Tänään kp12. Eilen kovia juilimisia alavatsalla, hillitön hikoilu päivällä ja vielä hillittömämpi yöllä. Yöllä heräsimme juniorin herätessä ja itseasiassa olin jo tovin ennen hänen heräämistään pyöriskellyt ahdistuneessa, hikoilevassa olotilassa. Clomit aiheuttavat ihan järjetöntä hikoilemista meikäläisellä. Se onkin sitten ainoa haittavaikutus mikä niistä tulee.
Eilen aloitin myös oviksen tikuttelun CB digitestillä. Uskomatonta mutta totta miten vaikea niitä on käyttää! Olen käyttänyt kolme testiä ja saanut yhden tyhjän pallukan näyttöön. Vaikka luen ohjeet, onnistun jotenkin kämmäämään ja pilaamaan koko testin. Ja kalliitahan ne on kun mitkä, tuo seitsemän testin pakkaus maksoi lähiapteekissa 37,95e. ihan törkeää.
Pitäisi tilata ulkomailta mutta kun tietäis mistä. Ja sitten miettii että mitä jos nyt sattuiskin tärppäämään, en niitä sitten enää tarvitsisikaan.

Yksi ystävä on tänään menossa rakenneultraan ja toinen oli eilen siinä toisessa, myöhäisemmässä ultrassa.
Mäkin haluan :(

Ajattelin laittaa blogin pystyyn, lähinnä purkaakseni omasta pääkopasta näitä ajatuksia ulos. Minä olen reippaan ja iloisen n.yksivuotiaan lapsen äiti ja toinen lapsi ei vain ota tullakseen. Ensimmäistäkin tahkosimme vuoden päivät ja hän sai sitten lopuksi alkunsa Clomifeneillä, ensimmäisestä kierrosta. Lapsestamme olemme erittäin kiitollisia ja hän täyttää päivämme omalla aurinkoisella olemuksellaan. Hieno nähdä miten pieni pallero oppii joka päivä jotain uutta :)

Kun lapsi oli n.puolen vuoden ikäinen, suuntasimme ajatukset pikkuhiljaa pikkusisarukseen, mentaliteetilla tulee jos on tullakseen. Eipä ole tullut. Joulukuu 2011-Huhtikuu 2012 tjottailimme tuloksetta.

Huhtikuussa 2012 itseasiassa tulivat ensimmäiset kunnon kuukautiset synnytyksen jälkeen (imetys loppui Joulukuussa 2011). Huhtikuussa kävin yksityisellä katsastamassa paikat ja kaikki oli ihan kunnossa, kierto jäi kumminkin vain 23 päiväiseksi.

Toukokuussa sain käyttööni turhaakin turhemmat Proverat, käytettäväksi kp15-24. En ehtinyt viimeistä nappia ottaa kun kuukautiset alkasivat, eli kierto jäi taas 23 päiväiseksi. Turhautuneena olin yhteyksissä yksityiseen lääkäriin ja sain luvan aloittaa Clomifenit, tuolla samalla kp 4-8 niinkuin esikkoakin yrittäessämme. Kesäkuun kierto venähti niillä 33-päiväiseksi.

Seuraava Clomikierto, kierron pituudeksi tuli 31päivää. Kp30 sain Clearbluen Plus-testillä selkeän plussan ja olin tietenkin taivaissa, mies myös. Seuraavana aamuna testatessani halppisliuskatestillä, ilo oli poissa, ei tullut edes haamua. Siitä seuraavana aamuna vuoto alkasi, kuin härän kurkusta ja hyytymiä oli paljon.
Ei muutakuin nokka kohti uusia pettymyksiä, Elokuun kiertoon katseet siis. Olen kuullut että kolmannesta Clomi-kierrosta monet olisivat raskautuneet ja tietenkin toiveet korkealla. Oviksen luulin olleen kp14, tosin liuskatesteihin tulleet viivat eivät olleet yhtä vahvoja. (kun taas edeltävässä kierrossa testiviiva helotti kirkkaampana!)

Tällä hetkellä tilanne on se, että menossa on KP41(!!!!!) eikä kuukautisia näy ei kuulu. Raskaustestit näyttävät negaa (viimeksi eilen alkuillasta tehty CB+testi kirkas nega). Minkäänlaisia tuntemuksia ei ole, suuntaan eikä toiseen, lähinnä toivon että menkat alkaisivat, että tapahtuisi edes JOTAIN!!

Menneenä tiistaina, kp37 olin Mehiläisessä rutiinitarkistuksessa, lähinnä mua huoletti se, että onko sisuksissani jotain vikaa kun ei mitään tapahdu. Lääkäri ultrasi ja sanoi että limakalvoni on paksuudeltaan 16,2mm joten toiveet plussan piirtymisestä eivät ole lainkaan liioiteltuja. Käski, suorastaan vaati odottamaan ainakin viikon, mielellään kaksi, ennen seuraavaa testiä mutta enhän mä malttanut. Testasin siis eilen 3h pidätellystä pissasta ja oli kyllä niin selvä nega ettei mitään järkeä.

