Hyvää uutta vuotta!

Vuosi vaihtuu pian ja vanha menee muistojen laatikkoon.
Paljon on tapahtunut hyvää, mutta se kaikista odotetuin asia, se antaa vielä itseään odotuttaa.
Josko ensi vuonna olisi meidän aika?

Terolutit aloitan huomenna, josko niistä olisi apua.

Lactal kuurikin vetelee viimeisiään ja on kyllä huomattavasti mukavampi olla taas :)
Lyhyestä virsi kaunis, aina kun ajattelen kirjoittavani tänne, alkaa pinnasängystä kuulumaan ähinää ja nythän se jo yltyi vaativaksi käskemiseksi, joten moikka ja älkää juhliko liikaa!!

Kp jotain

Nykyisestä kiertopäivästä en tiedä. En ole ehtinyt seurata. Puhelimessani on sovellus WomanLog pro joka on hyvä apu kiertojen laskemisessa ja yhdyntöjen merkitsemisessä, siinä on myös tuntemukset, paino ja limat, jee.

Soitin tosiaan lääkärilleni ja hän ihan ääneen kummasteli, miten kiertoni voivat heittää noin häränpyllyä. Jep, tell me about it. Nyt KOKEILLAAN Teroluteja, kp15-24 parin kierron ajan ja KATSOTAAN mihin asiat etenevät, rohkenen epäillä että eivät minnekään.
Nuo capsilla olevat sanat ovat jo hyvin loppuun kuluneet, niitä tämä lääkäri toistelee kuukausi kuukauden jälkeen.
Tuon parin kk:n jälkeen varaan ajan hänelle ja VAADIN järeämpiä tekoja asian suhteen. Olemme päättäneet, että vuoden 2013 aikana meille on syntynyt lapsi, tai että olen ainakin hyvin pitkällä raskaana :) Saas nähdä.

Eilen aloitin Lactal-kuurin joka kestää 7 päivää, eli tässä kierrossa tuskin mitään ajoitettuja yhdyntöjä tapahtuu, sillä tuo muuttaa alakerran ph-tasapainoa niin, että siimahännät eivät tykkää olostaan. En muuten minäkään ja siksi tuon kuurin hain. Koko joulun ajan oli tunne, kuin alakerta olisi ollut liekeissä ja kutina oli ihan hirveää, näiden lisäksi tuntui, kuin häpikset olisivat liimaantuneet yhteen. Ja se pahanhajuinen vuoto, siitä olen kärsinyt jo pidempään.
Olen aiemmin kokeillut noita putkiloita ja ne suttaavat ihan tajuttoman rankasti ja se tuubi on jotenkin hankalaa saada kokonaan tyhjäksi. Nyt oli tullut uusia, semmosia peräpuikon näköisiä suppoja ja ajattelin, että niitä olisi siistimpi käyttää, yeah right. Koko yön valuin nestettä, kun tuo suppo oli sisääni sulanut. Jokainen yskähdys, käännähdys, missä nyt vähänkin alakerran lihaksistoa tarvitaan, ruuttasi nestettä minusta ulos. Oli muuten hieman hehkeä tunne aamulla herätessä kun sekä pikkarit että pyjamahousut olivat märkinä. Mutta hienoa on se, että tänään ei ole tarvinnut rapsutella alakertaa laisinkaan. :)

Flunssakin iski heti joulunpyhistä selvittyäni, tämä päivä on mennyt peiton alla lojuessa. Onneksi pieni lapsenikin oli hieman väsynyt ja nukkui 3h päiväunet joten mammakin sai hieman levätä. <3

Asetusmuutoksia lukijakuntaan

Näyttää siltä että blogissani käy paljon lukijoita Ameriikoista ja ihan ihme hakusanoilla päädytään blogiini kuten "uuh tai aah" ja muilla yhtä järkevillä. Nyt blogiani pääsevät lukemaan vain omaa blogia pitävät ja toivon että jätätte käynnistänne jonkun jäljen sivuilleni.

Menkat alkasivat sitten kunnolla, joten taisi muuttua kp 19 kp1:ksi.
Tilasin soittoajan lääkärilleni, aion pyytää sellaiset tropit nyt että saadaan kiertoja säännöllisemmiksi ja mukavana plussana olisi se plussa tietenkin! :)

kp19 ja toivo menetetty

Kävin aamulla vessassa ja paperiin ilmestyi pyyhkiessä veristä limaa. Mietinkin eilen kun niin kovasti siivotutti ja on ollut kova väsy, että menkat alkavat ihan saletisti. Eilenkin otin pikatorkut sohvalla ennenkuin muksu heräsi päiväuniltaan. Menkat tulossa siis lähipäivien aikana.  Se siitä joululahjaplussasta.

Kyllästynyt. Hyvin kyllästynyt.

Tänään on moni asia ärsyttänyt. Niin moni, että asiasta on pakko tehdä ihan oma postauksensa.

1) Teini, joka oli yksi kolmesta huonekaveristani synnyttäneiden osastolla (olin siellä viikon vauvan bilirubiiniarvojen vuoksi), on raskaana! Teini, jolle ensimmäinenkin raskaus oli vahinko ja oli kovin välinpitämätön vauvaansa kohtaan. Miksi helvetissä hän on raskaana, olettaisin vahvasti tämän toisenkin olevan vahinkolaukaus.

2) Oma olo on hyvin turpea, vasenta munista juilii, niinkuin joka kierrossa jossain vaiheessa ja se enteilee AINA menkkoja. Vitutuksen määrä on järjetön. Lisäksi sitä ovista ei ole näkynyt, eikä tuntunut. Viivat ovat kautta linjan tasaisen haaleita ja mitäänsanomattomia. Tänään on muistaakseni kp16, en jaksa nyt tarkistaa.

