teen uuden vuoden lupauksen jo nyt. En lupaa mitään. Sensijaan laitan blogin jäähylle enkä kirjoita mitään, ennenkuin on jotain kirjoitettavaa. Tulee siis mitä ilmeisimmin pitkä tauko.
En jaksa kirjoittaa omasta epäonnestani, jatkuvista pettymyksistäni, pahasta mielestä. Joka kerta kun avaan blogini, silmille pompahtaa iloisia ja niin helvetin mahtavia ultrakuulumisia sekä -kuvia. Kuinka helvetin säälittävää on, että itse kuulun aina niihin, joilla on myös raskautumisen jälkeen vain paskoja uutisia kerrottavana. Kaikki päättyy aina siihen pisteeseen, mistä alkaakin. Muilla on toisin. Kun raskaus alkaa, se jatkuu ja pam, vauva syntyy.
En jaksa. Mun ei tarvi jaksaa.
Blogi menee nyt vain vain kutsuttujen luettavaksi ja laitan sen sitten taas joskus näkösälle, jos kiinnostaa tai jos jaksan. Todennäköisesti ei kumpaakaan.
tiistai 22. joulukuuta 2015
perjantai 11. joulukuuta 2015
olen. hengitän. hymyilen.
Kahden viikon etelänloma takana. Aurinkoa, sangriaa, viiniä, löhöilyä, jäätelöä, lapsen riemua, hyvää ruokaa, yhdessäoloa. Aivot narikassa!
Olen kylpenyt auringossa, nauttinut elämästä! Voin sanoa levänneeni ja keskenmeno ja tyhjennys ei ole käynyt mielen vieressäkään! Voi kun kaikilla olisi aina mahdollisuus lähteä kauas pois kun jokin suru kohtaa. Auttaa oikeasti tosi paljon!
Vaikka muutama päivä sitten kotiin palattuamme tämä kylmyys ja ennenkaikkea pimeys iski vasten kasvoja, ei haittaa, mulla on ihan hyvä fiilis.
Arkea, lapsenhoitoa, jouluun valmistautumista. Ei tarvi stressata hoidoista, alkioista, piikeistä ja lääkkeistä, plussista ja niiden vahvuuksista, saati kuulostella oireita. Tuntuu kuin olisin ilmassa. Olen kaivannut tätä tunnetta.
Olen kylpenyt auringossa, nauttinut elämästä! Voin sanoa levänneeni ja keskenmeno ja tyhjennys ei ole käynyt mielen vieressäkään! Voi kun kaikilla olisi aina mahdollisuus lähteä kauas pois kun jokin suru kohtaa. Auttaa oikeasti tosi paljon!
Vaikka muutama päivä sitten kotiin palattuamme tämä kylmyys ja ennenkaikkea pimeys iski vasten kasvoja, ei haittaa, mulla on ihan hyvä fiilis.
Arkea, lapsenhoitoa, jouluun valmistautumista. Ei tarvi stressata hoidoista, alkioista, piikeistä ja lääkkeistä, plussista ja niiden vahvuuksista, saati kuulostella oireita. Tuntuu kuin olisin ilmassa. Olen kaivannut tätä tunnetta.
lauantai 21. marraskuuta 2015
Kaikki muu on paskaa
vittu mikä päivä! aamusta saakka vituttanut kaikki.
anoppi vituttaa, kun se on niin kiltti kaikille, vaikka oikeasti sen ei edes tarvis olla. Ihmiset käyttää sitä hyväksi. En ala nyt kummemmin ruotimaan, pitkä juttu ja liittyy ihmissuhdekiemuroihin, huoltajuusasioihin ja vanhempien riitelyyn..
Mies vituttaa kun se on niin hyvä kaikessa. Jos se olisi se, kenessä on sekundamahous, niin meillä olisi jo toinen lapsi, koska hän vaan aina onnistuu kaikessa, mä en missään.
Pikkujoulutkin oli ja meni. Kurkkua kuristi, porukka humaltui ja minä katsoin vierestä. Olin kuski, vaikka itse halusin niin, silti olisi tehnyt mieli kietaista se perkeleen vodkapullo huiviin ykkösellä. En ottanut mitään, jos olisin ottamut, olisin juonut itseni tajuttomaksi ja itkenyt kohtaloani.
Pikkujouluissa kuulin, että Martta ei päässyt, kun Marttahan on raskaana ja hänellä oli niin kova migreeni, että hän kuulemma joutuu ihan lattialla makaamaan. No voi vittu, että ihan lattialla! On saatana sentään raskaana!
En saa edes itkettyä, vaikka haluaisin. Kaikki vaan pakkautuu ja paha olo pahenee entisestään. Tuntuu, että kuristun.
anoppi vituttaa, kun se on niin kiltti kaikille, vaikka oikeasti sen ei edes tarvis olla. Ihmiset käyttää sitä hyväksi. En ala nyt kummemmin ruotimaan, pitkä juttu ja liittyy ihmissuhdekiemuroihin, huoltajuusasioihin ja vanhempien riitelyyn..
Mies vituttaa kun se on niin hyvä kaikessa. Jos se olisi se, kenessä on sekundamahous, niin meillä olisi jo toinen lapsi, koska hän vaan aina onnistuu kaikessa, mä en missään.
Pikkujoulutkin oli ja meni. Kurkkua kuristi, porukka humaltui ja minä katsoin vierestä. Olin kuski, vaikka itse halusin niin, silti olisi tehnyt mieli kietaista se perkeleen vodkapullo huiviin ykkösellä. En ottanut mitään, jos olisin ottamut, olisin juonut itseni tajuttomaksi ja itkenyt kohtaloani.
Pikkujouluissa kuulin, että Martta ei päässyt, kun Marttahan on raskaana ja hänellä oli niin kova migreeni, että hän kuulemma joutuu ihan lattialla makaamaan. No voi vittu, että ihan lattialla! On saatana sentään raskaana!
En saa edes itkettyä, vaikka haluaisin. Kaikki vaan pakkautuu ja paha olo pahenee entisestään. Tuntuu, että kuristun.
maanantai 16. marraskuuta 2015
Mitä mulle kuuluu
Ihana Gretel jo kyselikin kuulumisia, tarkoituksenani olikin tulla kirjoittelemaan kun lapsonen on kerhossa. Muuten ajatus pätkii kovasti, kun pienellä on koko ajan jotain kerrottavaa.
Lauantainen tyhjennys meni helposti. Niin fyysisesti kuin psyykkisesti paljon helpommin kuin viimeksi. Kun edellisessä postauksessani kirjoitin, että tyhjennys on lähtenyt hyvin käyntiin ja raskausmateriaalia poistui, sen jälkeen sitä ei enää näkynytkään. Se, mitä kohdusta tuolloin tuli, siinä oli kaikki. Pientä limakalvoroipetta on tullut enää sen jälkeen ja mietinkin, että varmasti joudun kaavintaan tai saan vielä neljännen satsin Cytotecia ja joudun tulla sunnuntaina osastolle uudelleen. En onneksi joutunut, sillä loppu-ultrassa näkyi kohdun tyhjentyneen kunnolla. Limakalvoa oli vielä jäljellä, mutta muuten kaikki poistunut.
En tarvinnut piikkiä lihakseen, toisin kuin viimeksi, vaan pärjäsin 2x Panacod ja 1xBurana 600mg satsilla. En pysty käsittämään, miksei mulla ollut viimeksi lämpötyynyjä apuna, sillä ne auttoivat oikeasti ihan hirmu paljon! Mulla oli niin ihana kätilö, joka väsymättä ravasi lämmittämässä niitä pusseja mulle. Mulla oli aluksi vain yksi lämpötyyny, mutta kun kivut yltyivät, pyysin toisenkin, yksi selkään ja yksi vatsaan.
Lauantai meni vähillä itkuilla, olen niin turtunut tähän paskaan, ettei oikein enää edes itketä.
Mies oli mun kanssa osastolla koko päivän, 12h hän istui erittäin epämukavalla tuolilla mun seurana, kävi välillä vain syömässä ja hakemassa mulle juotavaa. Mä sain osastolla kaksi ateriaa, jotka nyt ei olleet paskanhäävejä, mutta kyllä niillä hengissä pysyi. Nälkä oli tajuton koko päivän.
Sunnuntaina kävimme kolmestaan syömässä ravintolassa ja siellä iski totaalinen melankolia. Katselin iloista lastamme siinä piirtelemässä ja iski tajuntaan ajatus, että hän ihan oikeasti taitaa jäädä ainokaiseksemme. Tuli niin surullinen olo ja mietin niitä neljää pientä suojelusenkeliä, jotka hänellä nyt jo on, että toivottavasti varjelevat ainokaistamme hänen elämänsä poluilla mahdollisimman hyvin.
Autossa kotiinpäin matkatessamme radiosta tuli jokin ihme nyyhkybiisi (terkkuja vaan radio Aallolle!) ja hanat aukesivat ihan totaalisesti. Mä olin niin surullinen. Mä en vaan pysty käsittämään mitä ihmettä tää kaikki on, miksi elämä kohtelee meitä näin. Miksi? Multa loppuu sanat.
Se, mikä mua on auttanut jaksamaan tässä kaikessa paskassa, on ollut tieto tuulimunasta. Mulle kerrottiin perjantain ultrassa että kyseessä on tuulimuna. Mietin, että paska säkä, mutta joo, mullehan sattuu.
Lauantain ultrassa keskusteltuani toisen lääkärin kanssa, kävi ilmi, että alkio oli olemassa, sen koko vastasi perjantain (rv 7+4) ultrassa kahta viikkoa pienempää. Sykettä ei näkynyt ja hän katsoi vielä jotain virtauksiakin, niitä ei ollut. Alkion koko oli noin millin.
EIHÄN KYSEESSÄ SILLOIN OLE TUULIMUNA????????!!!!!
Mua alkas surettamaan ihan kympillä kun kuulin tuon tiedon. Miksi helvetissä mulle on syötetty pajunköyttä ja kerrottu raskauden olleen tuulimuna. Alkio oli ihan selvästi olemassa kun kokokin vastasi viikkoja 5+4? Lääkäri joka mut ultras perjantaina, on lapsettomuuslääkäri ja ollut alalla vuosikymmenet. Miksi hän sanoi näin?
Aion kysyä asiaa häneltä, kunhan saan voimia siihen. Mulla ei ole mitään asiaa polin suuntaan tässä vaiheessa, seuraava hcg-mittaus on vähän ennen joulua, toivottavasti on laskenut nollaan jo siinä vaiheessa.
Samalla, kun soitan ja kysyn niitä tuloksia, kysyn tästä tuulimunatuomiosta.
Missään vaiheessa en ole kyseenalaistanut sitä, etteikö alkio olisi ollut kuollut, näinhän sen itsekin. Ei sykettä, ei mitään eloa. Kuolleesta on mahdotonta saada elävää, vaikka kuinka odottelisi.
Onneksi lähdemme pian etelään. Olen niin irtioton tarpeessa. En jaksa olla täällä pimeässä, koleassa, masentavassa paikassa. Tarvin valoa ja iloja, lapsen naurua ja nautintoa kun saa läträtä vesipuistoissa. Haluan istua illalla rauhassa ja juoda Sangriaa ja katsella tähtitaivaalle, miettiä mikä tähti on mikäkin enkelimme.
Tammikuussa on edessä kromosomitutkimukset, kyseessä oli neljäs keskenmeno.
Voi kun meidän pieni pakkastyyppimme selviäisi sulatuksesta ja saisimme hänet kyytiin. Enää en toivo mitään. En yhtään mitään. Odotan vain.
Lauantainen tyhjennys meni helposti. Niin fyysisesti kuin psyykkisesti paljon helpommin kuin viimeksi. Kun edellisessä postauksessani kirjoitin, että tyhjennys on lähtenyt hyvin käyntiin ja raskausmateriaalia poistui, sen jälkeen sitä ei enää näkynytkään. Se, mitä kohdusta tuolloin tuli, siinä oli kaikki. Pientä limakalvoroipetta on tullut enää sen jälkeen ja mietinkin, että varmasti joudun kaavintaan tai saan vielä neljännen satsin Cytotecia ja joudun tulla sunnuntaina osastolle uudelleen. En onneksi joutunut, sillä loppu-ultrassa näkyi kohdun tyhjentyneen kunnolla. Limakalvoa oli vielä jäljellä, mutta muuten kaikki poistunut.
En tarvinnut piikkiä lihakseen, toisin kuin viimeksi, vaan pärjäsin 2x Panacod ja 1xBurana 600mg satsilla. En pysty käsittämään, miksei mulla ollut viimeksi lämpötyynyjä apuna, sillä ne auttoivat oikeasti ihan hirmu paljon! Mulla oli niin ihana kätilö, joka väsymättä ravasi lämmittämässä niitä pusseja mulle. Mulla oli aluksi vain yksi lämpötyyny, mutta kun kivut yltyivät, pyysin toisenkin, yksi selkään ja yksi vatsaan.
Lauantai meni vähillä itkuilla, olen niin turtunut tähän paskaan, ettei oikein enää edes itketä.
Mies oli mun kanssa osastolla koko päivän, 12h hän istui erittäin epämukavalla tuolilla mun seurana, kävi välillä vain syömässä ja hakemassa mulle juotavaa. Mä sain osastolla kaksi ateriaa, jotka nyt ei olleet paskanhäävejä, mutta kyllä niillä hengissä pysyi. Nälkä oli tajuton koko päivän.
Sunnuntaina kävimme kolmestaan syömässä ravintolassa ja siellä iski totaalinen melankolia. Katselin iloista lastamme siinä piirtelemässä ja iski tajuntaan ajatus, että hän ihan oikeasti taitaa jäädä ainokaiseksemme. Tuli niin surullinen olo ja mietin niitä neljää pientä suojelusenkeliä, jotka hänellä nyt jo on, että toivottavasti varjelevat ainokaistamme hänen elämänsä poluilla mahdollisimman hyvin.
Autossa kotiinpäin matkatessamme radiosta tuli jokin ihme nyyhkybiisi (terkkuja vaan radio Aallolle!) ja hanat aukesivat ihan totaalisesti. Mä olin niin surullinen. Mä en vaan pysty käsittämään mitä ihmettä tää kaikki on, miksi elämä kohtelee meitä näin. Miksi? Multa loppuu sanat.
Se, mikä mua on auttanut jaksamaan tässä kaikessa paskassa, on ollut tieto tuulimunasta. Mulle kerrottiin perjantain ultrassa että kyseessä on tuulimuna. Mietin, että paska säkä, mutta joo, mullehan sattuu.
Lauantain ultrassa keskusteltuani toisen lääkärin kanssa, kävi ilmi, että alkio oli olemassa, sen koko vastasi perjantain (rv 7+4) ultrassa kahta viikkoa pienempää. Sykettä ei näkynyt ja hän katsoi vielä jotain virtauksiakin, niitä ei ollut. Alkion koko oli noin millin.
EIHÄN KYSEESSÄ SILLOIN OLE TUULIMUNA????????!!!!!
Mua alkas surettamaan ihan kympillä kun kuulin tuon tiedon. Miksi helvetissä mulle on syötetty pajunköyttä ja kerrottu raskauden olleen tuulimuna. Alkio oli ihan selvästi olemassa kun kokokin vastasi viikkoja 5+4? Lääkäri joka mut ultras perjantaina, on lapsettomuuslääkäri ja ollut alalla vuosikymmenet. Miksi hän sanoi näin?
Aion kysyä asiaa häneltä, kunhan saan voimia siihen. Mulla ei ole mitään asiaa polin suuntaan tässä vaiheessa, seuraava hcg-mittaus on vähän ennen joulua, toivottavasti on laskenut nollaan jo siinä vaiheessa.
Samalla, kun soitan ja kysyn niitä tuloksia, kysyn tästä tuulimunatuomiosta.
Missään vaiheessa en ole kyseenalaistanut sitä, etteikö alkio olisi ollut kuollut, näinhän sen itsekin. Ei sykettä, ei mitään eloa. Kuolleesta on mahdotonta saada elävää, vaikka kuinka odottelisi.
Onneksi lähdemme pian etelään. Olen niin irtioton tarpeessa. En jaksa olla täällä pimeässä, koleassa, masentavassa paikassa. Tarvin valoa ja iloja, lapsen naurua ja nautintoa kun saa läträtä vesipuistoissa. Haluan istua illalla rauhassa ja juoda Sangriaa ja katsella tähtitaivaalle, miettiä mikä tähti on mikäkin enkelimme.
Tammikuussa on edessä kromosomitutkimukset, kyseessä oli neljäs keskenmeno.
Voi kun meidän pieni pakkastyyppimme selviäisi sulatuksesta ja saisimme hänet kyytiin. Enää en toivo mitään. En yhtään mitään. Odotan vain.
lauantai 14. marraskuuta 2015
lasaretin kuulumisia
täällä ollaan taas kerran. Tyhjentyminen on lähtenyt hienosti käyntiin ja ollaan miehen kanssa naurettu kuset housuissa kun toi vaan on niin hämärä tuo mun mies. Yksi syy miksi häneen aikanaan ihastuin ja rakastuin, on se, että hän saa mut melkein aina nauramaan ja meidän huumorintajumme kohtaa muutenkin tosi hyvin. Nauraessani sain vuodon alkamaan kunnolla ja miehen lähdettyä syömään, sain raskausmateriaalia aika hyvin ulos. Ihana kun on oma vessa, saa istua vaikka pytyllä koko ajan. Aivan ihanaa hoitoa taas kerran!
perjantai 13. marraskuuta 2015
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
Lobotomia, anyone?
mä tarvin lobotomian. Tai joku muu keino, millä saa mut ajattelemaan ei niin mitään. Olen täysin toimintakyvytön. Pelkään, jännitän, en uskalla edes hymyillä. Olen kuvaannollisesti paskat housussa kaiken aikaa. Ruoka ei maistu ja kaikki on kuin ilmaa. Ainoat ajatukseni kohdistuvat vatsaani, onko siellä mitään. Perjantaina, 13.pvä on ultra. Miten sattuikin noin paska päivä. Toisaalta, mieheni on syntynyt perjantai 13. joten hyvä onni jatkukoon.
Isänpäivän iltana oksensin. Oksensin kaiken syömäni ja sain jälleen kerran rajut verenpurkaumat silmieni ympärille. Sen jälkeen en ole oksentanut. Rintoja ei enää arista, eikä hiukset rasvoitu. Eilen illalla alkoivat jälleen menkkajuilinnat ja se johtaa säännölliseen vessapaperin kyttäämiseen.
Alaselkääkin muka kivistää.
Rakas Jumala, anna ultrassa kaiken olla hyvin. Anna tämän raskauden jatkua ja anna meille syntyä pieni, terve, elävä perheenlisä ensi kesänä.
Ei olisi liikaa vaadittu?
Tänään rv 7+0
Isänpäivän iltana oksensin. Oksensin kaiken syömäni ja sain jälleen kerran rajut verenpurkaumat silmieni ympärille. Sen jälkeen en ole oksentanut. Rintoja ei enää arista, eikä hiukset rasvoitu. Eilen illalla alkoivat jälleen menkkajuilinnat ja se johtaa säännölliseen vessapaperin kyttäämiseen.
Alaselkääkin muka kivistää.
Rakas Jumala, anna ultrassa kaiken olla hyvin. Anna tämän raskauden jatkua ja anna meille syntyä pieni, terve, elävä perheenlisä ensi kesänä.
Ei olisi liikaa vaadittu?
Tänään rv 7+0
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
ei mulla muuta
http://community.babycenter.com/post/a38699239/heads_up_pregnancy_tests_get_lighter_when_hcg_is_high
Edelliseen postaukseeni viitaten..
Linkin takaa löytyy siis keskustelua siitä, miten mm.Wondfon liuskat tekevät juuri sitä, että kun testaa isommalla hcg-arvolla, testi sekoaa ja mm.lisäämällä vettä aamupissaan, testiin ilmestyy vahvempi testiviiva. Ihan sakeeta ja kyllä, säikäytti minutkin.
ehkäpä nuo Wondfot ovat ihan syystä niin edullisia. Paskahalvauksen aiheuttavat kyllä monelle, siksi minäkin haluan tästä kirjoittaa.
6+0 ja testailua
Mulla oli vielä yksi Wondfon liuska kaapissa ja tein sen tänään. Ei olisi pitänyt, meinasin saada slaagin. Testiviiva oli vaaleampi kuin 3 päivää sitten tehty.
