siemennesteanalyysi

Tänään mies vei purkin labraan, siemennesteanalyysiä varten. Noin viikon kuluttua saamme kaiketi tulokset. Ajattelimme, että testi olisi hyvä tehdä nyt jo, ettemme jää odottelemaan sitä, miten tämä 2 Clomifen tablettia raskautumiseeni vaikuttaa. Positiivinen vaikutus olisi todella toivottu. Mutta mikäli niin ei (taaskaan) käy, ompahan testi tehtynä valmiiksi. Tuntuu hassulta viedä "mällipurkki" analyysiin lapsettomuuden vuoksi, kun jaloissa pyörii kohta 2vuotias eläväinen lapsonen. Mutta niin se vain on, ei sitä pysty järjellä ajattelemaan, miksi toista lasta ei meille suoda. :( En osaa sanoa, mitä ajattelen tulevista tuloksista. Toivonko, että kaikki on niin hyvin kuin mahdollista, vai että sieltä löydettäisiin vaikkapa pieni vitamiininpuutostila, jonka korjaamalla lapsiasiakin korjaantuisi? Sekalaisia mietteitä läpikäyn koko ajan asian tiimoilta.

Kiertopäivä 12 menossa ja limat ovat aikasta runsaita ja venyviä. Kyllä, olen tutkinut limojani niinkuin kai oikeaoppisesti kuuluukin. OvistestiLIUSKAAn en ole saanut kahta edes tasapaksua viivaa, vaan hyvin hailuilla mennään. Teen sitten digitestin tukemaan liuskatestin tulosta.

Tänään olimme lapsosen kanssa pyörälenkillä ja kävimme tavoistamme poiketen hieman kauempana leikkipuistossa. Lapsonen tykkäsi hulluna erilaisista laitteista, oli kaksi erikokoista liukumäkeäkin laskettavana. Vakaa aikomus on, että kun tiet kunnolla sulavat, aloittaa aktiivinen pyöräily, kun kerran jälkikasvukin tykkää huristella pyörän kyydissä.

Mukavaa pääsiäistä kaikille :)

Ovistestejä ja uhmaa

kp9 menossa. Ostin 14kpl digitaalisia ovulaatiotestejä ja mielenkiinnolla odotan aikaa kun niihin kannattaa alkaa pissailemaan.
Seurailen kehoani ja olojani ja vasta kun alkaa tuntua siltä, että ovisi olisi lähenemässä, alan testaamaan. Eikö kumminkin voisi olettaa, että kahdella Clomifen tabletilla aikaansaatu ovis kipuilisi voimakkaammin kuin yhdellä tabletilla? Joskus olen ovulaation tuntenut, joskus en.

Positiivista on kevään läheneminen ja auringonvalo! Miten paljon nautin, kun aamupäivisin olemme lapsen kanssa ulkona ja aurinko paistaa. Kaiken lisäksi napero on suopunut siihen, että aurinkolaseja on pakko käyttää :) Mahtava fiilis kun aurinko lämmittää kylmän kankeita kasvoja.

Naperollamme on havaittavissa 2vuotisuhman merkkejä. Ulos lähteminen on kamalaa ja aikaansaa raivarit. Ulkona on ihan kivaa, mutta jos äiti haluaa mennä postilaatikolle, se herättää kuumia tunteita. Postilaatikolle kyllä kävellään nätisti mutta paria metriä ennen laatikkoa heittäydytään maahan makaamaan ja HUUTAMAAN!!! Omassa pihassa kaikki on taas hyvin, kunnes pitää tulla sisään. Taas huudetaan. Sisällä on ihan ok, laitetaan vaatteet kuivumaan ja laitetaan päikkärimaidot pulloon. Maito juodaan nätisti mutta kun maito loppuu ja käy ilmi, että pitäis alkaa nukkumaan, huudetaan <3
On lapset niin ihania kaikessa inhottavuudessaankin!

kp3, ykk 17

uusi kierto menossa jälleen. otsikossa komeileva YKK tarkoittaa kohdallani yrityskuukautta, ei kiertoa. kiertoja on paljon enemmän kuin noita kuukausia. masentaa vähemmän kun ajattelee niitä kuukausina. Tämänkertaisten kuukautisten alkaminen sinällään ei mua masentanut, olin käsitellyt sen asian jo aikaisemmin, tiesin että vuoto alkaa jälleen. Se, milloin alkaa, oli vielä kysymysmerkki, kunnes sitten alkoi se iänikuinen tuhruttaminen ja toissapäivänä oli vasta ensimmäinen vuotopäivä.