3) Olin pikkujouluissa ja mikäs siellä oli puheenaiheena? "Koskas aattelit töihin tulla?" "aah, okei, ai teillä on suunnitelmissa sisaruksia? millaisellas aikavälillä?" "et sä ainakaan vielä raskaana ole, toivottavasti, kun siideriä juot". ja sitten nurkan takaa tulee toinen henkilö joka kysyy "koskas teille niitä sisaruksia tulee?" Teki mieli huitasta avokämmenellä! Miksi, oi MIKSI, ihmiset ovat niin helvetin törppöjä, että menevät kyselemään tuollaisia? Jos ihmisellä on yksi lapsi, ei se jumankauta tarkoita että seuraavat tulevat kuin liukuhihnalta! Tajutkaa se, hyvät ihmiset! Enempää ei kaksi ihmistä voi jyystää, ottaa vitamiinia, urheilla, elää nuhteettomasti, kuin minä ja mieheni eletään, ollaan perusterveitä, suht nuoria ihmisiä ja siltiKÄÄN meille ei toista vauvaa suoda. Helvetin perkele sanon minä.
Ja hei, tuo siideri minkä join, oli sitten ensimmäinen kesän jälkeen joten siitä ei voi napista.

4) Yleinen haista p**ka-fiilis ollut koko päivän.

Auttaisko jos menis nukkumaan? Tuleeko uni jos on veeitutus päällänsä? Harvemmin mua näin ketuttaa mutta kerrankos sitä.

kp14. ei hurraamista. lh-huippua ei näy ei kuulu. pitänee keskittyä jouluasioihin ja unohtaa nämä lapsesta haaveilut. äsken tehdyssä ovistestissä testiviiva hitusen vaaleampi kuin eilen. laskelmieni mukaan menkkojen tulisi alkaa juurikin jouluna, ellei aattona niin viimeistään joulupäivänä, mikäli entiset kiertojen pituudet paikkansa pitävät. semmonen joulu, TAAS.

kp 11. kohti luomuovista? miksi testaan ovista, vaikka vannoin, että en näihin testeihin enää rahojani haaskaa? miksi olen aloittanut testaamisen jo kp6? Hoksasin, että en ole luomukierrossa ovista testannutkaan varmaan ikinä, joten ajattelin katsoa, miten Thyroxin vaikuttaa kroppaani. Lisäksi haluan nähdä, miten viiva kehittyy. Testiviivassa on havaittavissa tummenemista, vai mitä mieltä olette?
Mikäli tässä kierrossa en ovuloi tai edes LH-huippua bongaa, kysyn lääkäriltäni lupaa Clomifenin käyttöön. Sillä saan ainakin Lh-huipun pyydystettyä, vaikka eihän sekään ole tae ovulaatiosta. 
Miksi ihmeessä lapsen aluilleen saaminen voi olla näin perkeleen vaikeaa, suomeksi sanottuna? Voisko joku jossain kuulla toiveen ja antaa meille parhaan joululahjan koskaan, plussan raskaustestiin? Olisko liikaa vaadittu, hä?

eikös olekin niin, että kun vuoto alkaa kunnolla, se lasketaan kp1:ksi? mä olen vähän pihalla näiden juttujen kanssa. mutta siis, eilenKÄÄN ei tullut juuri mitään vuotoa, tänään vasta alkanut kunnolla, joten sanoisinko sitten kierron olleen 26päivää pitkä? sehän on jo enemmän kuin sata pientä jänistä! Kysyin lääkäriltäni, mitä mieltä hän on tästä kiertoni lyhyydestä ja sanoi että voisin ottaa Terolutit käyttöön. Ajattelin ottaa reseptin valmiiksi jemmaan mutta jos seuraava kierto on yhtä lyhyt niin sitten voisin ottaa ne käyttöön. En tässä kierrossa vielä ota. Nyt on siis toinen kierto Thyroxinin käytön suhteen, katsotaan miten homma etenee, kumminkin kilppariarvot tasolla, jolloin raskautuminen on täysin mahdollista. Annetaan kropalle mahdollisuus :)

Mukavaa viikonloppua kaikille :)

Kp26 vai kp2?
Tuhru, tai verinen lima, jota eilen tuli kerran pyyhkiessä, oli hyvin vähäistä ja onnetonta. Menkkakivut on olemassa mutta vuotoa ei. Ei siis mitään (taaskaan) eilisen jälkeen. Viime kierrossa sama juttu. Luulis näin vanhan kropan jo osaavan käyttäytyä. En voi sanoa kuukautisten alkaneen.

Kurkkua kuristaa ja itkettää. Kyyneleet virtaa poskilla ja sydämeen sattuu.

Kp1. Kierto 24päivää. Onhan sekin jotain, tähän asti luomukierrot ovat olleet 23päivää. Josko kierto vaikka kuukausi kuukaudelta pidentäisi pituuttaan ja saavuttaisi sen normaalin 28 päivää. Tai parempi olisi tietenkin, että seuraavasta kierrosta raskautuisin. Kun tietäisi, mitä voisi vielä tehdä toisin. Vuosi mennyt ja aina vain tahkotaan.

kp24. tänään hanat aukeavat. sanokaa minun sanoneen. ei tälläisiä jomotuksia, selkäkramppeja, mahan kurinoita ole ilman tulevia menkkoja. nyt voisi sanoa että hivenen tympäsee. mikäli seuraava kierto jää yhtä lyhyeksi, aion ottaa yhteyttä lääkäriini ja kysyä millä sitä saisi pidennettyä.