Sain itselleni paniikin. Hyvä ystäväni oli sitä mieltä että testissä on hämärästi väri kerääntynyt kontrolliviivaan? Minun mielestäni kontrolli on ihan ok mutta testiviiva on vaaleampi. Harmikseni ja toisaalta onnekseni testi oli viimeinen sillä kuka täysjärkinen testaa vielä rv 6+0? Toivon että en olisi tuota testiä tehnyt. Olen tässä miettinyt omaa oireettomuuttani, jota ei miehen mielestä edes ole. Eilenhän (?) juuri listasin oireitani.
No. Aikani panikoin ja dippasin samaan pissaan vielä PC ovisliuskan ja Apteekin raskaustestin. Ovistestissä tuli välittömästi kirkas punaisempi viiva (viimeksi ei näin selkeä ero ollut) ja Apteekin testissä testiviiva oli tummempi kuin viimeksi.
Mietin miksi tämä "paskatesti" näytti näin, tähän saakka kumminkin tummunut koko ajan ja nyt yhtäkkiä vaaleampi.
Eräällä palstalla sain vastauksia, että jotkut testit saattavat seota kun hcg on tarpeeksi korkea. Että viiva lähtisi vaalenemaan tai ettei ainakaan tummu enää tietyn pisteen jälkeen. Teoriaa tuki pieni googlettelu ja kävi ilmi että nimenomaan Wondfo sekoili ja näytti vaaleampaa testiviivaa, kun testin teki konsentroituneesta aamupissasta ja pöiväpissasta tehtynä oli taas vahvempaa viivaa. Vituttaa niin kun tein tuon testin ja se oli tietenkin vimppa, etten saa enää päivällä dippailtua.
pääasia kuitenkin on se että Apteekin oma näytti tummempaa ja samoin ovistesti.
pitäiskö nyt vaan lopettaa testailut ja stressailut ja odottaa sitä ultraa, johon on muuten ihan törkeesti vielä aikaa..
mitä kokemuksia teillä lukijoilla on testeistä, varsinkin noista halpaliuskoista, onko teillä käynyt samoin?
Sain itselleni paniikin. Hyvä ystäväni oli sitä mieltä että testissä on hämärästi väri kerääntynyt kontrolliviivaan? Minun mielestäni kontrolli on ihan ok mutta testiviiva on vaaleampi. Harmikseni ja toisaalta onnekseni testi oli viimeinen sillä kuka täysjärkinen testaa vielä rv 6+0? Toivon että en olisi tuota testiä tehnyt. Olen tässä miettinyt omaa oireettomuuttani, jota ei miehen mielestä edes ole. Eilenhän (?) juuri listasin oireitani.
No. Aikani panikoin ja dippasin samaan pissaan vielä PC ovisliuskan ja Apteekin raskaustestin. Ovistestissä tuli välittömästi kirkas punaisempi viiva (viimeksi ei näin selkeä ero ollut) ja Apteekin testissä testiviiva oli tummempi kuin viimeksi.
Mietin miksi tämä "paskatesti" näytti näin, tähän saakka kumminkin tummunut koko ajan ja nyt yhtäkkiä vaaleampi.
Eräällä palstalla sain vastauksia, että jotkut testit saattavat seota kun hcg on tarpeeksi korkea. Että viiva lähtisi vaalenemaan tai ettei ainakaan tummu enää tietyn pisteen jälkeen. Teoriaa tuki pieni googlettelu ja kävi ilmi että nimenomaan Wondfo sekoili ja näytti vaaleampaa testiviivaa, kun testin teki konsentroituneesta aamupissasta ja pöiväpissasta tehtynä oli taas vahvempaa viivaa. Vituttaa niin kun tein tuon testin ja se oli tietenkin vimppa, etten saa enää päivällä dippailtua.
pääasia kuitenkin on se että Apteekin oma näytti tummempaa ja samoin ovistesti.
pitäiskö nyt vaan lopettaa testailut ja stressailut ja odottaa sitä ultraa, johon on muuten ihan törkeesti vielä aikaa..
mitä kokemuksia teillä lukijoilla on testeistä, varsinkin noista halpaliuskoista, onko teillä käynyt samoin?
tiistai 3. marraskuuta 2015
Rv 5+6
ajattelin kirjoitella vähän oireista, joita mulla on. Niinkuin esikoisestakin, jota aloin odottamaan syksyllä (niinkuin tätäkin), eräs oire on syväjää. Olen niin kohmeessa, että mikään ei auta. Nytkin on villapeitto päällä ja saan ihan kamalia viluväristyksiä. Öisin hikoilen tyyny märkänä ja nukun muutenkin levottomasti. Olen rättipoikki väsynyt lasta nukkumaan laittaessa ja nukahdan noin pari h aikaisemmin yöunille, kuin aikaisemmin. Herään melkein poikkeuksetta yöllä kolmelta siihen, että olen hikinen.
Alavatsaa juilii tasaisen epätasaisesti ja joskus aivastaminen sattuu muniksien paikkeille. Housut kiristävät ja tuntuu, että äitiyshousut saa kaivaa pian esille tuon alavatsan turvotuksen vuoksi.
Vatsakipua on toisinaan, niinkuin tänä aamuna. Meni sitten lepäilemällä ohi.
Makeanhimo on koko ajan ja ummetustakin on.
Hiukset rasvoittuvat supernopeasti, pesen joka ilta hiukseni ja ne ovat puoliltapäivin jo ihan rasvaiset.
Rinnat (nännit) ovat kosketusarat ja mahassa murisee. Mies sanoi eilen illalla, että vatsastani kuuluu halloween-ääniä, ujellusta ja vinkunaa.
Ulostaminen on ollut hankalaa ja eilen tulikin vessareissulla verta peräpeilistä.
Olen aika räjähdysherkkä toisinaan ja välillä taas olo ihan normaali.
Musta tuntuu, että mun olotila ei poikkea normaalista, mutta onhan tässä näitä oireita, kun oikein kirjaamaan alkaa.
Huomenna 6+0 ja vielä on aikaa varhaisultraan..miten ikinä selviän melkein 2 viikkoa vielä?
Alavatsaa juilii tasaisen epätasaisesti ja joskus aivastaminen sattuu muniksien paikkeille. Housut kiristävät ja tuntuu, että äitiyshousut saa kaivaa pian esille tuon alavatsan turvotuksen vuoksi.
Vatsakipua on toisinaan, niinkuin tänä aamuna. Meni sitten lepäilemällä ohi.
Makeanhimo on koko ajan ja ummetustakin on.
Hiukset rasvoittuvat supernopeasti, pesen joka ilta hiukseni ja ne ovat puoliltapäivin jo ihan rasvaiset.
Rinnat (nännit) ovat kosketusarat ja mahassa murisee. Mies sanoi eilen illalla, että vatsastani kuuluu halloween-ääniä, ujellusta ja vinkunaa.
Ulostaminen on ollut hankalaa ja eilen tulikin vessareissulla verta peräpeilistä.
Olen aika räjähdysherkkä toisinaan ja välillä taas olo ihan normaali.
Musta tuntuu, että mun olotila ei poikkea normaalista, mutta onhan tässä näitä oireita, kun oikein kirjaamaan alkaa.
Huomenna 6+0 ja vielä on aikaa varhaisultraan..miten ikinä selviän melkein 2 viikkoa vielä?
maanantai 2. marraskuuta 2015
"ei me voida kaikkia maailman lapsia pelastaa"
Otsikossa kiteytyy tämän hetken toivottomuus. Itku, suru, katkeruus.
Soitin äsken miehelleni ja sain kuulla otsikon sanat.
En voi käsittää miten epäreilu maailma on. Miten toiset haluavat lasta niin kovasti, että antaisivat mitä vain saadakseen edes yhden, miten toisilla on oikeus päättää, kuka saa elää ja kuka ei.
Sain äsken kuulla yhdeltä tuttavaltani, että hän on raskaana. Taas kerran. Kolmannelle miehelle. Hänellä on ennestään kaksi lasta, kahden eri miehen kanssa. Nuorempi lapsi on vasta täyttänyt vuoden.
Hän valitsi kaikista maailman ihmisistä minut, jolle hän kertoi asiasta, oman puolisonsa lisäksi. Minulle, ketä ei edes tunne kunnolla.
Hän kertoi, miten hänen itsensä mielestä abortti on murha, myös silloin, kun keskeytys tehdään ihan alussa. (hän on nyt samalla raskausviikolla kuin minäkin!)
Abortti tehdään harkiten ja siinä viedään toiselta mahdollisuus elämään, joten hän luokittelee sen murhaksi.
KUITENKIN, koska tämä mies ei halua ko. lasta, perusteluna se, että hänellä on koulu kesken- nainen on valmis aborttiin.
Jo torstaina olisi aikoja abortin tekoon. "kyllä mun on pakko hoitaa se pois".
En saanut pidettyä suutani kiinni. Kerroin olevani myöskin raskaana, hän kun alkoi polttamaan tupakkaa siinä vieressäni. (!!)
Kerroin, että ollaan samalla raskausviikolla ja että meidän lasta on tehty ihan tekemällä ja mikroskooppien alla, että viimeinkin onnistuimme ja olemme tässä pisteessä.
Hän onnitteli ja huomasin, että hän mietti asiaa.
Kun lähdimme eri teille, kyynelpadot aukesivat. En voi käsittää tätä elämän epäreiluutta! Toisella on kohdussa täysin samanikäinen alkio kuin minulla ja se hoidetaan pois! Mitä helvettiä!
Lapsi ei ollut suunniteltu, on kuulemma tullut pillereiden läpi.
En tiedä, miten pystyn enää ikinä katsomaan tuota ihmistä.
Jos hän päättääkin pitää lapsen ja mulla menisi taas kesken, joudun ehkä laittamaan häneen välit poikki. Lähellä on nytkin.
Soitin äsken miehelleni ja sain kuulla otsikon sanat.
En voi käsittää miten epäreilu maailma on. Miten toiset haluavat lasta niin kovasti, että antaisivat mitä vain saadakseen edes yhden, miten toisilla on oikeus päättää, kuka saa elää ja kuka ei.
Sain äsken kuulla yhdeltä tuttavaltani, että hän on raskaana. Taas kerran. Kolmannelle miehelle. Hänellä on ennestään kaksi lasta, kahden eri miehen kanssa. Nuorempi lapsi on vasta täyttänyt vuoden.
Hän valitsi kaikista maailman ihmisistä minut, jolle hän kertoi asiasta, oman puolisonsa lisäksi. Minulle, ketä ei edes tunne kunnolla.
Hän kertoi, miten hänen itsensä mielestä abortti on murha, myös silloin, kun keskeytys tehdään ihan alussa. (hän on nyt samalla raskausviikolla kuin minäkin!)
Abortti tehdään harkiten ja siinä viedään toiselta mahdollisuus elämään, joten hän luokittelee sen murhaksi.
KUITENKIN, koska tämä mies ei halua ko. lasta, perusteluna se, että hänellä on koulu kesken- nainen on valmis aborttiin.
Jo torstaina olisi aikoja abortin tekoon. "kyllä mun on pakko hoitaa se pois".
En saanut pidettyä suutani kiinni. Kerroin olevani myöskin raskaana, hän kun alkoi polttamaan tupakkaa siinä vieressäni. (!!)
Kerroin, että ollaan samalla raskausviikolla ja että meidän lasta on tehty ihan tekemällä ja mikroskooppien alla, että viimeinkin onnistuimme ja olemme tässä pisteessä.
Hän onnitteli ja huomasin, että hän mietti asiaa.
Kun lähdimme eri teille, kyynelpadot aukesivat. En voi käsittää tätä elämän epäreiluutta! Toisella on kohdussa täysin samanikäinen alkio kuin minulla ja se hoidetaan pois! Mitä helvettiä!
Lapsi ei ollut suunniteltu, on kuulemma tullut pillereiden läpi.
En tiedä, miten pystyn enää ikinä katsomaan tuota ihmistä.
Jos hän päättääkin pitää lapsen ja mulla menisi taas kesken, joudun ehkä laittamaan häneen välit poikki. Lähellä on nytkin.
torstai 29. lokakuuta 2015
1532
Olin tänään verikokeessa. Arvo oli tasan viikko sitten 109 ja tänään, 20 päivää siirrosta se oli 1532.
Hienosti on noussut ja sain ajan varhaisultraan, joka on muutaman viikon päästä.
Tänään eletään rv 5+1 eli silloin, 7+ viikolla, syke pitäisi näkyä jos on näkyäkseen.
Lääkäri soittelee minulle vielä tänään koskien Lugesteronien lopettamista.
Olen pöllämystynyt ja onnellinen, mutta historiani tietäen, en uskalla luottaa kovastikaan.
Tämän on pakko onnistua, ihan pakko. Punkt, slut.
Hienosti on noussut ja sain ajan varhaisultraan, joka on muutaman viikon päästä.
Tänään eletään rv 5+1 eli silloin, 7+ viikolla, syke pitäisi näkyä jos on näkyäkseen.
Lääkäri soittelee minulle vielä tänään koskien Lugesteronien lopettamista.
Olen pöllämystynyt ja onnellinen, mutta historiani tietäen, en uskalla luottaa kovastikaan.
Tämän on pakko onnistua, ihan pakko. Punkt, slut.
maanantai 26. lokakuuta 2015
pp 17
Eilen kirjoitin kuulumisia, mutta koska kännykällä ei jostain syystä kuvan liittäminen onnistunut, jätin kirjoittelun tälle päivälle.
Eilen oli siis pp 16 ja tein aamulla Apteekin raskaustestin, joita ostin noin viikko sitten pari kappaletta. En ole niillä vielä tässä rupeamassa testannutkaan.
Tulos ei jätä mitään arvailujen varaan. Hcg on noussut kiitettävästi koko ajan ja nyt huomaan tuntevani jonkinlaisia kasvukipuja kohdun suunnalla. Repäisykipuja tuntuu varsinkin vasemmalla puolella alavatsaa, kun käännyn nukkuessani esim selältä vatsalle tms. Viimeyönäkin heräsin tälläiseen repäisyyn.
Rinnat ovat jonkin verrran arat ja pientä etomista tulee ja menee silloin tällöin.
Olimme tupereissa viime lauantaina ja oli ihan sikahuonosti järkätty alkoholittomien osalta koko ilta. Alkumaljat olivat vain alkoholillisia ja minullekin sellainen tuupattiin käteen, pyysin kohteliaasti alkoholitonta, sen kummemmin perustelematta ja sain sellaisen, tosin noin 5 min odottelun jälkeen. Eli minua ja minun alkoholitonta maljaani odotettiin. Kyllähän se kävi kaikille selväksi että minulla tosiaan on alkoholiton. No, ihan sama. Noista kekkereistä lähdimme miehen kanssa kotiin jo ennen ilta ysiä, alkoi niin väsyttää ja hikoiluttaa. En tiedä mikä tämä hikoilujuttu taas on, mutta välillä tulee ihan kamalia hikipuuskia. Kai se hormoneista johtuu?
Vuoto alkasi tosiaan edellis sunnuntaina ja loppui viime keskiviikkona, torstaina tuli enää jotain pientä pyyhkiessä. Sen jälkeen ei ole ollut mitään vuotoa, mutta pelkään kuin halvattu uuden vuodon alkamista. Tänäänkin aamulla vessaan mennessäni oli niin kova pelko siitä, että paperi olisi pyyhkiessä punainen. Miten ihmeessä voisin päästä tästä kauhusta eroon?
Vaikka sanoin hoitajallenikin, että mikään ei mua enää tässä raskaudessa yllätä, olen silti hyvin, HYVIN pelokas. Mieheni mielestä tämä ei ole enää tervettä.
Torstaina menen verikokeeseen ja mikäli arvo on kunnolla noussut, alamme varailemaan ultra-aikaa.
Mitään epäilystä HCG:n noususta mulla ei ole. Mietin vain sitä, että esim esikoisen aikana mulla ei kertaakaan mitattu verestä hcg arvoja. Onko tuo hcg mittailu vähän turhan stressin lisäämistä?
ja niin, tänään on rv 4+3. Pitkä ja kivinen tie pelkoineen kaikkineen edessä.
torstai 22. lokakuuta 2015
Jännän äärellä : uusi verikoe
Nyt eletään jännittäviä aikoja. Tänään olin uudessa HCG-mittauksessa. Tänään on siis pp 13 eli huomenna vasta virallinen testipäivä.
Maanantaina, pp 10, hcg oli 35 ja tänään pp 13 luku oli 109, eli noususuunnassa :)
ajattelin aamulla verikokeeseen lähtiessäni kun niin oksetti ja alavatsalla tuntui sellaisia jänniä, ei nyt kipuja, mutta jotain tuntemuksia mitä oli esikoisesta alussa, että ei välttämättä ole arvo laskenut.
Hoitaja konsultoi lääkäriä ja soitti minulle takaisin. Lääkäri oli ehdottomasti käskenyt jatkaa lugeja ja määrännyt ensi torstaille uuden verikokeen. mikäli viikon kuluttua arvo on noussut, aletaan varailemaan ultra-aikaa.
Alkionsiirrossa pp 13 hcg-skaala on kuulemma 39-270, eli mulla on nyt vähän alle puolivälin.
Ei kuitenkaan ihan alapäässä.
Siltikään en uskalla juhlia, tässä on vielä niin monta muuttujaa.
Ja niin, se vuoto. Vuoto oli rajua su-ke ja sitten rauhottui. Enää ei tule siteeseen mitään, ainoastaan tulee verta pyyhkiessä. Ihan kuin menkat olis ollut.
Epätietoisuus jatkukoon!
Maanantaina, pp 10, hcg oli 35 ja tänään pp 13 luku oli 109, eli noususuunnassa :)
ajattelin aamulla verikokeeseen lähtiessäni kun niin oksetti ja alavatsalla tuntui sellaisia jänniä, ei nyt kipuja, mutta jotain tuntemuksia mitä oli esikoisesta alussa, että ei välttämättä ole arvo laskenut.
Hoitaja konsultoi lääkäriä ja soitti minulle takaisin. Lääkäri oli ehdottomasti käskenyt jatkaa lugeja ja määrännyt ensi torstaille uuden verikokeen. mikäli viikon kuluttua arvo on noussut, aletaan varailemaan ultra-aikaa.
Alkionsiirrossa pp 13 hcg-skaala on kuulemma 39-270, eli mulla on nyt vähän alle puolivälin.
Ei kuitenkaan ihan alapäässä.
Siltikään en uskalla juhlia, tässä on vielä niin monta muuttujaa.
Ja niin, se vuoto. Vuoto oli rajua su-ke ja sitten rauhottui. Enää ei tule siteeseen mitään, ainoastaan tulee verta pyyhkiessä. Ihan kuin menkat olis ollut.
Epätietoisuus jatkukoon!
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
Floppia kaikki tyynni
Ja vitut!
Tuli vihdoin ja viimein kirje Taysista. Ihan reisille meni tää eka ivf, siis 9 munasolua joista 6 hedelmöittyi ja kaks top alkiota, thats it. Neljä muuta ilmiselvästi roskiskamaa. Pakkasessa ei ole kuin yksi eli voipi olla tammikuussa hukkareissu. Aika vähän hajottaa ihmistä.
Tuli vihdoin ja viimein kirje Taysista. Ihan reisille meni tää eka ivf, siis 9 munasolua joista 6 hedelmöittyi ja kaks top alkiota, thats it. Neljä muuta ilmiselvästi roskiskamaa. Pakkasessa ei ole kuin yksi eli voipi olla tammikuussa hukkareissu. Aika vähän hajottaa ihmistä.
tiistai 20. lokakuuta 2015
pp 11
Tänään on alkion siirrosta 11 päivää. Niistä neljänä olen saanut yhä vahvistuvan plussan testiin ja kolmena olen vuotanut kuin viimeistä päivää. Vuoto on ihan normaaliin kuukautisvuotoon verrattavissa olevaa ja lugen laittamisen jälkeen makoilen noin 10min ennenkuin nousen pystyyn, että lääkkeestä imeytyisi edes jotain.
Hoitajalle soitin eilen aamusta ja hän sanoi, ettei tilanteessa voi oikein tehdä muutakuin käydä verikokeessa heti (eilen siis) ja sitten muutaman päivän kuluttua uudelleen. Kun soitin tuloksia, hoitajan kommentti oli hyvin yksiselitteinen: biokemiallinen raskaus. Hänen mielestään HCG:n määrän pitäisi olla jo muutama sata tässä vaiheessa. Hänen mielipiteensä oli, että lopettaisin lugesteronien käyttämisen heti, koska arvo on noin pieni- itse ehdotin, että käyttäisin lugeja ainakin seuraavaan verikokeeseen, JOS nyt sattuu että vuoto olisikin jonkun hematooman tms. aiheuttama..Hoitaja kertoi varmistavansa asian lääkäriltä ja sanoi ilmoittavansa lääkärin kannan mulle samantien. Lääkäri sanoi, että mikäli vuodon mukana ei tule riekaleita, hänen mukaansa lugeja tulisi käyttää seuraavaan verikokeeseen, eli torstaihin.
