Kromosomitestit ja muut verikokeet

Viime viikolla kävin otattamassa sekä paastosokerin, että maksa-arvoista ALATin.
Lääkäri halusi mittauttaa taas tuon ALATin, sillä Zumenonien kanssa meni kuin meni, eli eivät toimineet lainkaan ja lääkärin yksi arvelu oli, että jos maksassa on jotain ongelmaa, lääke ei imeydy kuten pitäisi.
Mua jännitti ihan törkeästi soittaa polille. Kai mä ajattelin, että arvoissa on oikeasti jotain häikkää, mutta eniten jännitin noita kromosomikokeita. Lääkäri kun sanoi, että jos meidän kromosomeissa on jotain klikkiä, ainoa vaihtoehto saada lapsi saattaa olla luovutetuilla siittiöillä..

Puhelun jälkeen olo oli kyllä huojentunut.
ALAT oli tipahtanut roimasti ja on nyt normaali! HALLELUJA!!! Mulla on ollut se merkittävästi koholla ja lääkäri oli jo varaamassa mulle ylävatsan uä:tä sen takia. Tuo arvo on mua stressannut ihan saakelisti, suoraan sanottuna! Nyt arvo oli sievät 26, kun se on ollut 60 tienoilla korkeimmillaan!

Kromosomit sekä mulla, että miehellä, ok!

Paastosokeri mulla on ollut pitkän aikaa koholla ja se oli nytkin, 6,4.
Tämä risti on kannettavana sekä äidilläni, että isälläni, veljelläni ja mulla.. Siskosta en tiedä.

Hyytymistekijöitä en nyt hoksannut kysyä, mutta oletan että hoitaja olisi niistä maininnut, mikäli siellä jotain jormaa olisi? Hitto kun en hoksannut.

Ajatus on nyt aika katkonaista, mutta summa summarum, olen ihan tyytyväinen tällä hetkellä.

Eilen nappasin vimpat Primolutit ja vuotoa tässä odotellaan. Kun vuoto alkaa, niin ekana vuotopäivänä lätkäisen 2 kpl Estradot-laastaria, jotka sitten vaihdetaan kahdesti viikossa.
Jännittää jo vähän sekin, miten ne pysyvät paikoillaan! Onko kokemuksia?

kp 25

Eilen otin viimeisen Primolutin. Mitään tuntemuksia menkkojen alkamisen suhteen ei ole, yleensä kovat kipuilut alkavat jo viikon ennen menkkojen alkua. Aina niiden kipuilujen alettua, luulen olevani raskaana.
Nyt ei ole mitään. Kroppa on saanut levätä, varmasti vaikuttaa asiaan.

Huomenna vuodon pitäisi alkaa. On aina alkanut yhden välipäivän jälkeen Primolutien lopettamisesta. Musta tuntuu, etten ole valmis menemään uuteen inseminaatioon. Haluan tämän hyvän olon ja rentouden jatkuvan. En ole vielä miehelle asiasta maininnut, mutta mun mielestä sen vimpan inssin voisi ihan hyvin jättää syksylle, että tässä olisi nyt pidempi rentoilutauko.
Oon nauttinut tästä tauosta täysin siemauksin, seksi on ollut paljon parempaa- ei todellakaan mitään pakkotakomista tiettyyn aikaan, vaan kun siltä tuntuu.

Syömisten kanssa en ole pingottanut ja pari kiloa on tullut painoa tässä männä kuukausina. Nestettä uskon suuren osan olevan ja helposti poistettavissa. On ollut rentoa, kun on voinut ottaa vähän viiniäkin kun siltä tuntuu, eikä miettiä missä kiertopäivässä mennään.

Mä menen pääsykokeisiin kesäkuussa, saas nähdä. Jos pääsen sisään, mun pitkäaikainen haave saattaisi toteutua ;)

it´s the little things that make me happy

Ajattelin istahtaa hetkeksi koneelle kahvikupposen kanssa ja kertoa vähän kuulumisia.

Tänään on kp 1, kaksi päivää tuloaan tehneet menkat alkasivat viimein. Aika tehokkaasti nuo Primolutit tuntuvat toimivan, kun aina 1-2 päivän päästä viimeisestä tabletista vuoto alkaa.
Ei harmita, päinvastoin- kun kerran tiesin, että vuoto on alkamassa, odotin vain sen alkamista ajallaan, että saadaan iso pyörä pyörähtämään eteenpäin.