kuka teistä salalukijoistani haluaisi jättää kommenttia? näen että teitä käy täällä päivittäin kurkkimassa, olisi kiva saada jokunen muukin merkki vierailustanne :)

kp22.
täytyy sanoa että piiiiiiiitkästä aikaa kierto kun oikeasti jännittää mihin tämä päättyy. Joko hyvin kivuliaisiin kuukautisiin tai vielä kivuliaampaan synnytykseen :D Tuntemukset ovat hyvinkin positiiviset, sanan mukaisessa merkityksessä. Eilen luin kilpparifoorumeilta raskautuneiden kokemuksia lääkityksen jälkeen, siellä oli yksikin nainen jolla oli pitkään ollut kuukautisongelmia ja olivat puolisonsa kanssa yrittäneet saada lasta suht pitkään, onnistumatta. Naisella oli todettu kilpirauhasen vajaatoiminta (mikä itsellänikin on) ja oli saanut siihen Thyroxin lääkityksen annostuksella 0,1mg 1xpäivä (sama kuin mullakin). Arvot olivat alussa olleet siinä neljän ja viidentoista pintaan (niiinkuin mullakin) ja 6viikon lääkityksen jälkeen tipahtaneet 0,6:n ja toinen arvo 17 (mulla melkein samat arvot). Nainen oli raskautunut heti ensimmäisestä kierrosta (!!!!)
Toivoa siis on, mutta toisaalta mua kummastuttaa tämä jatkuva kosteus, suoranainen limaisuus, en muista että esikoisen aikana olisi ollut tälläistä märkyyttä ennen plussaa, pikkuhousunsuojakin antaa periksi ja housut kastuvat sen läpi (!), ihan kuin olisi pissa housuissa kaiken aikaa :D Toisaalta, jokainen raskaus on erilainen niin miksi ei sitten sen oireilutkin ja kun yksi onnistunut raskaus ja synnytys on takana, voihan kroppa olla muuttunut limojenkin suhteen :D
Ihanaa tämä naisen elämä!
No, lyhyestä virsi kaunis, muutaman päivän päästä tiedetään mitä lääkitys on kropassani tehnyt, ainakin toivon kierron pidentyvän, jos ei muuta meille suoda.
Peace and love everyone <3

kp20.
niin se on tämäkin kierto loppupuolella, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, menkat alkavat kolmen päivän päästä. Toivon kumminkin, että tehokkaasti auttanut Thyroxin toisi toivotun plussan tai ainakin pidentäisi kuukautiskiertoa.
Olin päivänä eräänä kontrollissa, syötyäni Thyroxinia kuukauden. TSH oli laskenut 4,46 -> 0,41!! (T4V oli 15-> 17) aivan mahtavaa :) Lapsettomuuttamme hoitava lääkäri sanoi että voin jatkaa samalla Thyroxin annostuksella, sillä mulle ei suuresta aloitusannostuksesta huolimatta tullut siitä mitään oireita, kuten sydämentykytyksiä tms. Lääke on sopinut mulle kuin unelma! Ja annostushan on se 1x 0,1mg /pvä.

Outoa olossa on se, että mahakipu on lähestulkoon kokoaikaista, rintoja juilii ja jomottaa, nännit sojottavat punaisena, siis kirkuvan punaisena ja ovat arat. Viikon ajan on ollut tunne, että menkat alkavat. Esikoisesta plussatessani olo oli täysin sama.
En kumminkaan jaksa uskoa, ettei pety, TAAS. Toivon sitäkin enemmän..... ;)

kp17.
Jännät menkkakipuilut jatkuvat. Vasenta puolta alavatsasta jomottaa ajoittain aika kovastikin ja jos olisi kierron loppupuoli käsillä, voisin uskoa että menkat alkaisivat ihan näillä näppäimillä. Alaselässä kipuilua ja niin kovat valkkarit että oli tullut eilen pikkuhousunsuojasta läpi (!).
Peittoja on heiluteltu ja kovasti yritetty hyödyntää nämä tuntemukset.
Ans kattoo ny ;)

Kp15.
Mielenkiintoista, pitkästä aikaa on tunne, että jotakin kropassa tapahtuu. Eilen oli tooodella märät oltavat ja peittoja tuli heiluteltua :) Eilen lisäksi menkkamaista juilintaa ja kipuilua alavatsalla sekä lievää yökötystä, uskoisin että ovista pukkaa tai pukkasi. Testejä en käytä, en niihin enää suolla rahojani. Luin puhelimeni WomanLog sovelluksesta menneiden kuukausien oireistani ja heinäkuussa kun sain sen selkeän plussan (joka oli hyvin selkeä nega toisessa testissä seur.päivänä) minulla on viimeksi ollut selkeitä ovistuntemuksia ja hyvin märkää.

Viime joulukuussa aloimme tjottailemaan pikkukakkosta ja tässä sitä ollaan, edelleen ilman  :(

kp12 ja aika matelee, sama juttu jokaisella joka yrittää raskautua.

Sanoin eilen miehelleni että mulla on aikalailla mieli mustana tämän tärppäämättömyyden kanssa. Että kun mitään ei tapahdu kumminkaan vaikka kuinka sekstailtaisiin. Hän oli sitä mieltä että ihan hyvin voisikin tapahtua sillä olen kumminkin 4viikkoa saanut hormonia ja olen itsekin sanonut että olo tuntuu paremmalta kuin nelisen viikkoa sitten. Kumpa hän olisi oikeassa.

Ensi tiistaina menen kontrolliin kilppariarvoista, kumpa arvot olisivat laskeneet suotuisalle tasolla. Toivon sitä todella.

