä pessimisti ei pety :D

Siitä, mitä olen painavimmillani painanut, olen tiputtanut kuutisen kiloa painoa, joten olo on siinä mielessä positiivinen, suuntaus on ainakin oikea. Tänään puntarin lukema näytti vähemmän kuin viimeisen vuoden aikana. Mulla käy aina niin, että kun puntari näyttää enemmän tai paino junnaa paikallaan, en jaksa panostaa vaan syön mitä sattuu. Kun puntari näyttää vähemmän, iskee aivan uusi tsemppi ja ajattelen, että paino ei saa enää nousta tämän lukeman yli. Sehän pitäisi olla juuri toisinpäin? :D

kp24.
Nyt kierto on jo päivän pidemmällä kuin esim huhtikuussa, jolloin oli luomukierto. :)
pienistä asioista pitää iloita!
Toki, Clomifenia varmasti kropassa vielä on mutta pääasia että pikkuisen kierto pidentyy, tietysti toiveissa on että pidentyisi kunnolla, hyvästä syystä.

Mitään tuntemuksia ei kropassa ole, mutta joitain ihme mielitekoja on ollut viimepäivinä. Eilen kun kävimme hakemassa hautakynttilöitä, oli pakko saada kaupasta Saarioisten valmishampurilainen, alkasi ihan suu kuolaamaan kun näin sen siellä hyllyssä. Ihmettelin omaa reaktiotani toden teolla, en todellakaan ole minkään eineksen ystävä. Noh, ennen menkkoja kaikki on mahdollista. :)
Se, että menkat alkaisivat, ei oikeastaan sureta, sillä olen siihen varautunut henkisesti. En jaksa uskoa että raskautuminen tapahtuisi, vaikka jälleen eilen sain lukea tapauksesta jolloin plussaaminen tapahtui vasta n.kp50, sitä ennen kaikki testit näyttäneet negaa, joten ihmeitäkin tapahtuu.

Kun tuota reipasta yksivuotiasta ruuhkatukkaani päivät pitkät katselen, mietin, että minkälainen lottovoitto tuo pieni elämän ihme on. Suurempi ihme kuin lottovoitto. Kuinka moni tässä maailmassa vaihtaisi lottovoiton siihen että saisi oman ihmeen. Jos vaakakupin toisella puolella olisi muutama miljoona ja toisessa vauva, en todellakaan miettisi kumman ottaisin. Vaikka raha on aina tervetullutta, onnea se ei tuo. 

Kuntosaliharrastus jyllää kovana, olen ansioituneesti käynyt treenaamassa ja oikein kunnon sykkeillä. Mukaan on tullut mm. juoksumatto usean vuoden tauon jälkeen! Hyvä minä!