Ihania lukijoita mulla :)

Ihan ensimmäiseksi kiitos teille kaikille, jotka kommentoitte edelliseen paniikkipostaukseeni. 

On aivan mahtavaa saada apua teiltä konkareilta, mukava lukea myös että IVF on ollut toimiva ja lapsia on syntynyt :)

Kiitos kysymästä, pistäminen meni hyvin.

Harjoittelin tosiaan sillä suolaliuoksella, mikä paketissa oli mukana (sairaalasta saatu siis) ja pistin stressipalloon sitä liuosta. Se harjoituspistos toi sellaisen varmuuden, etten sössi kallista lääkettä.

Pistämisessä itsessään ei ollut mitään ihmeellistä, sehän on jo tuttua kauraa Pregnylin ansiosta. 

Ainoa ero oli, että paitsi tietysti koko pistolaite on niin paljon  yksinkertaisempi Puregonissa, mutta että pisto-ote piti olla erilainen kuin Pregnyliä pistäessä. 

Pregnyliä kun pistää, olen aina etusormella painanut ruiskun männän alas, nyt se ei onnistunutkaan, vaan piikin ollessa jo vatsanahkassa, piti otetta muuttaa niin, että painoin peukulla, muuten en saanut sitä otetta tarpeeksi voimakkaaksi. Siinä sitten tuntui vähän ikävältä, kun neula vatsassa joudun alkaa otetta vaihtamaan ja se vähän tuntui. Lääkkeen laiton jälkeen tuli tippa verta ja vatsaa kirveli jonkun aikaa. Sen koommin ei ole ollut mitään tuntemuksia. 

Polille soittelin aamulla ja kerroin alkaneista kuukautisista ja että olen aloittanut pistämisen. Ultra-aika on perjantaina, 2.10. 

Toivon kovasti, että saalista tulee!

ps. päänsärky on aika raju, johtunee suureksi osaksi siitä stressistä, mikä on ollut koko tästä proseduurista, lääkkeestä se tuskin johtuu, sillä päätä särki jo ennen lääkkeen pistämistä. 

Ainiin, sanoinko jo että te lukijani, olette ihania! :)

Dpo 11, Pregnylistä 12 päivää

Muutama onkin jo käynyt kyselemässä kuulumisia. Mitään kerrottavaa ei ole.

Oireita on vaikka kuinka, testi kirkuva nega.

Olen testannut ja 9 päivää Pregnylistä se vielä näkyi testissä. Sen jälkeen onkin ollut hyvin valkoinen testi.

Oireita on seuraavasti: menkkajomoja ollut pitkään, välillä kovempia, välillä miedompia.
Olen oksentanut, jopa niin rajusti että sain silmieni alle verenpurkaumat.
Ruoka ei oikein maistu, mahassa on inhottava ylävatsapaine, mutta kaupassa alkoi yhtäkkiä tehdä mieli maksamakkaraa ja suolakurkkua.
Kylmä on koko ajan, eilen illallakin niin kylmä, että tärisin.
Yöt menevät valvoessa, en saa unta. Viimeyönä heräsin yhtäkkiä kauheaan (anteeksi jo etukäteen) vatsakipuun ja siihen, että meinasin kakata sänkyyn. En muista, koska olisin viimeksi herännyt yölliseen ulostustarpeeseen! Vatsakipu jatkuu aina vaan, on todella kovaa. Ei siis mitään tavan menkkavatsakipua vaan oikeaa vatsasärkyä, rajua sellaista.
Mietin jo sellaistakin, että onko nyt jotain vatsatautia liikkeellä?

Olen testannut pregchekin ovistesteillä, tänään viiva vahvempi kuin eilen, mutta raskaustesti negaa.
nuo raskaustestit ovat jotain peeaskoja, mitä olen tilannut tukkupakkauksen Ebaystä, mutta kyllä ne plussaa näyttävät jos on aiheellista, on huomattu Pregnylin pistämisen jälkeen.

Että menkkoja odotellessa.

PS. soitin eilen apteekkiinkin ja varasin seuraavan kierron lääkkeet sinne valmiiksi.
pps. ja ne raskausuutiset.. miehen sisarukselle on tulossa vauva, on kolmannella kuulla. voitte uskoa, ettei pahemmin ilostuta?