Tässä kierrossa on siis tarkoitus ottaa Letrozolit kp 3-8 ja sitten 6.2 mulla on sairaalassa folliultra, missä sitten katsotaan lääkkeiden vaste ja se, lähdetäänkö kohti Tamperetta ja IUI:ta vai ei.

kuva

Nyt täytyy sanoa sen verran, että olen kaikkeni tehnyt sen eteen, että asiat onnistuisivat.
Painonpudotus on ollut mulle AINA erittäin nihkeää ja varsinkin se tasapainotteluvaihe on aina tuottanut ongelmia.
NYT olen päättänyt, että enää en samoja kiloja tiputtele. Olen viimeiset 5 vuotta pudottanut painoa ja aina saanut kaiken takaisin- korkojen kera. En ole koskaan painanut niin paljon, kuin kesällä 2012 ja voin kertoa, että en tule enää koskaan painamaankaan.

Suurena kannustimena on tietenkin alkavat hoidot, joissa BMI pitää olla 35 tai alle. Olen päättänyt että hoitoihin mennään ja niihin pääseminen ei todellakaan jää kiinni mistään sadoista grammoista.
Hoitoihin pääsemisen ohella kannustimena on tietenkin oman terveydentilan ymmärtäminen. Olen ollut ylipainoinen niin kauan kuin muistan ja haluan toimia esimerkkinä omalle tyttärellenikin- missä olen hyvin onnistunutkin. Herkkujahan meillä ei syödä kuin  yhtenä päivänä viikossa, silloinkin kohtuudella.

Kesällä 2012 painoin 12 kg enemmän kuin tänä aamuna.
Lokakuussa 2014  9,3kg enemmän kuin tänä aamuna.

Olen erittäin tyytyväinen painonpudotukseeni, mikä on ollut huimaa tietenkin alussa, mutta pikkuhiljaa tasoittunut. Mun tavoitteena on saada ensin 10kg pois, sitten viisi lisää ja taas viisi lisää.

Ensimmäinen etappi on nuo inseminaatiot, jotka alkavat toivon mukaan ensikuussa.
Olen ajatellut asiaa niin, että jos emme jostain syystä pääse inssiin helmikuussa, maailma ei siihen kaadu. Niin moni asia vaikuttaa siihen, pääsemmekö sinne asti.
Jos emme pääse niin maaliskuussa uusi yritys.
Mutta painosta se ei tule jäämään kiinni.

Tää viikko on helppo, mies on työmatkalla ja mun ei tarvi miettiä, mitä hänelle ruoaksi iltaisin, kun hän kotiutuu. Voin syöttää lapselle iltapuuron ja syödä itse omat ruokani, ilman että miehen ruoat tuoksuvat syötävän hyviltä nenän ääressä.

Eikös sovita niin, että kun tästä laihdutushommasta on nyt tehty "julkinen", niin nämä pudotetut kilot eivät tule takaisin, enää koskaan? Eivätkä ne vyötäröltä kadonneet sentit myöskään.

Aukiolotutkimus

Tänään oli aamulla aika aukkariin. Pitemmittä puheitta kävin puntarin kautta pitkäkseni vuoteelle ja alettiin ns. hommiin.
Lääkäri laittoi katetrin kohdunsuulle ja täytti sen päässä olevan ballongin, jonka oli tarkoitus pysyä sitten kohdunsuuta avaamassa, että keittosuolaliuokset ja ilma pääsee kulkemaan tarkoituksen mukaisella tavalla sisuksissa. Ballongi saatiin paikalleen ja hetken päästä lääkäri joutui laittamaan sen uudelleen, kun se luiskahti pois paikaltaan. Nämä laittamiset eivät tuntuneet miltään.

Kaikki näkyi selkeästi, ensin laitettiin tavarat oikealle puolelle munanjohtimiin. Terveyskirjastosta lukemani jutun mukaan, kipu jota tutkimuksessa saattaa tuntea, on kuin menkkamaista kipua.
Oikealla tunsin kivun aika voimakkaana, lääkärin mukaan siellä oli jokin pieni tukos tms joka lähti pois ja neste virtasi kuten pitääkin.
Itku tuli, jotenkin jännitys purkaantui ja olin niin pieni ja voimaton siinä maatessani alapää paljaana kahden naisen tutkittavana.
Vasemmalla puolella ei tuntunut mitään, eli siellä tuubat olivat auki jo alun alkaen.

Lääkäri ei varsinaisesti eritellyt, mitä tuo oikean puolen tukos saattoi olla, mutta nyt se on kumminkin poissa.
Nyt mies käy verikokeissa (kuppa, hiv, klamydia..) ja sitten ensikuun alussa menen follikkelikontrolliin ja sen jälkeen päätetään, onko inseminaatio jo ensi kuussa. Tampereelle joudutaan siis matkaamaan.

Enivei, ihan positiiviset fiilikset, tällä erää. Saa nähdä kuinka kauan.

