Parempi

Kerrankin voin kirjoittaa, että mulla on hyvä olo.
Mä tein päätöksen, siis MÄ tein päätöksen, ihan itse- omasta vapaasta tahdostani, että nyt on taukokierto.
Mies sanoi, että mikäli haluan kolmanteen inseminaatioon nyt mennä, hän on menossa mukana, mutta mikäli en, sekin sopii hyvin. On mulla ihana mies!

Mä kaipasin jo viime kierrossa taukoa, mutta kahden follin kypsyttyä en voinut jättää inseminaatiota väliin. Koska raskautta ei taaskaan tullut, ajattelin, että nyt olen taukoni ansainnut.
Tuntuu hyvältä, vapauttavalta. Ei "kellon kanssa" kyttäämistä, aikataulutettua pakkoseksiä, kiirettä, väsymystä, Tampereelle matkustamista, lapsesta vuorokauden erossa olemista.
Mulla painoi vaakakupissa erityisesti se, että seuraava inseminaatio olisi ajoittunut vappuaatolle, enkä olisi mistään hinnasta halunnut olla vappuna pois lapseni luota. Haluan päästä osalliseksi siihen riemuun ja tyytyväisyyteen, mikä hänen kasvoiltaan paistaa, kun saa syödä munkkeja ja nauttia ilmapalloista ja serpentiinistä. Mikään ei ole tärkeämpää, kuin oman lapsen ilo. Rakastan häntä niin paljon, nykyään vielä enemmän kuin ennen, jos sellainen on ylipäänsä edes mahdollista.

Kävin äsken viemässä roskat ja pysähdyin katselemaan kuuta ja tähtitaivasta. Mietin, että pitkästä aikaa olen onnellinen, tyytyväinen tilanteeseeni. En olisi ikinä voinut kuvitella, että kunhan hoidot alkavat, itsenäisesti haluan taukokierron. Itseasiassa- saattaa olla, että kolmas inseminaatio jää syksylle. Meillä on tässä kuussa tauko, ensikuussa mahdollinen inssipäivä olisi juurikin päivä, kun miehen on IHAN_PAKKO olla töissä, paikanpäällä ja kesäkuun inssi ajoittuisi viikonlopulle.
Sekään ei haittaa, että kolmas inssi jäisi syksylle, olisipahan jotain mitä odottaa ennen IVF hoitojen aloittamista. Niiden aikataulusta kun ei vielä tiedä, Marraskuussa 2014 meidät on asetettu IVF-jonoon ja jono on kuulemma vuoden verran. Noh, ans kattoo nyt miten tehdään.

kuva

Soitin eilen maanantaina polille (vuoto alkasi siis perjantaina 17.4) että en ole aloittanut sunnuntaina Letrozoleja, sillä en halua. Pääni tarvitsee lepoa ja kehoni tarvitsee lepoa jatkuvasta lääkityksestä. Hoitaja oli hyvin tyytyväinen ratkaisuuni ja pyysi soittelemaan kun tuntuu siltä, että tuon kolmannen inssin haluaisimme käyttää. (Kolmeen on maksusitoumus.)
Minähän soittelen, mutta nyt ensin nautin tauosta- ansaitusta.
Voinpahan ottaa lonkeron kun siltä tuntuu, eikä tarvitse miettiä, onko kierron ajankohta hyvä, vai ei.

Uskokaa tai älkää, mä olen onnellinen. Juuri nyt. :)

PP 6

Päivät kuluvat.

Tänään bongattu alimmasta vaatekerroksesta jotain, mitä ei ole hetkeen näkynytkään. Tietenkin ajatus harhaili...."mitä jos?"- linjalle. 

Tänään alkoivat myös menkkamaiset jomottelut, sekä jatkuva tunne siitä, että housuun lorahtaisi jotain, vaikka ei edes lorahda. 

(esikoisesta koin menkkakipuja jo reilu viikon verran ennen menkkojen oletettua alkamisaikaa..) että "mitä jos?"

Tiedän, tiedän, TIEDÄN että Pregnylissä varoaika on sen 10 päivää mutta luonne on mikä on. Mulla on näkynyt enää hailakkaa viivaa seitsemäntenä päivänä pregnylistä, tänään tosin näkyi, hieman vahvempi hailakka viiva. Testi tehty päiväpissasta sen jälkeen kun olin juonut aikasta paljon. "mitä jos?"