Jos ajattelen hyvää, niin koenko hyvää?

Olen pyrkinyt olemaan positiivinen. Ajattelen koko ajan olevani raskaana, vaikka pieni perkele nostaa päätään koko ajan ja tunkee ajatuksen loppuun lauseen, "mutta en kumminkaan ole".
Olen jutellut vatsassani kasvavalle alkiolle, kertonut, kuinka me isin kanssa häntä jo kovasti odotetaan.
Olen luonut positiivisia ajatuksia vatsaani, kertonut alkiolle, että kasva ihan rauhassa ja vahvistu, että sinusta tulee perheeseemme neljäs jäsen. Sen jälkeen en toivomalla toivo enää lisää lapsia, tämä lapsi on meidän viimeinen.

Olen seurannut Pregnylin poistumista kehosta. Ensimmäisen halpatestin tein 5 päivää Pregnylistä, oli ihan selkeä punainen viiva, sen jälkeen viiva on haalistunut kovalla vauhdilla, tänään on 7 päivää pistoksesta, enkä näe testissä oikeastaan enää mitään. Pientä tummumaa kohdalla, jossa toinen viiva on. Viiva on kuitenkin vahvempi kuin mitä edellisellä kerralla, kun Pregnyliä käytin. Kyllä, säästän testit, niinkuin niin moni muukin. En lähde sille linjalle, että kertoisin, miten testi on vahingossa jäänyt kaappiin, minulla ei kusiset tikut jää kaappiin vahingossa.

Sokerittomuuteni- näkyvän sokerin käyttämättömyyteni on jatkunut kolmisen viikkoa. Ei tee edes mieli. Sille linjalle en lähde, että kyyläisin kaikki tuoteselosteet sokerin pelossa, mutta se, että karkit, pullat, myslit jne missä on sokeria, ovat jääneet pois ja mielestäni ihoni on parempi, puhumattakaan yleisestä olotilasta.

Mulla on nyt sellaisia menkkamaisia jomotuksia, mitä tulee aina noin viikko ennen menkkojen alkua. Mä haluan uskoa, että nämä jomotukset ovat jotain muuta.

En halua alkaa piikittämään itseäni, toivon niin kovasti että olisin raskaana.

IUI nro 2 ja tuplafollit

Kirjoittelu on jäänyt kun ensin oli kylpyläreissu ja kauheaa kiirettä muutekin, tuntuu että koko ajan on jotakin.

Tiistaina 31.3 (kp 11) olin kotikaupungissani ultrassa ja siellä kävi ilmi, että vasemmassa ovariossa oli kaksi !! isoa follia kasvamassa. Toinen oli tuolloin n. 17mm ja toinen 20mm.
Pregnyl määrättiin pistettäväksi samana iltana, puolilta öin ja Torstai aamupäiväksi (kp 13) meille varattiin Treelle inseminaatioaika.

Olin ihan varma, ettei Torstaina enää mitään tapahdu missään, että väki on jo pääsiäisen vietossa mutta toisin kävi.
Kun mut ultrattiin Tampereella, toinen folli oli n. 23mm ja toinen 20mm.

Toimenpide oli kivuton jälleen kerran ja se kävi nopeasti.

Kotikaupungistani lääkäri pyysi konsultointiapua Tampereelta Lugesteronien suhteen. Kerroin että kieltämättä ihmettelin kun niistä ei mitään puhuttu ekan inssin yhteydessä.
Treellä lääkäri oli sitä mieltä, että niistä ei haittaakaan ole ja kyllähän mulla lääkkeettömissä kierroissa aina on tiputtelua ja tuhrua ennen menkkojen alkua. Nyt ei tokikaan ole ollut pitkään aikaan, kun olen käyttänyt Primoluteja.

