Tänään on mennyt vuosi tähänastisen elämäni suurimmasta tragediasta, keskenmenosta. "Oletpa päässyt vähällä"- ajattelee moni. Ei haittaa. Minun tragediani, josta en ole vieläkään päässyt yli. En tokikaan mieti sitä koko aikaa, en edes päivittäin, en edes viikottain. Mutta kun se jostain tulee mieleen, itku ja kyyneltulva putkahtaa paikalle salamana. En oikein edes haluaisi muistaa, miten rikki olin tapahtunutta seuraavina päivinä, viikkoina, kuukausina.
Toivoin, pyysin ja rukoilin uutta raskautta nopeasti. Tässä ollaan, lähtöpisteessä. Vuosi on mennyt ilman pienintäkään raskautumisyritystä.
Pelkään totisesti, koenko sitä onnea enää koskaan, että saisin oman vastasyntyneen laskea rinnalle ja vain ihmetellä pientä elämää. Jokainen kuukausi vie minut lähemmäksi sitä ajatusta, että meidän kohtalomme on olla yhden lapsen perhe.
Olenko ollut huono äiti? Huudanko lapselleni? Tarjoanko tarpeksi virikkeitä? Rakastanko tarpeeksi? Jostainhan minua rangaistaan, se on selvä.
Viimevuonna sentään raskauduin huhtikuussa ja elokuussa, tosin molemmat menivät kesken, senhän me jo tiedämme.
Letrozoleja olen nyt ottanut vuoropäivinä yhtä ja kahta. Kahden tabletin päivinä päänsärky on niin voimakasta, että se on pahempaa kuin kovimmissa migreenikohtauksissa. Oksettaa, näen salamoita, huimaa. Olen vakavissani ajatellut viheltää pelin poikki. Yhden lapsen kanssa on niin helppo olla, kun hän nukkuu, koko talo on hiljainen, eipä tarvitse nukuttaa muita. Matkustaminen on helppoa yhden kanssa, puhumattakaan kustannuksista.
Yritän saada itseni ajattelemaan muka positiivisesti, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Paskaa. Paskaa. PASKAA.
perjantai 26. syyskuuta 2014
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
This pain is killing me
Kp 1. Kipu on kova ja vuoto runsasta. Särkylääkkeeseen oli jälleen turvauduttava. Onneksi Ekolosta tilaamani tamponit vievät oloa parempaan suuntaan..ei tarvi hautovasta tunteesta kärsiä.
Etukäteen testaaminen leikkasi pahanolon ja pettymyksen piikin jälleen pois ja olin lähinnä tyytyväinen, kun vuoto oli yöllä alkanut. Eipä tarvinnut ylimääräisiä odotella.
Mä olen vähän miettinyt,että laajentaisin blogini asiasisältöä johonkin muuhunkin aiheeseen, olisko toiveita, mitä haluaisitte minun postaavan?
Etukäteen testaaminen leikkasi pahanolon ja pettymyksen piikin jälleen pois ja olin lähinnä tyytyväinen, kun vuoto oli yöllä alkanut. Eipä tarvinnut ylimääräisiä odotella.
Mä olen vähän miettinyt,että laajentaisin blogini asiasisältöä johonkin muuhunkin aiheeseen, olisko toiveita, mitä haluaisitte minun postaavan?
perjantai 19. syyskuuta 2014
03.50
valvon. Olen eri huoneessa kuin muu perhe. Mies ja lapsi nukkuvat meidän makuuhuoneessamme ja minä olen vierashuoneessa, syystä että miehellä on kurkku kipeä ja hän kuorsaa. En saa nukuttua kun hän kuorsaa. On kuin maa tärisisi.
minä nukun siksi täällä, kun täällä on niin huono sänky ja minun kroppani kestää tätä sänkyä paremmin kuin miehen, eikä kipeydy kuten hänellä.
syy miksi valvon, ei liity menkkojen tulemiseen vaan käteeni. Haravoin tänään pihamme ja oikeaa käsivartta, olkaa ja koko raajaa särkee niin vietävästi. Kävin juuri lääkekaapilla ja tässä odottelen lääkkeen vaikutusta.
