IUI nro 2 ja tuplafollit

Kirjoittelu on jäänyt kun ensin oli kylpyläreissu ja kauheaa kiirettä muutekin, tuntuu että koko ajan on jotakin.

Tiistaina 31.3 (kp 11) olin kotikaupungissani ultrassa ja siellä kävi ilmi, että vasemmassa ovariossa oli kaksi !! isoa follia kasvamassa. Toinen oli tuolloin n. 17mm ja toinen 20mm.
Pregnyl määrättiin pistettäväksi samana iltana, puolilta öin ja Torstai aamupäiväksi (kp 13) meille varattiin Treelle inseminaatioaika.

Olin ihan varma, ettei Torstaina enää mitään tapahdu missään, että väki on jo pääsiäisen vietossa mutta toisin kävi.
Kun mut ultrattiin Tampereella, toinen folli oli n. 23mm ja toinen 20mm.

Toimenpide oli kivuton jälleen kerran ja se kävi nopeasti.

Kotikaupungistani lääkäri pyysi konsultointiapua Tampereelta Lugesteronien suhteen. Kerroin että kieltämättä ihmettelin kun niistä ei mitään puhuttu ekan inssin yhteydessä.
Treellä lääkäri oli sitä mieltä, että niistä ei haittaakaan ole ja kyllähän mulla lääkkeettömissä kierroissa aina on tiputtelua ja tuhrua ennen menkkojen alkua. Nyt ei tokikaan ole ollut pitkään aikaan, kun olen käyttänyt Primoluteja.

Olen käyttänyt Lugesteron 200mg vaginaalisesti Perjantai-illasta alkaen.
Kun kävin apteekissa, tiskillä ihmeteltiin, kun lääkettä oli määrätty vain yksi paketti. (noin viikoksi siis). En ollut itse huomannut mokaa, mutta tosiaan, eihän niitä nyt vaan viikkoa käytetä.
Soitin tänään polille ja sain e-reseptin seuraavaan pakettiin.
Kiva kun pitää itse huolehtia!! Mitä jos kyseessä olisi ollut ensikertalainen Lugesteronin käyttäjä? Hän olisi käyttänyt vaan tuon yhden paketin ja homma olisi kussut siinä vaiheessa.

Inssin jälkeen kävimme Treellä vähän shoppailemassa lapselle tuliaisia ja kävimme syömässä. Syömässä ollessamme tunsin puristavaa painetta alavatsalla ja tiesin että ovulaatio tapahtui.

Mitään oireita ei ole, olo on hyvin neutraali. Pääsiäisenä ollessamme mökillä, olin hyvin väsynyt ja käydessämme autolla maitokaupassa, nukahdin apukuskin paikalle ykskaks.

Olo on aika toiveikas, pitkästä aikaa, eikö kumminkin kaksi kypsää follia ole vähän niinkuin parempi mahdollisuus kuin yksi kypsä folli? :)

Kp 3

uuteen kiertoon meniin rytinällä.
oikeastaanhan menkat eivät edes olleet myöhässä, vuoto alkoi tasan 14 päivää ovulaatiosta. lauantaina aamulla alkoi vuoto kera kovien kipujen ja tänään otin Letrozolit jälleen kerran. Tervetuloa huimaus ja päänsärky!

Kp 11 menen jälleen folliultraan ja siellä selviää ehdimmekö Tampereelle inseminaatioon vielä ennen pääsiäistä. Tuskinpa. Ja voin kertoa ettei paljon haittaa.

Mietin yön tunteina sellaistakin, että kai se on ihan potilaan oma päätös, jos haluaa jättää inseminaatiot väliin ja odottaa syksyn IVF:ää? vai onko se niin, että on pakko kokeilla inssit ensin?

Puhutaan kuitenkin minun ikäryhmässäni niin pienestä onnistumisprosentista inssin suhteen, että lienee jo verorahojen väärinkäyttöä. Kun muutenkin inssissä onnistumisprossa on niin minimalistinen ja iän myötä vielä pienenee. 

No, jos ensi tiistaina folli on sen kokoinen, että inssiin päästäisiin keskiviikkona, niin sitten kaiketi menemme. Jos ei niin sitten ei. Se ei ole mikään ongelma.
Nyt ainakin stressaan vähemmän kuin viimeksi Tampereelle mennessämme, sillä vanhempamme tietävät asiasta, lapselle on yöhoitopaikka turvallisessa mummulassa varattuna ja tiedän, ettei itse toimenpiteessä ole mitään jännitettävää.