Olen käyttänyt Lugesteron 200mg vaginaalisesti Perjantai-illasta alkaen.
Kun kävin apteekissa, tiskillä ihmeteltiin, kun lääkettä oli määrätty vain yksi paketti. (noin viikoksi siis). En ollut itse huomannut mokaa, mutta tosiaan, eihän niitä nyt vaan viikkoa käytetä.
Soitin tänään polille ja sain e-reseptin seuraavaan pakettiin.
Kiva kun pitää itse huolehtia!! Mitä jos kyseessä olisi ollut ensikertalainen Lugesteronin käyttäjä? Hän olisi käyttänyt vaan tuon yhden paketin ja homma olisi kussut siinä vaiheessa.

Inssin jälkeen kävimme Treellä vähän shoppailemassa lapselle tuliaisia ja kävimme syömässä. Syömässä ollessamme tunsin puristavaa painetta alavatsalla ja tiesin että ovulaatio tapahtui.

Mitään oireita ei ole, olo on hyvin neutraali. Pääsiäisenä ollessamme mökillä, olin hyvin väsynyt ja käydessämme autolla maitokaupassa, nukahdin apukuskin paikalle ykskaks.

Olo on aika toiveikas, pitkästä aikaa, eikö kumminkin kaksi kypsää follia ole vähän niinkuin parempi mahdollisuus kuin yksi kypsä folli? :)

PP 6

Päivät kuluvat.

Tänään bongattu alimmasta vaatekerroksesta jotain, mitä ei ole hetkeen näkynytkään. Tietenkin ajatus harhaili...."mitä jos?"- linjalle. 

Tänään alkoivat myös menkkamaiset jomottelut, sekä jatkuva tunne siitä, että housuun lorahtaisi jotain, vaikka ei edes lorahda. 

(esikoisesta koin menkkakipuja jo reilu viikon verran ennen menkkojen oletettua alkamisaikaa..) että "mitä jos?"

Tiedän, tiedän, TIEDÄN että Pregnylissä varoaika on sen 10 päivää mutta luonne on mikä on. Mulla on näkynyt enää hailakkaa viivaa seitsemäntenä päivänä pregnylistä, tänään tosin näkyi, hieman vahvempi hailakka viiva. Testi tehty päiväpissasta sen jälkeen kun olin juonut aikasta paljon. "mitä jos?"

Mä oikeasti yritän olla tulkitsematta oireitani, kuulostelematta, keskittämättä liikaa huomiota itseeni.. mutta mä silti koko ajan, ihan kuin itseltäni salassa, kuulostelen kuitenkin. Miehelle en TIETENKÄÄN puhu mitään asiasta. Ihan vähän vaan parhaalle ystävälleni, joka on neljän lapsen äiti ja testifanaatikko.

Hän kehotti testaamaan huomenna uudelleen, aamupissasta. 

Mä pyysin häntä olemaan kysymättä kuulumisiani, että kerron kun on kerrottavaa, ja itse niin haluan. 

Muuten hän pommittaa mua kysymyksillä ja sitten mietin asiaa taas koko ajan. 

Onneksi hän ymmärtää, vaikka hän onkin vielä niin nuori. Niin nuori, että ette millään uskoisi neljän lapsen äidiksi. 

Siltikin mun järjen ääni sanoo, että mikään ei voi näkyä vielä missään testissä, eli se punertava hailukka päiväpissakusitestiviiva oli vaan jäämä Pregnylistä. Perkeleen ihana lääke. Pistää munani liikenteeseen, kun tämä kropppa ei edes sitä osaa itse tehdä. 

Jos ei munanirrotuslääkettä olisi niin olisin varmaan taas kystan kourissa. 

Mutta negatiivisena asiana .. no, tuo että se näkyy testissä suht pitkään ja tietenkin se ampullien rikkominen. kyllä minä itseäni pistän jos pakko on, mutta niiden ampullien kanssa repii sormensa. 

Taas huomaan miettiväni, "mitä jos?"

Pregnyl vol III

Jälleen on Pregnyl tuikattu. Jälleen on lapsi mummulla hoidossa että pääsimme jälleen heiluttelemaan peittoja ja pistämään tuon pirulaisen minuun.
Nyt, kaksi kertaa onnistuneesti ampullit rikottu ja onnistuneesti pistetty- mieli on ihan luottavainen. Ehkä, jos ensi kertaa tarvitaan, voimme jättää pistelyt ja peittojen heiluttelut iltaan, kun lapsi on nukahtanut.

