Hei pitkästä aikaa :)
Taukoa on pidetty tästä kirjoittelusta, niinkuin koko lapsettomuusasiastakin. Kesä on mennyt hujauksessa ja en ole märehtinyt koko vauvan tekemistä ollenkaan. Kesätauko oli siis nimensä mukainen.
Tänään olin folliultrassa sairaalassa, sillä otin hoitajan määräyksen mukaisesti Letrozolit kp 3-7 annostuksella 1+2+1+2+1 ja tänään kp 11 kävin tsekkaamassa, tapahtuuko tuolla mitään. Kyllä tiesin, että tapahtuu, kyllähän sen tuntee. Oikealla kasvoi isompi folli, olisko ollut 16mm ja vasemmalla hieman pienempi, kokoa en muista. On kuulemma aikasta harvinaista, että letroilla kasvaa edes kahta follia. On tainnut kesätauko tehdä tehtävänsä senkin suhteen, että vastetta tulee.
No, torstaina pistän Pregnylin ja lääkärin määräyksestä keskiviikkona ja perjantaina yhdyntä ;) lauantainakin kuulemma saa, jos jaksaa :D
Painoa on tullut kesätauon aikana jonkin verran, mutta niin, ettei olla yli sallitun BMI:n. Labrat kävin ottamassa viime perjantaina, siinä oli pitkäaikaissokeri, maksakokeet sekä kilpirauhaskokeet. Kaikki oli ok, jos vertaa maaliskuisiin kokeisiin. Maksa-arvoista ALAT on yhä koholla, maaliskuussa se oli peräti 68 (!!) ja nyt oli muistaakseni 45. Saan paperit kotiin, niin niistä voin tarkistaa.
Pitkäaikaissokeri oli ns. kinthaalla, eli 6,0 eli normaalin maksimissa, mutta ei koholla! Kilpirauhasarvot olivat ok, niitä ei sen kummemmin edes käsitelty.
Painosta ei tullut sen kummempaa saarnaa, kunhan sivulauseessa totesi, että on hieman noussut. Jos olisi alkanut aiheesta enemmän paasaamaan, olisin sanonut, että kesätauko on ollut nimenomaan kesätauko. Jos olisin sekundalapsettomuuttani märehtinyt, olisin myös painoani kovasti tarkkaillut..
No, nyt olen tehnyt erään päätöksen, joka varmasti kohentaa terveyttäni roimasti. Olen ollut nyt päivälleen viikon ilman sokeria ja olo on hyvin mainio! Ei tule sellaisia kummallisia verensokerin heilahteluja, mitä tulee kun syö makeaa. Tiedättekö, että välillä ihan hikoiluttaa ja vapisee kun menee sokerit niin alas. Olen päättänyt että vältän sokeria, erityisesti näkyvää, kuin ruttoa.
Mulla on ihan aikuisten oikeasti tähtäimessä normaalipaino vielä jonain päivänä, olen ajatellut, että kun esikoinen menee kouluun, minä olen normaalipainoinen. Siihen on aikaa, mutta on kyllä pudotettavaakin.
Toivon, ettei meidän tarvitse ottaa seuraavaa askelta hoitojen suhteen. Toivon todella. Se on nimittäin IVF. Jostain syystä pelkään sitä kuin halvattu. Suunnitelma on, että aloittaisin Puregon pistokset kp 2 alkaen, 175 yksikköä ja jatkaisin ainakin kp 10 saakka, sitten ultraan ja mahdollisesti Tampereelle munasolujen keräykseen. Sitten pian takaisin alkion siirtoon. Hirvittää jo nyt noi tulevat kustannukset, miten ihmeessä ihmisillä on varaa käydä yksityisellä näissä hoidoissa? Jos jumaliste yksi ampulli lääkettä maksaa yli 300e ja niitä tarvitaan kaksi hoitokiertoa kohden, pregnylit, lugesteronit ja kaksi reissua Tampereelle, (á 4h suunta) niin woaaaah... Luoja, anna mun tulla raskaaksi nyt! (vaikka tiedän, ettet kumminkaan anna, mutta toivoa sopii, eikö?)
Mulla on nyt ollut parisen viikkoa niin kova yskä, ettei mikään pysy sisälläkään, alapäässä siis. Ekan kerran kun yskäisee peittojen heiluttelun jälkeen, niin tuntuu, että kaikki on ulkona :D
Tänne kuuluu siis ihan ok, mitäs teille kuuluu?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Letrozol. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Letrozol. Näytä kaikki tekstit
maanantai 7. syyskuuta 2015
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
it´s the little things that make me happy
Ajattelin istahtaa hetkeksi koneelle kahvikupposen kanssa ja kertoa vähän kuulumisia.