Me lähdetään kylpylään pariksi päiväksi, tulee ihan kuin tilauksesta tää homma! Morjens!

PP 6

Päivät kuluvat.

Tänään bongattu alimmasta vaatekerroksesta jotain, mitä ei ole hetkeen näkynytkään. Tietenkin ajatus harhaili...."mitä jos?"- linjalle. 

Tänään alkoivat myös menkkamaiset jomottelut, sekä jatkuva tunne siitä, että housuun lorahtaisi jotain, vaikka ei edes lorahda. 

(esikoisesta koin menkkakipuja jo reilu viikon verran ennen menkkojen oletettua alkamisaikaa..) että "mitä jos?"

Tiedän, tiedän, TIEDÄN että Pregnylissä varoaika on sen 10 päivää mutta luonne on mikä on. Mulla on näkynyt enää hailakkaa viivaa seitsemäntenä päivänä pregnylistä, tänään tosin näkyi, hieman vahvempi hailakka viiva. Testi tehty päiväpissasta sen jälkeen kun olin juonut aikasta paljon. "mitä jos?"

Mä oikeasti yritän olla tulkitsematta oireitani, kuulostelematta, keskittämättä liikaa huomiota itseeni.. mutta mä silti koko ajan, ihan kuin itseltäni salassa, kuulostelen kuitenkin. Miehelle en TIETENKÄÄN puhu mitään asiasta. Ihan vähän vaan parhaalle ystävälleni, joka on neljän lapsen äiti ja testifanaatikko.

Hän kehotti testaamaan huomenna uudelleen, aamupissasta. 

Mä pyysin häntä olemaan kysymättä kuulumisiani, että kerron kun on kerrottavaa, ja itse niin haluan. 

Muuten hän pommittaa mua kysymyksillä ja sitten mietin asiaa taas koko ajan. 

Onneksi hän ymmärtää, vaikka hän onkin vielä niin nuori. Niin nuori, että ette millään uskoisi neljän lapsen äidiksi. 

Siltikin mun järjen ääni sanoo, että mikään ei voi näkyä vielä missään testissä, eli se punertava hailukka päiväpissakusitestiviiva oli vaan jäämä Pregnylistä. Perkeleen ihana lääke. Pistää munani liikenteeseen, kun tämä kropppa ei edes sitä osaa itse tehdä. 

Jos ei munanirrotuslääkettä olisi niin olisin varmaan taas kystan kourissa. 

Mutta negatiivisena asiana .. no, tuo että se näkyy testissä suht pitkään ja tietenkin se ampullien rikkominen. kyllä minä itseäni pistän jos pakko on, mutta niiden ampullien kanssa repii sormensa. 

Taas huomaan miettiväni, "mitä jos?"

Inseminaatio ja sen jälkeen, PP 3

Tänään on menossa piinapäivä nro 3. Perjantaina oli aamupäivällä inseminaatio ja olen sen jälkeen yrittänyt unohtaa koko asian.
Lääkäri sanoi, että inseminaatiopäivänä ei tarvitse seksiä välttämättä harrastaa, mutta seuraavana päivänä olisi hyvä vielä varmistella. Teimme työtä käskettyä.

Kävimme Tampereella Ovumia-klinikalla ja palvelu oli ihan ok. Ei porukka liikaa jaksanut hymyillä, mutta muuten käynti oli ihan ok, kai.
Itse toimenpide oli nopea, ensin ultralla tarkistettiin, onko folli puhjennut, eikä ollut. Lääkärin mielestä ajoitus oli siis täydellinen.
Tarkastin putkilossa olevat tiedot ja lääkäri hoiti toimenpiteen. Mulla oli joku opiskelija lisäksi huoneessa, sikäli inhottavaa kun makasin siinä alapää paljaana lääkärin mennessä koneelle, tämä opiskelija oli minua vastapäätä. Oli sen verran kumminkin häveliäs, että katseli muualle. Itse en pystynyt rentoutumaan, tilanteeseen vaikutti varmasti myös järjetön väsy ja jännitys, kaikki kun on uutta.

Makoilin paikallani muutaman minuutin ja puin päälleni. Lääkäri olisi voinut jättää sanomatta tuollaisessa tilanteessa, kun potilas stressaa muutenkin, että "kyllä tämä lapsettomuus ihan selkeästi sinusta johtuu, eikä miehestä, sillä miehen tavara on ihan priimaa".
Mitä helvettiä, kai mä sen nyt tiedän.
Mieleni pahoitin ja teki mieli sanoa että pidähän suusi kiinni, eiköhän tuo ole jo tiedossa.

