it´s the little things that make me happy

Ajattelin istahtaa hetkeksi koneelle kahvikupposen kanssa ja kertoa vähän kuulumisia.

Tänään on kp 1, kaksi päivää tuloaan tehneet menkat alkasivat viimein. Aika tehokkaasti nuo Primolutit tuntuvat toimivan, kun aina 1-2 päivän päästä viimeisestä tabletista vuoto alkaa.
Ei harmita, päinvastoin- kun kerran tiesin, että vuoto on alkamassa, odotin vain sen alkamista ajallaan, että saadaan iso pyörä pyörähtämään eteenpäin.

Tässä kierrossa on siis tarkoitus ottaa Letrozolit kp 3-8 ja sitten 6.2 mulla on sairaalassa folliultra, missä sitten katsotaan lääkkeiden vaste ja se, lähdetäänkö kohti Tamperetta ja IUI:ta vai ei.

kuva

Nyt täytyy sanoa sen verran, että olen kaikkeni tehnyt sen eteen, että asiat onnistuisivat.
Painonpudotus on ollut mulle AINA erittäin nihkeää ja varsinkin se tasapainotteluvaihe on aina tuottanut ongelmia.
NYT olen päättänyt, että enää en samoja kiloja tiputtele. Olen viimeiset 5 vuotta pudottanut painoa ja aina saanut kaiken takaisin- korkojen kera. En ole koskaan painanut niin paljon, kuin kesällä 2012 ja voin kertoa, että en tule enää koskaan painamaankaan.

Suurena kannustimena on tietenkin alkavat hoidot, joissa BMI pitää olla 35 tai alle. Olen päättänyt että hoitoihin mennään ja niihin pääseminen ei todellakaan jää kiinni mistään sadoista grammoista.
Hoitoihin pääsemisen ohella kannustimena on tietenkin oman terveydentilan ymmärtäminen. Olen ollut ylipainoinen niin kauan kuin muistan ja haluan toimia esimerkkinä omalle tyttärellenikin- missä olen hyvin onnistunutkin. Herkkujahan meillä ei syödä kuin  yhtenä päivänä viikossa, silloinkin kohtuudella.

Kesällä 2012 painoin 12 kg enemmän kuin tänä aamuna.
Lokakuussa 2014  9,3kg enemmän kuin tänä aamuna.

Olen erittäin tyytyväinen painonpudotukseeni, mikä on ollut huimaa tietenkin alussa, mutta pikkuhiljaa tasoittunut. Mun tavoitteena on saada ensin 10kg pois, sitten viisi lisää ja taas viisi lisää.

Ensimmäinen etappi on nuo inseminaatiot, jotka alkavat toivon mukaan ensikuussa.
Olen ajatellut asiaa niin, että jos emme jostain syystä pääse inssiin helmikuussa, maailma ei siihen kaadu. Niin moni asia vaikuttaa siihen, pääsemmekö sinne asti.
Jos emme pääse niin maaliskuussa uusi yritys.
Mutta painosta se ei tule jäämään kiinni.

Tää viikko on helppo, mies on työmatkalla ja mun ei tarvi miettiä, mitä hänelle ruoaksi iltaisin, kun hän kotiutuu. Voin syöttää lapselle iltapuuron ja syödä itse omat ruokani, ilman että miehen ruoat tuoksuvat syötävän hyviltä nenän ääressä.

Eikös sovita niin, että kun tästä laihdutushommasta on nyt tehty "julkinen", niin nämä pudotetut kilot eivät tule takaisin, enää koskaan? Eivätkä ne vyötäröltä kadonneet sentit myöskään.

kp 1

sieltähän se uusi kierto pärähti käyntiin.
ihan hyvä,ettei kierto venynyt enempää, on ilmeisesti aika yleistä että km:n jälkeen venyy ja vanuu kierrot miten sattuu.
Kierto oli siis 30päivän mittainen.
harmittaa vietävästi,olisin niin halunnut olla raskaana..
Jälleen kerran harmittaa ja itkettää se keskenmeno, sillä raskaus olisi jo hyvällä mallilla..

onneksi minulla on lääkärin määräämät orudikset mukana,ettei tarvi täällä lomalla kivuista kärsiä.
ylihuomenna kotia kohti, äkkiä meni pari viikkoa :/

kp 1

Eilen illalla tunsin alaselässä tuttua juilimista ja aavistelin, että menkat ovat alkamassa. Muutama tunti myöhemmin vessassa käydessäni huomasin, että näin on ilokseni tapahtumassa. 

Eilen vuoto oli vielä hyvin niukkaa, joten tämä päivä on nyt sitten kiertopäivä nro 1. 

Fiilis on mahtava, joskin kivut ovat aikasta lailla samanlaisia kuin tyhjennysvuotoa aloitellessa ja mieli oli sen takia aamulla surullinen- muistui liian hyvin mieleen reilun kuukauden takaiset tapahtumat. 

Nyt on tunne, että tämä kamala kokemus on closattu, saatu päätepisteeseen. Paha mieli nousee edelleen tämän tuosta mutta on kiva huomata, että kroppakin toimii. 

Vuodon alkamiseen meni juurikin se 6 viikkoa, mitä joka paperissa ja lippulappusessa, mitä sairaalasta sain, toitotetaan. 

Vielä en ole ottanut särkylääkettä, mutta aion turvautua siihen taatusti vielä tämän päivän kuluessa. 

Esikoinen on nukkunut viimeaikoina todella huonosti öisin. Siis ihan tajuttoman huonosti. 

Illalla nukkumaan meneminen on työn ja tuskan takana, eilen illalla siihen meni "vaan" 2,5h. 

Sitten kun viimeinkin nukahti, joskus klo 24.00 pintaan, ei malttanut kauaa nukkua, vaan huuteli jo kuuden jälkeen sängyssään. 

Mies haki hänet meidän sänkyymme ja hän oli kovin levoton. Pyöri, potki, ähisi ja puhisi. 

Sitten ylös noustuamme huomasimme, että sänkymme oli pissassa. Vaippa oli falskannut. 

Ei muutakuin lakanapyykille. Onneksi on kuivausrumpu, ei tuommoisia patjansuojuksia jne. saisi kuivaksi tuolla kosteassa ilmassa. 

Nyt juuri laitoin hänet päiväunille ja siinä ei ole mitään ongelmaa. Usein päivisin kertoo itse, että on hyvin väsynyt ja haluaa nukkumaan. Olispa sama juttu illalla! 

Iltaisin olisi kuitenkin kiva edes joskus viettää miehen kanssa vähän aikaa sohvalla telkkaria katsellen, mutta kun ei niin ei. 

Sitten kun lapsi nukahtaa, kello on jo niin paljon, että kaadun itsekin sänkyyn. 

Painonpudotusprojektini, joka alkoi kaksi viikkoa sitten perjantaina, on hyvällä mallilla. 

25.10. - 8.11. (15 päivää) - 4,3kg ja lääkkeellisestä tyhjennyksestä alkaen on mennyt 4,8kg. 

itselläni tehoaa kaikkista parhaiten vhh ja tiukka linja. 

Liikuntaa en ole sen kummemmin lisäillyt, vaan liikkunut niinkuin tähänkin asti eli muutaman kerran viikossa (spinningiä/salia) ja sitten arkiliikunnat. 

Jahas, jälkikasvu nukahti, joten minäpä menen katsomaan Walking Deadia :)

Mukavaa viikonloppua!