Tänään on kp 1, kaksi päivää tuloaan tehneet menkat alkasivat viimein. Aika tehokkaasti nuo Primolutit tuntuvat toimivan, kun aina 1-2 päivän päästä viimeisestä tabletista vuoto alkaa.
Ei harmita, päinvastoin- kun kerran tiesin, että vuoto on alkamassa, odotin vain sen alkamista ajallaan, että saadaan iso pyörä pyörähtämään eteenpäin.
Tässä kierrossa on siis tarkoitus ottaa Letrozolit kp 3-8 ja sitten 6.2 mulla on sairaalassa folliultra, missä sitten katsotaan lääkkeiden vaste ja se, lähdetäänkö kohti Tamperetta ja IUI:ta vai ei.
Nyt täytyy sanoa sen verran, että olen kaikkeni tehnyt sen eteen, että asiat onnistuisivat.
Painonpudotus on ollut mulle AINA erittäin nihkeää ja varsinkin se tasapainotteluvaihe on aina tuottanut ongelmia.
NYT olen päättänyt, että enää en samoja kiloja tiputtele. Olen viimeiset 5 vuotta pudottanut painoa ja aina saanut kaiken takaisin- korkojen kera. En ole koskaan painanut niin paljon, kuin kesällä 2012 ja voin kertoa, että en tule enää koskaan painamaankaan.
Suurena kannustimena on tietenkin alkavat hoidot, joissa BMI pitää olla 35 tai alle. Olen päättänyt että hoitoihin mennään ja niihin pääseminen ei todellakaan jää kiinni mistään sadoista grammoista.
Hoitoihin pääsemisen ohella kannustimena on tietenkin oman terveydentilan ymmärtäminen. Olen ollut ylipainoinen niin kauan kuin muistan ja haluan toimia esimerkkinä omalle tyttärellenikin- missä olen hyvin onnistunutkin. Herkkujahan meillä ei syödä kuin yhtenä päivänä viikossa, silloinkin kohtuudella.
Kesällä 2012 painoin 12 kg enemmän kuin tänä aamuna.
Lokakuussa 2014 9,3kg enemmän kuin tänä aamuna.
Olen erittäin tyytyväinen painonpudotukseeni, mikä on ollut huimaa tietenkin alussa, mutta pikkuhiljaa tasoittunut. Mun tavoitteena on saada ensin 10kg pois, sitten viisi lisää ja taas viisi lisää.
Ensimmäinen etappi on nuo inseminaatiot, jotka alkavat toivon mukaan ensikuussa.
Olen ajatellut asiaa niin, että jos emme jostain syystä pääse inssiin helmikuussa, maailma ei siihen kaadu. Niin moni asia vaikuttaa siihen, pääsemmekö sinne asti.
Jos emme pääse niin maaliskuussa uusi yritys.
Mutta painosta se ei tule jäämään kiinni.
Tää viikko on helppo, mies on työmatkalla ja mun ei tarvi miettiä, mitä hänelle ruoaksi iltaisin, kun hän kotiutuu. Voin syöttää lapselle iltapuuron ja syödä itse omat ruokani, ilman että miehen ruoat tuoksuvat syötävän hyviltä nenän ääressä.
Eikös sovita niin, että kun tästä laihdutushommasta on nyt tehty "julkinen", niin nämä pudotetut kilot eivät tule takaisin, enää koskaan? Eivätkä ne vyötäröltä kadonneet sentit myöskään.
Tänään on kp 1, kaksi päivää tuloaan tehneet menkat alkasivat viimein. Aika tehokkaasti nuo Primolutit tuntuvat toimivan, kun aina 1-2 päivän päästä viimeisestä tabletista vuoto alkaa.
Ei harmita, päinvastoin- kun kerran tiesin, että vuoto on alkamassa, odotin vain sen alkamista ajallaan, että saadaan iso pyörä pyörähtämään eteenpäin.
Tässä kierrossa on siis tarkoitus ottaa Letrozolit kp 3-8 ja sitten 6.2 mulla on sairaalassa folliultra, missä sitten katsotaan lääkkeiden vaste ja se, lähdetäänkö kohti Tamperetta ja IUI:ta vai ei.
 |
| kuva |
Nyt täytyy sanoa sen verran, että olen kaikkeni tehnyt sen eteen, että asiat onnistuisivat.