Mutta lohdutuksen sananen muille, ketä HSSG hirvittää, ei siihen kuole. Jos on menkkakipuja, tietää miltä se tuntuu. Siihen ei kuole.

Hoitojen aloitus julkisella

Kävin eilen miehen kanssa sairaalassa, lapsettomuushoitojen suunnittelukäynnillä.
Lääkärihän oli sama vanha tuttu, jolla olen käynyt myös yksityisellä puolella.

Käynti kesti noin tunnin ja voin kertoa, että muutama yö, mitä tuli etukäteen valvottua, olivat täysin hukkaan heitettyä aikaa, olisinpa vaan käyttänyt senkin ajan nukkumiseen. Käynti oli varsin miellyttävä.
Ultrattiin sisukset, tarkastettiin kaula, rinnat, kainalot, paineltiin vatsa, nivuset jne.
Kävin puntarilla, juteltiin niitä näitä.

Mulle määrättiin verikokeet, sisältäen mm. T4V, TSH, kilpparin vasta-aineet, AMH, Prolaktiini, paastosokeri.. olikohan muuta?
Varasin ajan verikokeisiin heti huomiselle niin ovat sitten pois alta.

Joulukuulla tunnetusti sairaaloissa vähemmän työntekijöitä, varsinkin joulunpyhinä ja mulla olisi juuri niihin aikoihin ollut aika aukiolotutkimukseen, mutta sanoin etten halua sitä vielä sinne. Joulukuu on meillä niin hässäkkää kun miehen firma muuttaa jne.. eli nyt mennään omasta toivomuksestani niin, että tässä kierrossa (tänään kp 1) otan primolutit ja kun joulukuun kierto alkaa, ilmoitan vuodon alusta sairaalaan, jolloin saadaan tammikuulle ohjelmoitua aika siihen aukkariin.
Aukkarin jälkeen otan sitten mahdollisesti Letrozolit annostuksella 1+2+1+2+1 ja siihen hässäkkään kokeillaan sitten inseminaatiota (IUI). Inssiä kokeillaan muutaman kerran ja sitten odotellaan pääsyä IVF:ään. Olemme siis IVF-jonossa nyt ja sitä lystiä odotellaan noin vuosi. Onpahan nyt tuo inssi mitä odotella tässä ensin.

Ja nyt ihan ekaksi odottelen perheemme yhteistä aikaa seuraavan kahden viikon ajan ;)

V*tun v*tun v*ttu

Näillä mennään.
Mitenkäs muuten, kävin juuri seurantaultrassa ja se kystan perkele siellä nökötti aivan yhtä isona kuin viimeksikin. Ei mitään muutosta koossa.
Nyt taas ODOTELLAAN ja syödään Primolutia että saadaan vuoto tulemaan.. Lääkäri sanoi, että ensikuussa voin mennä ultraan myös, mikäli haluan- ja jos kipuja tulee (mikä kielisi siitä puhkeamisesta) mutta muussa tapauksessa odotellaan ainakin kahdet menkat ja sitten menen uuteen ultraan.
Voi vitun helevetti.
Nyt ottaa päähän, ihan oikeasti.

Oh cyst, how I hate you!

Kiitti Clomifenit, teistä ei ollut kuin haittaa.

kp 20 ja taukoilua

Menossa kiertopäivä 20. Ovista en ole tikutellut, enkä kyllä tuntemuksiakaan tuntenut. Mieskin on sopivasti ollut reissussa, olishan tuo kyrsinyt jos nyt tällä välin olisin oviksen bongannut ;)

Primolutit ovat käytössä, tänään kuudes päivä. Meinaavat vähän laittaa pakkia sekaisin ja pientä kuvotusta on ilmassa. Muutenhan ne sopivat minulle oikein hyvin.

Soitin tänään sairaalaan, josko saisin hoitavan lääkärin langan päähän- hän ilmeisesti soittaa iltapäivällä. Aion kysyä josko saisin Clomifenit käyttöön, epäilen rankasti, ettei hän siihen suostu.

Ihan hyvällä fiiliksellä olen ollut nyt monta päivää, en ole jaksanut stressata edes siitä, että mies on ollut kohta viikon poissa kotoa- ehkä tällainen pakkoseksitauko tekee hyvää molemmille :)

Jahas, jospa menis ruoanlaittoon, pianhan tuo napero herää päikkäreiltään!

Tarinaa ei mistään

Tänään menossa kp 14. Olen ottanut greippimehun takaisin, oikeastaan siksi, että vähän jollain sairaalla tavalla pidän siitä, eikä siitä haittaakaan ole limakalvoille.
Kun käytän Tyroksiinia, olen ottanut greippimehun illalla ja Tyroksiini siis otetaan aamulla. Greippimehu lisää Tyroksiinin tehoa, niin on sitten ainakin tarpeeksi pitkä väli noiden välillä.