Yö on ihanaa aikaa, kuunnella omaa hengitystään ja mietiskellä. Kerrankin hyvin positiivisia ajatuksia. :)
minä nukun siksi täällä, kun täällä on niin huono sänky ja minun kroppani kestää tätä sänkyä paremmin kuin miehen, eikä kipeydy kuten hänellä.
syy miksi valvon, ei liity menkkojen tulemiseen vaan käteeni. Haravoin tänään pihamme ja oikeaa käsivartta, olkaa ja koko raajaa särkee niin vietävästi. Kävin juuri lääkekaapilla ja tässä odottelen lääkkeen vaikutusta.
Yö on ihanaa aikaa, kuunnella omaa hengitystään ja mietiskellä. Kerrankin hyvin positiivisia ajatuksia. :)
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
lauantai 13. syyskuuta 2014
onko oikeesti pakko?
mä haluaisin vaan nukkua. Mua ei huvita mikään eikä mikään tunnu miltään.
kaveri kysyy facessa, pidettäiskö tyttöjen ilta, en jaksa vastata. Ei huvita tyttöjen illat.
Ruokaa en jaksa laittaa, mutta kun on pakko. Oksettaa pelkkä ruoan hajukin, oon niin väsynyt, kaikkeen. En jaksa olla vaimo, hyvä kun jaksan olla äiti. Se on ainoa, mitä mun on jaksettava.
Lisäksi vituttaa sekin, että sitä perkeleen rillimukia ei löydy MISTÄÄN!
kaveri kysyy facessa, pidettäiskö tyttöjen ilta, en jaksa vastata. Ei huvita tyttöjen illat.
Ruokaa en jaksa laittaa, mutta kun on pakko. Oksettaa pelkkä ruoan hajukin, oon niin väsynyt, kaikkeen. En jaksa olla vaimo, hyvä kun jaksan olla äiti. Se on ainoa, mitä mun on jaksettava.
Lisäksi vituttaa sekin, että sitä perkeleen rillimukia ei löydy MISTÄÄN!
tiistai 9. syyskuuta 2014
yäk
Pregnylistä 4 päivää. Mahaan sattuu, on menkkakramppeja, oksettaa, kuvottaa, väsyttää. Munasarjoja on karvastellut, mutta pahin olo on kuvotuksen osalta.
Ihana Pregnyl!
Eilen, kolme päivää pistoksesta, Pregnyl ei näkynyt raskaustestissä. Viimeksi näkyi monta päivää.
Hikoilen kuin sika, ihan pakko pitää kotona toppia, mikä jättää selän paljaaksi. Hiki valuu kasvoilta pelkästä ajatuksesta.
on se nyt saatana, jos ei näillä kärsimyksillä saa lasta aikaiseksi!
Ihana Pregnyl!
Eilen, kolme päivää pistoksesta, Pregnyl ei näkynyt raskaustestissä. Viimeksi näkyi monta päivää.
Hikoilen kuin sika, ihan pakko pitää kotona toppia, mikä jättää selän paljaaksi. Hiki valuu kasvoilta pelkästä ajatuksesta.
on se nyt saatana, jos ei näillä kärsimyksillä saa lasta aikaiseksi!
lauantai 6. syyskuuta 2014
Arvatkaapa mitä
..Ovis ei tullut. Tiesin sen kyllä. Eiliseen asti tikutin, parhaimpina päivinä kahdesti, enkä saanut ovista metsästettyä. Eilen oli sitten lääkärin määräyksestä Pregnylin pistopäivä.
Ttu mitä säätöä koko päivä!
Miehellä oli sovittu meno illalla ja erään piti käydä hakemassa lapsi hoitoon alkuillasta. No, lapsen haku venähti 1h 20min. Aikataulu kusi tässä vaiheessa jo totaalisesti.
Kun lapsi viimein haettiin, äkkiä makkariin hoitamaan hommat. Oli niin saakelin hikistä ja nihkeää kun ollaan kumpikin miehen kanssa vielä flunssan jälkipöhinöissä ja hiki lentää pelkästä ajatuksesta. Meinas aivan hekuma loppua kesken, sekin vähä mitä tälläisessä pakkoköyrinnässä nyt ylipäänsä on.
