kp 25

Eilen otin viimeisen Primolutin. Mitään tuntemuksia menkkojen alkamisen suhteen ei ole, yleensä kovat kipuilut alkavat jo viikon ennen menkkojen alkua. Aina niiden kipuilujen alettua, luulen olevani raskaana.
Nyt ei ole mitään. Kroppa on saanut levätä, varmasti vaikuttaa asiaan.

Huomenna vuodon pitäisi alkaa. On aina alkanut yhden välipäivän jälkeen Primolutien lopettamisesta. Musta tuntuu, etten ole valmis menemään uuteen inseminaatioon. Haluan tämän hyvän olon ja rentouden jatkuvan. En ole vielä miehelle asiasta maininnut, mutta mun mielestä sen vimpan inssin voisi ihan hyvin jättää syksylle, että tässä olisi nyt pidempi rentoilutauko.
Oon nauttinut tästä tauosta täysin siemauksin, seksi on ollut paljon parempaa- ei todellakaan mitään pakkotakomista tiettyyn aikaan, vaan kun siltä tuntuu.

Syömisten kanssa en ole pingottanut ja pari kiloa on tullut painoa tässä männä kuukausina. Nestettä uskon suuren osan olevan ja helposti poistettavissa. On ollut rentoa, kun on voinut ottaa vähän viiniäkin kun siltä tuntuu, eikä miettiä missä kiertopäivässä mennään.

Mä menen pääsykokeisiin kesäkuussa, saas nähdä. Jos pääsen sisään, mun pitkäaikainen haave saattaisi toteutua ;)

Good mood

Hyvä mieli jatkuu!
Tänään vietimme shoppailupäivän koko perheen kera, mies tosin autokaupoilla ja me naperon kanssa vaatekaupoilla. Välillä kävimme mehuttelemassa ja taas jatkoimme shoppailua.
Lopulta treffasimme porukalla ja kävimme syömässä. Lapsi oli kuin aurinko, söi reippaasti ja jaksoi muutenkin kierrellä mukanani. Sai palkaksi Duplopaketin ja Pingu DVD-boxin. Hieman överiä, mutta Duplot olivat hyvässä alessa (70 palaa 19,90e) ja Pinguboxi vain kympin. Pingu kuuluu meillä ehdottomiin lemppareihin tällä hetkellä, niille minäkin tapaan nauraa, ovat oikeasti hauskoja!

Ravintolassa ollessamme, lähdin pesemään käsiä ennen ruokailun aloittamista. Vessassa ollessani tuli pitkästä aikaa sellainen lämmin tunne, sellainen mikä menee kropan läpi ja lämmittää nilkoissa asti, en tiedä, tiedättekö mistä puhun. Tiesin, mistä se kumpuaa, siitä, ettei mun yksinkertaisesti tarvitse stressata juuri nyt mistään, ei siis mistään!
Olen mielessäni haistattanut pitkät koko vauvaprojektille ja uskon että se on vain yksinkertaisesti niin helpottavaa, että välillä ihan nousee ihokarvatkin pystyyn siitä hyvän olon tunteesta. Tottakai me vauvan haluamme, siitä ei ole kyse, vaan siitä, etten aktiivisesti pakota itseäni koko ajan ajattelemaan asiaa, työstämään asiaa makkarin puolella jne.
Tänäänkin vastahakoisesti otin kalenterin esiin ja tarkistin kiertopäivät, että tiedän, koska aloitan Primolutit. Muuten en ole päiviä laskeskellut.

Huomaan nauttivani elämästäni paljon enemmän juuri nyt, toivottavasti ensikuussakin olisi näin.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Parempi

Kerrankin voin kirjoittaa, että mulla on hyvä olo.
Mä tein päätöksen, siis MÄ tein päätöksen, ihan itse- omasta vapaasta tahdostani, että nyt on taukokierto.
Mies sanoi, että mikäli haluan kolmanteen inseminaatioon nyt mennä, hän on menossa mukana, mutta mikäli en, sekin sopii hyvin. On mulla ihana mies!