Tässä kierrossa on clomit tupla-annostuksena. Eilen aloitin ja jatkan kp 6 asti.
Ostin myös paljon puhuttua jättihelokkiöljyä, Efamolia. Siitä ei pitäisi olla ainakaan mitään haittaa. Alussa, ekat 12 viikkoa, kapseleita otetaan 3 päivässä, sen jälkeen annosta lasketaan yhteen per päivä.
Muistan äitini käyttäneen paljon noita jättihelokkiöljykapseleita silloin kun olimme kaikki sisarukset vielä kotosalla asumassa.


Sunnuntaina oli kummitytön ristiäiset ja kyllä sai neitokainen kauniin nimen! <3

ps. ja ainiin, kävin tänään sokeriseurannassa diabetespolilla, sen gestaatiodiabeteksen vuoksi, arvot olivat kunnossa. Pitkäaikaissokeri (2kk ajalta) oli juuri ja juuri viitteen sisäpuolella- lupasin tädille että 6kk päästä kun nähdään, paino on kaksinumeroinen ja olen mittaillut sokereitani ahkerasti. :)

:(

Viimeyö meni mietiskellessä. Miksi elämä menee niinkuin se menee itse kullakin?

Hyvä ystäväni, jonka kanssa saimme samalla viikolla heinäkuussa, samanlaiseen Clearblue+ raskaustestiin plussat, on mennyt tänä aamuna suunniteltuun sektioon. Mietin, missä tilanteessa itse olisin, jos pieni olisi kestänyt mukana. Viikkojahan olisi nyt noin 37 kasassa, joten pian olisi vauva sylissä. Mitä mulla on?
Kamala kaipuu ja tyhjä syli, jos nyt yhden lapsen äitinä niin voi sanoa. En saanut unta vielä kolmeltakaan yöllä. Mies kysyi, mikä mulla on ja hän alkoi silittämään hiuksiani. Samalla hetkellä kun hän laski kätensä päälleni, alkoivat kyyneleet valumaan ja tilanne oli kaikkea muutakuin kaunis itkukohtaus jostain romanttisesta elokuvasta. Padot aukesivat kunnolla ja tyynykin oli ihan märkä, sekä kyynelistä että räästä.

Sanoin, että kaikki muut saavat vauvoja, kun niitä haluavat ja vaikka eivät haluaisikaan ja mä en saa. mies yritti lohduttaa ja sanoi, ettei ole vieläkään menettänyt toivoaan meidän raskautumisemme suhteen. Minä olen. Ihan totaalisesti.
Mä olen niin loppu tämän asian kanssa, että en tiedä miten nousen tästä suosta taas ylös. Miten helvetissä mä voin olla onnellinen muiden onnesta kun itsellä sydän itkee verta ja kurkkua kuristaa?!?!?!?!?!?

tänään kp31 ja vituttaa. Vituttaa se valkkaritahrakin joka löytyi aamulla housuista, se menkkoja tarkoittava tahra.

Voisin olla vaikka tikka, joka saa elantonsa hakkaamalla päätään seinään.

kp 29 ja jatkosuunnitelmaa

Tänään menossa kp 29/32 (suunnilleen noin) ja ovulaatio jäänyt bongaamatta, Clomifeneista huolimatta.
Soittelin lääkärilleni ja hän sanoi, että ensi kierrossa otan tupla-annoksen Clomia, eli 2tbl kp2-6. Clomit tulee ottaa yhtä aikaa, eikä niin, että ottaisin aamuin illoin.

Mikäli tupla-annostus ei tepsi, eli en tule raskaaksi, seuraava askel on miehen sperma-analyysi. Esikoista yrittäessämme raskauduin, kun saimme purkin lääkäriltä analyysiä varten, toivottavasti tuo "säikähdys" tapahtuisi nytkin :)

Kilpirauhasarvoista seuraava kontrolli elokuulla, eli 6kk välein nyt tässä vaiheessa.
Pitää muistaa soitella omalääkärille (kunnalliselle)ja pyytää lähete kontrolliin.

Aurinko paistaa ja mieli on ihan ok, esikoinen on alkanut hokemaan äitiä oikein urakalla ja se, jos mikä, lämmittää mamman mieltä.

Aurinkoa päiviinne!

-Maisa-

kp 24

eilen ja tänään olen tehnyt sylkitestin ja saanut siihen saniaiskuviot, joita siis tavoitellaan ovulaatiota etsiessä. Liuskatestit kun ovat loppu, jollain pitää muka yrittää testata. Tuota saniaiskuviota tulee kuulemma plusmiinus kaks päivää oviksen tienoilla, jos muistan nyt oikein.
No, ainakin on peitot heiluneet. Mies totesi iltana eräänä, että kyllä tämä lapsenteko työstä käy :D Olen ihan samaa mieltä. no, ainakin läheisyyttä on tullut tankattua. jaksaa sitten taas vittuuntua omaan oloonsa kun hilloviikot iskevät ja vältellä toisen kosketusta.