Kumpa raskautuisin pian, saisin ilon takaisin, myös peittojen alle. Nyt seksi tuntuu pakolliselta, ajoitetulta, spontaanius on jossain tipotiessään.
Mutta sekin on sama juttu jokaisella joka yrittää raskautua.

kp9.
Sadetta ja harmaata, ulkona ja mun sisällä. Vaikka yritän ajatella optimistisesti ja ylipäänsä ajatella jotain muuta kuin toista lasta, en siihen pysty ihan kokonaan. Alitajunnassa se kummittelee koko ajan.
Toissapäivänä itkua tihrustaen laitoin esikon pukluliinat pois vaatekaapista, mietin, tulevatko ne enää koskaan käyttöön.
Tänään tyhjäsin tuttipullovermeet tiskikaapista toiseen kaappiin ja jätin vain ison lapsen nokkamukit tilalle.
Pienten, 56-62cm vaatteiden näkeminen on kova pala. Välillä kiusaan itseäni ja käyn nuuskuttelemassa esikon pikkuvauvavaatteita ja sitten pahoitan taas mieleni. Vaikka esikko on vielä niin vauva, on hän silti jo niin iso. Äiti ja isi ovat maailman tärkeimpiä ja kun tulee pipi, juostaan kiireen vilkkaa näyttämään pipiä ja sitten pitää puhaltaa. Lapsikulta ei tiedä äidin - ja tietenkin myös isin murheesta mitään. Mies vain tuntuu ottavan kaiken niin paljon lunkimmin, eikä missään vaiheessa ole menettänyt toivetta saada olla isi myös muille lapsille...

Kiusasin itseäni eilen myös katselemalla esikon vauvakuvia. Synnäriltä, kotiutumisesta, imetyksistä. Miten suloinen voi pieni ihminen olla! Arjen pyörityksessä ei aina muistakaan, miten pienestä ihminen lähtee kasvamaan.
Tänään sain kuulla ystäväni ultrakuulumisia sekä tulevan lapsen sukupuolen. Hän tuntui olevan kovin iloinen sukupuolesta, mikä tietenkin on ymmärrettävää, onhan nyt lapsiluku täynnä ja vielä sukupuolijakaumakin fifty-fifty.

Mulle on iskenyt hirveä pelko myös esikon hoitoon viemisestä. ONNEKSI asia ei vielä ole ajankohtainen, mutta sitten joskus kun on. Mistä voi tietää onko tulevalla hoitajalla ns. kaikki kotona? Entä jos hän vahingoittaa lastani jotenkin? Välillä pelko on niin kovaa että tunnen itseni ihan häiriintyneeksi. Maailma on sairas ja lapsen pahoinpitelyjä kiirii korviin tämän tuosta maailmalta.

Ehkä se vain on äidin tehtävä murehtia kaikkea?

kp2. niin se taas meni hukkaan tuokin kierto :/

no, sain tänään puhelun lääkäriltäni ja taas on olo hieman myönteisempi. Hän on lapsettomuushoitojen ja naistentautien specialisti ja hänen kanssaan jutteleminen saa aina positiivista mieltä aikaan. Hän on sitä mieltä että Thyroxin saattaa kohdallani olla hyvinkin se apu ongelmaan. Ennenmuinoin tehtiin kuulemma niin että ilman verikokeitakin saatettiin määrätä Thyroxinia avuksi jos kaikki muu oli kunnossa ja lasta ei vain kuulunut. Hänen mielestään muutamassa kuukaudessakin voi odottaa apua saatavaksi noilla lääkkeillä. Ei tietenkään saa asettaa toiveita liian korkealle, sillä pessimisti ei pety :D

Siitä, mitä olen painavimmillani painanut, olen tiputtanut kuutisen kiloa painoa, joten olo on siinä mielessä positiivinen, suuntaus on ainakin oikea. Tänään puntarin lukema näytti vähemmän kuin viimeisen vuoden aikana. Mulla käy aina niin, että kun puntari näyttää enemmän tai paino junnaa paikallaan, en jaksa panostaa vaan syön mitä sattuu. Kun puntari näyttää vähemmän, iskee aivan uusi tsemppi ja ajattelen, että paino ei saa enää nousta tämän lukeman yli. Sehän pitäisi olla juuri toisinpäin? :D

kp24.
Nyt kierto on jo päivän pidemmällä kuin esim huhtikuussa, jolloin oli luomukierto. :)
pienistä asioista pitää iloita!
Toki, Clomifenia varmasti kropassa vielä on mutta pääasia että pikkuisen kierto pidentyy, tietysti toiveissa on että pidentyisi kunnolla, hyvästä syystä.

Mitään tuntemuksia ei kropassa ole, mutta joitain ihme mielitekoja on ollut viimepäivinä. Eilen kun kävimme hakemassa hautakynttilöitä, oli pakko saada kaupasta Saarioisten valmishampurilainen, alkasi ihan suu kuolaamaan kun näin sen siellä hyllyssä. Ihmettelin omaa reaktiotani toden teolla, en todellakaan ole minkään eineksen ystävä. Noh, ennen menkkoja kaikki on mahdollista. :)
Se, että menkat alkaisivat, ei oikeastaan sureta, sillä olen siihen varautunut henkisesti. En jaksa uskoa että raskautuminen tapahtuisi, vaikka jälleen eilen sain lukea tapauksesta jolloin plussaaminen tapahtui vasta n.kp50, sitä ennen kaikki testit näyttäneet negaa, joten ihmeitäkin tapahtuu.

Kun tuota reipasta yksivuotiasta ruuhkatukkaani päivät pitkät katselen, mietin, että minkälainen lottovoitto tuo pieni elämän ihme on. Suurempi ihme kuin lottovoitto. Kuinka moni tässä maailmassa vaihtaisi lottovoiton siihen että saisi oman ihmeen. Jos vaakakupin toisella puolella olisi muutama miljoona ja toisessa vauva, en todellakaan miettisi kumman ottaisin. Vaikka raha on aina tervetullutta, onnea se ei tuo. 

