Ultraa ja pelkoa

Olin eilen ultrassa. Limakalvo oli 10mm luokkaa ja molemmat munikset unilla, niinkuin kuuluukin. Lääkärin mielestä PASiin olisi voinut suunnata ja tämän viikon perjantaina, mutta perkele kun se eilinen ultra-aika oli vasta iltapäivällä ja kun niitä lugeja pitää käyttää kolme päivää ennen siirtoa, homma vesittyi siinä.
Jos mulla olisi ollut aamuaika eilen, olisin voinut eilen aloittaa luget ja siirtoon oltais päästy perjantaina. Vittu sanon mä.

Nyt repii se, että siirtoajankohta venyy tiistaille, koska maanantaina pallero pitää ottaa sulamaan ja tiistaina siirto eli matkustus toiseen kaupunkiin taas kerran.
Kaikki olisi muuten hyvin, mutta mulla on nyt kolme-neljä päivää ollut ihan jäätäviä menkkakipuja! Alaselkää särkee, vatsassa murisee menkkamaisesti, koko ajan on vatsa kipeä... asiaa ei helpota yhtään se, että Estradotien tuoteselosteessakin sanotaan että välivuodot ovat täysin tavallisia! PERKELE!
Jos tää hehkee limakalvo nyt alkaa vuotamaan pois ennen lauantaina (jolloin saan tuikata ekat luget), niin TÄMÄKIN PAS on pilalla.

Kun kysyin lääkäriltä tuntemuksista, hän vastasi, että voihan olla, että mun keho reagoi tällä tavoin estrogeeniin. Takeita ei tietenkään voi antaa, mutta hän sanoi, ettei pitkällä hoitourallaan muista yhtäkään tapausta, että olisi hedelmällisessä iässä olevalla naisella vuotanut Estradotista huolimatta. Musta vaan tuntuu,että saatan olla ensimmäinen.
Mä olen niin saaatanan kyllästynyt tähän ainaiseen menkkapelkoon, tämä on hyvin lamauttavaa.
Nytkin tuntuu siltä, että vessaan pitäisi mennä kiireellä ja tuo alati lisääntyvä valkovuoto ei myöskään helpota tätä henkistä kärsimystä. Koko ajan on tunne, että verta holahtaa housuun.
Voi hitto kun lauantai tulisi nopeasti...silloin saan vaihtaa taas laastarit ja aloittaa luget.

On tämä perseestä.

pp 17

Eilen kirjoitin kuulumisia, mutta koska kännykällä ei jostain syystä kuvan liittäminen onnistunut, jätin kirjoittelun tälle päivälle. 

Eilen oli siis pp 16 ja tein aamulla Apteekin raskaustestin, joita ostin noin viikko sitten pari kappaletta. En ole  niillä vielä tässä rupeamassa testannutkaan. 

Tulos ei jätä mitään arvailujen varaan. Hcg on noussut kiitettävästi koko ajan ja nyt huomaan tuntevani jonkinlaisia kasvukipuja kohdun suunnalla. Repäisykipuja tuntuu varsinkin vasemmalla puolella alavatsaa, kun käännyn nukkuessani esim selältä vatsalle tms. Viimeyönäkin heräsin tälläiseen repäisyyn.

Rinnat ovat jonkin verrran arat ja pientä etomista tulee ja menee silloin tällöin.

Olimme tupereissa viime lauantaina ja oli ihan sikahuonosti järkätty alkoholittomien osalta koko ilta. Alkumaljat olivat vain alkoholillisia ja minullekin sellainen tuupattiin käteen, pyysin kohteliaasti alkoholitonta, sen kummemmin perustelematta ja sain sellaisen, tosin noin 5 min odottelun jälkeen. Eli minua ja minun alkoholitonta maljaani odotettiin. Kyllähän se kävi kaikille selväksi että minulla tosiaan on alkoholiton. No, ihan sama. Noista kekkereistä lähdimme miehen kanssa kotiin jo ennen ilta ysiä, alkoi niin väsyttää ja hikoiluttaa. En tiedä mikä tämä hikoilujuttu taas on, mutta välillä tulee ihan kamalia hikipuuskia. Kai se hormoneista johtuu?

Vuoto alkasi tosiaan edellis sunnuntaina ja loppui viime keskiviikkona, torstaina tuli enää jotain pientä pyyhkiessä. Sen jälkeen ei ole ollut mitään vuotoa, mutta pelkään kuin halvattu uuden vuodon alkamista. Tänäänkin aamulla vessaan mennessäni oli niin kova pelko siitä, että paperi olisi pyyhkiessä punainen. Miten ihmeessä voisin päästä tästä kauhusta eroon?

Vaikka sanoin hoitajallenikin, että mikään ei mua enää tässä raskaudessa yllätä, olen silti hyvin, HYVIN pelokas. Mieheni mielestä tämä ei ole enää tervettä. 