Mies sanoi, että hänellä on tästä kierrosta hyvä kutina. Että saattaisimme onnistua. Voi kunpa hän olisi oikeassa!

Olemme nyt siinä vaiheessa julkisen hoitojen kanssa, että lähete on tosiaan laitettu sinne, lähetteenä toimii tämä yksityisen epikriisini.
En ole vielä saanut mitään vahvistusta (kuten vuosi sitten), että olisin jonossa, joten lääkärin arvioiden mukaan, se ei ehkä ole mennytkään vielä käsittelyyn- lähete laitettiin kumminkin noin kuukausi sitten ensimmäisen kerran.
No. fakta on se, että mikäli ehdin käydä siellä julkisella ensimmäisen kerran ja sattuisin vaikka sen jälkeen raskautumaan ja olisi niin paska säkä, että menisi taas kesken, en joutuisi jonosta pois.
Mutta jos raskautuisin nyt, enkä ehtisi edes suunnittelukäynnille ja menisi kesken, joutuisin taas odottamaan vuoden, sillä tippuisin jonosta pois.

                            Itkubiisi, jota pystyn jo nykyään laulamaan lapselleni itkemättä.

Pelottaa edes ajatella. Elän tätä hetkeä, toivon, rukoilen ja sytytän toivon kynttilöitä. Pieni suojelusenkelimme, auta isiä ja äitiä tässä asiassa. Vala meihin uskoa ja anna meidän onnistua.
Äidillä on sinua kova ikävä.

Arvatkaapa mitä

..Ovis ei tullut. Tiesin sen kyllä. Eiliseen asti tikutin, parhaimpina päivinä kahdesti, enkä saanut ovista metsästettyä. Eilen oli sitten lääkärin määräyksestä Pregnylin pistopäivä.
Ttu mitä säätöä koko päivä!
Miehellä oli sovittu meno illalla ja erään piti käydä hakemassa lapsi hoitoon alkuillasta. No, lapsen haku venähti 1h 20min. Aikataulu kusi tässä vaiheessa jo totaalisesti.

Kun lapsi viimein haettiin, äkkiä makkariin hoitamaan hommat. Oli niin saakelin hikistä ja nihkeää kun ollaan kumpikin miehen kanssa vielä flunssan jälkipöhinöissä ja hiki lentää pelkästä ajatuksesta. Meinas aivan hekuma loppua kesken, sekin vähä mitä tälläisessä pakkoköyrinnässä nyt ylipäänsä on.

Saatiin homma hoidettua ja oli aika ruveta sekoittelemaan Pregnyliä, tietty ampullien rikkomisen kautta. Jäin makoilemaan sänkyyn ja mies tuli sekoitteluhommiin. Hän sai viimeksi ampulleista molempiin käsiinsä vertavuotavat haavat ja siruja oli ympäri kämppää, joten hän ei uskaltanut vääntää ampulleja rikki, pelkäsi että taas käy samoin. (Niitä siruja kaivettiin viimeksi mikroskoopin avulla käsistä pari tuntia ja nyt oli vielä töihin lähtö edessä!)
Hän kysyi keittiössä hääriessään, missä ruiskuosa on? Apteekista olivat myyneet mulle vaan neulat, ilman ruiskua! Helvetti että hermostuin! En ollut itse tajunnut apteekissa ollessani, että tarvin tosiaan ruiskutkin, en pelkkiä neuloja, eikä se helkutin farmaseutti edes kysynyt asiasta! Sain valtakunnan kilarit kun piti vielä kauheassa kiireessä lähteä lähiapteekkiin, viittä vaille sulkemisaikaa.
Syöksyin apteekkiin ja selitin asiani- ärsytti myös kassalla olleen naisen kellon vilkuilu- jos asiakas on tiskillä niin ei silloin vilkuilla kelloa helvetti!
Sain ruiskut ja heitin miehen samalla pikavauhtia töihin.
Kädet tärisi kun mietin, että mun pitää yksin hoitaa homma ekaa kertaa...
Soitin päivystävään apteekkiin ja kysyin, voisiko ampullit avata siellä.. ei kuulemma voi.
Sain kuitenkin erittäin ystävällistä palvelua ja nainen toisessa päässä oli hyvin empaattinen.
Toivotti onnea.