Puhelun jälkeen aloin googlailemaan viitearvoja milläkin raskausviikolla. Tuo minun HCG arvoni 35 on sellainen, että pienemmilläkin arvoilla (pp 10) raskaus on jatkunut, vuodosta huolimatta. En ole aivan täysin heittänyt kirvestä kaivoon, mutta en myöskään anna itselleni turhia toiveita. Olen asennoitunut niin, että tämä(kin) raskaus on menetetty, kaikki mitä tapahtuu positiivisempaan suuntaan, on todellakin positiivista.
Nukuin viime yön ihan hyvin. Jonkinlainen epätietoisuus siitä, että raskaustestit vahvistuvat samaan tahtiin kun vuoto lisääntyy, on ollut äärimmäisen stressaavaa. Eilen sitten jostain syystä pillitin hetken ja sitten ajattelin, että perkele, tästäkin suosta noustaan. Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Onneksi olemme taas pian lähdössä jokavuotiselle kahden viikon etelän lomalle, aion todellakin olla NIIN lomalla, enkä suo tälle paskalle projektille ajatustakaan.
Saan mennä perheeni kanssa rannalle, nauttia vesipuistoista ja iltakävelyistä, auringosta, lämmöstä..
Tottakai ensisijaisesti toivon ihmettä (mitä meillekö? pah) että raskaus jatkuisi ja kaikki menisi hyvin, mutta plan B on todennäköisempi. Lomaa odotellessa.
ps. tänään en testannut, en edes muistanut koko asiaa aamulla. ihmeellinen ihmismieli!
Hoitajalle soitin eilen aamusta ja hän sanoi, ettei tilanteessa voi oikein tehdä muutakuin käydä verikokeessa heti (eilen siis) ja sitten muutaman päivän kuluttua uudelleen. Kun soitin tuloksia, hoitajan kommentti oli hyvin yksiselitteinen: biokemiallinen raskaus. Hänen mielestään HCG:n määrän pitäisi olla jo muutama sata tässä vaiheessa. Hänen mielipiteensä oli, että lopettaisin lugesteronien käyttämisen heti, koska arvo on noin pieni- itse ehdotin, että käyttäisin lugeja ainakin seuraavaan verikokeeseen, JOS nyt sattuu että vuoto olisikin jonkun hematooman tms. aiheuttama..Hoitaja kertoi varmistavansa asian lääkäriltä ja sanoi ilmoittavansa lääkärin kannan mulle samantien. Lääkäri sanoi, että mikäli vuodon mukana ei tule riekaleita, hänen mukaansa lugeja tulisi käyttää seuraavaan verikokeeseen, eli torstaihin.
Puhelun jälkeen aloin googlailemaan viitearvoja milläkin raskausviikolla. Tuo minun HCG arvoni 35 on sellainen, että pienemmilläkin arvoilla (pp 10) raskaus on jatkunut, vuodosta huolimatta. En ole aivan täysin heittänyt kirvestä kaivoon, mutta en myöskään anna itselleni turhia toiveita. Olen asennoitunut niin, että tämä(kin) raskaus on menetetty, kaikki mitä tapahtuu positiivisempaan suuntaan, on todellakin positiivista.
Nukuin viime yön ihan hyvin. Jonkinlainen epätietoisuus siitä, että raskaustestit vahvistuvat samaan tahtiin kun vuoto lisääntyy, on ollut äärimmäisen stressaavaa. Eilen sitten jostain syystä pillitin hetken ja sitten ajattelin, että perkele, tästäkin suosta noustaan. Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Onneksi olemme taas pian lähdössä jokavuotiselle kahden viikon etelän lomalle, aion todellakin olla NIIN lomalla, enkä suo tälle paskalle projektille ajatustakaan.
Saan mennä perheeni kanssa rannalle, nauttia vesipuistoista ja iltakävelyistä, auringosta, lämmöstä..
Tottakai ensisijaisesti toivon ihmettä (mitä meillekö? pah) että raskaus jatkuisi ja kaikki menisi hyvin, mutta plan B on todennäköisempi. Lomaa odotellessa.
ps. tänään en testannut, en edes muistanut koko asiaa aamulla. ihmeellinen ihmismieli!
maanantai 19. lokakuuta 2015
Turha luulo
turha luulla, että tätä mahoa raskaaksi saataisiin, edes modernin lääketieteen avulla. Haista paska kroppani sen jälleen todisti, kyseessä kemiallinen raskaus. Surkean kropan surkea hcg arvo surkeat 35.
Tänään testi jälleen vahvempi kuin eilen ja silti lopputulema tämä.
Tänään testi jälleen vahvempi kuin eilen ja silti lopputulema tämä.
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Pp 9, plussa ja tuhrua
otsikossapa ne tärkeimmät. Eka hailukka plussayritys oli pp 7, eilen pp8 jo selkeä viiva ja tänään pp9 vaaleanpunainen toinen viiva, kyseessä PC liuska. Samaan syssyyn kun iloitsin eiliseen nähden vahvistuneesta viivasta, pyyhkiessä tuli rusehtavaa paperiin. Toisella pissakerralla punaista, äsken kun kävin pissalla, ei mitään. Siteeseen ei ole tullut mitään.
Onko tämä nyt sitä kiinnittymisvuotoa? Ei ole koskaan aikaisemmin ollut, tosin eipä mulle ole alkiotakaan ennen siirretty. Eikö näissä hoitoalkuisissa ole useimmiten vuotelua? En jotenkin jaksa stressata. Kipuja ei ole.
Onko tämä nyt sitä kiinnittymisvuotoa? Ei ole koskaan aikaisemmin ollut, tosin eipä mulle ole alkiotakaan ennen siirretty. Eikö näissä hoitoalkuisissa ole useimmiten vuotelua? En jotenkin jaksa stressata. Kipuja ei ole.
torstai 15. lokakuuta 2015
Haista paska- piinapäivät
Voi ristus että mä olen kyllästynyt! Mä olen niin kyllästynyt, että kaivan kohta itseltäni silmät päästä.
En käsitä, miten ihminen on niin tyhmä. Se kuvittelee, että nyt kun on top-alkio siirretty tähän kuppaseen, rupiseen, ylipainoiseen kroppaan, siitä voisi tulla jotain. Niin vähän ihminen tietää.
Mulla alkoi eilen menkkajomotukset. Samanlaiset, mitä on tullut viimeisen neljän vuoden ajan jo viikko ennen menkkojen alkua. Vitutus tulee aina käsikädessä niiden jomotusten kanssa, niin tuli nytkin.
Mä olen muka yöllä tuntenut repäisykipuja kääntyillessäni, paskat, ne on punktion jälkeisiä kiputiloja tai lugejen aiheuttamia.
Rinnat ovat kipeät, no- ei ole minun kohdallani merkki raskaudesta- ne ovat lugejen aiheuttamia.
Mä tyhmä idiootti tein tänään kusitestin, en aamupissasta, vaan ehkä vartin pidätyksellä päivällä, juuri kahvia juoneena. PP 6, kirkuva nega. Paskat testit, paskalla ihmisellä, paska lopputulos.
Tiedän, on vasta PP6, mutta minkä itselleen mahtaa. Mä olen jo niin valmis vastaanottamaan sen negatuloksen, sitten viikon päästä, mikäli nyt edes sinne asti päästään.
Voi vittu mä sanon, mä ehkä tapan sen, joka on keksinyt tämän kahden viikon odotusajan.
En käsitä, miten ihminen on niin tyhmä. Se kuvittelee, että nyt kun on top-alkio siirretty tähän kuppaseen, rupiseen, ylipainoiseen kroppaan, siitä voisi tulla jotain. Niin vähän ihminen tietää.
Mulla alkoi eilen menkkajomotukset. Samanlaiset, mitä on tullut viimeisen neljän vuoden ajan jo viikko ennen menkkojen alkua. Vitutus tulee aina käsikädessä niiden jomotusten kanssa, niin tuli nytkin.
Mä olen muka yöllä tuntenut repäisykipuja kääntyillessäni, paskat, ne on punktion jälkeisiä kiputiloja tai lugejen aiheuttamia.
Rinnat ovat kipeät, no- ei ole minun kohdallani merkki raskaudesta- ne ovat lugejen aiheuttamia.
Mä tyhmä idiootti tein tänään kusitestin, en aamupissasta, vaan ehkä vartin pidätyksellä päivällä, juuri kahvia juoneena. PP 6, kirkuva nega. Paskat testit, paskalla ihmisellä, paska lopputulos.
Tiedän, on vasta PP6, mutta minkä itselleen mahtaa. Mä olen jo niin valmis vastaanottamaan sen negatuloksen, sitten viikon päästä, mikäli nyt edes sinne asti päästään.
Voi vittu mä sanon, mä ehkä tapan sen, joka on keksinyt tämän kahden viikon odotusajan.
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
pp 5
Miedot menkkakipuilut alkoivat tänään. On myös tosi flunssainen olo ja lämpö nyt päivällä 37,6. Rinnat ovat arat ja eilen meinasin oksentaa kun avasin astianpesukoneen, se likaisten astioiden haju oli jotenkin ylitsepääsemätön. Miksi aika matelee? Miksei Tampereelta tule jo sitä kirjettä, että tietäisimme, montako lopulta saatiin pakkaseen?
tiistai 13. lokakuuta 2015
pp 4
Eiliseltä jäi kuulumiset kirjoittamatta. Toisaalta, eipä olisi ollut kauheasti kirjoitettavaakaan. Oikeastaan minkäänlaisia oloja ei ole tällä hetkellä. Eilen oli vähän kovaa painetta vasemman munasarjan tienoilla ja kun se helpotti, paine siirtyi oikean muniksen kohdalle.
Tuo Lugesteron töhnä on kyllä aivan käsittämätöntä! Ekat yöt valvoin, kun välillä sitä oikein lorahteli housuihin ja tuntui, että pikkarisuojasta huolimatta oli, kuin olisin housuun pissannut. Nyt niiden valuminen on vähentynyt ja niistä tulee ulos käytännössä ne kuoret pissalla käynnin yhteydessä.
Keksin yölliseen suojaukseen hyvän kikka kolmosen, sillä en halua olla kaiken aikaa pikkarinsuojat housussa- ja sitten kärsiä siitä kutinasta mitä ne osaltaan aiheuttavat.
Olen joskus taannoin ostanut ekokaupasta kestositeitä, ovat jotain "superluomuja" ja ne tuntuvat todella miellyttävältä ihoa vasten, ovat siis nepparilla suljettavia pitkähköjä siteitä, puuvillasta tehty.
Ei ole enää tuntunut märältä, eikä ole tarvinnut sen takia valvoa. Ihmettelen vaan, kun ekapäivinä Luget valuivat ihan norona, nyt ei tule oikeastaan mitään.
Se mössö, mitä niistä tulee, on järkkyä! Mitä olen ulkomaisia sivustoja seuraillut (liittyen IVF:n), ne luteaalitukilääkkeet, mitä he maailmalla käyttävät, paketeissa tulee mukana sellainen asetinpuikko, millä tabletin saa syvemmälle. Päässä on ikäänkuin pihdit, joilla tabu viedään sisälle. Olisiko hieman kätevää?
Tänään on 8 päivää Pregnylistä. Rinnat ovat hyvin arat ja nännipihat (mikä sana!!) ovat hyvin suuret.
Välillä tunnen jotain tuntemuksia vatsan ja munisten suunnalla, mutta ainahan niitä on ollut sekä Pregnylin, että varsinkin Lugejen jälkeen.
Aika tuntuu matelevan ja pitäisi kauheasti keksiä tekemistä, pitääkseen itsensä kiireisenä.
Huomiseen!
 |
| kuva täältä |
Tuo Lugesteron töhnä on kyllä aivan käsittämätöntä! Ekat yöt valvoin, kun välillä sitä oikein lorahteli housuihin ja tuntui, että pikkarisuojasta huolimatta oli, kuin olisin housuun pissannut. Nyt niiden valuminen on vähentynyt ja niistä tulee ulos käytännössä ne kuoret pissalla käynnin yhteydessä.
Keksin yölliseen suojaukseen hyvän kikka kolmosen, sillä en halua olla kaiken aikaa pikkarinsuojat housussa- ja sitten kärsiä siitä kutinasta mitä ne osaltaan aiheuttavat.
Olen joskus taannoin ostanut ekokaupasta kestositeitä, ovat jotain "superluomuja" ja ne tuntuvat todella miellyttävältä ihoa vasten, ovat siis nepparilla suljettavia pitkähköjä siteitä, puuvillasta tehty.
Ei ole enää tuntunut märältä, eikä ole tarvinnut sen takia valvoa. Ihmettelen vaan, kun ekapäivinä Luget valuivat ihan norona, nyt ei tule oikeastaan mitään.
Se mössö, mitä niistä tulee, on järkkyä! Mitä olen ulkomaisia sivustoja seuraillut (liittyen IVF:n), ne luteaalitukilääkkeet, mitä he maailmalla käyttävät, paketeissa tulee mukana sellainen asetinpuikko, millä tabletin saa syvemmälle. Päässä on ikäänkuin pihdit, joilla tabu viedään sisälle. Olisiko hieman kätevää?
Tänään on 8 päivää Pregnylistä. Rinnat ovat hyvin arat ja nännipihat (mikä sana!!) ovat hyvin suuret.
Välillä tunnen jotain tuntemuksia vatsan ja munisten suunnalla, mutta ainahan niitä on ollut sekä Pregnylin, että varsinkin Lugejen jälkeen.
Aika tuntuu matelevan ja pitäisi kauheasti keksiä tekemistä, pitääkseen itsensä kiireisenä.
Huomiseen!
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
pp 2
Tulin kirjaamaan omia tuntemuksia vain pikaisesti ylös.
Molemminpuolista munasarjasärkyä on käytännössä koko ajan, vatsakivut ovat kovat, kiitos Lugejen.
Mutta mitä on tämä jatkuva vitutus? Pinna on kireällä ja olen kuin viulunkieli?! Isäntä lähinnä ärsyttää, sanoin äidillenikin, että lähden yksin mökille viikoksi, kaipaan vain omaa rauhaa nyt.
Molemminpuolista munasarjasärkyä on käytännössä koko ajan, vatsakivut ovat kovat, kiitos Lugejen.
Mutta mitä on tämä jatkuva vitutus? Pinna on kireällä ja olen kuin viulunkieli?! Isäntä lähinnä ärsyttää, sanoin äidillenikin, että lähden yksin mökille viikoksi, kaipaan vain omaa rauhaa nyt.
lauantai 10. lokakuuta 2015
PP 1
Sanoin miehelleni jo pistosvaiheessa, että kun tämä rumba on ohi ja alkio siirretty onnistuneesti, nukun varmaan viikon putkeen.
Näkisittepä minut nyt. Silmänaluseni ovat tumman harmaat, leuka ja nenä näppylöitä täynnä, iho on harmaa ja silmämunat punaiset. Haukottelen, tärisen kylmästä ja väsymys kalvaa kehoani.
Koko ajan on nälkä ja en jaksa edes shoppailla.
Tällainen henkinen mylly, jatkuva ajatustyö, pelkääminen, pahimman ajatteleminen, toivon ja epätoivon jatkuva vaihtelu on äärimmäisen kuluttavaa. Puhumattakaan sitten pahoinvoinnista, alavatsan pinkeydestä ja mustelmista, mitä piikittely on aikaansaanut. Alavatsa on kuin jonkun vakavan onnettomuuden jäljiltä. Olen ollut pahalla tuulella, kärsimätön ja vihainen.
Toivon niin jumalattoman paljon, että me vihdoin onnistuisimme, saisimme elävän, terveen lapsen, perheemme neljännen jäsenen. Sen jälkeen ympyrä sulkeutuu, ei_ikinä_enää. Jäljelle jäävät alkiot, jos niitä siis jäisi, saisi minun puolestani lahjoittaa alkioadoptioon. Toki niistä on 50%omistussuhde miehelläni, joten asiasta voisi sitten keskustella.
Olen miettinyt paljon niitä pieniä alkioitamme, jotka Tampereella asustavat. Hurjan kaukana isistä ja äidistä ja isosisaruksesta. Yksi priima siirrettiin kohtuuni eilen, toinen priima pakastettiin ja neljää vielä jatkoviljellään ja mahdollisesti pakastetaan. Kymmenestä munasolusta 9 oli kypsää ja 6 hedelmöittyi. Näin muistaakseni oli. Saan paperit kotiin, kunhan pakastus jne on selvää loppujenkin kohdalta.
Viimeyönä valvottiin jälleen, pienen hurjan yskän vuoksi ja se aika, kun hän ei yskinyt, näin valveunta siitä, miten alkio vuotaa pois ja tunsin housujen märkyyden, kiitos helvetin Lugesteronit.
Eipä tänne muuta, kuin jatkuvaa vilua ja väsyä ja mun synttäreiden juhlintaa. Oliko muuten pikkusen liikuttavaa, saada lahjaksi lapsen ihan itse valitsema kaulakoru! Koru on hopeaa, sellainen hento sydän, jossa kukkasia sisäpuolella. "Rakkauden sydän"-niinkuin hän itse sitä nimittää.
Rakas puolisoni muisti minua ja näppyisiä kasvojani täydellisellä kasvohoidolla, olenhan mä nyt melkoisen siunattu, kun mulla on tällainen perhe!
Näkisittepä minut nyt. Silmänaluseni ovat tumman harmaat, leuka ja nenä näppylöitä täynnä, iho on harmaa ja silmämunat punaiset. Haukottelen, tärisen kylmästä ja väsymys kalvaa kehoani.
Koko ajan on nälkä ja en jaksa edes shoppailla.
Tällainen henkinen mylly, jatkuva ajatustyö, pelkääminen, pahimman ajatteleminen, toivon ja epätoivon jatkuva vaihtelu on äärimmäisen kuluttavaa. Puhumattakaan sitten pahoinvoinnista, alavatsan pinkeydestä ja mustelmista, mitä piikittely on aikaansaanut. Alavatsa on kuin jonkun vakavan onnettomuuden jäljiltä. Olen ollut pahalla tuulella, kärsimätön ja vihainen.
Toivon niin jumalattoman paljon, että me vihdoin onnistuisimme, saisimme elävän, terveen lapsen, perheemme neljännen jäsenen. Sen jälkeen ympyrä sulkeutuu, ei_ikinä_enää. Jäljelle jäävät alkiot, jos niitä siis jäisi, saisi minun puolestani lahjoittaa alkioadoptioon. Toki niistä on 50%omistussuhde miehelläni, joten asiasta voisi sitten keskustella.
Olen miettinyt paljon niitä pieniä alkioitamme, jotka Tampereella asustavat. Hurjan kaukana isistä ja äidistä ja isosisaruksesta. Yksi priima siirrettiin kohtuuni eilen, toinen priima pakastettiin ja neljää vielä jatkoviljellään ja mahdollisesti pakastetaan. Kymmenestä munasolusta 9 oli kypsää ja 6 hedelmöittyi. Näin muistaakseni oli. Saan paperit kotiin, kunhan pakastus jne on selvää loppujenkin kohdalta.
Viimeyönä valvottiin jälleen, pienen hurjan yskän vuoksi ja se aika, kun hän ei yskinyt, näin valveunta siitä, miten alkio vuotaa pois ja tunsin housujen märkyyden, kiitos helvetin Lugesteronit.
Eipä tänne muuta, kuin jatkuvaa vilua ja väsyä ja mun synttäreiden juhlintaa. Oliko muuten pikkusen liikuttavaa, saada lahjaksi lapsen ihan itse valitsema kaulakoru! Koru on hopeaa, sellainen hento sydän, jossa kukkasia sisäpuolella. "Rakkauden sydän"-niinkuin hän itse sitä nimittää.
Rakas puolisoni muisti minua ja näppyisiä kasvojani täydellisellä kasvohoidolla, olenhan mä nyt melkoisen siunattu, kun mulla on tällainen perhe!
perjantai 9. lokakuuta 2015
pieni rakas
Sinä pieni, kaksipäiväinen, vain nelisoluinen, mutta me sua jo niin rakastetaan. Sinä pääsit lämpökaapista pitkän tunnelin läpi äitisi kohdun lämpöön. Valioyksilö, sanoivat.