No, keikan jälkeen menimme miehen kanssa syömään ja ostamaan naperollemme tuliaisia. Ikeassakin oli pakko käydä. Koko päivän reissusta siis puhutaan, aamulla neljän maissa heräsimme ja viiden jälkeen lähdimme ajamaan. Ilta kahdeksalta olimme kotona.
Nukkumaan mennessä alavatsalla paine oli niin rajua, etten saanut itseäni seisoessa suoraksi, vaan jouduin olemaan etukenossa. Sama tunne on ollut aina kun olen Clomifenia käyttänyt ja ovis on ollut ajankohtainen.

Olisko liikaa pyydetty, että tää tuottais tulosta? Ei tälläisiä keikkoja kauhean montaa jaksaisi..

Oireista sen verran, että oikealla puolella on tuntunut karvastelua, (keltarauhanen?) ja ajoittaista mahakipuilua on tuntunut. Aivastaessa alavatsalla tuntuu painetta ja lievää kipua,

Kaikkemme olemme tehneet tämän(kin) kierron eteen. Enempää en voi.

IUI ja kaikki vaan vituttaa-fiilis

kävin tänään folliultrassa ja siellä komeili reilu 20mm johtofolli. Inssiaika on huomenna puolen päivän maissa ja miehen aika aamulla ysiltä.
lääkäri määräs mulle vielä maksakokeet, kävin samantien labrassa.
Pregnylin pistin klo 12 lääkärin määräyksestä.


On niin väsynyt olo että itkettää vaan. Mitään luottoa ei ole ja tekisi mieli perua koko homma.
Mies kertoi hoitorupeamasta tänään äidilleni, itse en jaksanut. Äitini ilm.hoitaa lastamme huomenna, muuten lapsella olisi todella rankka päivä ja ennen viittä herätys.


Mä olen hyvin herkillä ja jokaiselle raskaana olevalle tekisi mieli haistattaa paskat.
Ovat niin ylimielisiä mahoineen.


tälläistä tänään.

Hoitojen aloitus julkisella

Kävin eilen miehen kanssa sairaalassa, lapsettomuushoitojen suunnittelukäynnillä.
Lääkärihän oli sama vanha tuttu, jolla olen käynyt myös yksityisellä puolella.

Käynti kesti noin tunnin ja voin kertoa, että muutama yö, mitä tuli etukäteen valvottua, olivat täysin hukkaan heitettyä aikaa, olisinpa vaan käyttänyt senkin ajan nukkumiseen. Käynti oli varsin miellyttävä.
Ultrattiin sisukset, tarkastettiin kaula, rinnat, kainalot, paineltiin vatsa, nivuset jne.
Kävin puntarilla, juteltiin niitä näitä.

Mulle määrättiin verikokeet, sisältäen mm. T4V, TSH, kilpparin vasta-aineet, AMH, Prolaktiini, paastosokeri.. olikohan muuta?
Varasin ajan verikokeisiin heti huomiselle niin ovat sitten pois alta.

Joulukuulla tunnetusti sairaaloissa vähemmän työntekijöitä, varsinkin joulunpyhinä ja mulla olisi juuri niihin aikoihin ollut aika aukiolotutkimukseen, mutta sanoin etten halua sitä vielä sinne. Joulukuu on meillä niin hässäkkää kun miehen firma muuttaa jne.. eli nyt mennään omasta toivomuksestani niin, että tässä kierrossa (tänään kp 1) otan primolutit ja kun joulukuun kierto alkaa, ilmoitan vuodon alusta sairaalaan, jolloin saadaan tammikuulle ohjelmoitua aika siihen aukkariin.
Aukkarin jälkeen otan sitten mahdollisesti Letrozolit annostuksella 1+2+1+2+1 ja siihen hässäkkään kokeillaan sitten inseminaatiota (IUI). Inssiä kokeillaan muutaman kerran ja sitten odotellaan pääsyä IVF:ään. Olemme siis IVF-jonossa nyt ja sitä lystiä odotellaan noin vuosi. Onpahan nyt tuo inssi mitä odotella tässä ensin.

Ja nyt ihan ekaksi odottelen perheemme yhteistä aikaa seuraavan kahden viikon ajan ;)