Saatiin homma hoidettua ja oli aika ruveta sekoittelemaan Pregnyliä, tietty ampullien rikkomisen kautta. Jäin makoilemaan sänkyyn ja mies tuli sekoitteluhommiin. Hän sai viimeksi ampulleista molempiin käsiinsä vertavuotavat haavat ja siruja oli ympäri kämppää, joten hän ei uskaltanut vääntää ampulleja rikki, pelkäsi että taas käy samoin. (Niitä siruja kaivettiin viimeksi mikroskoopin avulla käsistä pari tuntia ja nyt oli vielä töihin lähtö edessä!)
Hän kysyi keittiössä hääriessään, missä ruiskuosa on? Apteekista olivat myyneet mulle vaan neulat, ilman ruiskua! Helvetti että hermostuin! En ollut itse tajunnut apteekissa ollessani, että tarvin tosiaan ruiskutkin, en pelkkiä neuloja, eikä se helkutin farmaseutti edes kysynyt asiasta! Sain valtakunnan kilarit kun piti vielä kauheassa kiireessä lähteä lähiapteekkiin, viittä vaille sulkemisaikaa.
Syöksyin apteekkiin ja selitin asiani- ärsytti myös kassalla olleen naisen kellon vilkuilu- jos asiakas on tiskillä niin ei silloin vilkuilla kelloa helvetti!
Sain ruiskut ja heitin miehen samalla pikavauhtia töihin.
Kädet tärisi kun mietin, että mun pitää yksin hoitaa homma ekaa kertaa...
Soitin päivystävään apteekkiin ja kysyin, voisiko ampullit avata siellä.. ei kuulemma voi.
Sain kuitenkin erittäin ystävällistä palvelua ja nainen toisessa päässä oli hyvin empaattinen.
Toivotti onnea.
Oltiin sovittu hoitajan kanssa noin tunnin, puolentoista hoitoajasta. Tuo puolentoista tunnin raja alkoi lähestymään ja soitin hänelle, mikä on tilanne. Kerroin, että jouduin käymään apteekissa, että alan nyt vasta "siivoamaan". Hän kertoi, että olivat juuri laittamassa kenkiä jalkaan. Arvasinhan minä sen! Kerroin, että nyt ei voi vielä tulla! kädet tärräs muutenkin ampullien rikkomista ajatellen ja sitten vielä häsäävä tenava tulisi tuohon viereen.. no way! Saatiin sovittua vielä noin vartin lisäaika.. onneksi!
Ei auttanut muu kuin ottaa ohjeet pöydälle ja desinfioida kädet. Vanulaput molempiin käsiin ja perkele, naks vaan! ei sirun sirua, ampulli naksahti hienosti kahtia ja toinen samaten. Sekoitus ja neulaan veto ja pisto. Thats it! Piti soittaa miehellekin, että siellä on :)
Tuli niin hyvä fiilis siitä, että sain sen tehtyä ihan yksin :) Jos en olisi onnistunut, olisin joutunut odottamaan miehen tuloa yömyöhään ja mitä siitä nyt sitten olisi tullut.. Onneksi ampullit eivät rikkoontuneet!
Tällä kertaa pistäminen vähän sattui, vein neulan liian hitaasti vatsamakkaraan, se pitäisi tuikata sinne niin ei kipua tuntuisi. No- ensikerralla taas.
Lapsi saapui kun olin saanut pöydät tyhjättyä ampulleista, neuloista, lääkepakkauksista ja muista tilpehööreistä.
Miten voi olla näin paljon hässäkkää juuri sinä päivänä, kun pitäisi pistää ja olla rauhallinen, hyvä zen?
No, pääasia on, että lääke on sisuksissa. Nukkumaan mennessä vatsaa särki ja oli muutenkin ahdistunut olo.
Yön nukuin hyvin ja nyt on ihan ok taas. Saa nähdä mitä illalla.
Näihin kuviin!
Ttu mitä säätöä koko päivä!
Miehellä oli sovittu meno illalla ja erään piti käydä hakemassa lapsi hoitoon alkuillasta. No, lapsen haku venähti 1h 20min. Aikataulu kusi tässä vaiheessa jo totaalisesti.
Kun lapsi viimein haettiin, äkkiä makkariin hoitamaan hommat. Oli niin saakelin hikistä ja nihkeää kun ollaan kumpikin miehen kanssa vielä flunssan jälkipöhinöissä ja hiki lentää pelkästä ajatuksesta. Meinas aivan hekuma loppua kesken, sekin vähä mitä tälläisessä pakkoköyrinnässä nyt ylipäänsä on.
