Onnistunut siirto takana

Pikapäivitys väsyneeltä matkalaiselta..
Jokunen aika sitten saavuttiin kotiin tämän päiväiseltä alkionsiirtoreissulta. Meillä oli lapsi mukana, sillä itse prosessihan ei vie kuin 15min kaikkineen, joten mies ja lapsi odottelivat autossa, kun minä kävin ottamassa pienen kyytiläisen mukaan.
Siirto meni hienosti, alkio oli eilen iltapäivällä otettu sulamaan, oli ollut nelisoluinen ja kaksipäiväinen siis pakastettaessa. Tänään ennen siirtoa pieni oli innostunut jakautumaan jo yhdeksänsoluiseksi ja oli todella kaunis.

Siirto meni smoothisti, sain reseptin Gonapeptyliin ja sen pistän perjantaina.

Siirron jälkeen menimme koko perhe syömään ja sitten veimme lapsen sisäleikkipuistoon peuhaamaan. Kyllä oli kiva päivä, raskas mutta kiva. Ja mikä parasta, siirtoon päästiin.

Nyt nukkumaan, väsyttää aikalailla.

PP 1

Sanoin miehelleni jo pistosvaiheessa, että kun tämä rumba on ohi ja alkio siirretty onnistuneesti, nukun varmaan viikon putkeen.

Näkisittepä minut nyt. Silmänaluseni ovat tumman harmaat, leuka ja nenä näppylöitä täynnä, iho on harmaa ja silmämunat punaiset. Haukottelen, tärisen kylmästä ja väsymys kalvaa kehoani.
Koko ajan on nälkä ja en jaksa edes shoppailla.
Tällainen henkinen mylly, jatkuva ajatustyö, pelkääminen, pahimman ajatteleminen, toivon ja epätoivon jatkuva vaihtelu on äärimmäisen kuluttavaa. Puhumattakaan sitten pahoinvoinnista, alavatsan pinkeydestä ja mustelmista, mitä piikittely on aikaansaanut. Alavatsa on kuin jonkun vakavan onnettomuuden jäljiltä. Olen ollut pahalla tuulella, kärsimätön ja vihainen.

Toivon niin jumalattoman paljon, että me vihdoin onnistuisimme, saisimme elävän, terveen lapsen, perheemme neljännen jäsenen. Sen jälkeen ympyrä sulkeutuu, ei_ikinä_enää. Jäljelle jäävät alkiot, jos niitä siis jäisi, saisi minun puolestani lahjoittaa alkioadoptioon. Toki niistä on 50%omistussuhde miehelläni, joten asiasta voisi sitten keskustella.

Olen miettinyt paljon niitä pieniä alkioitamme, jotka Tampereella asustavat. Hurjan kaukana isistä ja äidistä ja isosisaruksesta. Yksi priima siirrettiin kohtuuni eilen, toinen priima pakastettiin ja neljää vielä jatkoviljellään ja mahdollisesti pakastetaan. Kymmenestä munasolusta 9 oli kypsää ja 6 hedelmöittyi. Näin muistaakseni oli. Saan paperit kotiin, kunhan pakastus jne on selvää loppujenkin kohdalta.

Viimeyönä valvottiin jälleen, pienen hurjan yskän vuoksi ja se aika, kun hän ei yskinyt, näin valveunta siitä, miten alkio vuotaa pois ja tunsin housujen märkyyden, kiitos helvetin Lugesteronit.

Eipä tänne muuta, kuin jatkuvaa vilua ja väsyä ja mun synttäreiden juhlintaa. Oliko muuten pikkusen liikuttavaa, saada lahjaksi lapsen ihan itse valitsema kaulakoru! Koru on hopeaa, sellainen hento sydän, jossa kukkasia sisäpuolella. "Rakkauden sydän"-niinkuin hän itse sitä nimittää.
Rakas puolisoni muisti minua ja näppyisiä kasvojani täydellisellä kasvohoidolla, olenhan mä nyt melkoisen siunattu, kun mulla on tällainen perhe!

pieni rakas

Sinä pieni, kaksipäiväinen, vain nelisoluinen, mutta me sua jo niin rakastetaan. Sinä pääsit lämpökaapista pitkän tunnelin läpi äitisi kohdun lämpöön. Valioyksilö, sanoivat.
Voit olla varma, että minä teen äitinäsi kaiken, että sinulla olisi hyvä olla ja pääsisit tänne sisaresi ja vanhempiesi luo. Me niin sinua rakastetaan.


Kasva pieni, tartu lujasti kiinni, älä päästä irti.


Se, että pääsit tänään kohtuuni, on minulle jo riittävän kaunis syntymäpäivälahja. Tartu, kasva, tule -tee elämästämme vielä parempi.