Kuntosaliharrastus jyllää kovana, olen ansioituneesti käynyt treenaamassa ja oikein kunnon sykkeillä. Mukaan on tullut mm. juoksumatto usean vuoden tauon jälkeen! Hyvä minä!

kp 15.
vahva tunne siitä, että ovulaatio on tapahtunut. eilen vasen munasarja särki ja oli hetken lähestulkoon krampissa. lisäksi tuo (turhaakin turhempi) Donnatest ei enää eilenkään näyttänyt saniaiskuvioa, joten sekin vahvistaa uskoa tapahtuneeseen ovulaatioon. tänään testasin syljestäni vielä ja hyvin oli saniaiset hävinneet.

tässä kuussa on kyllä, erästä bloggaria lainatakseni, otettu kikkapakki käyttöön.
* e-vitamiinia heti reilunlaisesti /päivä
* raskausmonivitamiinia joka päivä (otettu viimeiset vuodet kyllä jo)
* kehon merkkien ja tuntemusten seuranta, ei tikutusta, ei stressiä.
* Metformin edelleen käytössä
* Clomifenia vielä elimistössä viime kuukausilta
* Thyroxin-kuuri aloitettu
* peittojen heilutusta kun siltä tuntuu
* entistä terveellisempi ruokavalio ja säännöllinen liikunta

oikeasti, on ensimmäinen kierto sitten kuukautisten alun (synnytyksen jälkeen siis) kun en stressaa tästä asiasta. jotenkin tuo kilpirauhasongelman paljastuminen loi uskoa tulevaan, tietää että jotain on oikeasti pielessä ja siihen on nyt lääkitys.

Uskoisin, että Thyroxin on jo (ehkä) hieman vaikuttanut, mieli on huomattavasti positiivisempi kuin viimeviikolla, eikä sekään, että talo on hujan hajan, enää häiritse :) - onko se nyt sitten hyvä vai huono asia :D

Mukavaa viikonloppua kaikki lukijani, vai onko teitä edes?

Muutamia asioita olen päättänyt tässä lapsia tahkotessani.. vaikka aina sanotaan että älä koskaan sano "ei koskaan", mutta näissä asioissa aion pitäytyä kannassani, en siis enää koskaan:
1) lähetä ystävilleni tai tuttavilleni lapsiaiheisia joulukortteja. en edes heille keillä on jo lapsi/a, sillä ei voi IKINÄ tietää miten kipeä asia on. Joulu on perhejuhla ja onko kiva saada kuva kuolaavasta lapsesta hellusessa tonttupuvussa postilaatikkoon? NOT. Laitan joulukorttikuvan lapsestani VAIN isovanhemmilleni.
2) kysy keneltäkään, onko teidän lapsilukunne täynnä/ koskas teille lapsia? Niin kipeä kysymys, myös ihmiselle, jolla on jo lapsi.
3) laita Facebookiin lässynlässyn päivityksiä raskaudestani. En usko, että kovin montaa edes kauheasti asia kiinnostaa mutta kyllä mua korpeaa lukea päivityksiä "taisi tämän mamman tulinen ruoka tehdä tepposet kun masuvauva niin pyörii" ja muuta paskaa. Lisäksi ihminen, joka tietää tästä tahkoamisestamme, on laittanut tämän päivityksen. olisi hitto soikoon blokannut mut pois ko. päivityksen kohderyhmästä.

Ykkösestä sanon vielä sen verran, että en ole näitä kortteja laittanutkaan kuin isovanhemmilleni ja viime jouluna vielä elossa oleville lapsen iso-isovanhemmille.
Kakkoseen täsmennystä että näitä kysymyksiä esitin silloin, kun emme tahkonneet ykköstäkään vielä.
Kolmoseen syyllistyin odotusaikana kun kaikki oli niin suurta ja ihmeellistä. Enää en sitä tee.

Hellurei ja hellät tunteet! Menossa kp12 eikä mitään tietoa missä mennään. Ei tuntemuksia, ei limoja, ei mitään. Ihan olisi mielenkiintoista, mikäli tässä näin luomusti ovuloisi. Testejä en tähän kiertoon osta, enkä meinaa raskaustestiäkään ostaa muutakuin jos sattuu niin hassusti että kierto sattuisi venähtämään jonnekin 30päivän tienoille. Se, jos mikä, olisi minulle luomuna harvinaista.

No, mitä uutta? Ainakin se, että minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Ilmeisesti yksityislääkärini epäili sitä jo aiemmin kun kirjoitti lähetteet verikokeisiin, se tapahtui jo huhtikuussa. Kitsastelijana en ole kokeisiin mennyt, mutta nyt kun sisuunnuin taas tarpeeksi tämän tärppäämättömyyden kanssa, menin ja sehän kannatti. Olin siis viime perjantaina kokeissa ja maanantaina soittelin tuloksista. Prolaktiinin, mikä mitattiin samalla kerralla, tuloksia en ole vielä saanut, ne tulevat kuulemma myöhemmin.
TSH arvoni oli 4,64 (viitearvot 0,30-4,20) ja toinen arvo, T4V oli mulla 15 (viitearvot 11-22)
Lasta yrittäessä ilmeisesti tuo TSH olisi hyvä olla jotain kahden paikkeilla. Thyroxin-lääkitys on aloitettu tänään ja 4viikon päästä olisi kontrolli, tiedetään pitääkö annostusta laskea vai nostaa.