Saatiin homma hoidettua ja oli aika ruveta sekoittelemaan Pregnyliä, tietty ampullien rikkomisen kautta. Jäin makoilemaan sänkyyn ja mies tuli sekoitteluhommiin. Hän sai viimeksi ampulleista molempiin käsiinsä vertavuotavat haavat ja siruja oli ympäri kämppää, joten hän ei uskaltanut vääntää ampulleja rikki, pelkäsi että taas käy samoin. (Niitä siruja kaivettiin viimeksi mikroskoopin avulla käsistä pari tuntia ja nyt oli vielä töihin lähtö edessä!)
Hän kysyi keittiössä hääriessään, missä ruiskuosa on? Apteekista olivat myyneet mulle vaan neulat, ilman ruiskua! Helvetti että hermostuin! En ollut itse tajunnut apteekissa ollessani, että tarvin tosiaan ruiskutkin, en pelkkiä neuloja, eikä se helkutin farmaseutti edes kysynyt asiasta! Sain valtakunnan kilarit kun piti vielä kauheassa kiireessä lähteä lähiapteekkiin, viittä vaille sulkemisaikaa.
Syöksyin apteekkiin ja selitin asiani- ärsytti myös kassalla olleen naisen kellon vilkuilu- jos asiakas on tiskillä niin ei silloin vilkuilla kelloa helvetti!
Sain ruiskut ja heitin miehen samalla pikavauhtia töihin.
Kädet tärisi kun mietin, että mun pitää yksin hoitaa homma ekaa kertaa...
Soitin päivystävään apteekkiin ja kysyin, voisiko ampullit avata siellä.. ei kuulemma voi.
Sain kuitenkin erittäin ystävällistä palvelua ja nainen toisessa päässä oli hyvin empaattinen.
Toivotti onnea.
Oltiin sovittu hoitajan kanssa noin tunnin, puolentoista hoitoajasta. Tuo puolentoista tunnin raja alkoi lähestymään ja soitin hänelle, mikä on tilanne. Kerroin, että jouduin käymään apteekissa, että alan nyt vasta "siivoamaan". Hän kertoi, että olivat juuri laittamassa kenkiä jalkaan. Arvasinhan minä sen! Kerroin, että nyt ei voi vielä tulla! kädet tärräs muutenkin ampullien rikkomista ajatellen ja sitten vielä häsäävä tenava tulisi tuohon viereen.. no way! Saatiin sovittua vielä noin vartin lisäaika.. onneksi!
Ei auttanut muu kuin ottaa ohjeet pöydälle ja desinfioida kädet. Vanulaput molempiin käsiin ja perkele, naks vaan! ei sirun sirua, ampulli naksahti hienosti kahtia ja toinen samaten. Sekoitus ja neulaan veto ja pisto. Thats it! Piti soittaa miehellekin, että siellä on :)
Tuli niin hyvä fiilis siitä, että sain sen tehtyä ihan yksin :) Jos en olisi onnistunut, olisin joutunut odottamaan miehen tuloa yömyöhään ja mitä siitä nyt sitten olisi tullut.. Onneksi ampullit eivät rikkoontuneet!
Tällä kertaa pistäminen vähän sattui, vein neulan liian hitaasti vatsamakkaraan, se pitäisi tuikata sinne niin ei kipua tuntuisi. No- ensikerralla taas.
Lapsi saapui kun olin saanut pöydät tyhjättyä ampulleista, neuloista, lääkepakkauksista ja muista tilpehööreistä.
Miten voi olla näin paljon hässäkkää juuri sinä päivänä, kun pitäisi pistää ja olla rauhallinen, hyvä zen?
No, pääasia on, että lääke on sisuksissa. Nukkumaan mennessä vatsaa särki ja oli muutenkin ahdistunut olo.
Yön nukuin hyvin ja nyt on ihan ok taas. Saa nähdä mitä illalla.
Näihin kuviin!
tiistai 2. syyskuuta 2014
Folliultra kp 14 ja välähdyksiä jatkohoidoista
Eilen oli jälleen folliultra.
Vasemmalla oleva folli, joka tuossa kp 11 ultrassa oli suurin, ei ollut kasvanut juurikaan. Limakalvo oli sensijaan muuttunut kolmilehtiseksi ja oikealla oli yllättäen kirinyt folli aikasta suureksi. Tai, suureksi ja "suureksi", mutta kokoa sillä oli 13mm. Perjantaina oikealla ei näkynyt mitään mainitsemisen arvoista.