Painonpudotus on ollut mulle AINA erittäin nihkeää ja varsinkin se tasapainotteluvaihe on aina tuottanut ongelmia.
NYT olen päättänyt, että enää en samoja kiloja tiputtele. Olen viimeiset 5 vuotta pudottanut painoa ja aina saanut kaiken takaisin- korkojen kera. En ole koskaan painanut niin paljon, kuin kesällä 2012 ja voin kertoa, että en tule enää koskaan painamaankaan.
Suurena kannustimena on tietenkin alkavat hoidot, joissa BMI pitää olla 35 tai alle. Olen päättänyt että hoitoihin mennään ja niihin pääseminen ei todellakaan jää kiinni mistään sadoista grammoista.
Hoitoihin pääsemisen ohella kannustimena on tietenkin oman terveydentilan ymmärtäminen. Olen ollut ylipainoinen niin kauan kuin muistan ja haluan toimia esimerkkinä omalle tyttärellenikin- missä olen hyvin onnistunutkin. Herkkujahan meillä ei syödä kuin yhtenä päivänä viikossa, silloinkin kohtuudella.
Kesällä 2012 painoin 12 kg enemmän kuin tänä aamuna.
Lokakuussa 2014 9,3kg enemmän kuin tänä aamuna.
Olen erittäin tyytyväinen painonpudotukseeni, mikä on ollut huimaa tietenkin alussa, mutta pikkuhiljaa tasoittunut. Mun tavoitteena on saada ensin 10kg pois, sitten viisi lisää ja taas viisi lisää.
Ensimmäinen etappi on nuo inseminaatiot, jotka alkavat toivon mukaan ensikuussa.
Olen ajatellut asiaa niin, että jos emme jostain syystä pääse inssiin helmikuussa, maailma ei siihen kaadu. Niin moni asia vaikuttaa siihen, pääsemmekö sinne asti.
Jos emme pääse niin maaliskuussa uusi yritys.
Mutta painosta se ei tule jäämään kiinni.
Tää viikko on helppo, mies on työmatkalla ja mun ei tarvi miettiä, mitä hänelle ruoaksi iltaisin, kun hän kotiutuu. Voin syöttää lapselle iltapuuron ja syödä itse omat ruokani, ilman että miehen ruoat tuoksuvat syötävän hyviltä nenän ääressä.
Eikös sovita niin, että kun tästä laihdutushommasta on nyt tehty "julkinen", niin nämä pudotetut kilot eivät tule takaisin, enää koskaan? Eivätkä ne vyötäröltä kadonneet sentit myöskään.
torstai 13. marraskuuta 2014
Hoitojen aloitus julkisella
Kävin eilen miehen kanssa sairaalassa, lapsettomuushoitojen suunnittelukäynnillä.
Lääkärihän oli sama vanha tuttu, jolla olen käynyt myös yksityisellä puolella.
Käynti kesti noin tunnin ja voin kertoa, että muutama yö, mitä tuli etukäteen valvottua, olivat täysin hukkaan heitettyä aikaa, olisinpa vaan käyttänyt senkin ajan nukkumiseen. Käynti oli varsin miellyttävä.
Ultrattiin sisukset, tarkastettiin kaula, rinnat, kainalot, paineltiin vatsa, nivuset jne.
Kävin puntarilla, juteltiin niitä näitä.
Mulle määrättiin verikokeet, sisältäen mm. T4V, TSH, kilpparin vasta-aineet, AMH, Prolaktiini, paastosokeri.. olikohan muuta?
Varasin ajan verikokeisiin heti huomiselle niin ovat sitten pois alta.
Joulukuulla tunnetusti sairaaloissa vähemmän työntekijöitä, varsinkin joulunpyhinä ja mulla olisi juuri niihin aikoihin ollut aika aukiolotutkimukseen, mutta sanoin etten halua sitä vielä sinne. Joulukuu on meillä niin hässäkkää kun miehen firma muuttaa jne.. eli nyt mennään omasta toivomuksestani niin, että tässä kierrossa (tänään kp 1) otan primolutit ja kun joulukuun kierto alkaa, ilmoitan vuodon alusta sairaalaan, jolloin saadaan tammikuulle ohjelmoitua aika siihen aukkariin.