Mä kaipasin jo viime kierrossa taukoa, mutta kahden follin kypsyttyä en voinut jättää inseminaatiota väliin. Koska raskautta ei taaskaan tullut, ajattelin, että nyt olen taukoni ansainnut.
Tuntuu hyvältä, vapauttavalta. Ei "kellon kanssa" kyttäämistä, aikataulutettua pakkoseksiä, kiirettä, väsymystä, Tampereelle matkustamista, lapsesta vuorokauden erossa olemista.
Mulla painoi vaakakupissa erityisesti se, että seuraava inseminaatio olisi ajoittunut vappuaatolle, enkä olisi mistään hinnasta halunnut olla vappuna pois lapseni luota. Haluan päästä osalliseksi siihen riemuun ja tyytyväisyyteen, mikä hänen kasvoiltaan paistaa, kun saa syödä munkkeja ja nauttia ilmapalloista ja serpentiinistä. Mikään ei ole tärkeämpää, kuin oman lapsen ilo. Rakastan häntä niin paljon, nykyään vielä enemmän kuin ennen, jos sellainen on ylipäänsä edes mahdollista.

Kävin äsken viemässä roskat ja pysähdyin katselemaan kuuta ja tähtitaivasta. Mietin, että pitkästä aikaa olen onnellinen, tyytyväinen tilanteeseeni. En olisi ikinä voinut kuvitella, että kunhan hoidot alkavat, itsenäisesti haluan taukokierron. Itseasiassa- saattaa olla, että kolmas inseminaatio jää syksylle. Meillä on tässä kuussa tauko, ensikuussa mahdollinen inssipäivä olisi juurikin päivä, kun miehen on IHAN_PAKKO olla töissä, paikanpäällä ja kesäkuun inssi ajoittuisi viikonlopulle.
Sekään ei haittaa, että kolmas inssi jäisi syksylle, olisipahan jotain mitä odottaa ennen IVF hoitojen aloittamista. Niiden aikataulusta kun ei vielä tiedä, Marraskuussa 2014 meidät on asetettu IVF-jonoon ja jono on kuulemma vuoden verran. Noh, ans kattoo nyt miten tehdään.

kuva

Soitin eilen maanantaina polille (vuoto alkasi siis perjantaina 17.4) että en ole aloittanut sunnuntaina Letrozoleja, sillä en halua. Pääni tarvitsee lepoa ja kehoni tarvitsee lepoa jatkuvasta lääkityksestä. Hoitaja oli hyvin tyytyväinen ratkaisuuni ja pyysi soittelemaan kun tuntuu siltä, että tuon kolmannen inssin haluaisimme käyttää. (Kolmeen on maksusitoumus.)
Minähän soittelen, mutta nyt ensin nautin tauosta- ansaitusta.
Voinpahan ottaa lonkeron kun siltä tuntuu, eikä tarvitse miettiä, onko kierron ajankohta hyvä, vai ei.

Uskokaa tai älkää, mä olen onnellinen. Juuri nyt. :)

Lukko

Olen ollut kauhuissani. Lääkäri ei maininnut käynnilläni mitään erikoista kystasta, muutakuin että siellä sellainen on. Ei maininnut muuten munasarjastakaan, kun vasta paperissa, joka tulee sairaalakäynnistä aina jälkikäteen.

"...ovariossa kysta, jossa pieni papillaarinen nystyrä!..

"...ovario aivan kiinni kohdussa"

Olen ennenkin ihmetellyt lääkärin lähettämiä papereita, niissä on asioita, mistä ei käynnillä puhuta mitään. Yritin tavoitella häntä sairaalasta, tuloksetta, Puhelimeen vastannut hoitaja sanoi, "ei se välttämättä.. tai siis.. no, välttämättä tarkoita mitään pahaa".