Oltiin sovittu hoitajan kanssa noin tunnin, puolentoista hoitoajasta. Tuo puolentoista tunnin raja alkoi lähestymään ja soitin hänelle, mikä on tilanne. Kerroin, että jouduin käymään apteekissa, että alan nyt vasta "siivoamaan". Hän kertoi, että olivat juuri laittamassa kenkiä jalkaan. Arvasinhan minä sen! Kerroin, että nyt ei voi vielä tulla! kädet tärräs muutenkin ampullien rikkomista ajatellen ja sitten vielä häsäävä tenava tulisi tuohon viereen.. no way! Saatiin sovittua vielä noin vartin lisäaika.. onneksi!

Ei auttanut muu kuin ottaa ohjeet pöydälle ja desinfioida kädet. Vanulaput molempiin käsiin ja perkele, naks vaan! ei sirun sirua, ampulli naksahti hienosti kahtia ja toinen samaten. Sekoitus ja neulaan veto ja pisto. Thats it! Piti soittaa miehellekin, että siellä on :)
Tuli niin hyvä fiilis siitä, että sain sen tehtyä ihan yksin :) Jos en olisi onnistunut, olisin joutunut odottamaan miehen tuloa yömyöhään ja mitä siitä nyt sitten olisi tullut.. Onneksi ampullit eivät rikkoontuneet!
Tällä kertaa pistäminen vähän sattui, vein neulan liian hitaasti vatsamakkaraan, se pitäisi tuikata sinne niin ei kipua tuntuisi. No- ensikerralla taas.

Lapsi saapui kun olin saanut pöydät tyhjättyä ampulleista, neuloista, lääkepakkauksista ja muista tilpehööreistä.

Miten voi olla näin paljon hässäkkää juuri sinä päivänä, kun pitäisi pistää ja olla rauhallinen, hyvä zen?
No, pääasia on, että lääke on sisuksissa. Nukkumaan mennessä vatsaa särki ja oli muutenkin ahdistunut olo.
Yön nukuin hyvin ja nyt on ihan ok taas. Saa nähdä mitä illalla.
Näihin kuviin!

Folliultra kp 14 ja välähdyksiä jatkohoidoista

Eilen oli jälleen folliultra.
Vasemmalla oleva folli, joka tuossa kp 11 ultrassa oli suurin, ei ollut kasvanut juurikaan. Limakalvo oli sensijaan muuttunut kolmilehtiseksi ja oikealla oli yllättäen kirinyt folli aikasta suureksi. Tai, suureksi ja "suureksi", mutta kokoa sillä oli 13mm. Perjantaina oikealla ei näkynyt mitään mainitsemisen arvoista.
Anyway, Primoluteja ei nyt aloiteta, vaan huomenna pitäisi jälleen tikutella ovista ja kun ovistesti on positiivinen, lääkärin määräyksestä pitäisi heilutella peittoja ja sen jälkeen tuikata Pregnyl. Vaikka ovistesti ei plussaa näyttäisikään, tuikkaan Pregnylin viimeistään perjantaina.

Aika myöhäiseen meni mahdollinen ovis nytten. Liekö vaikutusta sillä, että Letrot aloitin lääkärin määräyksestä vasta kp 4, kun kahdella edellisellä kerralla ne on aloitettu kp 3.
Hidasta tuo follin kasvu jokatapauksessa on.

Seuraavassa kierrossa otan Letrozoleja kp 3-7 ja annostuksella 1+2+1+2+1 ja menen jälleen folliultraan.
Tämä samainen lääkäri yksityiseltä tulee hoitamaan meitä sitten julkisella ja hän puhui
AMH-arvon mittauksesta sekä HSSG:stä, joita minulta ei ole vielä katsottu/ tehty.

Lisäksi saattaa olla, että puolisoltani joudutaan katsomaan siemennesteen laatu uudelleen, edellisestä kerrasta on jonkin verran aikaa.



kuva
 

Lääkärini mielestä IVF olisi kohdallamme hyvinkin varteenotettava vaihtoehto, jos siittiöissä on heikohkoa liikkuvuutta ja mulla vielä ovuloimattomuutta, IVF:llä saataisiin tilanne optimoitua.