Aukkarin jälkeen otan sitten mahdollisesti Letrozolit annostuksella 1+2+1+2+1 ja siihen hässäkkään kokeillaan sitten inseminaatiota (IUI). Inssiä kokeillaan muutaman kerran ja sitten odotellaan pääsyä IVF:ään. Olemme siis IVF-jonossa nyt ja sitä lystiä odotellaan noin vuosi. Onpahan nyt tuo inssi mitä odotella tässä ensin.
Ja nyt ihan ekaksi odottelen perheemme yhteistä aikaa seuraavan kahden viikon ajan ;)
Lääkärihän oli sama vanha tuttu, jolla olen käynyt myös yksityisellä puolella.
Käynti kesti noin tunnin ja voin kertoa, että muutama yö, mitä tuli etukäteen valvottua, olivat täysin hukkaan heitettyä aikaa, olisinpa vaan käyttänyt senkin ajan nukkumiseen. Käynti oli varsin miellyttävä.
Ultrattiin sisukset, tarkastettiin kaula, rinnat, kainalot, paineltiin vatsa, nivuset jne.
Kävin puntarilla, juteltiin niitä näitä.
Mulle määrättiin verikokeet, sisältäen mm. T4V, TSH, kilpparin vasta-aineet, AMH, Prolaktiini, paastosokeri.. olikohan muuta?
Varasin ajan verikokeisiin heti huomiselle niin ovat sitten pois alta.
Joulukuulla tunnetusti sairaaloissa vähemmän työntekijöitä, varsinkin joulunpyhinä ja mulla olisi juuri niihin aikoihin ollut aika aukiolotutkimukseen, mutta sanoin etten halua sitä vielä sinne. Joulukuu on meillä niin hässäkkää kun miehen firma muuttaa jne.. eli nyt mennään omasta toivomuksestani niin, että tässä kierrossa (tänään kp 1) otan primolutit ja kun joulukuun kierto alkaa, ilmoitan vuodon alusta sairaalaan, jolloin saadaan tammikuulle ohjelmoitua aika siihen aukkariin.
Aukkarin jälkeen otan sitten mahdollisesti Letrozolit annostuksella 1+2+1+2+1 ja siihen hässäkkään kokeillaan sitten inseminaatiota (IUI). Inssiä kokeillaan muutaman kerran ja sitten odotellaan pääsyä IVF:ään. Olemme siis IVF-jonossa nyt ja sitä lystiä odotellaan noin vuosi. Onpahan nyt tuo inssi mitä odotella tässä ensin.
Ja nyt ihan ekaksi odottelen perheemme yhteistä aikaa seuraavan kahden viikon ajan ;)
maanantai 18. elokuuta 2014
Onnellisesti raskaana
Älkää nyt kumminkaan luulko, että minä olisin. Tai no, olin viimevuonna tähän aikaan. Plussasin 8.8 ja näihin aikoihin olin hyvin onnellinen ja orastava pahoinvointi nosti päätään. Olin onnellinen siitä sairaan huonosta olosta, mikä häivähti kropassani.
Olin onnellisen tietämätön siitä tuskasta ja paskasta mikä seuraisi seuraavan kalenterikuukauden lopulla. Vaikka koko aika mietin, että kaikki ei ole kohdallaan, halusin salaa uskoa muuta. Vaikka pahoinvointi käväisi hetkellisesti haittaamassa elämääni, silloinkin aavistin, ettei tämä mene niin kuin elokuvissa. Sen vain tietää.
Senkin tiesin, kun keskenmenon olin kärsinyt, että minä EN TODELLAKAAN kuulu niihin onnellisiin, jotka raskautuisivat heti. En todellakaan!
Lääkäri keskussairaalassa saa myös haistaa pitkän paskan, hän sanoi minulle suuren suruni keskellä, että kaikki apu tullaan antamaan, jos apua tarvitaan. "mutta sinä raskaudut, sillä sinä raskauduit nytkin!" Ai saatana, ihanko totta?!
Ei ole apua näkynyt. Kun ensimmäisen kerran olin yhteydessä keskussairaalaan tämän asian tiimoilta jälkitarkastuksessa, hän toitotti minulle, "kun meillä on niin paljon asiakkaita ja sinä olet kumminkin juuri ollut raskaana, että sinä et kuulu nyt näiden ilmaishoitojen piiriin".
Eipä siinä, että tuolle laihdutuksesta paasaavalle suomea puhumattomalle lääkärille kaipaisinkaan takaisin. Nykyinen hoitosuhteeni on hyvä, on sentään lääkäri, joka ei nassuta laihduttamisesta, vaan ymmärtää sen, että jokakuukautinen pettyminen omaan kroppaan ei hirveästi edesauta kropan ruoskimista, päinvastoin.
