Nega, lääkkeiden lopetus ja vitutus

Otsikossa tärkeimmät.

epäonnistunut pas

Iloisia uutisia raskausblogikammoisille, en ole raskaana!

Ei tarvitse sen takia lopettaa blogini lukemista että täältä raskausuutisia pelmahtaisi näytölle.

Tänään pp 10 ja testi kirkuvan valkoinen.

Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia pettymyksiä.

Onnistunut siirto takana

Pikapäivitys väsyneeltä matkalaiselta..
Jokunen aika sitten saavuttiin kotiin tämän päiväiseltä alkionsiirtoreissulta. Meillä oli lapsi mukana, sillä itse prosessihan ei vie kuin 15min kaikkineen, joten mies ja lapsi odottelivat autossa, kun minä kävin ottamassa pienen kyytiläisen mukaan.
Siirto meni hienosti, alkio oli eilen iltapäivällä otettu sulamaan, oli ollut nelisoluinen ja kaksipäiväinen siis pakastettaessa. Tänään ennen siirtoa pieni oli innostunut jakautumaan jo yhdeksänsoluiseksi ja oli todella kaunis.

Siirto meni smoothisti, sain reseptin Gonapeptyliin ja sen pistän perjantaina.

Siirron jälkeen menimme koko perhe syömään ja sitten veimme lapsen sisäleikkipuistoon peuhaamaan. Kyllä oli kiva päivä, raskas mutta kiva. Ja mikä parasta, siirtoon päästiin.

Nyt nukkumaan, väsyttää aikalailla.

Lohduttavat luget

Vuoto ei siis koskaan alannutkaan. Se läiskä paperissa torstaina, aiheutti mulle kovan luokan paskahalvauksen ja sai miehenkin pettymään pahan kerran. Itkeä vollotin hetken ja ajattelin, että tätähän tämä on, paskaa paskan perään.
Kun torstaina ei mitään enää tullut, tuon ensimmäisen läiskän jälkeen, pelkäsin, että aamulla herätessäni sänky lainehtii tapansa mukaisesti. niin mulla aina vuoto alkaa, ensin todella vähän, sitten yön aikana kiihtyy rajuksi. Ei kuitenkaan tällä kertaa. Perjantaina ei tullut mitään, eikä edes pe-la yönä. Lauantai-aamuna laitoin lugen ja vaihdoin laastarit. Omituiset menkkakivut ovat hävinneet ja olo on hyvin helpottunut.

Nyt vain odotellaan tiistaita ja toivotaan, ettei puhelin soi ja saisimme lähteä ajelemaan kohti pakastealkion siirtoa.

"Ei, ei se mennyt niin"

Päässä on soinut ihana Anna Erikssonin "Ei se mennyt niin".. ei niinkään lyriikkojen vuoksi, vaan nimenomaan tuon biisin nimen vuoksi.
Eilen olin maani myynyt, hyvin syvissä vesissä tallova, itseään syyttelevä, masennuksen portteja kolkutteleva nainen.. Eilisiltaa kohti mieli parani, tänään mieli on ollut jo melkein loistava, joskin edelleen pelokas.
En uskalla sanoa ääneen, en edes kirjoittaa mitä asia koskee. Jos luitte eilisen postauksen, voitte vaan ajatella mitä asia koskee. Minä en sano sitä ääneen, sillä olen sen verran taikauskoinen, että tiedän pahaa tapahtuvan jos iloitsen ja puhun asiasta.

Sanonpahan vaan, että onneksi huomenna on lauantai ja ihan pian tiistai.

Voi vittu

Arvasinhan. Tiesinhän tämän.
Hetken onni kääntyy taas epäonneksi ja itkuksi.
Miten saatana tässä voi käydä näin, kerta vitun toisensa jälkeen? MITEN HELVETISSÄ???

Bongasin verta äsken vessapaperista.
Tiistaina olin onnellinen ja olen toivonut enemmän kuin mitään muuta, että päästäis siirtoon. Menkkamaisia oloja on ollut koko viikon ja lauantaina olisin saanut aloittaa luget.