Voit olla varma, että minä teen äitinäsi kaiken, että sinulla olisi hyvä olla ja pääsisit tänne sisaresi ja vanhempiesi luo. Me niin sinua rakastetaan.
Kasva pieni, tartu lujasti kiinni, älä päästä irti.
Se, että pääsit tänään kohtuuni, on minulle jo riittävän kaunis syntymäpäivälahja. Tartu, kasva, tule -tee elämästämme vielä parempi.
Voit olla varma, että minä teen äitinäsi kaiken, että sinulla olisi hyvä olla ja pääsisit tänne sisaresi ja vanhempiesi luo. Me niin sinua rakastetaan.
Kasva pieni, tartu lujasti kiinni, älä päästä irti.
Se, että pääsit tänään kohtuuni, on minulle jo riittävän kaunis syntymäpäivälahja. Tartu, kasva, tule -tee elämästämme vielä parempi.
torstai 8. lokakuuta 2015
punktion jälkeen
Eilen olin kipeä punktion jäljiltä. Sain polilla parasetamolia suonensisäisesti punktion jälkeen ja autoon päästyäni käytin koko matkan kotio saakka sähköllä toimivaa lämpötyynyä, joka leikkasi kipua hyvin. Kotiin päästyäni otin 1g parasetamolia ja toisen nukkumaan käydessäni. Yön nukuin hyvin, mutta lapsen raju yskä herätti ja valvotti muutaman tunnin. Nukkumaan käydessä laitoin ekan Lugen ja aamulla toisen. Niitä käytetään nyt kolmesti päivässä. Tänään ei ole ollut enää kipuja ja vessassa pystyn käymään normaalisti. Huominen siirto jännittää, ei itse proseduuri, vaan se mitä siitä seuraa. Saa pitää peukkuja:)
keskiviikko 7. lokakuuta 2015
10
punktio ohi. 10 munasolua saatiin kerättyä. Olo on..no, ihan ok. Kipeää teki ja tällai viikon valvomisen jälkeen aika sekava. Saalis oli hyvä ja kokemukseen oon tyytyväinen. Tänään aloitan luget ja siirto on perjantaina. Hiphei!
tiistai 6. lokakuuta 2015
pikakuulumiset kännykällä
Olen toistaiseksi kännykän netin varassa. Toka ultra oli eilen ja folleja on parisenkymmentä. Pregnylin pistin eilen illalla ja punktio on Tampereella huomen aamulla. Jännittää aivan satasella!
perjantai 2. lokakuuta 2015
itkuinen, väsynyt ja helvetin kyllästynyt
Itkettää. Kroppa täynnä hormoneja, itkettää niinkuin raskaana ollessa. Hoitaja sanoo, että me kyllä kerromme asioista, kun ne ovat ajankohtaisia, potilaan ei tarvitse olla ennenaikaisesti asioista kartalla, alan itkemään. Hoitaja kysyy, mikä itkettää, luulee varmaan, että nyt se on ihan oikeasti sekoamassa. Itken, koska itkettää. Onneksi hän itse kysyy, että itkenkö hormonien vuoksi, vai onko jotain muuta syytä, saan nyökättyä. Hoitaja toteaa, että "sinulla on nyt kroppa niin täynnä hormoneja, että siksi sinua itkettää, se on ymmärrettävää". Asia selvä, jatketaan.
Kävin tänään siellä ultrassa. Olen oikeastaan niin väsynyt ja voimaton, että en jaksaisi edes kirjoittaa, mutta haluan kirjoittaa koska A) tiedän että teitä lukijoita kiinnostaa ja B) haluan asiat itselleni muistiin.
Puregon annos on ollut sopiva, kaiketi. Vasen munasarja on tehnyt töitä kovasti, oikea on laiskotellut. Olenkin paikallistanut voimakkaammat tuntemukset vasemmalle puolelle alavatsaa.
Vasemmalla puolella follit olivat, 11, 11,9,8,12,9,12 ja 11 mm eli yhteensä 8 kpl.
Oikealla puolella 10,10,9,9 ja 3 kpl pienempää. Hoitaja kirjasi paperiin väärin, kun kirjasi suuremman saldon oikean munasarjan tuotoksiksi, vaikka koko ajan lääkäri puhui vasemmasta.
Endometrium 8mm.
Lääkärin mielestä "saalis" on hyvä, ei merkkiä hyperistä tms.
Puregon annostus pidetään samassa, eli 175iu ja tästä illasta alkaen pistän myös Orgalutrania. Maanantaina seuraava ultra-aika.
Punktio aikaisintaan ensi keskiviikkona, voi mennä myös to-pe. Mikäli punktio keskiviikkona, siirto olisi perjantaina. Mikäli punktio menisi to-pe niin siirto seuraavana maanantaina.
Hoitaja kysyi, haluanko Tampereelle ilmoitettavan, että pelkään punktiota, sanoin että kiitos, ilmoita. Haluan rauhoittavan ja kaikki mahdolliset kipulääkkeet.
Onneksi mulla on niin ihana hoitaja!
Eilen iski ihan totaalivitutus pistämisen hetkellä. Teki mieli heittää se perkeleen kynä mäkeen, ahdisti ja vitutti samanaikaisesti niin lujaa, etten tiennyt mitä isken hajalle kun niin mielessä myllersi.
Tällaista paskaa joutuu läpikäymään itse kun toiset tulevat raskaaksi, aivan liian helposti, aivan liian usein. Haista vittu, elämä!
Kävin tänään siellä ultrassa. Olen oikeastaan niin väsynyt ja voimaton, että en jaksaisi edes kirjoittaa, mutta haluan kirjoittaa koska A) tiedän että teitä lukijoita kiinnostaa ja B) haluan asiat itselleni muistiin.
Puregon annos on ollut sopiva, kaiketi. Vasen munasarja on tehnyt töitä kovasti, oikea on laiskotellut. Olenkin paikallistanut voimakkaammat tuntemukset vasemmalle puolelle alavatsaa.
Vasemmalla puolella follit olivat, 11, 11,9,8,12,9,12 ja 11 mm eli yhteensä 8 kpl.
Oikealla puolella 10,10,9,9 ja 3 kpl pienempää. Hoitaja kirjasi paperiin väärin, kun kirjasi suuremman saldon oikean munasarjan tuotoksiksi, vaikka koko ajan lääkäri puhui vasemmasta.
Endometrium 8mm.
Lääkärin mielestä "saalis" on hyvä, ei merkkiä hyperistä tms.
Puregon annostus pidetään samassa, eli 175iu ja tästä illasta alkaen pistän myös Orgalutrania. Maanantaina seuraava ultra-aika.
Punktio aikaisintaan ensi keskiviikkona, voi mennä myös to-pe. Mikäli punktio keskiviikkona, siirto olisi perjantaina. Mikäli punktio menisi to-pe niin siirto seuraavana maanantaina.
Hoitaja kysyi, haluanko Tampereelle ilmoitettavan, että pelkään punktiota, sanoin että kiitos, ilmoita. Haluan rauhoittavan ja kaikki mahdolliset kipulääkkeet.
Onneksi mulla on niin ihana hoitaja!
Eilen iski ihan totaalivitutus pistämisen hetkellä. Teki mieli heittää se perkeleen kynä mäkeen, ahdisti ja vitutti samanaikaisesti niin lujaa, etten tiennyt mitä isken hajalle kun niin mielessä myllersi.
Tällaista paskaa joutuu läpikäymään itse kun toiset tulevat raskaaksi, aivan liian helposti, aivan liian usein. Haista vittu, elämä!
keskiviikko 30. syyskuuta 2015
kp 5, 4. pistopäivä
Tänään on kp 5 ja illalla pistän neljännen kerran Puregonia.
Oikeastaan mitään tuntemuksia ei ole ollut ennen tätä päivää- mutta tänään alkoi tuntumaan alavatsalla jotain. Ei varsinaista kipua, mutta .. ehkä kasvamista :D
Kumartumaan jne pystyy ihan tavallisesti, mutta yskäistäessä tuntuu jotain erikoista munasarjojen suunnalla.
Olo on hyvä ja luottavainen. Inssiin mulla ei ollut oikeastaan yhtään luottoa, mutta ajattelin että mennään nyt kun on mahollisuus. Tähän IVF:n sen sijaan luotan paljon enemmän. Tässähän kumminkin "ollaan raskaana kunnes toisin todistetaan", kun alkio on kohtuun viety.
Pistäminen on helppoa ja eilen pistin jo hieman ennen klo 21, sillä aloin valmistautumaan noin kymmentä vaille ja koko hommassa meni noin 3min. :D
Hyvää kuuluu ja ihan positiivisia viboja täältä lähettelen!
Oikeastaan mitään tuntemuksia ei ole ollut ennen tätä päivää- mutta tänään alkoi tuntumaan alavatsalla jotain. Ei varsinaista kipua, mutta .. ehkä kasvamista :D
Kumartumaan jne pystyy ihan tavallisesti, mutta yskäistäessä tuntuu jotain erikoista munasarjojen suunnalla.
Olo on hyvä ja luottavainen. Inssiin mulla ei ollut oikeastaan yhtään luottoa, mutta ajattelin että mennään nyt kun on mahollisuus. Tähän IVF:n sen sijaan luotan paljon enemmän. Tässähän kumminkin "ollaan raskaana kunnes toisin todistetaan", kun alkio on kohtuun viety.
Pistäminen on helppoa ja eilen pistin jo hieman ennen klo 21, sillä aloin valmistautumaan noin kymmentä vaille ja koko hommassa meni noin 3min. :D
Hyvää kuuluu ja ihan positiivisia viboja täältä lähettelen!
maanantai 28. syyskuuta 2015
Ihania lukijoita mulla :)
Ihan ensimmäiseksi kiitos teille kaikille, jotka kommentoitte edelliseen paniikkipostaukseeni.
On aivan mahtavaa saada apua teiltä konkareilta, mukava lukea myös että IVF on ollut toimiva ja lapsia on syntynyt :)
Kiitos kysymästä, pistäminen meni hyvin.
Harjoittelin tosiaan sillä suolaliuoksella, mikä paketissa oli mukana (sairaalasta saatu siis) ja pistin stressipalloon sitä liuosta. Se harjoituspistos toi sellaisen varmuuden, etten sössi kallista lääkettä.
Pistämisessä itsessään ei ollut mitään ihmeellistä, sehän on jo tuttua kauraa Pregnylin ansiosta.
Ainoa ero oli, että paitsi tietysti koko pistolaite on niin paljon yksinkertaisempi Puregonissa, mutta että pisto-ote piti olla erilainen kuin Pregnyliä pistäessä.
Pregnyliä kun pistää, olen aina etusormella painanut ruiskun männän alas, nyt se ei onnistunutkaan, vaan piikin ollessa jo vatsanahkassa, piti otetta muuttaa niin, että painoin peukulla, muuten en saanut sitä otetta tarpeeksi voimakkaaksi. Siinä sitten tuntui vähän ikävältä, kun neula vatsassa joudun alkaa otetta vaihtamaan ja se vähän tuntui. Lääkkeen laiton jälkeen tuli tippa verta ja vatsaa kirveli jonkun aikaa. Sen koommin ei ole ollut mitään tuntemuksia.
Polille soittelin aamulla ja kerroin alkaneista kuukautisista ja että olen aloittanut pistämisen. Ultra-aika on perjantaina, 2.10.
Toivon kovasti, että saalista tulee!
ps. päänsärky on aika raju, johtunee suureksi osaksi siitä stressistä, mikä on ollut koko tästä proseduurista, lääkkeestä se tuskin johtuu, sillä päätä särki jo ennen lääkkeen pistämistä.
Ainiin, sanoinko jo että te lukijani, olette ihania! :)
sunnuntai 27. syyskuuta 2015
perkeleen puregon!!
Mua ottaa aivoon ihan satasella. Mä en halua alkaa pistämään itseäni. En halua punktioon, en halua ultraan, en halua matkustaa kahdesti Tampereelle, en halua EN!! miksi helvetti ihminen joutuu tällaista paskaa kokemaan?
Mua jännittää tuo iltainen pistäminen niin täysillä. Pää täynnä kysymyksiä, mihin kukaan ei voi tänään vastata. Tänään mun pitää aloittaa pistäminen.
Onko siis väliä mihin aikaan pistän Puregonin? klo 21-22 välillä lukee sairaalan paperissa ja hoitaja sanoi, että noin puolisen tuntia saa maksimissaan heittää pistoaika edellisestä.
Pelkään niin, että sössin tuon pistämisen jotenkin. Joko mä saan sohlattua sen sikakalliin ampullin hajalle tai rikon sen kynän tai jotain katastrofaalista tapahtuu.
Vaihdanko neulan joka piston jälkeen? Ampullin kanssa on muutama neula ja kun sain polilta kynän, siinä oli kaksi neulaa jonkun suolalioksen mukana- kai nekin neulat voi käyttää??
Orgalutran, sitäkö pistetään sitten joskus myöhemmin? Polilla ei puhuttu mitään Orgalutranista, luin sen reseptistä. Kai se on jokin jarru, että ei kypsät tuotokset karkaa omine lupineen reissuun, vai?
Mä pelkään niin sikana kaikkea haittavaikutuksia, hyperiä, sairaalareissuja...mä olen ihan varmasti yksi tuhannesta, joka saa jotain todella vakavia haittavaikutuksia.
Miten te itsenne pistäjät olette pärjänneet- auttakaa mua!
Mua jännittää tuo iltainen pistäminen niin täysillä. Pää täynnä kysymyksiä, mihin kukaan ei voi tänään vastata. Tänään mun pitää aloittaa pistäminen.
Onko siis väliä mihin aikaan pistän Puregonin? klo 21-22 välillä lukee sairaalan paperissa ja hoitaja sanoi, että noin puolisen tuntia saa maksimissaan heittää pistoaika edellisestä.
Pelkään niin, että sössin tuon pistämisen jotenkin. Joko mä saan sohlattua sen sikakalliin ampullin hajalle tai rikon sen kynän tai jotain katastrofaalista tapahtuu.
Vaihdanko neulan joka piston jälkeen? Ampullin kanssa on muutama neula ja kun sain polilta kynän, siinä oli kaksi neulaa jonkun suolalioksen mukana- kai nekin neulat voi käyttää??
Orgalutran, sitäkö pistetään sitten joskus myöhemmin? Polilla ei puhuttu mitään Orgalutranista, luin sen reseptistä. Kai se on jokin jarru, että ei kypsät tuotokset karkaa omine lupineen reissuun, vai?
Mä pelkään niin sikana kaikkea haittavaikutuksia, hyperiä, sairaalareissuja...mä olen ihan varmasti yksi tuhannesta, joka saa jotain todella vakavia haittavaikutuksia.
Miten te itsenne pistäjät olette pärjänneet- auttakaa mua!
perjantai 25. syyskuuta 2015
ei vieläkään meidän vuoro
istun negatiivisen testin vierellä. Miten tuttu näky?! Tästä saisi oikeasti jo jonkun maailman pitkästyttävimmän elokuvan, "Nainen ja yksi viiva". Miten jumalauta tämä on edes mahdollista? Eikö kaikkien todennäköisyyksien mukaan kerran synnyttänyt nainen, joka on tullut raskaaksi aikaisemmin saman partnerin kanssa, tule raskaaksi uudelleen neljässä vuodessa? Keskenmenosta on huomenna 2 vuotta, eikä ole ollut kiinnittymisyritystäkään sen jälkeen. Mä olen niin lähellä luovuttaa. naapurin ketjupolttajaanorektikkoperhe saa tällä välin kolmannenkin lapsensa. Pitääkö alkas itsekin polttamaan, lisäisikö hedelmällisyyttä? Vittu, en vaan jaksa!!!!
tiistai 22. syyskuuta 2015
Dpo 11, Pregnylistä 12 päivää
Muutama onkin jo käynyt kyselemässä kuulumisia. Mitään kerrottavaa ei ole.
Oireita on vaikka kuinka, testi kirkuva nega.
Olen testannut ja 9 päivää Pregnylistä se vielä näkyi testissä. Sen jälkeen onkin ollut hyvin valkoinen testi.
Oireita on seuraavasti: menkkajomoja ollut pitkään, välillä kovempia, välillä miedompia.
Olen oksentanut, jopa niin rajusti että sain silmieni alle verenpurkaumat.
Ruoka ei oikein maistu, mahassa on inhottava ylävatsapaine, mutta kaupassa alkoi yhtäkkiä tehdä mieli maksamakkaraa ja suolakurkkua.
Kylmä on koko ajan, eilen illallakin niin kylmä, että tärisin.
Yöt menevät valvoessa, en saa unta. Viimeyönä heräsin yhtäkkiä kauheaan (anteeksi jo etukäteen) vatsakipuun ja siihen, että meinasin kakata sänkyyn. En muista, koska olisin viimeksi herännyt yölliseen ulostustarpeeseen! Vatsakipu jatkuu aina vaan, on todella kovaa. Ei siis mitään tavan menkkavatsakipua vaan oikeaa vatsasärkyä, rajua sellaista.
Mietin jo sellaistakin, että onko nyt jotain vatsatautia liikkeellä?
Olen testannut pregchekin ovistesteillä, tänään viiva vahvempi kuin eilen, mutta raskaustesti negaa.
nuo raskaustestit ovat jotain peeaskoja, mitä olen tilannut tukkupakkauksen Ebaystä, mutta kyllä ne plussaa näyttävät jos on aiheellista, on huomattu Pregnylin pistämisen jälkeen.
Että menkkoja odotellessa.
PS. soitin eilen apteekkiinkin ja varasin seuraavan kierron lääkkeet sinne valmiiksi.
pps. ja ne raskausuutiset.. miehen sisarukselle on tulossa vauva, on kolmannella kuulla. voitte uskoa, ettei pahemmin ilostuta?
Oireita on vaikka kuinka, testi kirkuva nega.
Olen testannut ja 9 päivää Pregnylistä se vielä näkyi testissä. Sen jälkeen onkin ollut hyvin valkoinen testi.
Oireita on seuraavasti: menkkajomoja ollut pitkään, välillä kovempia, välillä miedompia.
Olen oksentanut, jopa niin rajusti että sain silmieni alle verenpurkaumat.
Ruoka ei oikein maistu, mahassa on inhottava ylävatsapaine, mutta kaupassa alkoi yhtäkkiä tehdä mieli maksamakkaraa ja suolakurkkua.
Kylmä on koko ajan, eilen illallakin niin kylmä, että tärisin.
Yöt menevät valvoessa, en saa unta. Viimeyönä heräsin yhtäkkiä kauheaan (anteeksi jo etukäteen) vatsakipuun ja siihen, että meinasin kakata sänkyyn. En muista, koska olisin viimeksi herännyt yölliseen ulostustarpeeseen! Vatsakipu jatkuu aina vaan, on todella kovaa. Ei siis mitään tavan menkkavatsakipua vaan oikeaa vatsasärkyä, rajua sellaista.
Mietin jo sellaistakin, että onko nyt jotain vatsatautia liikkeellä?
Olen testannut pregchekin ovistesteillä, tänään viiva vahvempi kuin eilen, mutta raskaustesti negaa.
nuo raskaustestit ovat jotain peeaskoja, mitä olen tilannut tukkupakkauksen Ebaystä, mutta kyllä ne plussaa näyttävät jos on aiheellista, on huomattu Pregnylin pistämisen jälkeen.
Että menkkoja odotellessa.
PS. soitin eilen apteekkiinkin ja varasin seuraavan kierron lääkkeet sinne valmiiksi.
pps. ja ne raskausuutiset.. miehen sisarukselle on tulossa vauva, on kolmannella kuulla. voitte uskoa, ettei pahemmin ilostuta?
torstai 17. syyskuuta 2015
Jos ajattelen hyvää, niin koenko hyvää?
Olen pyrkinyt olemaan positiivinen. Ajattelen koko ajan olevani raskaana, vaikka pieni perkele nostaa päätään koko ajan ja tunkee ajatuksen loppuun lauseen, "mutta en kumminkaan ole".
Olen jutellut vatsassani kasvavalle alkiolle, kertonut, kuinka me isin kanssa häntä jo kovasti odotetaan.
Olen luonut positiivisia ajatuksia vatsaani, kertonut alkiolle, että kasva ihan rauhassa ja vahvistu, että sinusta tulee perheeseemme neljäs jäsen. Sen jälkeen en toivomalla toivo enää lisää lapsia, tämä lapsi on meidän viimeinen.