Tänään on kp 27 ja maha on sekaisin kuin Haminan kaupunki. Olen kärsinyt menkkakivuista jo monta päivää, ainoa ero on, ettei valkovuotoa ole havaittavissa ollenkaan. Normaalisi ennen menkkojen alkua housut ovat inhan kosteat jo viikko ennen menkkoja.
Nyt vaan odotellaan vuotoa ja sitten TAAS otetaan Letrozolit ja TAAS varataan aikaa seurantaultraan ja TAAS petytään.
Kuinka kauan noita Letroja ylipäänsä syödään, ennen kuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen? Ja mikä se seuraava vaihe on?
Olin onnellisen tietämätön siitä tuskasta ja paskasta mikä seuraisi seuraavan kalenterikuukauden lopulla. Vaikka koko aika mietin, että kaikki ei ole kohdallaan, halusin salaa uskoa muuta. Vaikka pahoinvointi käväisi hetkellisesti haittaamassa elämääni, silloinkin aavistin, ettei tämä mene niin kuin elokuvissa. Sen vain tietää.
Senkin tiesin, kun keskenmenon olin kärsinyt, että minä EN TODELLAKAAN kuulu niihin onnellisiin, jotka raskautuisivat heti. En todellakaan!
Lääkäri keskussairaalassa saa myös haistaa pitkän paskan, hän sanoi minulle suuren suruni keskellä, että kaikki apu tullaan antamaan, jos apua tarvitaan. "mutta sinä raskaudut, sillä sinä raskauduit nytkin!" Ai saatana, ihanko totta?!
Ei ole apua näkynyt. Kun ensimmäisen kerran olin yhteydessä keskussairaalaan tämän asian tiimoilta jälkitarkastuksessa, hän toitotti minulle, "kun meillä on niin paljon asiakkaita ja sinä olet kumminkin juuri ollut raskaana, että sinä et kuulu nyt näiden ilmaishoitojen piiriin".
Eipä siinä, että tuolle laihdutuksesta paasaavalle suomea puhumattomalle lääkärille kaipaisinkaan takaisin. Nykyinen hoitosuhteeni on hyvä, on sentään lääkäri, joka ei nassuta laihduttamisesta, vaan ymmärtää sen, että jokakuukautinen pettyminen omaan kroppaan ei hirveästi edesauta kropan ruoskimista, päinvastoin.
Tänään on kp 27 ja maha on sekaisin kuin Haminan kaupunki. Olen kärsinyt menkkakivuista jo monta päivää, ainoa ero on, ettei valkovuotoa ole havaittavissa ollenkaan. Normaalisi ennen menkkojen alkua housut ovat inhan kosteat jo viikko ennen menkkoja.
Nyt vaan odotellaan vuotoa ja sitten TAAS otetaan Letrozolit ja TAAS varataan aikaa seurantaultraan ja TAAS petytään.
Kuinka kauan noita Letroja ylipäänsä syödään, ennen kuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen? Ja mikä se seuraava vaihe on?
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Follikkelikontrolli kp 11
Letrot ovat toimineet toivotulla tavalla!
Kohdun limakalvo oli miltei 11mm ja oikealla hieno johtofolli, 23mm x 18mm.
Lääkärin määräyksestä tänään heilutellaan peittoja ja sen jälkeen tuikkaan Pregnylin.
Huomenna peittojen heiluttelua myös ja sitten vaan sormet ristiin.
Kohdun limakalvo oli miltei 11mm ja oikealla hieno johtofolli, 23mm x 18mm.
Lääkärin määräyksestä tänään heilutellaan peittoja ja sen jälkeen tuikkaan Pregnylin.
Huomenna peittojen heiluttelua myös ja sitten vaan sormet ristiin.
torstai 5. kesäkuuta 2014
Viimeinen
Viimeinen Letrozol napattu tänään. Kokemuksena vallan erilainen, kuin edeltäjänsä Clomifen. Päänsärky on ollut runsasta,ja tänään lensi vesiruikku. Anteeksi suorasanaisuuteni, mutta kaikki ainakin tietävät, millainen se on.
Toivottavasti auttavat jotain, ainakin kroppa niihin reagoi.