Sanoinhan lääkärille, että minä olen ensimmäinen, joka tulee vuotamaan vahvasta Estradot-annoksesta huolimatta. Sanoinhan. Olen ensimmäinen niin maho, hänen piiiiitkällä erikoislääkäriurallaan, joka vuotaa näistä laastareista huolimatta. Maho, jota ei koskaan saada pakastealkion siirtoon, koska on niin saatanan maho, ettei mikään lääke toimi. Ei imeydy, ei auta.

Taas meni vituiksi, pum vaan.

Ultraa ja pelkoa

Olin eilen ultrassa. Limakalvo oli 10mm luokkaa ja molemmat munikset unilla, niinkuin kuuluukin. Lääkärin mielestä PASiin olisi voinut suunnata ja tämän viikon perjantaina, mutta perkele kun se eilinen ultra-aika oli vasta iltapäivällä ja kun niitä lugeja pitää käyttää kolme päivää ennen siirtoa, homma vesittyi siinä.
Jos mulla olisi ollut aamuaika eilen, olisin voinut eilen aloittaa luget ja siirtoon oltais päästy perjantaina. Vittu sanon mä.

Nyt repii se, että siirtoajankohta venyy tiistaille, koska maanantaina pallero pitää ottaa sulamaan ja tiistaina siirto eli matkustus toiseen kaupunkiin taas kerran.
Kaikki olisi muuten hyvin, mutta mulla on nyt kolme-neljä päivää ollut ihan jäätäviä menkkakipuja! Alaselkää särkee, vatsassa murisee menkkamaisesti, koko ajan on vatsa kipeä... asiaa ei helpota yhtään se, että Estradotien tuoteselosteessakin sanotaan että välivuodot ovat täysin tavallisia! PERKELE!
Jos tää hehkee limakalvo nyt alkaa vuotamaan pois ennen lauantaina (jolloin saan tuikata ekat luget), niin TÄMÄKIN PAS on pilalla.

Kun kysyin lääkäriltä tuntemuksista, hän vastasi, että voihan olla, että mun keho reagoi tällä tavoin estrogeeniin. Takeita ei tietenkään voi antaa, mutta hän sanoi, ettei pitkällä hoitourallaan muista yhtäkään tapausta, että olisi hedelmällisessä iässä olevalla naisella vuotanut Estradotista huolimatta. Musta vaan tuntuu,että saatan olla ensimmäinen.
Mä olen niin saaatanan kyllästynyt tähän ainaiseen menkkapelkoon, tämä on hyvin lamauttavaa.
Nytkin tuntuu siltä, että vessaan pitäisi mennä kiireellä ja tuo alati lisääntyvä valkovuoto ei myöskään helpota tätä henkistä kärsimystä. Koko ajan on tunne, että verta holahtaa housuun.
Voi hitto kun lauantai tulisi nopeasti...silloin saan vaihtaa taas laastarit ja aloittaa luget.

On tämä perseestä.

Lumiukkoja ja Estradolia

Otsikkokin sen jo kertoo, hyvin sekalaista asiaa tulossa.

Aloitin Estradotien käyttämisen lauantaina, kp 1. Mua jännitti ihan tosissaan, miten tulevat pysymään ihossa kiinni, mutta eihän niiden kanssa ole mitään ongelmaa.
Kun eilen oli vaihdon aika, liima oli todella sitkeää ja ne laastarit sai ihan repimällä repiä irti. Rumat liimajäljet jäi, mutta eräältä foorumilta saamani vinkin mukaan, kannattaa liimajälkiin jättää muhimaan rasvaista perusrasvaa niin saa liimat hyvin irti. Tämä tepsikin hyvin ja illalla suihkuun mennessä sain vain napata liimat ihosta irti.

Estradotista kaiketi johtuu tämä tunteiden ailahtelevuus. Eilen oli rankka päivä, itketti ihan ilman syytä ja pahoinvointiakin oli illalla hammaspesun aikaan. Olisin ihan selvästi voinut ajatella olevani raskaana, ellen olisi toisin tiennyt.
Eilen väriteltiin lapsen kanssa värityskirjaa ja yhtäkkiä alkas kyyneleet valumaan poskia pitkin ja lapsi kysyi, miksi itket äiti.. En osannut sanoa mitään, sanoin, etten oikein edes tiedä. Mua suoraan sanottuna vähän kummastuttaa nämä oireet itsessäni, mutta eikai tähän mitään muuta syytä ole kuin nuo laastarit. Toivottavasti toimivat muutenkin kuin vain mielen ailahtelun suhteen.

