Nothing special

Päätinpä jälleen pitkästä aikaa loggautua tunnuksilla sisään ja naputella muutaman sanasen.
Mitään erityistä ei ole mielen päällä.

Juhannus tuli ja meni, melkoisen kännin kiskaisin aikani kuluksi.
En ole ottanut mitään, muutamaa siideriä lukuunottamatta ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen, todella minimissä ollut mun alkoholin kulutus.
Juhannuksena sen sijaan tapahtui jotain, tapasin mielenkiintoisen uuden ihmisen, joka on tullut sukuun erään pariskunnan eron kautta ja tämän naisen kanssa juttu luisti oikein hyvin ja alkoholia tuli siinä samalla nappailtua. Rantasaunassa, järven rannalla, tuli miehen kanssa tehtyä juhannusyönä taikoja ja miljoona hyttysen pistoa rikkaampana palattiin arkeen heti juhannuspäivänä- meillä oli menoa sunnuntaina niin jouduimme palaamaan suunniteltua aikaisemmin takaisin kotiin.

Olen jostain kumman syystä ollut viimeaikoina hyvin tyytyväinen olotilaani, eikä mua oo kauheasti ahdistanut edes vauvajutut. Pahimpia ovat juuri ne, jotka hehkuttavat omaa raskauttaan, mutta kun vauva on jo syntynyt, olo on helpompi.
Ehkä mä tiedostamattani teen työtä sen eteen, että jäädään yksilapsiseksi perheeksi.
Mä ajattelen myös niin, että meidän lapsi on niin kovin kaunis, viisas ja ystävällinen, hyvin kasvatettu lapsi, että eiköhän laatu korvaa määrän- sorry vaan mutta pakko ajatella niin. Ja onhan se niin, kyllä mä ennemmin otan yhden terveen ja hyväkäytöksisen lapsen kuin esimerkiksi kolme hyvin allergista, koliikkitapausta, joilla ei ole käytöstapoja :D

Taidanpa mennä herättelemään lapsosta päikkäreiltä ja suunnata töihin illaksi.
Morjens!

Kp 2

Uusi kierto pärähti käyntiin päivän liian aikaisin. Laskin, että mikäli vuoto olisi alkanut tänään vasta, olisimme päässeet käyttämään tuon vimpan inseminaatiokerran pois kuleksimasta. Miehen kanssa juteltiin ennen vuodon alkua, että voisimme ihan hyvin käydä se käyttämässä- olin itsekin ajatukseen jo myöntyväinen.
Luontoäiti päätti asian (jälleen kerran) meidän puolestamme ja laittoi vuodon alkamaan liian aikaisin, mikä tarkoittaa sitä, ettemme pääse inssiin sillä tuo kp 13 on sunnuntai ja kaksi edeltävääkin inseminaatiota on tehty kp 13. Juhannukselle sijoittuu siis tämä ajankohta.

En osaa sanoa, vituttaako paljon vai hyvin paljon. Ajattelimme hoitotauon alussa, että tää kesäkuun käynti on vimppa oljenkorsi ennen kesäsulkua, että käytetään se jos siltä tuntuu. No, hetken tuntui ja sitten alkoi vituttamaan.

Mä oikeasti toivon, että mä pääsen opiskelemaan ja saan unohtaa tän koko paskan. Mä olen niin loppu, etten oikeastaan enää edes tiedä, haluanko toista lasta. Miehelle riittää yksi, kai sen pitäisi mullekin riittää.

Olen iällisesti siinä pisteessä, että mun pitää alkaa tietämään, riittääkö yksi lapsi vai ei. Jos nyt olisin sitä mieltä, että riittää, sitä ei voi enää myöhemmin muuttaa. Ikä tulee vastaan, eikä julkisella enää kauhean kauan tämän ikäiselle mitään kustanneta.

Kuulumisia

Eipä ole ollut mitään kerrottavaa, niin kirjoittelu on jäänyt. Vaikka en mä tiedä, onko mulla yleensäkään mitään kerrottavaa.

Kävin pääsykokeissa, saa nähdä. Olo on fifty-sixty, yhtään en osaa sanoa tuleeko musta yliopisto-opiskelija vai ei.

Mitään vauvantekojuttuja en ole ajatellut, paitsi nyt kun avasin tämän blogin.
Olen kovasti seuraillut muiden blogeja ja muutama sellainen on, mihin ihan oikeasti, aidosti, täydestä sydämestäni toivoisin plussaa ja tervettä raskautta, toinen on Toiveena vauva- blogi ja toinen Pienelle paikka vapaana - blogi - näitä kahta blogia on tullut erityisen paljon seurattua ja oltua hengessä mukana. Vaikka hoitomuodot ovat kovin erilaiset kuin itsellä ja kummassakin toivotaan sitä ensimmäistä (ja ainoaa?) lasta, niin silti elän niin vahvasti hengessä mukana.

Omaa sekundäärilapsettomuutta en ole ajatellut tosiaan lainkaan, en ole tikutellut, en miettinyt asiaa, en kytännyt päiviä. Sen verran olen perillä päivistä, että nyt on jälleen kierto siinä vaiheessa, että pari Primolutia vielä ja sitten on tämä kierto lopussa. Vieläkään ei tunnu siltä, että haluaisin jatkaa hoitoja. Puistattaa koko ajatuskin! Kuinka ihanaa on nauttia kesästä ja lapseni ilosta kun on kaikkea mukavaa tekemistä. Lisäksi puutarhan hoitaminen on vienyt pääsykokeisiin lukemisen ohella niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt märehtimään .
Jos haluaisimme käyttää kolmannen inssin vielä ennen kesäsulkua, niin se olisi sitten aika pian- muutaman viikon sisällä. En jaksa, en halua!

Taidanpa oikaista hetkeksi sohvalle, ollaan oltu aamupäivä taas puutarhanhoidollisissa hommissa ja kovasti ramaisee!