Olen seurannut Pregnylin poistumista kehosta. Ensimmäisen halpatestin tein 5 päivää Pregnylistä, oli ihan selkeä punainen viiva, sen jälkeen viiva on haalistunut kovalla vauhdilla, tänään on 7 päivää pistoksesta, enkä näe testissä oikeastaan enää mitään. Pientä tummumaa kohdalla, jossa toinen viiva on. Viiva on kuitenkin vahvempi kuin mitä edellisellä kerralla, kun Pregnyliä käytin. Kyllä, säästän testit, niinkuin niin moni muukin. En lähde sille linjalle, että kertoisin, miten testi on vahingossa jäänyt kaappiin, minulla ei kusiset tikut jää kaappiin vahingossa.
Sokerittomuuteni- näkyvän sokerin käyttämättömyyteni on jatkunut kolmisen viikkoa. Ei tee edes mieli. Sille linjalle en lähde, että kyyläisin kaikki tuoteselosteet sokerin pelossa, mutta se, että karkit, pullat, myslit jne missä on sokeria, ovat jääneet pois ja mielestäni ihoni on parempi, puhumattakaan yleisestä olotilasta.
Mulla on nyt sellaisia menkkamaisia jomotuksia, mitä tulee aina noin viikko ennen menkkojen alkua. Mä haluan uskoa, että nämä jomotukset ovat jotain muuta.
En halua alkaa piikittämään itseäni, toivon niin kovasti että olisin raskaana.
Olen jutellut vatsassani kasvavalle alkiolle, kertonut, kuinka me isin kanssa häntä jo kovasti odotetaan.
Olen luonut positiivisia ajatuksia vatsaani, kertonut alkiolle, että kasva ihan rauhassa ja vahvistu, että sinusta tulee perheeseemme neljäs jäsen. Sen jälkeen en toivomalla toivo enää lisää lapsia, tämä lapsi on meidän viimeinen.
Olen seurannut Pregnylin poistumista kehosta. Ensimmäisen halpatestin tein 5 päivää Pregnylistä, oli ihan selkeä punainen viiva, sen jälkeen viiva on haalistunut kovalla vauhdilla, tänään on 7 päivää pistoksesta, enkä näe testissä oikeastaan enää mitään. Pientä tummumaa kohdalla, jossa toinen viiva on. Viiva on kuitenkin vahvempi kuin mitä edellisellä kerralla, kun Pregnyliä käytin. Kyllä, säästän testit, niinkuin niin moni muukin. En lähde sille linjalle, että kertoisin, miten testi on vahingossa jäänyt kaappiin, minulla ei kusiset tikut jää kaappiin vahingossa.
Sokerittomuuteni- näkyvän sokerin käyttämättömyyteni on jatkunut kolmisen viikkoa. Ei tee edes mieli. Sille linjalle en lähde, että kyyläisin kaikki tuoteselosteet sokerin pelossa, mutta se, että karkit, pullat, myslit jne missä on sokeria, ovat jääneet pois ja mielestäni ihoni on parempi, puhumattakaan yleisestä olotilasta.
Mulla on nyt sellaisia menkkamaisia jomotuksia, mitä tulee aina noin viikko ennen menkkojen alkua. Mä haluan uskoa, että nämä jomotukset ovat jotain muuta.
En halua alkaa piikittämään itseäni, toivon niin kovasti että olisin raskaana.
maanantai 7. syyskuuta 2015
folliultra ja muita kuulumisia
Hei pitkästä aikaa :)
Taukoa on pidetty tästä kirjoittelusta, niinkuin koko lapsettomuusasiastakin. Kesä on mennyt hujauksessa ja en ole märehtinyt koko vauvan tekemistä ollenkaan. Kesätauko oli siis nimensä mukainen.
Tänään olin folliultrassa sairaalassa, sillä otin hoitajan määräyksen mukaisesti Letrozolit kp 3-7 annostuksella 1+2+1+2+1 ja tänään kp 11 kävin tsekkaamassa, tapahtuuko tuolla mitään. Kyllä tiesin, että tapahtuu, kyllähän sen tuntee. Oikealla kasvoi isompi folli, olisko ollut 16mm ja vasemmalla hieman pienempi, kokoa en muista. On kuulemma aikasta harvinaista, että letroilla kasvaa edes kahta follia. On tainnut kesätauko tehdä tehtävänsä senkin suhteen, että vastetta tulee.
No, torstaina pistän Pregnylin ja lääkärin määräyksestä keskiviikkona ja perjantaina yhdyntä ;) lauantainakin kuulemma saa, jos jaksaa :D
Painoa on tullut kesätauon aikana jonkin verran, mutta niin, ettei olla yli sallitun BMI:n. Labrat kävin ottamassa viime perjantaina, siinä oli pitkäaikaissokeri, maksakokeet sekä kilpirauhaskokeet. Kaikki oli ok, jos vertaa maaliskuisiin kokeisiin. Maksa-arvoista ALAT on yhä koholla, maaliskuussa se oli peräti 68 (!!) ja nyt oli muistaakseni 45. Saan paperit kotiin, niin niistä voin tarkistaa.
Pitkäaikaissokeri oli ns. kinthaalla, eli 6,0 eli normaalin maksimissa, mutta ei koholla! Kilpirauhasarvot olivat ok, niitä ei sen kummemmin edes käsitelty.
Painosta ei tullut sen kummempaa saarnaa, kunhan sivulauseessa totesi, että on hieman noussut. Jos olisi alkanut aiheesta enemmän paasaamaan, olisin sanonut, että kesätauko on ollut nimenomaan kesätauko. Jos olisin sekundalapsettomuuttani märehtinyt, olisin myös painoani kovasti tarkkaillut..
No, nyt olen tehnyt erään päätöksen, joka varmasti kohentaa terveyttäni roimasti. Olen ollut nyt päivälleen viikon ilman sokeria ja olo on hyvin mainio! Ei tule sellaisia kummallisia verensokerin heilahteluja, mitä tulee kun syö makeaa. Tiedättekö, että välillä ihan hikoiluttaa ja vapisee kun menee sokerit niin alas. Olen päättänyt että vältän sokeria, erityisesti näkyvää, kuin ruttoa.
Mulla on ihan aikuisten oikeasti tähtäimessä normaalipaino vielä jonain päivänä, olen ajatellut, että kun esikoinen menee kouluun, minä olen normaalipainoinen. Siihen on aikaa, mutta on kyllä pudotettavaakin.
Toivon, ettei meidän tarvitse ottaa seuraavaa askelta hoitojen suhteen. Toivon todella. Se on nimittäin IVF. Jostain syystä pelkään sitä kuin halvattu. Suunnitelma on, että aloittaisin Puregon pistokset kp 2 alkaen, 175 yksikköä ja jatkaisin ainakin kp 10 saakka, sitten ultraan ja mahdollisesti Tampereelle munasolujen keräykseen. Sitten pian takaisin alkion siirtoon. Hirvittää jo nyt noi tulevat kustannukset, miten ihmeessä ihmisillä on varaa käydä yksityisellä näissä hoidoissa? Jos jumaliste yksi ampulli lääkettä maksaa yli 300e ja niitä tarvitaan kaksi hoitokiertoa kohden, pregnylit, lugesteronit ja kaksi reissua Tampereelle, (á 4h suunta) niin woaaaah... Luoja, anna mun tulla raskaaksi nyt! (vaikka tiedän, ettet kumminkaan anna, mutta toivoa sopii, eikö?)
Mulla on nyt ollut parisen viikkoa niin kova yskä, ettei mikään pysy sisälläkään, alapäässä siis. Ekan kerran kun yskäisee peittojen heiluttelun jälkeen, niin tuntuu, että kaikki on ulkona :D
Tänne kuuluu siis ihan ok, mitäs teille kuuluu?
Taukoa on pidetty tästä kirjoittelusta, niinkuin koko lapsettomuusasiastakin. Kesä on mennyt hujauksessa ja en ole märehtinyt koko vauvan tekemistä ollenkaan. Kesätauko oli siis nimensä mukainen.
Tänään olin folliultrassa sairaalassa, sillä otin hoitajan määräyksen mukaisesti Letrozolit kp 3-7 annostuksella 1+2+1+2+1 ja tänään kp 11 kävin tsekkaamassa, tapahtuuko tuolla mitään. Kyllä tiesin, että tapahtuu, kyllähän sen tuntee. Oikealla kasvoi isompi folli, olisko ollut 16mm ja vasemmalla hieman pienempi, kokoa en muista. On kuulemma aikasta harvinaista, että letroilla kasvaa edes kahta follia. On tainnut kesätauko tehdä tehtävänsä senkin suhteen, että vastetta tulee.
No, torstaina pistän Pregnylin ja lääkärin määräyksestä keskiviikkona ja perjantaina yhdyntä ;) lauantainakin kuulemma saa, jos jaksaa :D
Painoa on tullut kesätauon aikana jonkin verran, mutta niin, ettei olla yli sallitun BMI:n. Labrat kävin ottamassa viime perjantaina, siinä oli pitkäaikaissokeri, maksakokeet sekä kilpirauhaskokeet. Kaikki oli ok, jos vertaa maaliskuisiin kokeisiin. Maksa-arvoista ALAT on yhä koholla, maaliskuussa se oli peräti 68 (!!) ja nyt oli muistaakseni 45. Saan paperit kotiin, niin niistä voin tarkistaa.
Pitkäaikaissokeri oli ns. kinthaalla, eli 6,0 eli normaalin maksimissa, mutta ei koholla! Kilpirauhasarvot olivat ok, niitä ei sen kummemmin edes käsitelty.
Painosta ei tullut sen kummempaa saarnaa, kunhan sivulauseessa totesi, että on hieman noussut. Jos olisi alkanut aiheesta enemmän paasaamaan, olisin sanonut, että kesätauko on ollut nimenomaan kesätauko. Jos olisin sekundalapsettomuuttani märehtinyt, olisin myös painoani kovasti tarkkaillut..
No, nyt olen tehnyt erään päätöksen, joka varmasti kohentaa terveyttäni roimasti. Olen ollut nyt päivälleen viikon ilman sokeria ja olo on hyvin mainio! Ei tule sellaisia kummallisia verensokerin heilahteluja, mitä tulee kun syö makeaa. Tiedättekö, että välillä ihan hikoiluttaa ja vapisee kun menee sokerit niin alas. Olen päättänyt että vältän sokeria, erityisesti näkyvää, kuin ruttoa.
Mulla on ihan aikuisten oikeasti tähtäimessä normaalipaino vielä jonain päivänä, olen ajatellut, että kun esikoinen menee kouluun, minä olen normaalipainoinen. Siihen on aikaa, mutta on kyllä pudotettavaakin.
Toivon, ettei meidän tarvitse ottaa seuraavaa askelta hoitojen suhteen. Toivon todella. Se on nimittäin IVF. Jostain syystä pelkään sitä kuin halvattu. Suunnitelma on, että aloittaisin Puregon pistokset kp 2 alkaen, 175 yksikköä ja jatkaisin ainakin kp 10 saakka, sitten ultraan ja mahdollisesti Tampereelle munasolujen keräykseen. Sitten pian takaisin alkion siirtoon. Hirvittää jo nyt noi tulevat kustannukset, miten ihmeessä ihmisillä on varaa käydä yksityisellä näissä hoidoissa? Jos jumaliste yksi ampulli lääkettä maksaa yli 300e ja niitä tarvitaan kaksi hoitokiertoa kohden, pregnylit, lugesteronit ja kaksi reissua Tampereelle, (á 4h suunta) niin woaaaah... Luoja, anna mun tulla raskaaksi nyt! (vaikka tiedän, ettet kumminkaan anna, mutta toivoa sopii, eikö?)
Mulla on nyt ollut parisen viikkoa niin kova yskä, ettei mikään pysy sisälläkään, alapäässä siis. Ekan kerran kun yskäisee peittojen heiluttelun jälkeen, niin tuntuu, että kaikki on ulkona :D
Tänne kuuluu siis ihan ok, mitäs teille kuuluu?
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Nothing special
Päätinpä jälleen pitkästä aikaa loggautua tunnuksilla sisään ja naputella muutaman sanasen.
Mitään erityistä ei ole mielen päällä.
Juhannus tuli ja meni, melkoisen kännin kiskaisin aikani kuluksi.
En ole ottanut mitään, muutamaa siideriä lukuunottamatta ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen, todella minimissä ollut mun alkoholin kulutus.
Juhannuksena sen sijaan tapahtui jotain, tapasin mielenkiintoisen uuden ihmisen, joka on tullut sukuun erään pariskunnan eron kautta ja tämän naisen kanssa juttu luisti oikein hyvin ja alkoholia tuli siinä samalla nappailtua. Rantasaunassa, järven rannalla, tuli miehen kanssa tehtyä juhannusyönä taikoja ja miljoona hyttysen pistoa rikkaampana palattiin arkeen heti juhannuspäivänä- meillä oli menoa sunnuntaina niin jouduimme palaamaan suunniteltua aikaisemmin takaisin kotiin.
Olen jostain kumman syystä ollut viimeaikoina hyvin tyytyväinen olotilaani, eikä mua oo kauheasti ahdistanut edes vauvajutut. Pahimpia ovat juuri ne, jotka hehkuttavat omaa raskauttaan, mutta kun vauva on jo syntynyt, olo on helpompi.
Ehkä mä tiedostamattani teen työtä sen eteen, että jäädään yksilapsiseksi perheeksi.
Mä ajattelen myös niin, että meidän lapsi on niin kovin kaunis, viisas ja ystävällinen, hyvin kasvatettu lapsi, että eiköhän laatu korvaa määrän- sorry vaan mutta pakko ajatella niin. Ja onhan se niin, kyllä mä ennemmin otan yhden terveen ja hyväkäytöksisen lapsen kuin esimerkiksi kolme hyvin allergista, koliikkitapausta, joilla ei ole käytöstapoja :D
Taidanpa mennä herättelemään lapsosta päikkäreiltä ja suunnata töihin illaksi.
Morjens!
Mitään erityistä ei ole mielen päällä.
Juhannus tuli ja meni, melkoisen kännin kiskaisin aikani kuluksi.
En ole ottanut mitään, muutamaa siideriä lukuunottamatta ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen, todella minimissä ollut mun alkoholin kulutus.
Juhannuksena sen sijaan tapahtui jotain, tapasin mielenkiintoisen uuden ihmisen, joka on tullut sukuun erään pariskunnan eron kautta ja tämän naisen kanssa juttu luisti oikein hyvin ja alkoholia tuli siinä samalla nappailtua. Rantasaunassa, järven rannalla, tuli miehen kanssa tehtyä juhannusyönä taikoja ja miljoona hyttysen pistoa rikkaampana palattiin arkeen heti juhannuspäivänä- meillä oli menoa sunnuntaina niin jouduimme palaamaan suunniteltua aikaisemmin takaisin kotiin.
Olen jostain kumman syystä ollut viimeaikoina hyvin tyytyväinen olotilaani, eikä mua oo kauheasti ahdistanut edes vauvajutut. Pahimpia ovat juuri ne, jotka hehkuttavat omaa raskauttaan, mutta kun vauva on jo syntynyt, olo on helpompi.
Ehkä mä tiedostamattani teen työtä sen eteen, että jäädään yksilapsiseksi perheeksi.
Mä ajattelen myös niin, että meidän lapsi on niin kovin kaunis, viisas ja ystävällinen, hyvin kasvatettu lapsi, että eiköhän laatu korvaa määrän- sorry vaan mutta pakko ajatella niin. Ja onhan se niin, kyllä mä ennemmin otan yhden terveen ja hyväkäytöksisen lapsen kuin esimerkiksi kolme hyvin allergista, koliikkitapausta, joilla ei ole käytöstapoja :D
Taidanpa mennä herättelemään lapsosta päikkäreiltä ja suunnata töihin illaksi.
Morjens!
keskiviikko 10. kesäkuuta 2015
Kp 2
Uusi kierto pärähti käyntiin päivän liian aikaisin. Laskin, että mikäli vuoto olisi alkanut tänään vasta, olisimme päässeet käyttämään tuon vimpan inseminaatiokerran pois kuleksimasta. Miehen kanssa juteltiin ennen vuodon alkua, että voisimme ihan hyvin käydä se käyttämässä- olin itsekin ajatukseen jo myöntyväinen.
Luontoäiti päätti asian (jälleen kerran) meidän puolestamme ja laittoi vuodon alkamaan liian aikaisin, mikä tarkoittaa sitä, ettemme pääse inssiin sillä tuo kp 13 on sunnuntai ja kaksi edeltävääkin inseminaatiota on tehty kp 13. Juhannukselle sijoittuu siis tämä ajankohta.
En osaa sanoa, vituttaako paljon vai hyvin paljon. Ajattelimme hoitotauon alussa, että tää kesäkuun käynti on vimppa oljenkorsi ennen kesäsulkua, että käytetään se jos siltä tuntuu. No, hetken tuntui ja sitten alkoi vituttamaan.
Mä oikeasti toivon, että mä pääsen opiskelemaan ja saan unohtaa tän koko paskan. Mä olen niin loppu, etten oikeastaan enää edes tiedä, haluanko toista lasta. Miehelle riittää yksi, kai sen pitäisi mullekin riittää.
Olen iällisesti siinä pisteessä, että mun pitää alkaa tietämään, riittääkö yksi lapsi vai ei. Jos nyt olisin sitä mieltä, että riittää, sitä ei voi enää myöhemmin muuttaa. Ikä tulee vastaan, eikä julkisella enää kauhean kauan tämän ikäiselle mitään kustanneta.
Luontoäiti päätti asian (jälleen kerran) meidän puolestamme ja laittoi vuodon alkamaan liian aikaisin, mikä tarkoittaa sitä, ettemme pääse inssiin sillä tuo kp 13 on sunnuntai ja kaksi edeltävääkin inseminaatiota on tehty kp 13. Juhannukselle sijoittuu siis tämä ajankohta.
En osaa sanoa, vituttaako paljon vai hyvin paljon. Ajattelimme hoitotauon alussa, että tää kesäkuun käynti on vimppa oljenkorsi ennen kesäsulkua, että käytetään se jos siltä tuntuu. No, hetken tuntui ja sitten alkoi vituttamaan.
Mä oikeasti toivon, että mä pääsen opiskelemaan ja saan unohtaa tän koko paskan. Mä olen niin loppu, etten oikeastaan enää edes tiedä, haluanko toista lasta. Miehelle riittää yksi, kai sen pitäisi mullekin riittää.
Olen iällisesti siinä pisteessä, että mun pitää alkaa tietämään, riittääkö yksi lapsi vai ei. Jos nyt olisin sitä mieltä, että riittää, sitä ei voi enää myöhemmin muuttaa. Ikä tulee vastaan, eikä julkisella enää kauhean kauan tämän ikäiselle mitään kustanneta.
torstai 4. kesäkuuta 2015
Kuulumisia
Eipä ole ollut mitään kerrottavaa, niin kirjoittelu on jäänyt. Vaikka en mä tiedä, onko mulla yleensäkään mitään kerrottavaa.
Kävin pääsykokeissa, saa nähdä. Olo on fifty-sixty, yhtään en osaa sanoa tuleeko musta yliopisto-opiskelija vai ei.
Mitään vauvantekojuttuja en ole ajatellut, paitsi nyt kun avasin tämän blogin.
Olen kovasti seuraillut muiden blogeja ja muutama sellainen on, mihin ihan oikeasti, aidosti, täydestä sydämestäni toivoisin plussaa ja tervettä raskautta, toinen on Toiveena vauva- blogi ja toinen Pienelle paikka vapaana - blogi - näitä kahta blogia on tullut erityisen paljon seurattua ja oltua hengessä mukana. Vaikka hoitomuodot ovat kovin erilaiset kuin itsellä ja kummassakin toivotaan sitä ensimmäistä (ja ainoaa?) lasta, niin silti elän niin vahvasti hengessä mukana.
Omaa sekundäärilapsettomuutta en ole ajatellut tosiaan lainkaan, en ole tikutellut, en miettinyt asiaa, en kytännyt päiviä. Sen verran olen perillä päivistä, että nyt on jälleen kierto siinä vaiheessa, että pari Primolutia vielä ja sitten on tämä kierto lopussa. Vieläkään ei tunnu siltä, että haluaisin jatkaa hoitoja. Puistattaa koko ajatuskin! Kuinka ihanaa on nauttia kesästä ja lapseni ilosta kun on kaikkea mukavaa tekemistä. Lisäksi puutarhan hoitaminen on vienyt pääsykokeisiin lukemisen ohella niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt märehtimään .