Torstaina menen verikokeeseen ja mikäli arvo on kunnolla noussut, alamme varailemaan ultra-aikaa. 

Mitään epäilystä HCG:n noususta mulla ei ole. Mietin vain sitä, että esim esikoisen aikana mulla ei kertaakaan mitattu verestä hcg arvoja. Onko tuo hcg mittailu vähän turhan stressin lisäämistä?

ja niin, tänään on rv 4+3. Pitkä ja kivinen tie pelkoineen kaikkineen edessä. 

Pelokkain mielin etelänlomalle

Ajattelin purkaa tuntojani nyt tänne.. kun en oikein tiedä itsekään mitä ajatella.

Mulla oli se jälkitarkastus viikolla. Kaikki ihan ok, paino tippunut keskenmenosta 7 kiloa ja munasarjat oikein hyvännäköiset, paljon follikkeleita, ei näytä ikä painavan. Kohdussa näkyi jokin pieni rakkula, pyöreä ja arvoituksellinen. Lääkäri sanoi, että joskus lähestyvät kuukautiset saattavat näkyä ultrassa sellaisena rakkulana, joskus se on verisuoni joka näkyy ja joskus ihan raskauden alkuvaiheessa saattaa näkyä tuollainen rakkula. No, menkat ne eivät voi olla, sillä tuolloin ultratessa oli vasta kp 15 ja ovis oli juuri ollut (se nähtiin myös ultrassa) ja raskaus se ei voinut olla, sillä ovis oli juuri ollut. Eli se on verisuoni minun tapauksessani. Thats it.

Sitten toinen asia. Se pelottava asia.
Olen muutaman viikon tuntenut rinnoissani outoja tuntemuksia. Viikko sitten oli vielä sellaista jännää, ikäänkuin jumitusta ja sitten silloin jälkitarkastuksessa pyysin lääkäriä tarkastamaan rinnat samalla, juurikin näiden outojen kipujen vuoksi. Kipua on kainalossa, enemmän oikeassa kuin vasemmassa. Rinnan syrjää särkee ja välillä nännin ympäriltä jomottaa.
Nyt kipu on siirtynyt enemmän ikäänkuin kainalosta enemmän taaksepäin ja rinnan syrjää jomottaa edelleen.
Lääkärin tarkastaessa rinnat ja kainalot, hän ei löytänyt mitään erityistä. Kun kerroin, missä kipu on voimakkainta, hän sanoi että siinä kohtaa on imusolmukkeet (!!!!!) ja kun näytin rinnan aristavan alueen, siinä on kuulemma rintarauhaset.
Hän ilmeisesti näki ilmeestäni, että olen erittäin huolestunut ja hän sanoi, että rintasyöpä on kivuton. Silloin löytyy vaan patti, eikä ole kipua. Ja minulta ei pattia löytynyt.
Antoi lähetteen mammografiaan ja ultraan, varmuudeksi, että saan hieman Kelalta noista tutkimuksista. Mammografiaan voi mennä menkkojen jälkeen, joten sitä en saa ennen lomaa hoidettua.
Kipu on taas hieman muuttanut muotoaan ja eilen illalla makoilin piikkimatolla ja oikein painoin kipeitä kohtia matolla, sekä hieroin kainalon ja rinnan välistä aluetta sellaisella minihierojalla.
Tänään kun olen pakkaillut reissua varten, en ole oikeastaan edes kiinnittänyt kipuun huomiota, mutta nyt se taas alkoi vaivaamaan. Tietenkin kun on ilta.

Mä en tiedä, mitä mä tekisin. Meillä on lähtö tiistai-aamuna ysin maissa etelän lomalle ja mua ahdistaa.
Ahdistaa siksi, kun en tiedä mitä tämä kipu on. Kipu joka on enimmäkseen paikallista, mutta säteilee myös vasemmalle puolelle hyvin voimakkaasti.
Venytys ei auta, hieronta auttaa vähän. Onneksi en ole öitä valvonut tämän takia, ei ole vaikeuttanut nukkumista.
En vaan nauti lomastani yhtään, jos en saa tähän selvyyttä.
Gynehän nyt osaa tutkia rinnat ja kainalot juuri niinkuin pitääkin, mutta jos esim röntgen paljastaisi asiasta enemmän?
Soitanko huomenaamulla lääkärille ja koitan saada ajan? Toivon enemmän kuin mitään, että kyse olisi esim jostain tulehduksesta, tai jostain ärsytyksestä, en tosin ole salillakaan ollut nyt viikkoon kun vuokrasin korttini eteenpäin joulukuuksi.

Jos käyn lääkärissä, saan varmuuden asiaan ja saan ehkä lääkitystä vaivaan. Toisaalta, jos käyn lääkärissä ja saan tiedon, että kyse on jostain vakavammasta, koko lomani on pilalla.
Toisaalta, jos en käy lääkärissä, mietin asiaa koko kaksi viikkoa, mitä olemme lomalla.
MITÄ MÄ TEEN?