Arvatkaa, paransiko mieltäni?

Laitoin sitten lääkärille spostia ja kysyin asiasta. 

Kerroin myös, että kun minunlaisessani tilanteessa oleva ihminen lukee PAPERISTA, jonka saa kotiin ja käsiinsä iltakymmeneltä, että hänen sisällään olevassa kystassa on jokin PAPILLAARINEN NYSTYRÄ ja aloittaa googlettamisen asiasta, (kun ei muutakaan tietolähdettä ole), syöpädiagnoosi on valmis.

Mies oli sitä mieltä, että mikäli lääkäri laittaisi jotain syöpäepäilyä potilaalle TIEDOKSI, kirjeellä, hän olisi niin hakoteillä kuin olla voi. 

Kerroin miehelleni asiasta, että olen niin väsynyt tähän jatkuvaan tulkitsemiseen ja pahimman pelkäämiseen.. koko ajan vaan odotan ja pelkään, koska tippuu jokin suurempi pommi KUIN selittämätön sekundäärinen lapsettomuus osaksemme. 

Mies sanoi, että mun pitää ehdottomasti saada itselleni jotain muuta ajateltavaa. Tämä lapsettomuus, yrittäminen, henkinen taakka, on sellainen LUKKO mulle, että tässä suossa rämpiminen ei voi tuoda toivottua tulosta, vaikka kuinka rukoilisi. 

Että mulla on järkevä mies!

Olen niin syvällä tässä mudassa, mun päässä ei pyöri muutakuin nämä asiat. Hoidan lapseni mutta kaikki muu aika, mitä hän nukkuu/ leikkii itsenäisesti, mietin ja märehdin lapsettomuutta. 

Niinpä, koin kaiketi jonkinlaisen herätyksen! Olen yrittänyt unohtaa kaikki asiat (niin hyvin kuin jatkuvalta vatsakivulta olen pystynyt) ja keskittänyt ajatukseni toisaalle. Olen siivonnut, silittänyt, ulkoillut lapseni kanssa ja tänään olimme aamupäivällä harrastamassakin yhdessä. Odotan vain, että päivät kuluvat ja pääsisin tuosta kystasta eroon. 

Sain vastauksen lääkäriltäni tänä aamuna,ei ole mitään syytä epäillä mitään pahanlaatuisuuteen viittaavaa. 

Munasarjakysymykseen jäi vastaus saamatta. 

Lääkärilläni ei ole kuulemma tarvetta pimittää asioita.

Kysynpä vaan, miksei voi sitten selittää asiaa ko. kirjeessä vaikka muutamalla sanalla?? 

Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että mulla on hyvä lääkäri, ei varmasti paras, mutta ainakin parempi kuin minua aiemmin hoitanut. 

Olen löytänyt kovasti ilon aiheita eilen ja tänään, ihan arkielämästä. 

Eilen nautin kovasti kun pääsimme lapsen kanssa tekemään lumiukkoa, siis olemme joutuneet kaksi viikkoa kykkimään sisällä erilaisten sairauksien takia, on ollut kovaa kuumetta, kurkunpääntulehdusta, influenssaa, mahatautia.. you name it! 

Niin ihana olla ulkona, oikein vetää raitista ilmaa keuhkot täyteen!

Tänään pesin ulkoilumme ja harrastuksemme jälkeen pyykkiä ja vein ulos kuivumaan, miten ihanaa!

Mukavaa on myös se, että lyhyen ajan sisällä on tulossa monenlaista kekkeriä perhepiirissä, onneksi ei kuitenkaan  yksiäkään ristiäisiä!!

Kyllä tämä tästä, taas kerran :)

ps. onko tämä tausta mahdollisesti parempi? itse kauhistuin, kun luin koneella tuolla mustalla taustalla ollutta tekstiä, sattui silmiin!