Mä oikeasti yritän olla tulkitsematta oireitani, kuulostelematta, keskittämättä liikaa huomiota itseeni.. mutta mä silti koko ajan, ihan kuin itseltäni salassa, kuulostelen kuitenkin. Miehelle en TIETENKÄÄN puhu mitään asiasta. Ihan vähän vaan parhaalle ystävälleni, joka on neljän lapsen äiti ja testifanaatikko.

Hän kehotti testaamaan huomenna uudelleen, aamupissasta. 

Mä pyysin häntä olemaan kysymättä kuulumisiani, että kerron kun on kerrottavaa, ja itse niin haluan. 

Muuten hän pommittaa mua kysymyksillä ja sitten mietin asiaa taas koko ajan. 

Onneksi hän ymmärtää, vaikka hän onkin vielä niin nuori. Niin nuori, että ette millään uskoisi neljän lapsen äidiksi. 

Siltikin mun järjen ääni sanoo, että mikään ei voi näkyä vielä missään testissä, eli se punertava hailukka päiväpissakusitestiviiva oli vaan jäämä Pregnylistä. Perkeleen ihana lääke. Pistää munani liikenteeseen, kun tämä kropppa ei edes sitä osaa itse tehdä. 

Jos ei munanirrotuslääkettä olisi niin olisin varmaan taas kystan kourissa. 

Mutta negatiivisena asiana .. no, tuo että se näkyy testissä suht pitkään ja tietenkin se ampullien rikkominen. kyllä minä itseäni pistän jos pakko on, mutta niiden ampullien kanssa repii sormensa. 

Taas huomaan miettiväni, "mitä jos?"

Inseminaatio ja sen jälkeen, PP 3

Tänään on menossa piinapäivä nro 3. Perjantaina oli aamupäivällä inseminaatio ja olen sen jälkeen yrittänyt unohtaa koko asian.
Lääkäri sanoi, että inseminaatiopäivänä ei tarvitse seksiä välttämättä harrastaa, mutta seuraavana päivänä olisi hyvä vielä varmistella. Teimme työtä käskettyä.

Kävimme Tampereella Ovumia-klinikalla ja palvelu oli ihan ok. Ei porukka liikaa jaksanut hymyillä, mutta muuten käynti oli ihan ok, kai.
Itse toimenpide oli nopea, ensin ultralla tarkistettiin, onko folli puhjennut, eikä ollut. Lääkärin mielestä ajoitus oli siis täydellinen.
Tarkastin putkilossa olevat tiedot ja lääkäri hoiti toimenpiteen. Mulla oli joku opiskelija lisäksi huoneessa, sikäli inhottavaa kun makasin siinä alapää paljaana lääkärin mennessä koneelle, tämä opiskelija oli minua vastapäätä. Oli sen verran kumminkin häveliäs, että katseli muualle. Itse en pystynyt rentoutumaan, tilanteeseen vaikutti varmasti myös järjetön väsy ja jännitys, kaikki kun on uutta.

Makoilin paikallani muutaman minuutin ja puin päälleni. Lääkäri olisi voinut jättää sanomatta tuollaisessa tilanteessa, kun potilas stressaa muutenkin, että "kyllä tämä lapsettomuus ihan selkeästi sinusta johtuu, eikä miehestä, sillä miehen tavara on ihan priimaa".
Mitä helvettiä, kai mä sen nyt tiedän.
Mieleni pahoitin ja teki mieli sanoa että pidähän suusi kiinni, eiköhän tuo ole jo tiedossa.

No, keikan jälkeen menimme miehen kanssa syömään ja ostamaan naperollemme tuliaisia. Ikeassakin oli pakko käydä. Koko päivän reissusta siis puhutaan, aamulla neljän maissa heräsimme ja viiden jälkeen lähdimme ajamaan. Ilta kahdeksalta olimme kotona.
Nukkumaan mennessä alavatsalla paine oli niin rajua, etten saanut itseäni seisoessa suoraksi, vaan jouduin olemaan etukenossa. Sama tunne on ollut aina kun olen Clomifenia käyttänyt ja ovis on ollut ajankohtainen.

Olisko liikaa pyydetty, että tää tuottais tulosta? Ei tälläisiä keikkoja kauhean montaa jaksaisi..

Oireista sen verran, että oikealla puolella on tuntunut karvastelua, (keltarauhanen?) ja ajoittaista mahakipuilua on tuntunut. Aivastaessa alavatsalla tuntuu painetta ja lievää kipua,

Kaikkemme olemme tehneet tämän(kin) kierron eteen. Enempää en voi.