Jos haluaisimme käyttää kolmannen inssin vielä ennen kesäsulkua, niin se olisi sitten aika pian- muutaman viikon sisällä. En jaksa, en halua!
Taidanpa oikaista hetkeksi sohvalle, ollaan oltu aamupäivä taas puutarhanhoidollisissa hommissa ja kovasti ramaisee!
Kävin pääsykokeissa, saa nähdä. Olo on fifty-sixty, yhtään en osaa sanoa tuleeko musta yliopisto-opiskelija vai ei.
Mitään vauvantekojuttuja en ole ajatellut, paitsi nyt kun avasin tämän blogin.
Olen kovasti seuraillut muiden blogeja ja muutama sellainen on, mihin ihan oikeasti, aidosti, täydestä sydämestäni toivoisin plussaa ja tervettä raskautta, toinen on Toiveena vauva- blogi ja toinen Pienelle paikka vapaana - blogi - näitä kahta blogia on tullut erityisen paljon seurattua ja oltua hengessä mukana. Vaikka hoitomuodot ovat kovin erilaiset kuin itsellä ja kummassakin toivotaan sitä ensimmäistä (ja ainoaa?) lasta, niin silti elän niin vahvasti hengessä mukana.
Omaa sekundäärilapsettomuutta en ole ajatellut tosiaan lainkaan, en ole tikutellut, en miettinyt asiaa, en kytännyt päiviä. Sen verran olen perillä päivistä, että nyt on jälleen kierto siinä vaiheessa, että pari Primolutia vielä ja sitten on tämä kierto lopussa. Vieläkään ei tunnu siltä, että haluaisin jatkaa hoitoja. Puistattaa koko ajatuskin! Kuinka ihanaa on nauttia kesästä ja lapseni ilosta kun on kaikkea mukavaa tekemistä. Lisäksi puutarhan hoitaminen on vienyt pääsykokeisiin lukemisen ohella niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt märehtimään .
Jos haluaisimme käyttää kolmannen inssin vielä ennen kesäsulkua, niin se olisi sitten aika pian- muutaman viikon sisällä. En jaksa, en halua!
Taidanpa oikaista hetkeksi sohvalle, ollaan oltu aamupäivä taas puutarhanhoidollisissa hommissa ja kovasti ramaisee!
maanantai 11. toukokuuta 2015
kp 25
Eilen otin viimeisen Primolutin. Mitään tuntemuksia menkkojen alkamisen suhteen ei ole, yleensä kovat kipuilut alkavat jo viikon ennen menkkojen alkua. Aina niiden kipuilujen alettua, luulen olevani raskaana.
Nyt ei ole mitään. Kroppa on saanut levätä, varmasti vaikuttaa asiaan.
Huomenna vuodon pitäisi alkaa. On aina alkanut yhden välipäivän jälkeen Primolutien lopettamisesta. Musta tuntuu, etten ole valmis menemään uuteen inseminaatioon. Haluan tämän hyvän olon ja rentouden jatkuvan. En ole vielä miehelle asiasta maininnut, mutta mun mielestä sen vimpan inssin voisi ihan hyvin jättää syksylle, että tässä olisi nyt pidempi rentoilutauko.
Oon nauttinut tästä tauosta täysin siemauksin, seksi on ollut paljon parempaa- ei todellakaan mitään pakkotakomista tiettyyn aikaan, vaan kun siltä tuntuu.
Syömisten kanssa en ole pingottanut ja pari kiloa on tullut painoa tässä männä kuukausina. Nestettä uskon suuren osan olevan ja helposti poistettavissa. On ollut rentoa, kun on voinut ottaa vähän viiniäkin kun siltä tuntuu, eikä miettiä missä kiertopäivässä mennään.
Mä menen pääsykokeisiin kesäkuussa, saas nähdä. Jos pääsen sisään, mun pitkäaikainen haave saattaisi toteutua ;)
Nyt ei ole mitään. Kroppa on saanut levätä, varmasti vaikuttaa asiaan.
Huomenna vuodon pitäisi alkaa. On aina alkanut yhden välipäivän jälkeen Primolutien lopettamisesta. Musta tuntuu, etten ole valmis menemään uuteen inseminaatioon. Haluan tämän hyvän olon ja rentouden jatkuvan. En ole vielä miehelle asiasta maininnut, mutta mun mielestä sen vimpan inssin voisi ihan hyvin jättää syksylle, että tässä olisi nyt pidempi rentoilutauko.
Oon nauttinut tästä tauosta täysin siemauksin, seksi on ollut paljon parempaa- ei todellakaan mitään pakkotakomista tiettyyn aikaan, vaan kun siltä tuntuu.
Syömisten kanssa en ole pingottanut ja pari kiloa on tullut painoa tässä männä kuukausina. Nestettä uskon suuren osan olevan ja helposti poistettavissa. On ollut rentoa, kun on voinut ottaa vähän viiniäkin kun siltä tuntuu, eikä miettiä missä kiertopäivässä mennään.
Mä menen pääsykokeisiin kesäkuussa, saas nähdä. Jos pääsen sisään, mun pitkäaikainen haave saattaisi toteutua ;)
lauantai 25. huhtikuuta 2015
Good mood
Hyvä mieli jatkuu!
Tänään vietimme shoppailupäivän koko perheen kera, mies tosin autokaupoilla ja me naperon kanssa vaatekaupoilla. Välillä kävimme mehuttelemassa ja taas jatkoimme shoppailua.
Lopulta treffasimme porukalla ja kävimme syömässä. Lapsi oli kuin aurinko, söi reippaasti ja jaksoi muutenkin kierrellä mukanani. Sai palkaksi Duplopaketin ja Pingu DVD-boxin. Hieman överiä, mutta Duplot olivat hyvässä alessa (70 palaa 19,90e) ja Pinguboxi vain kympin. Pingu kuuluu meillä ehdottomiin lemppareihin tällä hetkellä, niille minäkin tapaan nauraa, ovat oikeasti hauskoja!
Ravintolassa ollessamme, lähdin pesemään käsiä ennen ruokailun aloittamista. Vessassa ollessani tuli pitkästä aikaa sellainen lämmin tunne, sellainen mikä menee kropan läpi ja lämmittää nilkoissa asti, en tiedä, tiedättekö mistä puhun. Tiesin, mistä se kumpuaa, siitä, ettei mun yksinkertaisesti tarvitse stressata juuri nyt mistään, ei siis mistään!
Olen mielessäni haistattanut pitkät koko vauvaprojektille ja uskon että se on vain yksinkertaisesti niin helpottavaa, että välillä ihan nousee ihokarvatkin pystyyn siitä hyvän olon tunteesta. Tottakai me vauvan haluamme, siitä ei ole kyse, vaan siitä, etten aktiivisesti pakota itseäni koko ajan ajattelemaan asiaa, työstämään asiaa makkarin puolella jne.
Tänäänkin vastahakoisesti otin kalenterin esiin ja tarkistin kiertopäivät, että tiedän, koska aloitan Primolutit. Muuten en ole päiviä laskeskellut.
Huomaan nauttivani elämästäni paljon enemmän juuri nyt, toivottavasti ensikuussakin olisi näin.
Mukavaa viikonloppua kaikille! :)
Tänään vietimme shoppailupäivän koko perheen kera, mies tosin autokaupoilla ja me naperon kanssa vaatekaupoilla. Välillä kävimme mehuttelemassa ja taas jatkoimme shoppailua.
Lopulta treffasimme porukalla ja kävimme syömässä. Lapsi oli kuin aurinko, söi reippaasti ja jaksoi muutenkin kierrellä mukanani. Sai palkaksi Duplopaketin ja Pingu DVD-boxin. Hieman överiä, mutta Duplot olivat hyvässä alessa (70 palaa 19,90e) ja Pinguboxi vain kympin. Pingu kuuluu meillä ehdottomiin lemppareihin tällä hetkellä, niille minäkin tapaan nauraa, ovat oikeasti hauskoja!
Ravintolassa ollessamme, lähdin pesemään käsiä ennen ruokailun aloittamista. Vessassa ollessani tuli pitkästä aikaa sellainen lämmin tunne, sellainen mikä menee kropan läpi ja lämmittää nilkoissa asti, en tiedä, tiedättekö mistä puhun. Tiesin, mistä se kumpuaa, siitä, ettei mun yksinkertaisesti tarvitse stressata juuri nyt mistään, ei siis mistään!
Olen mielessäni haistattanut pitkät koko vauvaprojektille ja uskon että se on vain yksinkertaisesti niin helpottavaa, että välillä ihan nousee ihokarvatkin pystyyn siitä hyvän olon tunteesta. Tottakai me vauvan haluamme, siitä ei ole kyse, vaan siitä, etten aktiivisesti pakota itseäni koko ajan ajattelemaan asiaa, työstämään asiaa makkarin puolella jne.
Tänäänkin vastahakoisesti otin kalenterin esiin ja tarkistin kiertopäivät, että tiedän, koska aloitan Primolutit. Muuten en ole päiviä laskeskellut.
Huomaan nauttivani elämästäni paljon enemmän juuri nyt, toivottavasti ensikuussakin olisi näin.
Mukavaa viikonloppua kaikille! :)
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
Parempi
Kerrankin voin kirjoittaa, että mulla on hyvä olo.
Mä tein päätöksen, siis MÄ tein päätöksen, ihan itse- omasta vapaasta tahdostani, että nyt on taukokierto.
Mies sanoi, että mikäli haluan kolmanteen inseminaatioon nyt mennä, hän on menossa mukana, mutta mikäli en, sekin sopii hyvin. On mulla ihana mies!
Mä kaipasin jo viime kierrossa taukoa, mutta kahden follin kypsyttyä en voinut jättää inseminaatiota väliin. Koska raskautta ei taaskaan tullut, ajattelin, että nyt olen taukoni ansainnut.
Tuntuu hyvältä, vapauttavalta. Ei "kellon kanssa" kyttäämistä, aikataulutettua pakkoseksiä, kiirettä, väsymystä, Tampereelle matkustamista, lapsesta vuorokauden erossa olemista.
Mulla painoi vaakakupissa erityisesti se, että seuraava inseminaatio olisi ajoittunut vappuaatolle, enkä olisi mistään hinnasta halunnut olla vappuna pois lapseni luota. Haluan päästä osalliseksi siihen riemuun ja tyytyväisyyteen, mikä hänen kasvoiltaan paistaa, kun saa syödä munkkeja ja nauttia ilmapalloista ja serpentiinistä. Mikään ei ole tärkeämpää, kuin oman lapsen ilo. Rakastan häntä niin paljon, nykyään vielä enemmän kuin ennen, jos sellainen on ylipäänsä edes mahdollista.
Kävin äsken viemässä roskat ja pysähdyin katselemaan kuuta ja tähtitaivasta. Mietin, että pitkästä aikaa olen onnellinen, tyytyväinen tilanteeseeni. En olisi ikinä voinut kuvitella, että kunhan hoidot alkavat, itsenäisesti haluan taukokierron. Itseasiassa- saattaa olla, että kolmas inseminaatio jää syksylle. Meillä on tässä kuussa tauko, ensikuussa mahdollinen inssipäivä olisi juurikin päivä, kun miehen on IHAN_PAKKO olla töissä, paikanpäällä ja kesäkuun inssi ajoittuisi viikonlopulle.
Sekään ei haittaa, että kolmas inssi jäisi syksylle, olisipahan jotain mitä odottaa ennen IVF hoitojen aloittamista. Niiden aikataulusta kun ei vielä tiedä, Marraskuussa 2014 meidät on asetettu IVF-jonoon ja jono on kuulemma vuoden verran. Noh, ans kattoo nyt miten tehdään.
Soitin eilen maanantaina polille (vuoto alkasi siis perjantaina 17.4) että en ole aloittanut sunnuntaina Letrozoleja, sillä en halua. Pääni tarvitsee lepoa ja kehoni tarvitsee lepoa jatkuvasta lääkityksestä. Hoitaja oli hyvin tyytyväinen ratkaisuuni ja pyysi soittelemaan kun tuntuu siltä, että tuon kolmannen inssin haluaisimme käyttää. (Kolmeen on maksusitoumus.)
Minähän soittelen, mutta nyt ensin nautin tauosta- ansaitusta.
Voinpahan ottaa lonkeron kun siltä tuntuu, eikä tarvitse miettiä, onko kierron ajankohta hyvä, vai ei.
Uskokaa tai älkää, mä olen onnellinen. Juuri nyt. :)
Mä tein päätöksen, siis MÄ tein päätöksen, ihan itse- omasta vapaasta tahdostani, että nyt on taukokierto.
Mies sanoi, että mikäli haluan kolmanteen inseminaatioon nyt mennä, hän on menossa mukana, mutta mikäli en, sekin sopii hyvin. On mulla ihana mies!
Mä kaipasin jo viime kierrossa taukoa, mutta kahden follin kypsyttyä en voinut jättää inseminaatiota väliin. Koska raskautta ei taaskaan tullut, ajattelin, että nyt olen taukoni ansainnut.
Tuntuu hyvältä, vapauttavalta. Ei "kellon kanssa" kyttäämistä, aikataulutettua pakkoseksiä, kiirettä, väsymystä, Tampereelle matkustamista, lapsesta vuorokauden erossa olemista.
Mulla painoi vaakakupissa erityisesti se, että seuraava inseminaatio olisi ajoittunut vappuaatolle, enkä olisi mistään hinnasta halunnut olla vappuna pois lapseni luota. Haluan päästä osalliseksi siihen riemuun ja tyytyväisyyteen, mikä hänen kasvoiltaan paistaa, kun saa syödä munkkeja ja nauttia ilmapalloista ja serpentiinistä. Mikään ei ole tärkeämpää, kuin oman lapsen ilo. Rakastan häntä niin paljon, nykyään vielä enemmän kuin ennen, jos sellainen on ylipäänsä edes mahdollista.
Kävin äsken viemässä roskat ja pysähdyin katselemaan kuuta ja tähtitaivasta. Mietin, että pitkästä aikaa olen onnellinen, tyytyväinen tilanteeseeni. En olisi ikinä voinut kuvitella, että kunhan hoidot alkavat, itsenäisesti haluan taukokierron. Itseasiassa- saattaa olla, että kolmas inseminaatio jää syksylle. Meillä on tässä kuussa tauko, ensikuussa mahdollinen inssipäivä olisi juurikin päivä, kun miehen on IHAN_PAKKO olla töissä, paikanpäällä ja kesäkuun inssi ajoittuisi viikonlopulle.
Sekään ei haittaa, että kolmas inssi jäisi syksylle, olisipahan jotain mitä odottaa ennen IVF hoitojen aloittamista. Niiden aikataulusta kun ei vielä tiedä, Marraskuussa 2014 meidät on asetettu IVF-jonoon ja jono on kuulemma vuoden verran. Noh, ans kattoo nyt miten tehdään.
 |
| kuva |
Soitin eilen maanantaina polille (vuoto alkasi siis perjantaina 17.4) että en ole aloittanut sunnuntaina Letrozoleja, sillä en halua. Pääni tarvitsee lepoa ja kehoni tarvitsee lepoa jatkuvasta lääkityksestä. Hoitaja oli hyvin tyytyväinen ratkaisuuni ja pyysi soittelemaan kun tuntuu siltä, että tuon kolmannen inssin haluaisimme käyttää. (Kolmeen on maksusitoumus.)
Minähän soittelen, mutta nyt ensin nautin tauosta- ansaitusta.
Voinpahan ottaa lonkeron kun siltä tuntuu, eikä tarvitse miettiä, onko kierron ajankohta hyvä, vai ei.
Uskokaa tai älkää, mä olen onnellinen. Juuri nyt. :)
torstai 16. huhtikuuta 2015
Testipäivä
Tänään on kulunut 2 viikkoa toisesta inseminaatiosta.
Vaikka mulla kasvaisi 25 follia ja menisin inseminaatioon, tuloksena olisi 98% todennäköisyydellä negatiivinen. Näin kävi myös nyt, kahdella follilla.
Ei auta Lugesteronit, ei rukoilu, ei ulkoilu, ei terveellinen ravinto, ei täydellinen ajoitus, ei valioluokan sperma. Mua ei saada raskaaksi!
Toivon, että seuraava turha inseminaatio ajoittuisi vapulle, ettemme "joutuisi" lähtemään sinne. Mä haluan, ainakin tällä hetkellä, unohtaa tän kaiken.
Lugesteronit on lopetettu ja vitutus kärsitty.
Nyt kun kärsitään tuo kivulias vuoto joka on tulossa, niin saa taas keskittyä elämään.
Nyt riittää taas vähäksi aikaa.
Haista vittu, kroppa!
Vaikka mulla kasvaisi 25 follia ja menisin inseminaatioon, tuloksena olisi 98% todennäköisyydellä negatiivinen. Näin kävi myös nyt, kahdella follilla.
Ei auta Lugesteronit, ei rukoilu, ei ulkoilu, ei terveellinen ravinto, ei täydellinen ajoitus, ei valioluokan sperma. Mua ei saada raskaaksi!
Toivon, että seuraava turha inseminaatio ajoittuisi vapulle, ettemme "joutuisi" lähtemään sinne. Mä haluan, ainakin tällä hetkellä, unohtaa tän kaiken.
Lugesteronit on lopetettu ja vitutus kärsitty.
Nyt kun kärsitään tuo kivulias vuoto joka on tulossa, niin saa taas keskittyä elämään.
Nyt riittää taas vähäksi aikaa.
Haista vittu, kroppa!
tiistai 7. huhtikuuta 2015
IUI nro 2 ja tuplafollit
Kirjoittelu on jäänyt kun ensin oli kylpyläreissu ja kauheaa kiirettä muutekin, tuntuu että koko ajan on jotakin.
Tiistaina 31.3 (kp 11) olin kotikaupungissani ultrassa ja siellä kävi ilmi, että vasemmassa ovariossa oli kaksi !! isoa follia kasvamassa. Toinen oli tuolloin n. 17mm ja toinen 20mm.
Pregnyl määrättiin pistettäväksi samana iltana, puolilta öin ja Torstai aamupäiväksi (kp 13) meille varattiin Treelle inseminaatioaika.
Olin ihan varma, ettei Torstaina enää mitään tapahdu missään, että väki on jo pääsiäisen vietossa mutta toisin kävi.
Kun mut ultrattiin Tampereella, toinen folli oli n. 23mm ja toinen 20mm.
Toimenpide oli kivuton jälleen kerran ja se kävi nopeasti.
.jpg)
Kotikaupungistani lääkäri pyysi konsultointiapua Tampereelta Lugesteronien suhteen. Kerroin että kieltämättä ihmettelin kun niistä ei mitään puhuttu ekan inssin yhteydessä.
Treellä lääkäri oli sitä mieltä, että niistä ei haittaakaan ole ja kyllähän mulla lääkkeettömissä kierroissa aina on tiputtelua ja tuhrua ennen menkkojen alkua. Nyt ei tokikaan ole ollut pitkään aikaan, kun olen käyttänyt Primoluteja.
Olen käyttänyt Lugesteron 200mg vaginaalisesti Perjantai-illasta alkaen.
Kun kävin apteekissa, tiskillä ihmeteltiin, kun lääkettä oli määrätty vain yksi paketti. (noin viikoksi siis). En ollut itse huomannut mokaa, mutta tosiaan, eihän niitä nyt vaan viikkoa käytetä.
Soitin tänään polille ja sain e-reseptin seuraavaan pakettiin.
Kiva kun pitää itse huolehtia!! Mitä jos kyseessä olisi ollut ensikertalainen Lugesteronin käyttäjä? Hän olisi käyttänyt vaan tuon yhden paketin ja homma olisi kussut siinä vaiheessa.
Inssin jälkeen kävimme Treellä vähän shoppailemassa lapselle tuliaisia ja kävimme syömässä. Syömässä ollessamme tunsin puristavaa painetta alavatsalla ja tiesin että ovulaatio tapahtui.
Mitään oireita ei ole, olo on hyvin neutraali. Pääsiäisenä ollessamme mökillä, olin hyvin väsynyt ja käydessämme autolla maitokaupassa, nukahdin apukuskin paikalle ykskaks.