Kilppariarvot on kumminkin hyvä saada ojennukseen uutta raskautta silmälläpitäen ja netistä, varsinkin kilpirauhasliiton sivustolta löysin tietoa siitä miten arvojen aleneminen on vaikuttanut raskautumiseen - toisilla hitaammin, toisilla nopeammin. Toivotaan parasta :)

lasken tämän päivän kp1:si sillä eilen aamupäivällä vessassa oltuani paperiin tuli pari viivaa ihan kirkasta verta eikä mitään koko päivänä sen lisäksi. Kävin salilla tekemässä kunnon hikitreenin ja ajattelin että viimeistään jalkaprässi saa hanat aukeamaan kunnolla mutta ei. Ei tullut mitään koko päivän aikana. Sitten illalla nukkumaan käydessäni käväisin vielä vessassa ja sitten hanat olivatkin jo kunnolla auki, se oli siis jo tämän päivän puolella.

Oikeastaan ei harmita, päinvastoin olen onnellinen siitä, että tämä kierto pysyi suht normaalina, eikä venynyt yli 40:n päivän niinkuin viimekierto. Huojentunut olen myös siitä, että päätimme miehen kanssa että tämä kierto on luomukierto, vaikka Clomifen varmasti vielä kropassa vaikuttaa. Ainoa mitä siis tässä kierrossa nappailen, on tuo Metformin, mutta sehän ei ole mikään hormoni vaan se on määrätty minulle tasapainottamaan kehon omaa hormonitoimintaa.

Mitä teen nyt erilailla tässä kierrossa? Päätin, että nyt alkaen kierron ensimmäisestä päivästä, aion syödä entistä terveellisemmin, otan vitamiineja avuksi ja kuntoilen säännöllisesti, kunnon sykkeillä, vähintään 3kertaa viikossa. Eilen vetäisin kyllä sellaisen hikitreenin salilla että huhhuh. Tuommoisia kun tekisi aina niin olisi kevyt olo :)
Vitamiineista vielä, että Multivita raskaus ja imetys, sitä olen käyttänyt jo useamman vuoden, en lopettanut käyttöä edes imetyksen loputtua sillä lääkärimme sanoi jo ennenkuin aloimme edes yrittämään esikoista, että sitä on hyvä tankata etukäteen ja jotenkin pienessä tabletissa kaikki tarpeellinen, voiko helpompaa olla :) Nyt otin lisäksi vielä Möllerin Tuplan ja määräsin miehellekin vähän multivitamiineja, ei sekään haitaksi ole.

Hellurei kaikille! Jäänyt tänne päivittelemiset taas vähän vähemmälle mutta tässä sitä nyt sitten päivitellään. Menossa siis kp33/32-33(-41) ja on kyllä kovat menkkajomotukset menossa. Valkovuotoa ei ole nimeksikään ollut nyt hetkeen ja tuntuu että hanat aukeavat ihan koska vain.

Testasin 9.10 kaappiin jääneellä Clearblue Plus testillä ja sain testiajalla hyyyyyvin hailakan viivan pystysuunnassa, siis niin hailakka että just ja just näkyi. Viiva kumminkin yhtä paksu kuin vaakaviivakin. En nyt lähde kuvaa linkittämään, sillä kuvasta tuli äärimmäisen rakeinen jostain syystä vaikka kännykässäni hyvä kamera onkin.
En kumminkaan jaksa uskoa että onni olisi meitä kohdannut vaikka toivon sitä enemmän kuin mitään muuta elämässä tällä hetkellä.
Kysyin jo lääkäriltäni (yksityiseltä) että mitä teemme jatkossa jos nyt ei plussaa pärähdä, olemme kumminkin viimeiset 10kk olleet ilman ehkäisyä ja Clomifeniä on tullut käytettyä useammassa kierrossa. Jotenkin tuntuu niin turhauttavalta. Lääkärin kanta oli, että pitäisi siirtyä kunnallisen puolelle jatkohoitoon mutta he vaativat sekä siemennesteanalyysin että minulta useita verikokeita. Aion suorittaa nuo verikokeet (mm prolaktiini ja kilppariarvo) hetimiten mikäli kuukautiset TAAS alkavat. Päässäni tikittää munakello, joka muistuttaa koko ajan siitä että ikää tulee ja munat vanhenevat ja pitäisi raskautua, pitäisi raskautua....

Olen aloittanut treenaamisen taas pitkästä aikaa ja siitä, mitä enimmilläni painoin vielä muutama kuukausi sitten, olen tiputtanut jo viitisen kiloa. Vielä on paaaljon matkaa normaalipainoon, eikä se olekaan tässä nyt tavoite vaan se että saisin vielä sellaisen kymmenen kiloa pois niin olisin tyytyväinen. 

Että semmosta! Lauantaina, kp21 pärähti hymynaama kehiin, enhän mä nyt ehtinyt käyttääkään kuin kaksi kokonaista pakettia digiovistestejä (14kpl) joista viimeisellä tuli hymynaama. Olen hyvin onnellinen, uskon että aiemmissa kierroissa olemme lopettaneet seksin harrastamisen liian aikaisin sillä kiertojeni pituus on viimekuukausien aikana ollut keskiarvoltaan 30päivää. Ovulaatio on minulla hyvin myöhään.
Meni totaalisesti usko noihin liuskatesteihin, tilasin nettikaupasta Wondfo-merkkisiä liuskoja ja ne näyttivät melko varmaa ovisplussaa kp15. Donnatest, johon hussasin rahani esikoista yrittäessämme, sensijaan on näyttänyt saniaista silloin kun huvittaa, lauantaina testasin piruuttani silläkin ja jotain kidekuvioa sinne tuli. kyseistä kuvioa tulee myös päivää ennen kuukautisia ja päiviä kuukautisten jälkeen. Lisäksi koko laitteen näyttö on ihan pilalla, naarmuuntunut. Se nyt toki menee oman tyhmyyden piikkiin ;)
Olemme nyt kovasti yrittäneet hyödyntää tuota hymynaaman saapumista, se siis tuli lauantaina ja testin käyttöohjeen mukaan naamasta seuraavat pari päivää ovat hedelmällisimpiä. Lauantaina olimme niin yliväsyneitä kumpikin joten silloin emme tehneet mitään mutta sitten sunnuntaina päivällä kun esikoinen oli päiväunilla ;) Onneksi on päiväunet!
Kaiken järjen mukaan siis eilinen "laukaus" olisi juuri nappiin aikataulun puitteissa, otamme tänään luultavasti vielä varmistuksen ja sitten vaan sormet ristiin. Eipä nämä asiat ole omissa käsissä.

