Jännän äärellä : uusi verikoe

Nyt eletään jännittäviä aikoja. Tänään olin uudessa HCG-mittauksessa. Tänään on siis pp 13 eli huomenna vasta virallinen testipäivä.
Maanantaina, pp 10, hcg oli 35 ja tänään pp 13 luku oli 109, eli noususuunnassa :)

ajattelin aamulla verikokeeseen lähtiessäni kun niin oksetti ja alavatsalla tuntui sellaisia jänniä, ei nyt kipuja, mutta jotain tuntemuksia mitä oli esikoisesta alussa, että ei välttämättä ole arvo laskenut.

Hoitaja konsultoi lääkäriä ja soitti minulle takaisin. Lääkäri oli ehdottomasti käskenyt jatkaa lugeja ja määrännyt ensi torstaille uuden verikokeen. mikäli viikon kuluttua arvo on noussut, aletaan varailemaan ultra-aikaa.

Alkionsiirrossa pp 13 hcg-skaala on kuulemma 39-270, eli mulla on nyt vähän alle puolivälin.
Ei kuitenkaan ihan alapäässä.

Siltikään en uskalla juhlia, tässä on vielä niin monta muuttujaa.

Ja niin, se vuoto. Vuoto oli rajua su-ke ja sitten rauhottui. Enää ei tule siteeseen mitään, ainoastaan tulee verta pyyhkiessä. Ihan kuin menkat olis ollut.

Epätietoisuus jatkukoon!

pp 11

Tänään on alkion siirrosta 11 päivää. Niistä neljänä olen saanut yhä vahvistuvan plussan testiin ja kolmena olen vuotanut kuin viimeistä päivää. Vuoto on ihan normaaliin kuukautisvuotoon verrattavissa olevaa ja lugen laittamisen jälkeen makoilen noin 10min ennenkuin nousen pystyyn, että lääkkeestä imeytyisi edes jotain.
Hoitajalle soitin eilen aamusta ja hän sanoi, ettei tilanteessa voi oikein tehdä muutakuin käydä verikokeessa heti (eilen siis) ja sitten muutaman päivän kuluttua uudelleen. Kun soitin tuloksia, hoitajan kommentti oli hyvin yksiselitteinen: biokemiallinen raskaus. Hänen mielestään HCG:n määrän pitäisi olla jo muutama sata tässä vaiheessa. Hänen mielipiteensä oli, että lopettaisin lugesteronien käyttämisen heti, koska arvo on noin pieni- itse ehdotin, että käyttäisin lugeja ainakin seuraavaan verikokeeseen, JOS nyt sattuu että vuoto olisikin jonkun hematooman tms. aiheuttama..Hoitaja kertoi varmistavansa asian lääkäriltä ja sanoi ilmoittavansa lääkärin kannan mulle samantien. Lääkäri sanoi, että mikäli vuodon mukana ei tule riekaleita, hänen mukaansa lugeja tulisi käyttää seuraavaan verikokeeseen, eli torstaihin.

Puhelun jälkeen aloin googlailemaan viitearvoja milläkin raskausviikolla. Tuo minun HCG arvoni 35 on sellainen, että pienemmilläkin arvoilla (pp 10) raskaus on jatkunut, vuodosta huolimatta. En ole aivan täysin heittänyt kirvestä kaivoon, mutta en myöskään anna itselleni turhia toiveita. Olen asennoitunut niin, että tämä(kin) raskaus on menetetty, kaikki mitä tapahtuu positiivisempaan suuntaan, on todellakin positiivista.

Nukuin viime yön ihan hyvin. Jonkinlainen epätietoisuus siitä, että raskaustestit vahvistuvat samaan tahtiin kun vuoto lisääntyy, on ollut äärimmäisen stressaavaa. Eilen sitten jostain syystä pillitin hetken ja sitten ajattelin, että perkele, tästäkin suosta noustaan. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Onneksi olemme taas pian lähdössä jokavuotiselle kahden viikon etelän lomalle, aion todellakin olla NIIN lomalla, enkä suo tälle paskalle projektille ajatustakaan.
Saan mennä perheeni kanssa rannalle, nauttia vesipuistoista ja iltakävelyistä, auringosta, lämmöstä..
Tottakai ensisijaisesti toivon ihmettä (mitä meillekö? pah) että raskaus jatkuisi ja kaikki menisi hyvin, mutta plan B on todennäköisempi. Lomaa odotellessa.

ps. tänään en testannut, en edes muistanut koko asiaa aamulla. ihmeellinen ihmismieli!

Aukiolotutkimus

Tänään oli aamulla aika aukkariin. Pitemmittä puheitta kävin puntarin kautta pitkäkseni vuoteelle ja alettiin ns. hommiin.
Lääkäri laittoi katetrin kohdunsuulle ja täytti sen päässä olevan ballongin, jonka oli tarkoitus pysyä sitten kohdunsuuta avaamassa, että keittosuolaliuokset ja ilma pääsee kulkemaan tarkoituksen mukaisella tavalla sisuksissa. Ballongi saatiin paikalleen ja hetken päästä lääkäri joutui laittamaan sen uudelleen, kun se luiskahti pois paikaltaan. Nämä laittamiset eivät tuntuneet miltään.

Kaikki näkyi selkeästi, ensin laitettiin tavarat oikealle puolelle munanjohtimiin. Terveyskirjastosta lukemani jutun mukaan, kipu jota tutkimuksessa saattaa tuntea, on kuin menkkamaista kipua.
Oikealla tunsin kivun aika voimakkaana, lääkärin mukaan siellä oli jokin pieni tukos tms joka lähti pois ja neste virtasi kuten pitääkin.
Itku tuli, jotenkin jännitys purkaantui ja olin niin pieni ja voimaton siinä maatessani alapää paljaana kahden naisen tutkittavana.
Vasemmalla puolella ei tuntunut mitään, eli siellä tuubat olivat auki jo alun alkaen.

Lääkäri ei varsinaisesti eritellyt, mitä tuo oikean puolen tukos saattoi olla, mutta nyt se on kumminkin poissa.
Nyt mies käy verikokeissa (kuppa, hiv, klamydia..) ja sitten ensikuun alussa menen follikkelikontrolliin ja sen jälkeen päätetään, onko inseminaatio jo ensi kuussa. Tampereelle joudutaan siis matkaamaan.

Enivei, ihan positiiviset fiilikset, tällä erää. Saa nähdä kuinka kauan.

Mutta lohdutuksen sananen muille, ketä HSSG hirvittää, ei siihen kuole. Jos on menkkakipuja, tietää miltä se tuntuu. Siihen ei kuole.