Aukiolotutkimus

Tänään oli aamulla aika aukkariin. Pitemmittä puheitta kävin puntarin kautta pitkäkseni vuoteelle ja alettiin ns. hommiin.
Lääkäri laittoi katetrin kohdunsuulle ja täytti sen päässä olevan ballongin, jonka oli tarkoitus pysyä sitten kohdunsuuta avaamassa, että keittosuolaliuokset ja ilma pääsee kulkemaan tarkoituksen mukaisella tavalla sisuksissa. Ballongi saatiin paikalleen ja hetken päästä lääkäri joutui laittamaan sen uudelleen, kun se luiskahti pois paikaltaan. Nämä laittamiset eivät tuntuneet miltään.

Kaikki näkyi selkeästi, ensin laitettiin tavarat oikealle puolelle munanjohtimiin. Terveyskirjastosta lukemani jutun mukaan, kipu jota tutkimuksessa saattaa tuntea, on kuin menkkamaista kipua.
Oikealla tunsin kivun aika voimakkaana, lääkärin mukaan siellä oli jokin pieni tukos tms joka lähti pois ja neste virtasi kuten pitääkin.
Itku tuli, jotenkin jännitys purkaantui ja olin niin pieni ja voimaton siinä maatessani alapää paljaana kahden naisen tutkittavana.
Vasemmalla puolella ei tuntunut mitään, eli siellä tuubat olivat auki jo alun alkaen.

Lääkäri ei varsinaisesti eritellyt, mitä tuo oikean puolen tukos saattoi olla, mutta nyt se on kumminkin poissa.
Nyt mies käy verikokeissa (kuppa, hiv, klamydia..) ja sitten ensikuun alussa menen follikkelikontrolliin ja sen jälkeen päätetään, onko inseminaatio jo ensi kuussa. Tampereelle joudutaan siis matkaamaan.

Enivei, ihan positiiviset fiilikset, tällä erää. Saa nähdä kuinka kauan.

Mutta lohdutuksen sananen muille, ketä HSSG hirvittää, ei siihen kuole. Jos on menkkakipuja, tietää miltä se tuntuu. Siihen ei kuole.

Hoitojen aloitus julkisella

Kävin eilen miehen kanssa sairaalassa, lapsettomuushoitojen suunnittelukäynnillä.
Lääkärihän oli sama vanha tuttu, jolla olen käynyt myös yksityisellä puolella.

Käynti kesti noin tunnin ja voin kertoa, että muutama yö, mitä tuli etukäteen valvottua, olivat täysin hukkaan heitettyä aikaa, olisinpa vaan käyttänyt senkin ajan nukkumiseen. Käynti oli varsin miellyttävä.
Ultrattiin sisukset, tarkastettiin kaula, rinnat, kainalot, paineltiin vatsa, nivuset jne.
Kävin puntarilla, juteltiin niitä näitä.

Mulle määrättiin verikokeet, sisältäen mm. T4V, TSH, kilpparin vasta-aineet, AMH, Prolaktiini, paastosokeri.. olikohan muuta?
Varasin ajan verikokeisiin heti huomiselle niin ovat sitten pois alta.

Joulukuulla tunnetusti sairaaloissa vähemmän työntekijöitä, varsinkin joulunpyhinä ja mulla olisi juuri niihin aikoihin ollut aika aukiolotutkimukseen, mutta sanoin etten halua sitä vielä sinne. Joulukuu on meillä niin hässäkkää kun miehen firma muuttaa jne.. eli nyt mennään omasta toivomuksestani niin, että tässä kierrossa (tänään kp 1) otan primolutit ja kun joulukuun kierto alkaa, ilmoitan vuodon alusta sairaalaan, jolloin saadaan tammikuulle ohjelmoitua aika siihen aukkariin.
Aukkarin jälkeen otan sitten mahdollisesti Letrozolit annostuksella 1+2+1+2+1 ja siihen hässäkkään kokeillaan sitten inseminaatiota (IUI). Inssiä kokeillaan muutaman kerran ja sitten odotellaan pääsyä IVF:ään. Olemme siis IVF-jonossa nyt ja sitä lystiä odotellaan noin vuosi. Onpahan nyt tuo inssi mitä odotella tässä ensin.

Ja nyt ihan ekaksi odottelen perheemme yhteistä aikaa seuraavan kahden viikon ajan ;)