Joka puolelta tulee vauva-uutisia ja eniten mua repii ne jotkat siunailevat sitä että ei olisi halunnut raskautua näin pian ensimmäisen jälkeen, olisi halunnut että lapsille tulee enemmän ikäeroa ja blablabla.. ymmärrän senkin mutta pakkoko niistä tuntemuksista on kertoa niin katkerana ihmiselle, jonka tietää toivovan toista raskautta niin kovin?!
Välillä vaan ihmetyttää ja tekis mieli hakata päätä seinään ja ainakin tönäistä niitä jotka sanovat että "teillähän on jo yksi lapsi, älä murehdi". Niinpä niin. Ollapa niin yksinkertaista.

Kp5. Ei mitään maata mullistavaa, paitsi että vuoto on loppumaan päin. On sitä riittänytkin. Synnytyksen jälkeen vuodot ovat olleet tosi runsaita, vaikka aina ne ovat olleet runsaamman puoleiset.

Olen eilen ja tänään matkustellut yksveeni kanssa pitkin ja poikin lähiseutuja vaunutellen. Yhdistelmistä otettiin jo puolivuotiaana koppa pois ja ollaan käytetty niitä rattaiden asemesta. Käytössämme on Gessleinin F6, ovat palvelleet tosi hyvin. Pienempinä rattaina (kätevämmät kaupungin vilskeessä) on Brio Spin. Olemme olleet oikein tyytyväisiä valintoihimme, näin ensikertavanhempina ;)

Kesällä en tykännyt vaunulenkkejä tehdä, olen niin lämminverinen tyyppi että olo on kuumalla suorastaan ahdistava. Syksy kun saapuu niin meidät tapaa ulkoilemassa. Lapsi on juuri kuin äitinsä, nauttii viilenevästä syysilmasta ja ottaa vaunutteluista ilon irti ja käyttää ajan torkahteluun :)

Talo on hiljentynyt, jospa minäkin menisin lämpimään suihkuun ja laittamaan pikkuisen tulen vielä takkaan tunnelmaa luomaan. Hyvää yötä :)

Ps. Mitä mieltä ootte, kannattaako ostaa liuskojen rinnalle digitaalisia ovistestejä? Ja jos, niin mistä?

Kp3. Ensimmäinen clomi napattu. Vuoto on hyvin, hyvin runsasta ja olo on hyvin tympeä. Yö meni pyöriskellessä ja kahden muun samassa talossa asuvan tuhinoita kuunnellessa.
Esikoinen on päiväunilla joten mammalla tovi aikaa kirjoitella ennenkuin alkaa taas äidin tehtävät.
Yritin eilen etsiskellä netistä tietoa, miten hyvin yhdistelmä Clomifen ja Metformin toimii, jotkut olivat raskautuneet suht nopeasti, muutaman kierron jälkeen ja toisilla oli mennyt useampi vuosi ilman minkäänlaista tulosta. Toki, Clomejahan nappaillaan maksimissaan se 6kk ja sitten pitäisi pitää taukoa. Itselläni tämä on nyt 4.clomiavusteinen kierto.

Hassua miten elämä menee sykleissä. kp1-10 on taas suht normaalia elämää, ei sen kummempia huolia vauva-asioista, kunhan muistaa ottaa clomit ajallaan ja joka päivä (kp7.asti) niin muusta ei tarvitse huolehtia. Kp11 alkaa taas tikuttelu, tikutellaan kunnes se maaginen kaksi viivaa pärähtää näkyviin ja sitten taas yritetään osua samaan sänkyyn oikeaan aikaan.

Viimeksi eilen sain kuulla taas tälläisestä tapauksesta että oli kerran hääräilty peiton alla ilman ehkäisyä esikoisen syntymän jälkeen ja NAPS, uusi pulla uunissa. Ja kuvioon kuuluu tietenkin ääneen ihmettely siitä miten se voi olla ylipäänsä edes mahdollista ja kun olisi ollut kiva että olisi tullut pidempi ikäero ja muuta paskaa. Joopajoo. Niinhän ne teiniraskaudetkin saavat alkunsa. "Siis kun en mä voinut tajuta että mä tulisin raskaaksi kun kerranhan me vaan hässittiin".. Miksi ne, jotka haluavat, heille ei anneta? Miksi ne, joilla olisi elämänsä varalle muita suunnitelmia, heidät pakotetaan elämään elämää mihin eivät ole valmiita??? MIKSI?

Kp2. Lyhyestä virsi kaunis. No, ei voi sanoa että olisin pahoillani. Toivoin että jotakin tapahtuisi ja kun kerran sitä plussaa ei tullut vaikka kuinka tikkuun pissasi niin olkoon. Pääasia että edes menkat alkasivat ja kierron pituudeksi tuli siis huikeat 41päivää. Eipä ole clomeilla noin pitkäksi venähtänyt mutta kerta kai se on ensimmäinenkin.

Tämä on nyt sitten aktiivisen yrityksen kierto nro 6 ja tjot kierroksia oli sitä ennen muutama kuukausi. Melkoisen turhauttavaa vaikka "eihän tämä nyt vielä pitkä yritys edes ole".

Vinkiksi muille jotka saavat negaa negan perään eikä kuukautisia kuulu, harrastakaa oikein intohimoista seksiä niin johan alkavat :D Ajattelin että asiasta voisi olla apua ja mikäs siinä kun sattuivat halutkin sopivasti kohdilleen ;)

Nyt käytössä siis Metformin Actavis 500mg heti kp1 alkaen ja jatketaan kunnes toisin määrätään. Huomisesta alkaen Clomifen 50mg (kp3-7). Toivon, toivon, TOIVON että tämä olisi THE kierto.
Saa pitää peukkuja!