Välillä tulee pieniä valonpilkahduksia tähän paskassa tarpomiseen, en halua että sitten 40+ ikäisenä tulee kaduttua sitä, ettei ainakaan yrittänyt tarpeeksi.

Näihin kuviin, pitää nyt vaan toivoa että se ovis tulisi.

Pregnyl häviää pikkuhiljaa

Jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin kuvassa näkyy pistopäivän (9.6.) jälkeisenä aamuna testattu raskaustesti (ylimpänä) ja siitä alaspäin tähän päivään saakka. Olisin kuvitellut, että testi olisi tänä aamuna ollut jo huomattavasti haaleampi, mutta ilmeisesti viikon kuluttua tuo 5000IU pitäisi olla hävinnyt kehosta.



 

Tuntemuksista sen verran, että alaselässä tuntuu ajoittain samalta, kuin olisi menkat tulossa. Mulla on hirveä väsy koko ajan, voisin vain nukkua. Alavatsa oli eilen vielä kova ja turvonnut, nyt se on jo suht normaali. Mitään pistokohdan aristuksia tms. mulle ei onneksi tullut, on vissiin niin, että kun tuota pehmikettä on tuossa alavatsalla sen verran, ettei pienestä säikähdä ;D Kaikki nämä tuntemukset ovat siis Pregnylin aiheuttamia.

 

Nyt pitäis ihan oikeasti malttaa vielä odotella, esikoisen synttäritkin ovat tulossa ja viimeisenä kahtena vuotena olen ajatellut synttäreitä valmistellessani, että olisihan aika jo meidän saada se plussa testiin, vaan aina mulla on ollut menkat hänen synttäreiden aikaan.. Saa nähdä toistaako historia itseään, mulla nimittäin olisi juuri kuukautisten aika hänen synttäreidensä aikaan..

 

kuva täältä

Välillä hauskaakin

Eilen oli ihan hauskaa lapsentekorintamalla.

Ajattelin, ettemme voi jättää Pregnyl-ruiskun kanssa leikkimistä yömyöhään, vaan sekä akti, että ruiskuttelu on hoidettava alkuillasta. No- eikun lapsonen hoitoon ja kotiin hommiin.
Oli ihan mukavaa saada miehen kanssa pikkuruinen hetki ihan kahdestaan- siinä totesimmekin, ettei meitä ainakaan yrittämisen puutteesta voi syyttää.



kuva lainattu täältä

Makuuhuonesessiosta sen kummemmin kertomatta saimme homman hoidettua ja aloimme valmistelemaan Pregnyliä. Lääkepakkaus jääkaapista ja muut tykötarpeet valmiiksi.
Miehelle annoin tehtäväksi ampullien rikkomisen. Ampulleja oli kaksi ja kummassakin oli mustalla pisteellä merkitty heikennetty kohta, mistä ampulli räsähtää rikki (kuvan mukaan siististi). Eka ampulli meni aikalailla pirstaleiksi, toki neste pysyi sisällä niin kuin pitikin.
Toinen ampulli meni vielä enemmän rikki ja miehelle laitettiinkin laastaria kun sai vertavuotavan haavan käsiinsä.
Hän sekoitti kuiva-aineen ja nesteen keskenään ja minä hoidin sekoittelun. Sitä ei saanut ravistella ettei tule liikaa ilmaa nesteeseen, vaan pystysuunnassa pyörittelemällä aineet sekoittuivat hyvin. (en kyllä ymmärrä, miten sitä olisi edes voinut ravistella, kun se oli päästä auki??)
No, ei muutakuin lääke ruiskuun ja pistelemään.
Desinfioin pistopaikan ja ruiskaisin aineen sisuksiini.
Pienen hetken kuluttua tuntui pienen pientä kirvelyä vatsanahkassa mutta se meni äkkiä ohi.

