folliultra ja muita kuulumisia

Hei pitkästä aikaa :)

Taukoa on pidetty tästä kirjoittelusta, niinkuin koko lapsettomuusasiastakin. Kesä on mennyt hujauksessa ja en ole märehtinyt koko vauvan tekemistä ollenkaan. Kesätauko oli siis nimensä mukainen.

Tänään olin folliultrassa sairaalassa, sillä otin hoitajan määräyksen mukaisesti Letrozolit kp 3-7 annostuksella 1+2+1+2+1 ja tänään kp 11 kävin tsekkaamassa, tapahtuuko tuolla mitään. Kyllä tiesin, että tapahtuu, kyllähän sen tuntee. Oikealla kasvoi isompi folli, olisko ollut 16mm ja vasemmalla hieman pienempi, kokoa en muista. On kuulemma aikasta harvinaista, että letroilla kasvaa edes kahta follia. On tainnut kesätauko tehdä tehtävänsä senkin suhteen, että vastetta tulee.

No, torstaina pistän Pregnylin ja lääkärin määräyksestä keskiviikkona ja perjantaina yhdyntä ;) lauantainakin kuulemma saa, jos jaksaa :D

Painoa on tullut kesätauon aikana jonkin verran, mutta niin, ettei olla yli sallitun BMI:n. Labrat kävin ottamassa viime perjantaina, siinä oli pitkäaikaissokeri, maksakokeet sekä kilpirauhaskokeet. Kaikki oli ok, jos vertaa maaliskuisiin kokeisiin. Maksa-arvoista ALAT on yhä koholla, maaliskuussa se oli peräti 68 (!!) ja nyt oli muistaakseni 45. Saan paperit kotiin, niin niistä voin tarkistaa.
Pitkäaikaissokeri oli ns. kinthaalla, eli 6,0 eli normaalin maksimissa, mutta ei koholla! Kilpirauhasarvot olivat ok, niitä ei sen kummemmin edes käsitelty.

Painosta ei tullut sen kummempaa saarnaa, kunhan sivulauseessa totesi, että on hieman noussut. Jos olisi alkanut aiheesta enemmän paasaamaan, olisin sanonut, että kesätauko on ollut nimenomaan kesätauko. Jos olisin sekundalapsettomuuttani märehtinyt, olisin myös painoani kovasti tarkkaillut..
No, nyt olen tehnyt erään päätöksen, joka varmasti kohentaa terveyttäni roimasti. Olen ollut nyt päivälleen viikon ilman sokeria ja olo on hyvin mainio! Ei tule sellaisia kummallisia verensokerin heilahteluja, mitä tulee kun syö makeaa. Tiedättekö, että välillä ihan hikoiluttaa ja vapisee kun menee sokerit niin alas. Olen päättänyt että vältän sokeria, erityisesti näkyvää, kuin ruttoa.

Mulla on ihan aikuisten oikeasti tähtäimessä normaalipaino vielä jonain päivänä, olen ajatellut, että kun esikoinen menee kouluun, minä olen normaalipainoinen. Siihen on aikaa, mutta on kyllä pudotettavaakin.

Toivon, ettei meidän tarvitse ottaa seuraavaa askelta hoitojen suhteen. Toivon todella. Se on nimittäin IVF. Jostain syystä pelkään sitä kuin halvattu. Suunnitelma on, että aloittaisin Puregon pistokset kp 2 alkaen, 175 yksikköä ja jatkaisin ainakin kp 10 saakka, sitten ultraan ja mahdollisesti Tampereelle munasolujen keräykseen. Sitten pian takaisin alkion siirtoon. Hirvittää jo nyt noi tulevat kustannukset, miten ihmeessä ihmisillä on varaa käydä yksityisellä näissä hoidoissa? Jos jumaliste yksi ampulli lääkettä maksaa yli 300e ja niitä tarvitaan kaksi hoitokiertoa kohden, pregnylit, lugesteronit ja kaksi reissua Tampereelle, (á 4h suunta) niin woaaaah... Luoja, anna mun tulla raskaaksi nyt! (vaikka tiedän, ettet kumminkaan anna, mutta toivoa sopii, eikö?)

Mulla on nyt ollut parisen viikkoa niin kova yskä, ettei mikään pysy sisälläkään, alapäässä siis. Ekan kerran kun yskäisee peittojen heiluttelun jälkeen, niin tuntuu, että kaikki on ulkona :D

Tänne kuuluu siis ihan ok, mitäs teille kuuluu?

Kuulumisia

Eipä ole ollut mitään kerrottavaa, niin kirjoittelu on jäänyt. Vaikka en mä tiedä, onko mulla yleensäkään mitään kerrottavaa.

Kävin pääsykokeissa, saa nähdä. Olo on fifty-sixty, yhtään en osaa sanoa tuleeko musta yliopisto-opiskelija vai ei.

Mitään vauvantekojuttuja en ole ajatellut, paitsi nyt kun avasin tämän blogin.
Olen kovasti seuraillut muiden blogeja ja muutama sellainen on, mihin ihan oikeasti, aidosti, täydestä sydämestäni toivoisin plussaa ja tervettä raskautta, toinen on Toiveena vauva- blogi ja toinen Pienelle paikka vapaana - blogi - näitä kahta blogia on tullut erityisen paljon seurattua ja oltua hengessä mukana. Vaikka hoitomuodot ovat kovin erilaiset kuin itsellä ja kummassakin toivotaan sitä ensimmäistä (ja ainoaa?) lasta, niin silti elän niin vahvasti hengessä mukana.

Omaa sekundäärilapsettomuutta en ole ajatellut tosiaan lainkaan, en ole tikutellut, en miettinyt asiaa, en kytännyt päiviä. Sen verran olen perillä päivistä, että nyt on jälleen kierto siinä vaiheessa, että pari Primolutia vielä ja sitten on tämä kierto lopussa. Vieläkään ei tunnu siltä, että haluaisin jatkaa hoitoja. Puistattaa koko ajatuskin! Kuinka ihanaa on nauttia kesästä ja lapseni ilosta kun on kaikkea mukavaa tekemistä. Lisäksi puutarhan hoitaminen on vienyt pääsykokeisiin lukemisen ohella niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt märehtimään .
Jos haluaisimme käyttää kolmannen inssin vielä ennen kesäsulkua, niin se olisi sitten aika pian- muutaman viikon sisällä. En jaksa, en halua!

Taidanpa oikaista hetkeksi sohvalle, ollaan oltu aamupäivä taas puutarhanhoidollisissa hommissa ja kovasti ramaisee!