Olen aloittanut sokerittoman ruokavalion viikko sitten tiistaina. Syön lähes normaalia ruokaa, välttäen tietty pizzoja ja hamppareita jne, mutta pääpaino on sokerin välttäminen. Parisen kiloa on nesteitä hävinnyt ja vyötäröltä lukemat ovat pienentyneet. Oon aina sanonut, etten välitä niinkään puntarin lukemasta, vaan siitä, mitä peili sanoo. Peilin mukaan kasvot ovat kaventuneet ja on ns.helpompi katsoa itseään muutenkin. Kyllä se sokeri vaan turvottaa. Mikäli,tästä kierrosta en raskaudu, annan itselleni luvan syödä makeisia seuraavien menkkojen aikana, mutta jos jostain kumman syystä raskautuisinkin, niin sokerittomuus jatkukoon :) on kivempi olla, vaikka ensimmäisinä päivinä päätä kiristi niin julmetusti!
Toivottavasti auttavat jotain, ainakin kroppa niihin reagoi.
Olen aloittanut sokerittoman ruokavalion viikko sitten tiistaina. Syön lähes normaalia ruokaa, välttäen tietty pizzoja ja hamppareita jne, mutta pääpaino on sokerin välttäminen. Parisen kiloa on nesteitä hävinnyt ja vyötäröltä lukemat ovat pienentyneet. Oon aina sanonut, etten välitä niinkään puntarin lukemasta, vaan siitä, mitä peili sanoo. Peilin mukaan kasvot ovat kaventuneet ja on ns.helpompi katsoa itseään muutenkin. Kyllä se sokeri vaan turvottaa. Mikäli,tästä kierrosta en raskaudu, annan itselleni luvan syödä makeisia seuraavien menkkojen aikana, mutta jos jostain kumman syystä raskautuisinkin, niin sokerittomuus jatkukoon :) on kivempi olla, vaikka ensimmäisinä päivinä päätä kiristi niin julmetusti!
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Ensimmäinen
Ensimmäinen Letrozole napattu tänään. Tuo maaginen, sinapinvärinen pilleri katosi vesilasillisen saattelemana kiduksiini.
Tuokoon tuo ihmepilleri sen, mitä tässä kaksi ja puoli vuotta on odotettu.
Onnena tilanteessa on se, että jos niin ei käy, niin onneksi minulla on lääkäri, joka ottaa minut vakavasti ja tekee varmasti kaikkensa, että onnistumme.
Näihin kuviin.
Tuokoon tuo ihmepilleri sen, mitä tässä kaksi ja puoli vuotta on odotettu.
Onnena tilanteessa on se, että jos niin ei käy, niin onneksi minulla on lääkäri, joka ottaa minut vakavasti ja tekee varmasti kaikkensa, että onnistumme.
Näihin kuviin.
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
Hyviä uutisia vaihteeksi
Ei, en ole raskaana, älkää nyt luulkokaan.
Olin ultrassa eilen, katsomassa onko kysta paikallaan, tai olisiko pahimmassa tapauksessa jopa kasvanut. No, lääkäri oli ärsyttävän hiljainen ultratessaan ja viuhtoi ultrasauvalla sisuksissani miten sattuu, lähinnä tuntui inhottavalta kun käytti sitä kuin joystickiä konsanaan.
Kuvat viuhtoivat näytöllä ja en saanut oikein mistään kiinni. Jonkun mustan systeemin näin näytöllä ja ajattelin, että nojoo, leikkuri kutsuu.
Se oli kuitenkin mun kohtu :D Munasarjat olivat oikealla puolella oikein hyvässä kunnossa ja vasemmassa... EI OLLUT ENÄÄ KYSTAA!!!!!! (tähän viissataamiljoonaa huutomerkkiä!)
HÄ? oikeasti?
No ei ole, ei ole edes mitään merkkiä siitä, että olisi koskaan ollutkaan. Lisäksi sain kuulla, että munasarjani ovat erittäin hyvässä kunnossa, ei näytä ikä painavan. Niin sain kuulla myös jälkitarkastuksessa keskenmenon jälkeen. Jotain positiivista siis.