Huomenna aloitan Primolutit.

Mies lähtee huomenna työmatkalle ja tulee maanantaina. On aika pitkä aika olla ilman peittojenheiluttelua, mutta minkäs teet. Oltaisiin voitu lähteä lapsen kanssa mukaan, mutta ei oikein nappaa asua melkein viikkoa hotellissa- on jo kustannuskysymyskin.

Ensikuussa sitten taas yritetään päästä yhtä aikaa fällyjen väliin tarpeeksi tiheään.

Ei muuta täällä päässä Suomea, seuraavaan kertaan :)

Kesä ohi, elämä alkaa?

Kesä tuntuu menneen ohi, välillä on todella lämmin mutta niinkuin nyt, sää on todella kolea ja sateinen. Aurinkoa on tullut otettua, kun oli viimeksi tuo helleputki, laitoin naperolle uima-altaan terassille ja nautin lapseni ilosta. Itse loikoilin terassilla ja nautin välillä pirskahtelevista vesisuihkuista, mitä pieni ampui vesipyssyllään.
Mökillä ollaan oltu ja tänään taas lähdetään. Ihanaa kun saa järven äärellä rentoutua ja napero on käynyt uimassa, ainoa meistä joka on uskaltanut! Varsinainen hurjapää ja ikää kaikki kaksi vuotta!

Ollaan nautittu kesästä ja piharemontista, kyllä siitäkin voi nauttia ;)
Peittojenheiluttelurintamalla on ollut toooodella hiljaista ja mietin tuossa kp 15 kun olin tuntevinani ovisoireita, että mahdanko ovuloida luomuna. Ehkä kropassa oli kumminkin Clomeista vielä jämiä?
Seksiä olemme harrastaneet tasan kaksi (2) kertaa koko kierron aikana, oletettu ovis oli siis kp 15 perjantaina kaksi viikkoa sitten.  Seksiä oli sitä edeltävänä maanantaina ja oviksesta viikko jälkeen lauantaina. Ei siis mitään chansseja raskautumiselle. Mutta, tarkoitushan olikin pitää taukoa koko yrityksestä ja ressaamisesta ja siinä on kyllä onnistuttu.

Tässä kierrossa olen siis ottanut Metforminit käyttöön ja Primolut Norit, primoja otin yhden kp 15-24 ja metuja otin nostaen viikottain annostusta niin että nyt käytössä on 2mg/pvä, eli maksimiannos.

Eilen olin siskoni ja lapseni kanssa syömässä päivällä. Join ruoalla tosi paljon nestettä, ainakin 2 isoa mukia vettä ja maitoa. Tulin kotiin ja jokin ääni sanoi, että kaapissa on yksi Pregcheckin liuska, käytä se. Ajattelin, että no, kusaisempa sen pois pyörimästä.
Nesteen imeytyessä liuskaan, näin väriä testialueella. Herrajumala. Viiva kehittyi siihen ihan samantien ja PUNAISENA! en meinannut millään tajuta, enkä tajua vieläkään! oikeasti? MINÄ RASKAANA? ja olin kumminkin juuri juonut tosi paljon ja siltikin viiva oli niin vahva?

soitin samantien lääkärilleni ja hän sanoi että metut pois samantien ja thyroxiniin annosnosto. eli nyt otan thyroxinia yhden ison ja yhden pienen tabun joka aamu.

Tänä aamuna tein vahvistukseksi Digin ja kyllä, vahvasti raskaana ollaan, raskaana 2-3 :) Toiveemme on vihdoin kuultu! Voikun tämä pieni pysyisi matkassa ja saapuisi terveenä ja toivottuna neljänneksi perheemme jäseneksi..
21 piitkää ja pimeää kuukautta olemme toista lasta toivoneet ja yrittäneet, väkisin ja vähemmän väkisin. Nyt elokuussa piti tulla kutsu lapsettomuustutkimuksiin ja eilen sain soittaa lääkärilleni ilouutiset.olen niin onnellinen mutta samalla pelkään kuollakseni, että tämäkin menee kesken. Sain lääkäriltäni luvan aloittaa Lugesteronit (200mg aamuin illoin alakautta) sillä kerroin keskenmenopelostani.




olen maailman onnellisin ihminen ja toivottavasti pysynkin sellaisena!
Nyt kaikki maailman voimat auttamaan ja tukemaan tätä pientä ihmistaimea joka on vihdoinkin suotu kasvamaan kohdussani <3