Sitten alettiinkin imuroimaan keittiötä- niitä pienen pieniä lasinpalasia oli pitkin ja poikin keittiötä.
Haimme lapsen hoidosta ja laitoimme hänet nukkumaan- mies jäi kaivelemaan sormistaan lasinpaloja mikroskoopin avulla.
Tuskin niiden ampullien ihan noin on tarkoitus hajota, uskon, että mies puristi samalla kun väänsi, mistä syystä ne räsähtivät rikki.
Pääasia on kuitenkin, että aine saatiin sisuksiini ja tänä aamuna halusin testata raskaustestillä (niillä Ebayn halpatesteillä) miten ne reagoivat Pregnyliin ja kyllä siihen viiva tuli.
Näyttävät toimivan.

Tulisipa kahden viikon päästä toinen viiva. Nyt olisi jo meidän aika. Ihan oikeasti olisi.

Follikkelikontrolli kp 11

Letrot ovat toimineet toivotulla tavalla!
Kohdun limakalvo oli miltei 11mm ja oikealla hieno johtofolli, 23mm x 18mm.
Lääkärin määräyksestä tänään heilutellaan peittoja ja sen jälkeen tuikkaan Pregnylin.
Huomenna peittojen heiluttelua myös ja sitten vaan sormet ristiin.

Hyviä uutisia vaihteeksi

Ei, en ole raskaana, älkää nyt luulkokaan.

Olin ultrassa eilen, katsomassa onko kysta paikallaan, tai olisiko pahimmassa tapauksessa jopa kasvanut. No, lääkäri oli ärsyttävän hiljainen ultratessaan ja viuhtoi ultrasauvalla sisuksissani miten sattuu, lähinnä tuntui inhottavalta kun käytti sitä kuin joystickiä konsanaan.
Kuvat viuhtoivat näytöllä ja en saanut oikein mistään kiinni. Jonkun mustan systeemin näin näytöllä ja ajattelin, että nojoo, leikkuri kutsuu.
Se oli kuitenkin mun kohtu :D Munasarjat olivat oikealla puolella oikein hyvässä kunnossa ja vasemmassa... EI OLLUT ENÄÄ KYSTAA!!!!!! (tähän viissataamiljoonaa huutomerkkiä!)
HÄ? oikeasti?
No ei ole, ei ole edes mitään merkkiä siitä, että olisi koskaan ollutkaan. Lisäksi sain kuulla, että munasarjani ovat erittäin hyvässä kunnossa, ei näytä ikä painavan. Niin sain kuulla myös jälkitarkastuksessa keskenmenon jälkeen. Jotain positiivista siis.

Bonusyllätyksenä oli se, että kun minä olen odotellut menkkoja alkavaksi (olis pitänyt alkaa jo sunnuntaina, silloin oli kp 28) mutta ei ole alkanut vieläkään.. no syy selvisi- limakalvo oli selkeästi kolmilehtinen ja siellä oli yksi folli kasvamassa - uumaili että ovis saattaisi olla ensiviikolla. Ja mä olen kulkenut siteet laukussa jo kohta viikon. Se välivuoto mikä tuli, sekoitti pakkaa siis ihan huolella.
lääkärin mukaan saattaa olla mahdollista, että se vuoto ja ne palaset, mitä sieltä mukana tulivat, voivat olla kystan  hajoamisesta johtuvaa- mutta totesi samaan hengenvetoon, ettei ne yleensä ulos vuoda, vaan vatsaonteloon. Joo- ei mulla vuotanut vatsaonteloon silloin 2007 vuonnakaan- silloin ei kyllä vuotanut uloskaan mitään. Tosin silloin mulla oli vielä epäsäännöllisyyttä menkoissa paljon enemmän kuin tänäpäivänä- synnyttäminen tasoittanut niitä megalyhyitä kiertoja aikalailla.

Nyt sitten odotellaan sitä spontaanisti alkavaa tyhjennysvuotoa ja sen jälkeen, uudessa kierrossa kp 3 aloitan Letrotsolit ja ilmoitan lekurilleni kun tuo vuoto alkaa, että saadaan varattua aika seurantaultraan. Mikäli ultrassa (n. kp11-13) on hyvänkokoinen folli, lääkäri tuikkasee muhun Pregnylin ja saadaan sitten vaan miehen kanssa hoitaa homma kotiin.
Nyt kuulostaa hyvältä. Nyt kuulostaa helvetin hyvältä!