Tänään kp12. Eilen kovia juilimisia alavatsalla, hillitön hikoilu päivällä ja vielä hillittömämpi yöllä. Yöllä heräsimme juniorin herätessä ja itseasiassa olin jo tovin ennen hänen heräämistään pyöriskellyt ahdistuneessa, hikoilevassa olotilassa. Clomit aiheuttavat ihan järjetöntä hikoilemista meikäläisellä. Se onkin sitten ainoa haittavaikutus mikä niistä tulee.
Eilen aloitin myös oviksen tikuttelun CB digitestillä. Uskomatonta mutta totta miten vaikea niitä on käyttää! Olen käyttänyt kolme testiä ja saanut yhden tyhjän pallukan näyttöön. Vaikka luen ohjeet, onnistun jotenkin kämmäämään ja pilaamaan koko testin. Ja kalliitahan ne on kun mitkä, tuo seitsemän testin pakkaus maksoi lähiapteekissa 37,95e. ihan törkeää.
Pitäisi tilata ulkomailta mutta kun tietäis mistä. Ja sitten miettii että mitä jos nyt sattuiskin tärppäämään, en niitä sitten enää tarvitsisikaan.

Yksi ystävä on tänään menossa rakenneultraan ja toinen oli eilen siinä toisessa, myöhäisemmässä ultrassa.
Mäkin haluan :(

Ajattelin laittaa blogin pystyyn, lähinnä purkaakseni omasta pääkopasta näitä ajatuksia ulos. Minä olen reippaan ja iloisen n.yksivuotiaan lapsen äiti ja toinen lapsi ei vain ota tullakseen. Ensimmäistäkin tahkosimme vuoden päivät ja hän sai sitten lopuksi alkunsa Clomifeneillä, ensimmäisestä kierrosta. Lapsestamme olemme erittäin kiitollisia ja hän täyttää päivämme omalla aurinkoisella olemuksellaan. Hieno nähdä miten pieni pallero oppii joka päivä jotain uutta :)

Kun lapsi oli n.puolen vuoden ikäinen, suuntasimme ajatukset pikkuhiljaa pikkusisarukseen, mentaliteetilla tulee jos on tullakseen. Eipä ole tullut. Joulukuu 2011-Huhtikuu 2012 tjottailimme tuloksetta.

Huhtikuussa 2012 itseasiassa tulivat ensimmäiset kunnon kuukautiset synnytyksen jälkeen (imetys loppui Joulukuussa 2011). Huhtikuussa kävin yksityisellä katsastamassa paikat ja kaikki oli ihan kunnossa, kierto jäi kumminkin vain 23 päiväiseksi.

Toukokuussa sain käyttööni turhaakin turhemmat Proverat, käytettäväksi kp15-24. En ehtinyt viimeistä nappia ottaa kun kuukautiset alkasivat, eli kierto jäi taas 23 päiväiseksi. Turhautuneena olin yhteyksissä yksityiseen lääkäriin ja sain luvan aloittaa Clomifenit, tuolla samalla kp 4-8 niinkuin esikkoakin yrittäessämme. Kesäkuun kierto venähti niillä 33-päiväiseksi.

Seuraava Clomikierto, kierron pituudeksi tuli 31päivää. Kp30 sain Clearbluen Plus-testillä selkeän plussan ja olin tietenkin taivaissa, mies myös. Seuraavana aamuna testatessani halppisliuskatestillä, ilo oli poissa, ei tullut edes haamua. Siitä seuraavana aamuna vuoto alkasi, kuin härän kurkusta ja hyytymiä oli paljon.
Ei muutakuin nokka kohti uusia pettymyksiä, Elokuun kiertoon katseet siis. Olen kuullut että kolmannesta Clomi-kierrosta monet olisivat raskautuneet ja tietenkin toiveet korkealla. Oviksen luulin olleen kp14, tosin liuskatesteihin tulleet viivat eivät olleet yhtä vahvoja. (kun taas edeltävässä kierrossa testiviiva helotti kirkkaampana!)

Tällä hetkellä tilanne on se, että menossa on KP41(!!!!!) eikä kuukautisia näy ei kuulu. Raskaustestit näyttävät negaa (viimeksi eilen alkuillasta tehty CB+testi kirkas nega). Minkäänlaisia tuntemuksia ei ole, suuntaan eikä toiseen, lähinnä toivon että menkat alkaisivat, että tapahtuisi edes JOTAIN!!

Menneenä tiistaina, kp37 olin Mehiläisessä rutiinitarkistuksessa, lähinnä mua huoletti se, että onko sisuksissani jotain vikaa kun ei mitään tapahdu. Lääkäri ultrasi ja sanoi että limakalvoni on paksuudeltaan 16,2mm joten toiveet plussan piirtymisestä eivät ole lainkaan liioiteltuja. Käski, suorastaan vaati odottamaan ainakin viikon, mielellään kaksi, ennen seuraavaa testiä mutta enhän mä malttanut. Testasin siis eilen 3h pidätellystä pissasta ja oli kyllä niin selvä nega ettei mitään järkeä.