Bonusyllätyksenä oli se, että kun minä olen odotellut menkkoja alkavaksi (olis pitänyt alkaa jo sunnuntaina, silloin oli kp 28) mutta ei ole alkanut vieläkään.. no syy selvisi- limakalvo oli selkeästi kolmilehtinen ja siellä oli yksi folli kasvamassa - uumaili että ovis saattaisi olla ensiviikolla. Ja mä olen kulkenut siteet laukussa jo kohta viikon. Se välivuoto mikä tuli, sekoitti pakkaa siis ihan huolella.
lääkärin mukaan saattaa olla mahdollista, että se vuoto ja ne palaset, mitä sieltä mukana tulivat, voivat olla kystan hajoamisesta johtuvaa- mutta totesi samaan hengenvetoon, ettei ne yleensä ulos vuoda, vaan vatsaonteloon. Joo- ei mulla vuotanut vatsaonteloon silloin 2007 vuonnakaan- silloin ei kyllä vuotanut uloskaan mitään. Tosin silloin mulla oli vielä epäsäännöllisyyttä menkoissa paljon enemmän kuin tänäpäivänä- synnyttäminen tasoittanut niitä megalyhyitä kiertoja aikalailla.
Nyt sitten odotellaan sitä spontaanisti alkavaa tyhjennysvuotoa ja sen jälkeen, uudessa kierrossa kp 3 aloitan Letrotsolit ja ilmoitan lekurilleni kun tuo vuoto alkaa, että saadaan varattua aika seurantaultraan. Mikäli ultrassa (n. kp11-13) on hyvänkokoinen folli, lääkäri tuikkasee muhun Pregnylin ja saadaan sitten vaan miehen kanssa hoitaa homma kotiin.
Nyt kuulostaa hyvältä. Nyt kuulostaa helvetin hyvältä!
Olin ultrassa eilen, katsomassa onko kysta paikallaan, tai olisiko pahimmassa tapauksessa jopa kasvanut. No, lääkäri oli ärsyttävän hiljainen ultratessaan ja viuhtoi ultrasauvalla sisuksissani miten sattuu, lähinnä tuntui inhottavalta kun käytti sitä kuin joystickiä konsanaan.
Kuvat viuhtoivat näytöllä ja en saanut oikein mistään kiinni. Jonkun mustan systeemin näin näytöllä ja ajattelin, että nojoo, leikkuri kutsuu.
Se oli kuitenkin mun kohtu :D Munasarjat olivat oikealla puolella oikein hyvässä kunnossa ja vasemmassa... EI OLLUT ENÄÄ KYSTAA!!!!!! (tähän viissataamiljoonaa huutomerkkiä!)
HÄ? oikeasti?
No ei ole, ei ole edes mitään merkkiä siitä, että olisi koskaan ollutkaan. Lisäksi sain kuulla, että munasarjani ovat erittäin hyvässä kunnossa, ei näytä ikä painavan. Niin sain kuulla myös jälkitarkastuksessa keskenmenon jälkeen. Jotain positiivista siis.
Bonusyllätyksenä oli se, että kun minä olen odotellut menkkoja alkavaksi (olis pitänyt alkaa jo sunnuntaina, silloin oli kp 28) mutta ei ole alkanut vieläkään.. no syy selvisi- limakalvo oli selkeästi kolmilehtinen ja siellä oli yksi folli kasvamassa - uumaili että ovis saattaisi olla ensiviikolla. Ja mä olen kulkenut siteet laukussa jo kohta viikon. Se välivuoto mikä tuli, sekoitti pakkaa siis ihan huolella.
lääkärin mukaan saattaa olla mahdollista, että se vuoto ja ne palaset, mitä sieltä mukana tulivat, voivat olla kystan hajoamisesta johtuvaa- mutta totesi samaan hengenvetoon, ettei ne yleensä ulos vuoda, vaan vatsaonteloon. Joo- ei mulla vuotanut vatsaonteloon silloin 2007 vuonnakaan- silloin ei kyllä vuotanut uloskaan mitään. Tosin silloin mulla oli vielä epäsäännöllisyyttä menkoissa paljon enemmän kuin tänäpäivänä- synnyttäminen tasoittanut niitä megalyhyitä kiertoja aikalailla.
Nyt sitten odotellaan sitä spontaanisti alkavaa tyhjennysvuotoa ja sen jälkeen, uudessa kierrossa kp 3 aloitan Letrotsolit ja ilmoitan lekurilleni kun tuo vuoto alkaa, että saadaan varattua aika seurantaultraan. Mikäli ultrassa (n. kp11-13) on hyvänkokoinen folli, lääkäri tuikkasee muhun Pregnylin ja saadaan sitten vaan miehen kanssa hoitaa homma kotiin.
Nyt kuulostaa hyvältä. Nyt kuulostaa helvetin hyvältä!
maanantai 24. helmikuuta 2014
Folliultra ja vitutus
Kai saan käyttää noin karkeaa otsikkoa, saanhan?