Anyway, Primoluteja ei nyt aloiteta, vaan huomenna pitäisi jälleen tikutella ovista ja kun ovistesti on positiivinen, lääkärin määräyksestä pitäisi heilutella peittoja ja sen jälkeen tuikata Pregnyl. Vaikka ovistesti ei plussaa näyttäisikään, tuikkaan Pregnylin viimeistään perjantaina.
Aika myöhäiseen meni mahdollinen ovis nytten. Liekö vaikutusta sillä, että Letrot aloitin lääkärin määräyksestä vasta kp 4, kun kahdella edellisellä kerralla ne on aloitettu kp 3.
Hidasta tuo follin kasvu jokatapauksessa on.
Seuraavassa kierrossa otan Letrozoleja kp 3-7 ja annostuksella 1+2+1+2+1 ja menen jälleen folliultraan.
Tämä samainen lääkäri yksityiseltä tulee hoitamaan meitä sitten julkisella ja hän puhui
AMH-arvon mittauksesta sekä HSSG:stä, joita minulta ei ole vielä katsottu/ tehty.
Lisäksi saattaa olla, että puolisoltani joudutaan katsomaan siemennesteen laatu uudelleen, edellisestä kerrasta on jonkin verran aikaa.
Lääkärini mielestä IVF olisi kohdallamme hyvinkin varteenotettava vaihtoehto, jos siittiöissä on heikohkoa liikkuvuutta ja mulla vielä ovuloimattomuutta, IVF:llä saataisiin tilanne optimoitua.
Välillä tulee pieniä valonpilkahduksia tähän paskassa tarpomiseen, en halua että sitten 40+ ikäisenä tulee kaduttua sitä, ettei ainakaan yrittänyt tarpeeksi.
Näihin kuviin, pitää nyt vaan toivoa että se ovis tulisi.
Vasemmalla oleva folli, joka tuossa kp 11 ultrassa oli suurin, ei ollut kasvanut juurikaan. Limakalvo oli sensijaan muuttunut kolmilehtiseksi ja oikealla oli yllättäen kirinyt folli aikasta suureksi. Tai, suureksi ja "suureksi", mutta kokoa sillä oli 13mm. Perjantaina oikealla ei näkynyt mitään mainitsemisen arvoista.
Anyway, Primoluteja ei nyt aloiteta, vaan huomenna pitäisi jälleen tikutella ovista ja kun ovistesti on positiivinen, lääkärin määräyksestä pitäisi heilutella peittoja ja sen jälkeen tuikata Pregnyl. Vaikka ovistesti ei plussaa näyttäisikään, tuikkaan Pregnylin viimeistään perjantaina.
Aika myöhäiseen meni mahdollinen ovis nytten. Liekö vaikutusta sillä, että Letrot aloitin lääkärin määräyksestä vasta kp 4, kun kahdella edellisellä kerralla ne on aloitettu kp 3.
Hidasta tuo follin kasvu jokatapauksessa on.
Seuraavassa kierrossa otan Letrozoleja kp 3-7 ja annostuksella 1+2+1+2+1 ja menen jälleen folliultraan.
Tämä samainen lääkäri yksityiseltä tulee hoitamaan meitä sitten julkisella ja hän puhui
AMH-arvon mittauksesta sekä HSSG:stä, joita minulta ei ole vielä katsottu/ tehty.
Lisäksi saattaa olla, että puolisoltani joudutaan katsomaan siemennesteen laatu uudelleen, edellisestä kerrasta on jonkin verran aikaa.
 |
| kuva |
Lääkärini mielestä IVF olisi kohdallamme hyvinkin varteenotettava vaihtoehto, jos siittiöissä on heikohkoa liikkuvuutta ja mulla vielä ovuloimattomuutta, IVF:llä saataisiin tilanne optimoitua.
Välillä tulee pieniä valonpilkahduksia tähän paskassa tarpomiseen, en halua että sitten 40+ ikäisenä tulee kaduttua sitä, ettei ainakaan yrittänyt tarpeeksi.
Näihin kuviin, pitää nyt vaan toivoa että se ovis tulisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)