Olo on aika toiveikas, pitkästä aikaa, eikö kumminkin kaksi kypsää follia ole vähän niinkuin parempi mahdollisuus kuin yksi kypsä folli? :)
Tiistaina 31.3 (kp 11) olin kotikaupungissani ultrassa ja siellä kävi ilmi, että vasemmassa ovariossa oli kaksi !! isoa follia kasvamassa. Toinen oli tuolloin n. 17mm ja toinen 20mm.
Pregnyl määrättiin pistettäväksi samana iltana, puolilta öin ja Torstai aamupäiväksi (kp 13) meille varattiin Treelle inseminaatioaika.
Olin ihan varma, ettei Torstaina enää mitään tapahdu missään, että väki on jo pääsiäisen vietossa mutta toisin kävi.
Kun mut ultrattiin Tampereella, toinen folli oli n. 23mm ja toinen 20mm.
Toimenpide oli kivuton jälleen kerran ja se kävi nopeasti.
Kotikaupungistani lääkäri pyysi konsultointiapua Tampereelta Lugesteronien suhteen. Kerroin että kieltämättä ihmettelin kun niistä ei mitään puhuttu ekan inssin yhteydessä.
Treellä lääkäri oli sitä mieltä, että niistä ei haittaakaan ole ja kyllähän mulla lääkkeettömissä kierroissa aina on tiputtelua ja tuhrua ennen menkkojen alkua. Nyt ei tokikaan ole ollut pitkään aikaan, kun olen käyttänyt Primoluteja.
Olen käyttänyt Lugesteron 200mg vaginaalisesti Perjantai-illasta alkaen.
Kun kävin apteekissa, tiskillä ihmeteltiin, kun lääkettä oli määrätty vain yksi paketti. (noin viikoksi siis). En ollut itse huomannut mokaa, mutta tosiaan, eihän niitä nyt vaan viikkoa käytetä.
Soitin tänään polille ja sain e-reseptin seuraavaan pakettiin.
Kiva kun pitää itse huolehtia!! Mitä jos kyseessä olisi ollut ensikertalainen Lugesteronin käyttäjä? Hän olisi käyttänyt vaan tuon yhden paketin ja homma olisi kussut siinä vaiheessa.
Inssin jälkeen kävimme Treellä vähän shoppailemassa lapselle tuliaisia ja kävimme syömässä. Syömässä ollessamme tunsin puristavaa painetta alavatsalla ja tiesin että ovulaatio tapahtui.
Mitään oireita ei ole, olo on hyvin neutraali. Pääsiäisenä ollessamme mökillä, olin hyvin väsynyt ja käydessämme autolla maitokaupassa, nukahdin apukuskin paikalle ykskaks.
Olo on aika toiveikas, pitkästä aikaa, eikö kumminkin kaksi kypsää follia ole vähän niinkuin parempi mahdollisuus kuin yksi kypsä folli? :)
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Kp 3
uuteen kiertoon meniin rytinällä.
oikeastaanhan menkat eivät edes olleet myöhässä, vuoto alkoi tasan 14 päivää ovulaatiosta. lauantaina aamulla alkoi vuoto kera kovien kipujen ja tänään otin Letrozolit jälleen kerran. Tervetuloa huimaus ja päänsärky!
Kp 11 menen jälleen folliultraan ja siellä selviää ehdimmekö Tampereelle inseminaatioon vielä ennen pääsiäistä. Tuskinpa. Ja voin kertoa ettei paljon haittaa.
Mietin yön tunteina sellaistakin, että kai se on ihan potilaan oma päätös, jos haluaa jättää inseminaatiot väliin ja odottaa syksyn IVF:ää? vai onko se niin, että on pakko kokeilla inssit ensin?
Puhutaan kuitenkin minun ikäryhmässäni niin pienestä onnistumisprosentista inssin suhteen, että lienee jo verorahojen väärinkäyttöä. Kun muutenkin inssissä onnistumisprossa on niin minimalistinen ja iän myötä vielä pienenee.
No, jos ensi tiistaina folli on sen kokoinen, että inssiin päästäisiin keskiviikkona, niin sitten kaiketi menemme. Jos ei niin sitten ei. Se ei ole mikään ongelma.
Nyt ainakin stressaan vähemmän kuin viimeksi Tampereelle mennessämme, sillä vanhempamme tietävät asiasta, lapselle on yöhoitopaikka turvallisessa mummulassa varattuna ja tiedän, ettei itse toimenpiteessä ole mitään jännitettävää.
Me lähdetään kylpylään pariksi päiväksi, tulee ihan kuin tilauksesta tää homma! Morjens!
oikeastaanhan menkat eivät edes olleet myöhässä, vuoto alkoi tasan 14 päivää ovulaatiosta. lauantaina aamulla alkoi vuoto kera kovien kipujen ja tänään otin Letrozolit jälleen kerran. Tervetuloa huimaus ja päänsärky!
Kp 11 menen jälleen folliultraan ja siellä selviää ehdimmekö Tampereelle inseminaatioon vielä ennen pääsiäistä. Tuskinpa. Ja voin kertoa ettei paljon haittaa.
Mietin yön tunteina sellaistakin, että kai se on ihan potilaan oma päätös, jos haluaa jättää inseminaatiot väliin ja odottaa syksyn IVF:ää? vai onko se niin, että on pakko kokeilla inssit ensin?
Puhutaan kuitenkin minun ikäryhmässäni niin pienestä onnistumisprosentista inssin suhteen, että lienee jo verorahojen väärinkäyttöä. Kun muutenkin inssissä onnistumisprossa on niin minimalistinen ja iän myötä vielä pienenee.
No, jos ensi tiistaina folli on sen kokoinen, että inssiin päästäisiin keskiviikkona, niin sitten kaiketi menemme. Jos ei niin sitten ei. Se ei ole mikään ongelma.
Nyt ainakin stressaan vähemmän kuin viimeksi Tampereelle mennessämme, sillä vanhempamme tietävät asiasta, lapselle on yöhoitopaikka turvallisessa mummulassa varattuna ja tiedän, ettei itse toimenpiteessä ole mitään jännitettävää.
Me lähdetään kylpylään pariksi päiväksi, tulee ihan kuin tilauksesta tää homma! Morjens!
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Niinpä niin
En julkaissut eiliseen kirjoitukseeni tulleita kommentteja, olette kovasti onnitelleet mutta siihen ei todennäköisesti ole syytä.
Testi, jolla testasin eilen, tuo puikko siis, oli merkiltään One Step Pregnancy Test (Midstream) ja on kyllä paska testi, ei voi muuta sanoa.
Illalla testi-ikkuna alkoi muuttumaan keltaiseksi ja nosti kirkuvan punaisen viivan esiin hyvin.
Tänään aamupissasta tehty samanlainen testi antoi hyvin haaleaa punertavaa viivaa ja samasta kusesta tehty digi "ei raskaana".
Dpot on kyllä vasta 11 joten vielähän tässä ehtii ihme tapahtua, tosin naapurille, joka synnyttää hetkenä minä hyvänsä.
mua ei oikeastaan edes vituta, mä oon niin tottunut tähän.
Ei tarvitse pahoitella, eikä surkutella, this is my life.
alkais nyt sit vuoto niin pääsis uuteen rumbaan.
ps. harrastan digitestien availua ja niiden viivojen mukaan tuloksen olisi pitänyt olla raskaana 1-2, joten toivoa on?
Testi, jolla testasin eilen, tuo puikko siis, oli merkiltään One Step Pregnancy Test (Midstream) ja on kyllä paska testi, ei voi muuta sanoa.
Illalla testi-ikkuna alkoi muuttumaan keltaiseksi ja nosti kirkuvan punaisen viivan esiin hyvin.
Tänään aamupissasta tehty samanlainen testi antoi hyvin haaleaa punertavaa viivaa ja samasta kusesta tehty digi "ei raskaana".
Dpot on kyllä vasta 11 joten vielähän tässä ehtii ihme tapahtua, tosin naapurille, joka synnyttää hetkenä minä hyvänsä.
mua ei oikeastaan edes vituta, mä oon niin tottunut tähän.
Ei tarvitse pahoitella, eikä surkutella, this is my life.
alkais nyt sit vuoto niin pääsis uuteen rumbaan.
ps. harrastan digitestien availua ja niiden viivojen mukaan tuloksen olisi pitänyt olla raskaana 1-2, joten toivoa on?
tiistai 17. maaliskuuta 2015
Mitä silmät näkee, sitä sydän ei voi ymmärtää
Tänään DPO 10 ja Pregnylistä 12 päivää.
Testasin jollain halvalla Ebay-testillä, enkä usko silmiäni.
Todennäköisesti paska testi.
Testasin jollain halvalla Ebay-testillä, enkä usko silmiäni.
Todennäköisesti paska testi.
torstai 12. maaliskuuta 2015
PP 6
Päivät kuluvat.
Tänään bongattu alimmasta vaatekerroksesta jotain, mitä ei ole hetkeen näkynytkään. Tietenkin ajatus harhaili...."mitä jos?"- linjalle.
Tänään alkoivat myös menkkamaiset jomottelut, sekä jatkuva tunne siitä, että housuun lorahtaisi jotain, vaikka ei edes lorahda.
(esikoisesta koin menkkakipuja jo reilu viikon verran ennen menkkojen oletettua alkamisaikaa..) että "mitä jos?"
Tiedän, tiedän, TIEDÄN että Pregnylissä varoaika on sen 10 päivää mutta luonne on mikä on. Mulla on näkynyt enää hailakkaa viivaa seitsemäntenä päivänä pregnylistä, tänään tosin näkyi, hieman vahvempi hailakka viiva. Testi tehty päiväpissasta sen jälkeen kun olin juonut aikasta paljon. "mitä jos?"
Mä oikeasti yritän olla tulkitsematta oireitani, kuulostelematta, keskittämättä liikaa huomiota itseeni.. mutta mä silti koko ajan, ihan kuin itseltäni salassa, kuulostelen kuitenkin. Miehelle en TIETENKÄÄN puhu mitään asiasta. Ihan vähän vaan parhaalle ystävälleni, joka on neljän lapsen äiti ja testifanaatikko.
Hän kehotti testaamaan huomenna uudelleen, aamupissasta.
Mä pyysin häntä olemaan kysymättä kuulumisiani, että kerron kun on kerrottavaa, ja itse niin haluan.
Muuten hän pommittaa mua kysymyksillä ja sitten mietin asiaa taas koko ajan.
Onneksi hän ymmärtää, vaikka hän onkin vielä niin nuori. Niin nuori, että ette millään uskoisi neljän lapsen äidiksi.
Siltikin mun järjen ääni sanoo, että mikään ei voi näkyä vielä missään testissä, eli se punertava hailukka päiväpissakusitestiviiva oli vaan jäämä Pregnylistä. Perkeleen ihana lääke. Pistää munani liikenteeseen, kun tämä kropppa ei edes sitä osaa itse tehdä.
Jos ei munanirrotuslääkettä olisi niin olisin varmaan taas kystan kourissa.
Mutta negatiivisena asiana .. no, tuo että se näkyy testissä suht pitkään ja tietenkin se ampullien rikkominen. kyllä minä itseäni pistän jos pakko on, mutta niiden ampullien kanssa repii sormensa.
Taas huomaan miettiväni, "mitä jos?"
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Inseminaatio ja sen jälkeen, PP 3
Tänään on menossa piinapäivä nro 3. Perjantaina oli aamupäivällä inseminaatio ja olen sen jälkeen yrittänyt unohtaa koko asian.
Lääkäri sanoi, että inseminaatiopäivänä ei tarvitse seksiä välttämättä harrastaa, mutta seuraavana päivänä olisi hyvä vielä varmistella. Teimme työtä käskettyä.
Kävimme Tampereella Ovumia-klinikalla ja palvelu oli ihan ok. Ei porukka liikaa jaksanut hymyillä, mutta muuten käynti oli ihan ok, kai.
Itse toimenpide oli nopea, ensin ultralla tarkistettiin, onko folli puhjennut, eikä ollut. Lääkärin mielestä ajoitus oli siis täydellinen.
Tarkastin putkilossa olevat tiedot ja lääkäri hoiti toimenpiteen. Mulla oli joku opiskelija lisäksi huoneessa, sikäli inhottavaa kun makasin siinä alapää paljaana lääkärin mennessä koneelle, tämä opiskelija oli minua vastapäätä. Oli sen verran kumminkin häveliäs, että katseli muualle. Itse en pystynyt rentoutumaan, tilanteeseen vaikutti varmasti myös järjetön väsy ja jännitys, kaikki kun on uutta.
Makoilin paikallani muutaman minuutin ja puin päälleni. Lääkäri olisi voinut jättää sanomatta tuollaisessa tilanteessa, kun potilas stressaa muutenkin, että "kyllä tämä lapsettomuus ihan selkeästi sinusta johtuu, eikä miehestä, sillä miehen tavara on ihan priimaa".
Mitä helvettiä, kai mä sen nyt tiedän.
Mieleni pahoitin ja teki mieli sanoa että pidähän suusi kiinni, eiköhän tuo ole jo tiedossa.
No, keikan jälkeen menimme miehen kanssa syömään ja ostamaan naperollemme tuliaisia. Ikeassakin oli pakko käydä. Koko päivän reissusta siis puhutaan, aamulla neljän maissa heräsimme ja viiden jälkeen lähdimme ajamaan. Ilta kahdeksalta olimme kotona.
Nukkumaan mennessä alavatsalla paine oli niin rajua, etten saanut itseäni seisoessa suoraksi, vaan jouduin olemaan etukenossa. Sama tunne on ollut aina kun olen Clomifenia käyttänyt ja ovis on ollut ajankohtainen.
Olisko liikaa pyydetty, että tää tuottais tulosta? Ei tälläisiä keikkoja kauhean montaa jaksaisi..
Oireista sen verran, että oikealla puolella on tuntunut karvastelua, (keltarauhanen?) ja ajoittaista mahakipuilua on tuntunut. Aivastaessa alavatsalla tuntuu painetta ja lievää kipua,
Kaikkemme olemme tehneet tämän(kin) kierron eteen. Enempää en voi.
Lääkäri sanoi, että inseminaatiopäivänä ei tarvitse seksiä välttämättä harrastaa, mutta seuraavana päivänä olisi hyvä vielä varmistella. Teimme työtä käskettyä.
Kävimme Tampereella Ovumia-klinikalla ja palvelu oli ihan ok. Ei porukka liikaa jaksanut hymyillä, mutta muuten käynti oli ihan ok, kai.
Itse toimenpide oli nopea, ensin ultralla tarkistettiin, onko folli puhjennut, eikä ollut. Lääkärin mielestä ajoitus oli siis täydellinen.
Tarkastin putkilossa olevat tiedot ja lääkäri hoiti toimenpiteen. Mulla oli joku opiskelija lisäksi huoneessa, sikäli inhottavaa kun makasin siinä alapää paljaana lääkärin mennessä koneelle, tämä opiskelija oli minua vastapäätä. Oli sen verran kumminkin häveliäs, että katseli muualle. Itse en pystynyt rentoutumaan, tilanteeseen vaikutti varmasti myös järjetön väsy ja jännitys, kaikki kun on uutta.
Makoilin paikallani muutaman minuutin ja puin päälleni. Lääkäri olisi voinut jättää sanomatta tuollaisessa tilanteessa, kun potilas stressaa muutenkin, että "kyllä tämä lapsettomuus ihan selkeästi sinusta johtuu, eikä miehestä, sillä miehen tavara on ihan priimaa".
Mitä helvettiä, kai mä sen nyt tiedän.
Mieleni pahoitin ja teki mieli sanoa että pidähän suusi kiinni, eiköhän tuo ole jo tiedossa.
No, keikan jälkeen menimme miehen kanssa syömään ja ostamaan naperollemme tuliaisia. Ikeassakin oli pakko käydä. Koko päivän reissusta siis puhutaan, aamulla neljän maissa heräsimme ja viiden jälkeen lähdimme ajamaan. Ilta kahdeksalta olimme kotona.
Nukkumaan mennessä alavatsalla paine oli niin rajua, etten saanut itseäni seisoessa suoraksi, vaan jouduin olemaan etukenossa. Sama tunne on ollut aina kun olen Clomifenia käyttänyt ja ovis on ollut ajankohtainen.
Olisko liikaa pyydetty, että tää tuottais tulosta? Ei tälläisiä keikkoja kauhean montaa jaksaisi..
Oireista sen verran, että oikealla puolella on tuntunut karvastelua, (keltarauhanen?) ja ajoittaista mahakipuilua on tuntunut. Aivastaessa alavatsalla tuntuu painetta ja lievää kipua,
Kaikkemme olemme tehneet tämän(kin) kierron eteen. Enempää en voi.
torstai 5. maaliskuuta 2015
IUI ja kaikki vaan vituttaa-fiilis
kävin tänään folliultrassa ja siellä komeili reilu 20mm johtofolli. Inssiaika on huomenna puolen päivän maissa ja miehen aika aamulla ysiltä.
lääkäri määräs mulle vielä maksakokeet, kävin samantien labrassa.
Pregnylin pistin klo 12 lääkärin määräyksestä.
On niin väsynyt olo että itkettää vaan. Mitään luottoa ei ole ja tekisi mieli perua koko homma.
Mies kertoi hoitorupeamasta tänään äidilleni, itse en jaksanut. Äitini ilm.hoitaa lastamme huomenna, muuten lapsella olisi todella rankka päivä ja ennen viittä herätys.
Mä olen hyvin herkillä ja jokaiselle raskaana olevalle tekisi mieli haistattaa paskat.
Ovat niin ylimielisiä mahoineen.
tälläistä tänään.
lääkäri määräs mulle vielä maksakokeet, kävin samantien labrassa.
Pregnylin pistin klo 12 lääkärin määräyksestä.
On niin väsynyt olo että itkettää vaan. Mitään luottoa ei ole ja tekisi mieli perua koko homma.
Mies kertoi hoitorupeamasta tänään äidilleni, itse en jaksanut. Äitini ilm.hoitaa lastamme huomenna, muuten lapsella olisi todella rankka päivä ja ennen viittä herätys.
Mä olen hyvin herkillä ja jokaiselle raskaana olevalle tekisi mieli haistattaa paskat.
Ovat niin ylimielisiä mahoineen.
tälläistä tänään.
maanantai 23. helmikuuta 2015
kystan kuolema
olin kystan seurantaultrassa muutama tunti sitten ja kystasta ei ollut mitään jälkeä enää. Vuoto alkoi eilen aamupäivällä, yhden päivän päästä vimpasta Primolutista.
painoa on pudonnut niin paljon että senkään puolesta ei mitään estettä inseminaatiolle, joka mahdollisesti tapahtuu ensi viikon lopulla tai seuraavan viikon alussa.
huomenna aloitan Letrozolit annoksella 2tbl/pvä ja ensi viikon torstaina folliultra. Saas nähdä!
painoa on pudonnut niin paljon että senkään puolesta ei mitään estettä inseminaatiolle, joka mahdollisesti tapahtuu ensi viikon lopulla tai seuraavan viikon alussa.
huomenna aloitan Letrozolit annoksella 2tbl/pvä ja ensi viikon torstaina folliultra. Saas nähdä!
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Lukko
Olen ollut kauhuissani. Lääkäri ei maininnut käynnilläni mitään erikoista kystasta, muutakuin että siellä sellainen on. Ei maininnut muuten munasarjastakaan, kun vasta paperissa, joka tulee sairaalakäynnistä aina jälkikäteen.
"...ovariossa kysta, jossa pieni papillaarinen nystyrä!..
"...ovario aivan kiinni kohdussa"
Olen ennenkin ihmetellyt lääkärin lähettämiä papereita, niissä on asioita, mistä ei käynnillä puhuta mitään. Yritin tavoitella häntä sairaalasta, tuloksetta, Puhelimeen vastannut hoitaja sanoi, "ei se välttämättä.. tai siis.. no, välttämättä tarkoita mitään pahaa".
Arvatkaa, paransiko mieltäni?
Laitoin sitten lääkärille spostia ja kysyin asiasta.
Kerroin myös, että kun minunlaisessani tilanteessa oleva ihminen lukee PAPERISTA, jonka saa kotiin ja käsiinsä iltakymmeneltä, että hänen sisällään olevassa kystassa on jokin PAPILLAARINEN NYSTYRÄ ja aloittaa googlettamisen asiasta, (kun ei muutakaan tietolähdettä ole), syöpädiagnoosi on valmis.
Mies oli sitä mieltä, että mikäli lääkäri laittaisi jotain syöpäepäilyä potilaalle TIEDOKSI, kirjeellä, hän olisi niin hakoteillä kuin olla voi.