Joka puolelta tulee vauva-uutisia ja eniten mua repii ne jotkat siunailevat sitä että ei olisi halunnut raskautua näin pian ensimmäisen jälkeen, olisi halunnut että lapsille tulee enemmän ikäeroa ja blablabla.. ymmärrän senkin mutta pakkoko niistä tuntemuksista on kertoa niin katkerana ihmiselle, jonka tietää toivovan toista raskautta niin kovin?!
Välillä vaan ihmetyttää ja tekis mieli hakata päätä seinään ja ainakin tönäistä niitä jotka sanovat että "teillähän on jo yksi lapsi, älä murehdi". Niinpä niin. Ollapa niin yksinkertaista.

Kp5. Ei mitään maata mullistavaa, paitsi että vuoto on loppumaan päin. On sitä riittänytkin. Synnytyksen jälkeen vuodot ovat olleet tosi runsaita, vaikka aina ne ovat olleet runsaamman puoleiset.

Olen eilen ja tänään matkustellut yksveeni kanssa pitkin ja poikin lähiseutuja vaunutellen. Yhdistelmistä otettiin jo puolivuotiaana koppa pois ja ollaan käytetty niitä rattaiden asemesta. Käytössämme on Gessleinin F6, ovat palvelleet tosi hyvin. Pienempinä rattaina (kätevämmät kaupungin vilskeessä) on Brio Spin. Olemme olleet oikein tyytyväisiä valintoihimme, näin ensikertavanhempina ;)

Kesällä en tykännyt vaunulenkkejä tehdä, olen niin lämminverinen tyyppi että olo on kuumalla suorastaan ahdistava. Syksy kun saapuu niin meidät tapaa ulkoilemassa. Lapsi on juuri kuin äitinsä, nauttii viilenevästä syysilmasta ja ottaa vaunutteluista ilon irti ja käyttää ajan torkahteluun :)

Talo on hiljentynyt, jospa minäkin menisin lämpimään suihkuun ja laittamaan pikkuisen tulen vielä takkaan tunnelmaa luomaan. Hyvää yötä :)

Ps. Mitä mieltä ootte, kannattaako ostaa liuskojen rinnalle digitaalisia ovistestejä? Ja jos, niin mistä?

Kp3. Ensimmäinen clomi napattu. Vuoto on hyvin, hyvin runsasta ja olo on hyvin tympeä. Yö meni pyöriskellessä ja kahden muun samassa talossa asuvan tuhinoita kuunnellessa.
Esikoinen on päiväunilla joten mammalla tovi aikaa kirjoitella ennenkuin alkaa taas äidin tehtävät.
Yritin eilen etsiskellä netistä tietoa, miten hyvin yhdistelmä Clomifen ja Metformin toimii, jotkut olivat raskautuneet suht nopeasti, muutaman kierron jälkeen ja toisilla oli mennyt useampi vuosi ilman minkäänlaista tulosta. Toki, Clomejahan nappaillaan maksimissaan se 6kk ja sitten pitäisi pitää taukoa. Itselläni tämä on nyt 4.clomiavusteinen kierto.

Hassua miten elämä menee sykleissä. kp1-10 on taas suht normaalia elämää, ei sen kummempia huolia vauva-asioista, kunhan muistaa ottaa clomit ajallaan ja joka päivä (kp7.asti) niin muusta ei tarvitse huolehtia. Kp11 alkaa taas tikuttelu, tikutellaan kunnes se maaginen kaksi viivaa pärähtää näkyviin ja sitten taas yritetään osua samaan sänkyyn oikeaan aikaan.

Viimeksi eilen sain kuulla taas tälläisestä tapauksesta että oli kerran hääräilty peiton alla ilman ehkäisyä esikoisen syntymän jälkeen ja NAPS, uusi pulla uunissa. Ja kuvioon kuuluu tietenkin ääneen ihmettely siitä miten se voi olla ylipäänsä edes mahdollista ja kun olisi ollut kiva että olisi tullut pidempi ikäero ja muuta paskaa. Joopajoo. Niinhän ne teiniraskaudetkin saavat alkunsa. "Siis kun en mä voinut tajuta että mä tulisin raskaaksi kun kerranhan me vaan hässittiin".. Miksi ne, jotka haluavat, heille ei anneta? Miksi ne, joilla olisi elämänsä varalle muita suunnitelmia, heidät pakotetaan elämään elämää mihin eivät ole valmiita??? MIKSI?

Kp2. Lyhyestä virsi kaunis. No, ei voi sanoa että olisin pahoillani. Toivoin että jotakin tapahtuisi ja kun kerran sitä plussaa ei tullut vaikka kuinka tikkuun pissasi niin olkoon. Pääasia että edes menkat alkasivat ja kierron pituudeksi tuli siis huikeat 41päivää. Eipä ole clomeilla noin pitkäksi venähtänyt mutta kerta kai se on ensimmäinenkin.

Tämä on nyt sitten aktiivisen yrityksen kierto nro 6 ja tjot kierroksia oli sitä ennen muutama kuukausi. Melkoisen turhauttavaa vaikka "eihän tämä nyt vielä pitkä yritys edes ole".

Vinkiksi muille jotka saavat negaa negan perään eikä kuukautisia kuulu, harrastakaa oikein intohimoista seksiä niin johan alkavat :D Ajattelin että asiasta voisi olla apua ja mikäs siinä kun sattuivat halutkin sopivasti kohdilleen ;)

Nyt käytössä siis Metformin Actavis 500mg heti kp1 alkaen ja jatketaan kunnes toisin määrätään. Huomisesta alkaen Clomifen 50mg (kp3-7). Toivon, toivon, TOIVON että tämä olisi THE kierto.
Saa pitää peukkuja!