Ensi viikon tiistaina mulla on ultra polilla, sitten selviää onko PASiin mitään asiaa. Vaikka eihän sitäkään tietysti voi tietää, selviääkö meidän ainokainen edes sulatuksesta.. Saa nähdä.

Tänään ollaan oltu lapsosen kanssa lumiukon teossa ja tässä kirjoitellessani katselen tuota ihanaa ilmestystä, joka suu täynnä porkkanaa katselee lastenohjelmaa Ipadistä, tänään kun on sellainen päivä, että tuota laitetta saa käyttää jonkin aikaa. Miten paljon rakastan tuota pientä suurta pörröpäätä!

Kromosomitestit ja muut verikokeet

Viime viikolla kävin otattamassa sekä paastosokerin, että maksa-arvoista ALATin.
Lääkäri halusi mittauttaa taas tuon ALATin, sillä Zumenonien kanssa meni kuin meni, eli eivät toimineet lainkaan ja lääkärin yksi arvelu oli, että jos maksassa on jotain ongelmaa, lääke ei imeydy kuten pitäisi.
Mua jännitti ihan törkeästi soittaa polille. Kai mä ajattelin, että arvoissa on oikeasti jotain häikkää, mutta eniten jännitin noita kromosomikokeita. Lääkäri kun sanoi, että jos meidän kromosomeissa on jotain klikkiä, ainoa vaihtoehto saada lapsi saattaa olla luovutetuilla siittiöillä..

Puhelun jälkeen olo oli kyllä huojentunut.
ALAT oli tipahtanut roimasti ja on nyt normaali! HALLELUJA!!! Mulla on ollut se merkittävästi koholla ja lääkäri oli jo varaamassa mulle ylävatsan uä:tä sen takia. Tuo arvo on mua stressannut ihan saakelisti, suoraan sanottuna! Nyt arvo oli sievät 26, kun se on ollut 60 tienoilla korkeimmillaan!

Kromosomit sekä mulla, että miehellä, ok!

Paastosokeri mulla on ollut pitkän aikaa koholla ja se oli nytkin, 6,4.
Tämä risti on kannettavana sekä äidilläni, että isälläni, veljelläni ja mulla.. Siskosta en tiedä.

Hyytymistekijöitä en nyt hoksannut kysyä, mutta oletan että hoitaja olisi niistä maininnut, mikäli siellä jotain jormaa olisi? Hitto kun en hoksannut.

Ajatus on nyt aika katkonaista, mutta summa summarum, olen ihan tyytyväinen tällä hetkellä.

Eilen nappasin vimpat Primolutit ja vuotoa tässä odotellaan. Kun vuoto alkaa, niin ekana vuotopäivänä lätkäisen 2 kpl Estradot-laastaria, jotka sitten vaihdetaan kahdesti viikossa.
Jännittää jo vähän sekin, miten ne pysyvät paikoillaan! Onko kokemuksia?

I´m back, mutta kuinka kauan?

Ajattelin tulla käväisemään täällä blogin puolella pitkästä aikaa ja kirjoittaa kuulumisia.
Harmikseni moni seuraamani blogi on yhtäkkiä kadonnut kuin tuhka tuuleen ja tarvitsisinkin uutta kivaa lukemista.

Itselläni menee ihan ok. Lisääntyvä valo on tehnyt sen, että mieli on jo herätessä ihan okei, vaikka mitään sen suurempaa syytä ei ole.
Aurinko tekee ihmeitä!

Hoidoissa on menossa suvantovaihe, loppuvuodesta ollut keskenmeno ja pakastealkion siirtoon tarkoitetut lääkkeet ovat pistäneet kropan niin sekaisin, ettei mitään toivoa jatkosta hetkeen.
Lääke, jonka piti suurella annostuksella kasvattaa limakalvoa siirrettävää alkiota varten, saikin aikaan vaan sen, että tuli jokin kummallinen välivuoto, joka kesti rajuna 10 päivää. PAS suunnitelmat vesittyivät samalla hetkellä kun vuoto alkoi. Ultrassa ei löytynyt mitään syytä vuodolle, ihme.

Mitä teille kuuluu, ihmiset?