Ja ei, en tullut valituksi Clearblue testiryhmään. Olisihan se nyt ollutkin, jos olisin saanut 3kk:ksi ilmaiset ovistestit ja raskaustestit. Pitäkööt tunkkinsa.

Epäoikeudenmukaisuudesta

katselin juuri Iholla-sarjaa. Kyseessä oli suurten tunteiden jakso minulle henkilökohtaisesti.
Toinen nainen, Claudia, kertoi tyttärensä menettämisestä ja toinen nainen kertoi n.kolme vuotta sitten tekemästään abortista. Vaikka ei ikinä pitäisi sanoa (kun ei ole toisen ihmisen saappaissa ollut) mutta nyt kyllä sanon: on se julmaa, miten toisilla ihmisillä on valta päättää siitä, syntyykö lapsi vai ei. Jos on seksiä harrastanut, siitä saattaa tulla raskaaksi ja sitten kun niin käy, lapsi vain hoidellaan pois. Aborttiin ilmeisesti aika vahvasti vaikuttivat myös muut ihmiset, kuin vain tämä odottava äiti- mutta loppukädessä päätös on aina äidillä itsellään.
Mua oksettaa ajatus abortista. Siitä, miten pieni ihminen esimerkiksi revitään paloiksi ja imetään pois kohdusta.
Mun kädet tärisevät nytkin, kun kirjoitan tätä. Niin paha olo tulee siitä, että toiset voivat päättää kenellä on oikeus elää ja kenellä ei.

Itse kuljen tällä hetkellä erittäin tuskaista tietä, mua itkettää tosi paljon, koen olevani erittäin epäonnistunut kun en tule raskaaksi, vaikka kuinka yritämme. Olemme yrittäneet nyt 1v3kk. Ystäväni saa vauvan ensi viikolla (suunniteltu sektio). Jos minun raskauteni olisi kantanut, se pieni toivon kipinä jonka koimme viime heinäkuussa, kun testiin piirtyi plussa, minun vauvani syntyisi myös pian. Asia on erittäin kipeä ja vaikka ystäväni on minulle hyvin rakas, olen joutunut tekemään mm niin, etten näe hänen päivitysiään Facebookissa. En kestä nähdä kenenkään vauvaonnea.
En kestä nähdä sitä, miten hän silittää vauvamahaansa, joten olen joutunut kieltäytymään tapaamisista.
En kestä sitä, miten ihmiset kohtelevat lapsiaan, mm. tämä nyt taas tapetilla oleva Vilja Erikan tapaus. :(
En kestä sitä, että meille tämä lapsen saaminen on jälleen kerran pitkä ja kivinen tie.
En kestä.

kp 17

On ollut vähän laiskanlaista päivitteleminen viimeaikoina. Johtuu varmaan siitä, että ei ole ollut mitään päivittämistä. Paino junnaa paikallaan eikä motivaatiota ole just nyt.
Väsyttää kovasti, liekö lisääntyvä päivänvalo tehnyt käänteisen efektin meikäläiseen.

Eilen oli tehopäivä, siivosin ja tyhjäilin muuttolaatikoita sekä pesin aimo annoksen petivaatteita, sillä olivat päässeet pölyttymään kaappiin pääsyä odottaessaan ;)
Samalla pesin lattiat ja tyhjäilin muutenkin paikkoja. Kiva aloittaa viikonloppu kun siivot on tehty jo valmiiksi. Lapsen huoneen lattia pitäisi vielä pestä ja miehen työhuonehelvetti odottais myöskin siivoavaa käsiparia. Ikuisuusprojekti.

Tänään tein jotain, mitä en ole tehnyt aikaisemmin. Maistoin avokadoa. Kyllä. En ole siis ikinä, koskaan, milloinkaan maistanut avokadoa sellaisenaan, ainoastaan sotkettuna johonkin tortillanvälimössöön. No, ei nyt mikään kulinaristinen elämys mutta ostinkin sen siksi, että se sisältää hyvää rasvaa, paljon. Hyviä rasvoja saan varmasti liian vähän, siitä kielii jo ihonkin kuivuus. Avokado oli niin rasvainen, että alkas ihan oksettamaan? Ja samalla saivat huuletkin rasvaa. Naperokin maistoi avokadoa, ei pitänyt pahana :)



Koska vauvaa ei meille nyt kuulu, olen miehen kanssa puhunut muuttuneista tulevaisuuden suunnitelmista. Toiveissa olisi aloittaa yliopisto-opinnot ja lukea itselleni eläkevirka. No, jos nyt aloittaisin niistä pääsykokeista ja niihin valmistautumisesta.

Ja hei, se ovis, ei ole näkynyt.