Tänään menossa kp 14, ensimmäinen Clomifen kierto (tälläerää) ja homma meni puihin.
Olin juuri follikkeliultrassa ja limakalvo oli onneton, 6mm, oikeat munasarjat olivat ok mutta vasemmassa muniksessa oli (jälleen) kysta. Kokoa tuolla pirulaisella oli 6,2cm x 5,3cm. Mitään kipuja en ole tuntenut, minullahan oli kysta joskus vuonna 2007 ja sen kyllä tunsin. Kipu oli tuolloin juurikin se syy, miksi menin lääkäriin. Kysta kuitenkin puhkesi itsestään ja sitä toivon totisesti tälläkin kertaa.
Tuo musta pallero tuossa keskellä on se kysta. Ihan järkkykokoinen! :(
Ensikuussa menen uuteen ultraan ja mikäli kysta on kasvanut, se todennäköisesti joudutaan leikkaamaan, mutta mikäli se on huomattavasti pienentynyt tai hävinnyt (mikä olisi tietenkin paras vaihtoehto), voidaan aloittaa ovulaatioinduktio uudelleen. Tuo ultra ajoittuu kiertopäivä 3:n ja sinä samana päivänä (jos nyt kaikki menee kuin Strömsössä tuon kystan kanssa!!) aloitan Letrozolit. Clomifenit heitetään tällä erää romukoppaan ja kokeillaan, josko toisen lääkkeen taika olisi parempi.
Olenhan kumminkin syönyt Clomeja 10 kiertoa elämäni aikana ja minulla on kumminkin vaan yksi lapsi.
Mulla oli siis eri lääkäri tällä kertaa ja sanoin hänelle suoraan, miten kyllästynyt olen odottamaan ja siihen, miten aina vaan käsketään odottamaan! Tämä lääkäri ainakin sai vipinää puntteihin ja sanoi, että heti, jos kysta on pienentynyt huomattavasti (esim kahden sentin kokoiseksi) aloitetaan OI, ettei mene kuukausia hukkaan. Vihdoinkin jotain, mitä minä haluan kuulla!
Aion tilata Ebaysta samanlaisen setin ovisliuskoja, kuin mitä tilasin raskaustestejä.
Onpahan sitten mihin kusta :D
Tänään menossa kp 14, ensimmäinen Clomifen kierto (tälläerää) ja homma meni puihin.
Olin juuri follikkeliultrassa ja limakalvo oli onneton, 6mm, oikeat munasarjat olivat ok mutta vasemmassa muniksessa oli (jälleen) kysta. Kokoa tuolla pirulaisella oli 6,2cm x 5,3cm. Mitään kipuja en ole tuntenut, minullahan oli kysta joskus vuonna 2007 ja sen kyllä tunsin. Kipu oli tuolloin juurikin se syy, miksi menin lääkäriin. Kysta kuitenkin puhkesi itsestään ja sitä toivon totisesti tälläkin kertaa.
Ensikuussa menen uuteen ultraan ja mikäli kysta on kasvanut, se todennäköisesti joudutaan leikkaamaan, mutta mikäli se on huomattavasti pienentynyt tai hävinnyt (mikä olisi tietenkin paras vaihtoehto), voidaan aloittaa ovulaatioinduktio uudelleen. Tuo ultra ajoittuu kiertopäivä 3:n ja sinä samana päivänä (jos nyt kaikki menee kuin Strömsössä tuon kystan kanssa!!) aloitan Letrozolit. Clomifenit heitetään tällä erää romukoppaan ja kokeillaan, josko toisen lääkkeen taika olisi parempi.
Olenhan kumminkin syönyt Clomeja 10 kiertoa elämäni aikana ja minulla on kumminkin vaan yksi lapsi.
Mulla oli siis eri lääkäri tällä kertaa ja sanoin hänelle suoraan, miten kyllästynyt olen odottamaan ja siihen, miten aina vaan käsketään odottamaan! Tämä lääkäri ainakin sai vipinää puntteihin ja sanoi, että heti, jos kysta on pienentynyt huomattavasti (esim kahden sentin kokoiseksi) aloitetaan OI, ettei mene kuukausia hukkaan. Vihdoinkin jotain, mitä minä haluan kuulla!
Aion tilata Ebaysta samanlaisen setin ovisliuskoja, kuin mitä tilasin raskaustestejä.
Onpahan sitten mihin kusta :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)