Kerroin miehelleni asiasta, että olen niin väsynyt tähän jatkuvaan tulkitsemiseen ja pahimman pelkäämiseen.. koko ajan vaan odotan ja pelkään, koska tippuu jokin suurempi pommi KUIN selittämätön sekundäärinen lapsettomuus osaksemme.
Mies sanoi, että mun pitää ehdottomasti saada itselleni jotain muuta ajateltavaa. Tämä lapsettomuus, yrittäminen, henkinen taakka, on sellainen LUKKO mulle, että tässä suossa rämpiminen ei voi tuoda toivottua tulosta, vaikka kuinka rukoilisi.
Että mulla on järkevä mies!
Olen niin syvällä tässä mudassa, mun päässä ei pyöri muutakuin nämä asiat. Hoidan lapseni mutta kaikki muu aika, mitä hän nukkuu/ leikkii itsenäisesti, mietin ja märehdin lapsettomuutta.
Niinpä, koin kaiketi jonkinlaisen herätyksen! Olen yrittänyt unohtaa kaikki asiat (niin hyvin kuin jatkuvalta vatsakivulta olen pystynyt) ja keskittänyt ajatukseni toisaalle. Olen siivonnut, silittänyt, ulkoillut lapseni kanssa ja tänään olimme aamupäivällä harrastamassakin yhdessä. Odotan vain, että päivät kuluvat ja pääsisin tuosta kystasta eroon.
Sain vastauksen lääkäriltäni tänä aamuna,ei ole mitään syytä epäillä mitään pahanlaatuisuuteen viittaavaa.
Munasarjakysymykseen jäi vastaus saamatta.
Lääkärilläni ei ole kuulemma tarvetta pimittää asioita.
Kysynpä vaan, miksei voi sitten selittää asiaa ko. kirjeessä vaikka muutamalla sanalla??
Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että mulla on hyvä lääkäri, ei varmasti paras, mutta ainakin parempi kuin minua aiemmin hoitanut.
Olen löytänyt kovasti ilon aiheita eilen ja tänään, ihan arkielämästä.
Eilen nautin kovasti kun pääsimme lapsen kanssa tekemään lumiukkoa, siis olemme joutuneet kaksi viikkoa kykkimään sisällä erilaisten sairauksien takia, on ollut kovaa kuumetta, kurkunpääntulehdusta, influenssaa, mahatautia.. you name it!
Niin ihana olla ulkona, oikein vetää raitista ilmaa keuhkot täyteen!
Tänään pesin ulkoilumme ja harrastuksemme jälkeen pyykkiä ja vein ulos kuivumaan, miten ihanaa!
Mukavaa on myös se, että lyhyen ajan sisällä on tulossa monenlaista kekkeriä perhepiirissä, onneksi ei kuitenkaan yksiäkään ristiäisiä!!
Kyllä tämä tästä, taas kerran :)
ps. onko tämä tausta mahdollisesti parempi? itse kauhistuin, kun luin koneella tuolla mustalla taustalla ollutta tekstiä, sattui silmiin!
ps. onko tämä tausta mahdollisesti parempi? itse kauhistuin, kun luin koneella tuolla mustalla taustalla ollutta tekstiä, sattui silmiin!
perjantai 6. helmikuuta 2015
Pakollinen inseminaatiotauko, kuinkas muuten
Olin tänään folliultrassa. En nukkunut juurikaan, sillä aika oli niin aikaisin aamulla, että jännitin vain, heräänkö ajoissa.
Tämän päivän ultrassa oli tarkoitus nähdä suuri, kaunis johtofolli, joka olisi tarpeeksi kypsä irtoamaan piakkoin ja suuntaisimme Tampereelle IUI:n.
Lääkäri hihkaisi katsoessaan oikeaa munasarjaa, siellä oli komea "folli". Mitattuaan sen, hän totesi, ettei kyseessä olekaan folli vaan KYSTA. No mitä helvettiä?? TAAS?
Kyllä vain, ei johtofolli voi olla kp 10 kooltaan 30 mm.
En voinut muuta kuin alkaa itkemään. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen. Takki on niin tyhjä!!!!!!
Olen tsempannut laihduttamisen kanssa ja saanut BMI:n alle hoitorajan, eikä mua edes punnittu siellä sairaalassa. Kun tuo kysta oli siellä, kaikki muu oli turhaa.
Mulla on aika uuteen ultraan helmikuun lopussa, mutta tiedän historian toistavan itseään ja kystan perkele on paikallaan tiukasti vielä tuolloin. Tarkoittaa siis sitä, että maaliskuussakaan emme pääse inseminaatioon.
Saa nähdä, ehdimmekö sinne lainkaan, ennen kesätaukoa.
Viime vuoden alku oli ihan samanlainen- suvantovaiheen jälkeen alettiin folleja stimuloimaan ja sitten tuli kysta, jonka poistuminen kesti 3kk.
Kai ne tuntemukset, joita koin välittömästi aukkarin jälkeen viimekuussa, olivat sitten tästä kystasta johtuvaa.
Nyt olen vetänyt naamariin Letrozoleja aivan turhaan ja saan vetää perään Primolut-kuurin jälleen kerran, että saadaan vuoto alkamaan ajallaan. Vitutus on lievä sana.
KYLLÄ ELÄMÄ ON MAHTAVAA!!
Tämän päivän ultrassa oli tarkoitus nähdä suuri, kaunis johtofolli, joka olisi tarpeeksi kypsä irtoamaan piakkoin ja suuntaisimme Tampereelle IUI:n.
Lääkäri hihkaisi katsoessaan oikeaa munasarjaa, siellä oli komea "folli". Mitattuaan sen, hän totesi, ettei kyseessä olekaan folli vaan KYSTA. No mitä helvettiä?? TAAS?
Kyllä vain, ei johtofolli voi olla kp 10 kooltaan 30 mm.
En voinut muuta kuin alkaa itkemään. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen. Takki on niin tyhjä!!!!!!
Olen tsempannut laihduttamisen kanssa ja saanut BMI:n alle hoitorajan, eikä mua edes punnittu siellä sairaalassa. Kun tuo kysta oli siellä, kaikki muu oli turhaa.
Mulla on aika uuteen ultraan helmikuun lopussa, mutta tiedän historian toistavan itseään ja kystan perkele on paikallaan tiukasti vielä tuolloin. Tarkoittaa siis sitä, että maaliskuussakaan emme pääse inseminaatioon.
Saa nähdä, ehdimmekö sinne lainkaan, ennen kesätaukoa.
Viime vuoden alku oli ihan samanlainen- suvantovaiheen jälkeen alettiin folleja stimuloimaan ja sitten tuli kysta, jonka poistuminen kesti 3kk.
Kai ne tuntemukset, joita koin välittömästi aukkarin jälkeen viimekuussa, olivat sitten tästä kystasta johtuvaa.
Nyt olen vetänyt naamariin Letrozoleja aivan turhaan ja saan vetää perään Primolut-kuurin jälleen kerran, että saadaan vuoto alkamaan ajallaan. Vitutus on lievä sana.
KYLLÄ ELÄMÄ ON MAHTAVAA!!
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
it´s the little things that make me happy
Ajattelin istahtaa hetkeksi koneelle kahvikupposen kanssa ja kertoa vähän kuulumisia.
Tänään on kp 1, kaksi päivää tuloaan tehneet menkat alkasivat viimein. Aika tehokkaasti nuo Primolutit tuntuvat toimivan, kun aina 1-2 päivän päästä viimeisestä tabletista vuoto alkaa.
Ei harmita, päinvastoin- kun kerran tiesin, että vuoto on alkamassa, odotin vain sen alkamista ajallaan, että saadaan iso pyörä pyörähtämään eteenpäin.
Tässä kierrossa on siis tarkoitus ottaa Letrozolit kp 3-8 ja sitten 6.2 mulla on sairaalassa folliultra, missä sitten katsotaan lääkkeiden vaste ja se, lähdetäänkö kohti Tamperetta ja IUI:ta vai ei.
Nyt täytyy sanoa sen verran, että olen kaikkeni tehnyt sen eteen, että asiat onnistuisivat.
Painonpudotus on ollut mulle AINA erittäin nihkeää ja varsinkin se tasapainotteluvaihe on aina tuottanut ongelmia.
NYT olen päättänyt, että enää en samoja kiloja tiputtele. Olen viimeiset 5 vuotta pudottanut painoa ja aina saanut kaiken takaisin- korkojen kera. En ole koskaan painanut niin paljon, kuin kesällä 2012 ja voin kertoa, että en tule enää koskaan painamaankaan.
Suurena kannustimena on tietenkin alkavat hoidot, joissa BMI pitää olla 35 tai alle. Olen päättänyt että hoitoihin mennään ja niihin pääseminen ei todellakaan jää kiinni mistään sadoista grammoista.
Hoitoihin pääsemisen ohella kannustimena on tietenkin oman terveydentilan ymmärtäminen. Olen ollut ylipainoinen niin kauan kuin muistan ja haluan toimia esimerkkinä omalle tyttärellenikin- missä olen hyvin onnistunutkin. Herkkujahan meillä ei syödä kuin yhtenä päivänä viikossa, silloinkin kohtuudella.
Kesällä 2012 painoin 12 kg enemmän kuin tänä aamuna.
Lokakuussa 2014 9,3kg enemmän kuin tänä aamuna.
Olen erittäin tyytyväinen painonpudotukseeni, mikä on ollut huimaa tietenkin alussa, mutta pikkuhiljaa tasoittunut. Mun tavoitteena on saada ensin 10kg pois, sitten viisi lisää ja taas viisi lisää.
Ensimmäinen etappi on nuo inseminaatiot, jotka alkavat toivon mukaan ensikuussa.
Olen ajatellut asiaa niin, että jos emme jostain syystä pääse inssiin helmikuussa, maailma ei siihen kaadu. Niin moni asia vaikuttaa siihen, pääsemmekö sinne asti.
Jos emme pääse niin maaliskuussa uusi yritys.
Mutta painosta se ei tule jäämään kiinni.
Tää viikko on helppo, mies on työmatkalla ja mun ei tarvi miettiä, mitä hänelle ruoaksi iltaisin, kun hän kotiutuu. Voin syöttää lapselle iltapuuron ja syödä itse omat ruokani, ilman että miehen ruoat tuoksuvat syötävän hyviltä nenän ääressä.
Eikös sovita niin, että kun tästä laihdutushommasta on nyt tehty "julkinen", niin nämä pudotetut kilot eivät tule takaisin, enää koskaan? Eivätkä ne vyötäröltä kadonneet sentit myöskään.
Tänään on kp 1, kaksi päivää tuloaan tehneet menkat alkasivat viimein. Aika tehokkaasti nuo Primolutit tuntuvat toimivan, kun aina 1-2 päivän päästä viimeisestä tabletista vuoto alkaa.
Ei harmita, päinvastoin- kun kerran tiesin, että vuoto on alkamassa, odotin vain sen alkamista ajallaan, että saadaan iso pyörä pyörähtämään eteenpäin.
Tässä kierrossa on siis tarkoitus ottaa Letrozolit kp 3-8 ja sitten 6.2 mulla on sairaalassa folliultra, missä sitten katsotaan lääkkeiden vaste ja se, lähdetäänkö kohti Tamperetta ja IUI:ta vai ei.
 |
| kuva |
Nyt täytyy sanoa sen verran, että olen kaikkeni tehnyt sen eteen, että asiat onnistuisivat.
Painonpudotus on ollut mulle AINA erittäin nihkeää ja varsinkin se tasapainotteluvaihe on aina tuottanut ongelmia.
NYT olen päättänyt, että enää en samoja kiloja tiputtele. Olen viimeiset 5 vuotta pudottanut painoa ja aina saanut kaiken takaisin- korkojen kera. En ole koskaan painanut niin paljon, kuin kesällä 2012 ja voin kertoa, että en tule enää koskaan painamaankaan.
Suurena kannustimena on tietenkin alkavat hoidot, joissa BMI pitää olla 35 tai alle. Olen päättänyt että hoitoihin mennään ja niihin pääseminen ei todellakaan jää kiinni mistään sadoista grammoista.
Hoitoihin pääsemisen ohella kannustimena on tietenkin oman terveydentilan ymmärtäminen. Olen ollut ylipainoinen niin kauan kuin muistan ja haluan toimia esimerkkinä omalle tyttärellenikin- missä olen hyvin onnistunutkin. Herkkujahan meillä ei syödä kuin yhtenä päivänä viikossa, silloinkin kohtuudella.
Kesällä 2012 painoin 12 kg enemmän kuin tänä aamuna.
Lokakuussa 2014 9,3kg enemmän kuin tänä aamuna.
Olen erittäin tyytyväinen painonpudotukseeni, mikä on ollut huimaa tietenkin alussa, mutta pikkuhiljaa tasoittunut. Mun tavoitteena on saada ensin 10kg pois, sitten viisi lisää ja taas viisi lisää.
Ensimmäinen etappi on nuo inseminaatiot, jotka alkavat toivon mukaan ensikuussa.
Olen ajatellut asiaa niin, että jos emme jostain syystä pääse inssiin helmikuussa, maailma ei siihen kaadu. Niin moni asia vaikuttaa siihen, pääsemmekö sinne asti.
Jos emme pääse niin maaliskuussa uusi yritys.
Mutta painosta se ei tule jäämään kiinni.
Tää viikko on helppo, mies on työmatkalla ja mun ei tarvi miettiä, mitä hänelle ruoaksi iltaisin, kun hän kotiutuu. Voin syöttää lapselle iltapuuron ja syödä itse omat ruokani, ilman että miehen ruoat tuoksuvat syötävän hyviltä nenän ääressä.
Eikös sovita niin, että kun tästä laihdutushommasta on nyt tehty "julkinen", niin nämä pudotetut kilot eivät tule takaisin, enää koskaan? Eivätkä ne vyötäröltä kadonneet sentit myöskään.
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
Tiedättekö, kun ei vaan jaksa
Nyt on aivan liikaa kaikkea paskaa. Mulla alkaa kuppi mennä nurin, enkä voi omille tunteilleni enää mitään. En pysty hillitsemään kyyneleitä, ne vaan ryöpsähtävät ajoittain ilmoille, täysin ilman varoitusta.
Mistähän aloittaisin.
Muutamia tunteja ennen vuoden vaihdetta sain kuulla että eräs ystäväni on menehtynyt. Nuori ihminen, menehtyy täysin varoittamatta siihen, että eräs sisäelin pettää. Juttelin hänen kanssaan viimeksi noin viikko ennen kuolemaansa ja kun erosimme, sanoimme kliseiset "nähdään!". Ei nähty enää.
Samana päivänä äitini sai lääkäriltä tuomion, että lisätutkimuksia tarvitaan mutta että on hyvin todennäköistä, että muutos, joka löydettiin röntgenkuvissa, on sellaista, mitä ei kukaan halua osakseen. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan. En suostu ajattelemaan, en pysty, kykene, halua ajatella sitä.
Lapsettomuus painaa päälle satasella, vituttaa jokainen hetki, mitä tässä suossa kärvistellään.
Miestä repii helvetisti, hän ei jaksa, minä en jaksa. Minulla ei ole tippaakaan luottoa minkään valtakunnan hoitoihin. Kun ei jaksa, niin ei jaksa.
Tänään sain jälleen kuulla erään olevan raskaana, JO VIIKOLLA 20.
Mä haluan pestä käteni kaikesta tästä paskasta.
Mistähän aloittaisin.
Muutamia tunteja ennen vuoden vaihdetta sain kuulla että eräs ystäväni on menehtynyt. Nuori ihminen, menehtyy täysin varoittamatta siihen, että eräs sisäelin pettää. Juttelin hänen kanssaan viimeksi noin viikko ennen kuolemaansa ja kun erosimme, sanoimme kliseiset "nähdään!". Ei nähty enää.
Samana päivänä äitini sai lääkäriltä tuomion, että lisätutkimuksia tarvitaan mutta että on hyvin todennäköistä, että muutos, joka löydettiin röntgenkuvissa, on sellaista, mitä ei kukaan halua osakseen. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan. En suostu ajattelemaan, en pysty, kykene, halua ajatella sitä.
Lapsettomuus painaa päälle satasella, vituttaa jokainen hetki, mitä tässä suossa kärvistellään.
Miestä repii helvetisti, hän ei jaksa, minä en jaksa. Minulla ei ole tippaakaan luottoa minkään valtakunnan hoitoihin. Kun ei jaksa, niin ei jaksa.
Tänään sain jälleen kuulla erään olevan raskaana, JO VIIKOLLA 20.
Mä haluan pestä käteni kaikesta tästä paskasta.
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Aukiolotutkimus
Tänään oli aamulla aika aukkariin. Pitemmittä puheitta kävin puntarin kautta pitkäkseni vuoteelle ja alettiin ns. hommiin.
Lääkäri laittoi katetrin kohdunsuulle ja täytti sen päässä olevan ballongin, jonka oli tarkoitus pysyä sitten kohdunsuuta avaamassa, että keittosuolaliuokset ja ilma pääsee kulkemaan tarkoituksen mukaisella tavalla sisuksissa. Ballongi saatiin paikalleen ja hetken päästä lääkäri joutui laittamaan sen uudelleen, kun se luiskahti pois paikaltaan. Nämä laittamiset eivät tuntuneet miltään.
Kaikki näkyi selkeästi, ensin laitettiin tavarat oikealle puolelle munanjohtimiin. Terveyskirjastosta lukemani jutun mukaan, kipu jota tutkimuksessa saattaa tuntea, on kuin menkkamaista kipua.
Oikealla tunsin kivun aika voimakkaana, lääkärin mukaan siellä oli jokin pieni tukos tms joka lähti pois ja neste virtasi kuten pitääkin.
Itku tuli, jotenkin jännitys purkaantui ja olin niin pieni ja voimaton siinä maatessani alapää paljaana kahden naisen tutkittavana.
Vasemmalla puolella ei tuntunut mitään, eli siellä tuubat olivat auki jo alun alkaen.
Lääkäri ei varsinaisesti eritellyt, mitä tuo oikean puolen tukos saattoi olla, mutta nyt se on kumminkin poissa.
Nyt mies käy verikokeissa (kuppa, hiv, klamydia..) ja sitten ensikuun alussa menen follikkelikontrolliin ja sen jälkeen päätetään, onko inseminaatio jo ensi kuussa. Tampereelle joudutaan siis matkaamaan.
Enivei, ihan positiiviset fiilikset, tällä erää. Saa nähdä kuinka kauan.
Mutta lohdutuksen sananen muille, ketä HSSG hirvittää, ei siihen kuole. Jos on menkkakipuja, tietää miltä se tuntuu. Siihen ei kuole.
Lääkäri laittoi katetrin kohdunsuulle ja täytti sen päässä olevan ballongin, jonka oli tarkoitus pysyä sitten kohdunsuuta avaamassa, että keittosuolaliuokset ja ilma pääsee kulkemaan tarkoituksen mukaisella tavalla sisuksissa. Ballongi saatiin paikalleen ja hetken päästä lääkäri joutui laittamaan sen uudelleen, kun se luiskahti pois paikaltaan. Nämä laittamiset eivät tuntuneet miltään.
Kaikki näkyi selkeästi, ensin laitettiin tavarat oikealle puolelle munanjohtimiin. Terveyskirjastosta lukemani jutun mukaan, kipu jota tutkimuksessa saattaa tuntea, on kuin menkkamaista kipua.
Oikealla tunsin kivun aika voimakkaana, lääkärin mukaan siellä oli jokin pieni tukos tms joka lähti pois ja neste virtasi kuten pitääkin.
Itku tuli, jotenkin jännitys purkaantui ja olin niin pieni ja voimaton siinä maatessani alapää paljaana kahden naisen tutkittavana.
Vasemmalla puolella ei tuntunut mitään, eli siellä tuubat olivat auki jo alun alkaen.
Lääkäri ei varsinaisesti eritellyt, mitä tuo oikean puolen tukos saattoi olla, mutta nyt se on kumminkin poissa.
Nyt mies käy verikokeissa (kuppa, hiv, klamydia..) ja sitten ensikuun alussa menen follikkelikontrolliin ja sen jälkeen päätetään, onko inseminaatio jo ensi kuussa. Tampereelle joudutaan siis matkaamaan.
Enivei, ihan positiiviset fiilikset, tällä erää. Saa nähdä kuinka kauan.
Mutta lohdutuksen sananen muille, ketä HSSG hirvittää, ei siihen kuole. Jos on menkkakipuja, tietää miltä se tuntuu. Siihen ei kuole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)