Ei tarvitse sen takia lopettaa blogini lukemista että täältä raskausuutisia pelmahtaisi näytölle.
Tänään pp 10 ja testi kirkuvan valkoinen.
Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia pettymyksiä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste IVF. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste IVF. Näytä kaikki tekstit
perjantai 1. huhtikuuta 2016
tiistai 13. lokakuuta 2015
pp 4
Eiliseltä jäi kuulumiset kirjoittamatta. Toisaalta, eipä olisi ollut kauheasti kirjoitettavaakaan. Oikeastaan minkäänlaisia oloja ei ole tällä hetkellä. Eilen oli vähän kovaa painetta vasemman munasarjan tienoilla ja kun se helpotti, paine siirtyi oikean muniksen kohdalle.
Tuo Lugesteron töhnä on kyllä aivan käsittämätöntä! Ekat yöt valvoin, kun välillä sitä oikein lorahteli housuihin ja tuntui, että pikkarisuojasta huolimatta oli, kuin olisin housuun pissannut. Nyt niiden valuminen on vähentynyt ja niistä tulee ulos käytännössä ne kuoret pissalla käynnin yhteydessä.
Keksin yölliseen suojaukseen hyvän kikka kolmosen, sillä en halua olla kaiken aikaa pikkarinsuojat housussa- ja sitten kärsiä siitä kutinasta mitä ne osaltaan aiheuttavat.
Olen joskus taannoin ostanut ekokaupasta kestositeitä, ovat jotain "superluomuja" ja ne tuntuvat todella miellyttävältä ihoa vasten, ovat siis nepparilla suljettavia pitkähköjä siteitä, puuvillasta tehty.
Ei ole enää tuntunut märältä, eikä ole tarvinnut sen takia valvoa. Ihmettelen vaan, kun ekapäivinä Luget valuivat ihan norona, nyt ei tule oikeastaan mitään.
Se mössö, mitä niistä tulee, on järkkyä! Mitä olen ulkomaisia sivustoja seuraillut (liittyen IVF:n), ne luteaalitukilääkkeet, mitä he maailmalla käyttävät, paketeissa tulee mukana sellainen asetinpuikko, millä tabletin saa syvemmälle. Päässä on ikäänkuin pihdit, joilla tabu viedään sisälle. Olisiko hieman kätevää?
Tänään on 8 päivää Pregnylistä. Rinnat ovat hyvin arat ja nännipihat (mikä sana!!) ovat hyvin suuret.
Välillä tunnen jotain tuntemuksia vatsan ja munisten suunnalla, mutta ainahan niitä on ollut sekä Pregnylin, että varsinkin Lugejen jälkeen.
Aika tuntuu matelevan ja pitäisi kauheasti keksiä tekemistä, pitääkseen itsensä kiireisenä.
Huomiseen!
 |
| kuva täältä |
Tuo Lugesteron töhnä on kyllä aivan käsittämätöntä! Ekat yöt valvoin, kun välillä sitä oikein lorahteli housuihin ja tuntui, että pikkarisuojasta huolimatta oli, kuin olisin housuun pissannut. Nyt niiden valuminen on vähentynyt ja niistä tulee ulos käytännössä ne kuoret pissalla käynnin yhteydessä.
Keksin yölliseen suojaukseen hyvän kikka kolmosen, sillä en halua olla kaiken aikaa pikkarinsuojat housussa- ja sitten kärsiä siitä kutinasta mitä ne osaltaan aiheuttavat.
Olen joskus taannoin ostanut ekokaupasta kestositeitä, ovat jotain "superluomuja" ja ne tuntuvat todella miellyttävältä ihoa vasten, ovat siis nepparilla suljettavia pitkähköjä siteitä, puuvillasta tehty.
Ei ole enää tuntunut märältä, eikä ole tarvinnut sen takia valvoa. Ihmettelen vaan, kun ekapäivinä Luget valuivat ihan norona, nyt ei tule oikeastaan mitään.
Se mössö, mitä niistä tulee, on järkkyä! Mitä olen ulkomaisia sivustoja seuraillut (liittyen IVF:n), ne luteaalitukilääkkeet, mitä he maailmalla käyttävät, paketeissa tulee mukana sellainen asetinpuikko, millä tabletin saa syvemmälle. Päässä on ikäänkuin pihdit, joilla tabu viedään sisälle. Olisiko hieman kätevää?
Tänään on 8 päivää Pregnylistä. Rinnat ovat hyvin arat ja nännipihat (mikä sana!!) ovat hyvin suuret.
Välillä tunnen jotain tuntemuksia vatsan ja munisten suunnalla, mutta ainahan niitä on ollut sekä Pregnylin, että varsinkin Lugejen jälkeen.
Aika tuntuu matelevan ja pitäisi kauheasti keksiä tekemistä, pitääkseen itsensä kiireisenä.
Huomiseen!
lauantai 10. lokakuuta 2015
PP 1
Sanoin miehelleni jo pistosvaiheessa, että kun tämä rumba on ohi ja alkio siirretty onnistuneesti, nukun varmaan viikon putkeen.
Näkisittepä minut nyt. Silmänaluseni ovat tumman harmaat, leuka ja nenä näppylöitä täynnä, iho on harmaa ja silmämunat punaiset. Haukottelen, tärisen kylmästä ja väsymys kalvaa kehoani.
Koko ajan on nälkä ja en jaksa edes shoppailla.
Tällainen henkinen mylly, jatkuva ajatustyö, pelkääminen, pahimman ajatteleminen, toivon ja epätoivon jatkuva vaihtelu on äärimmäisen kuluttavaa. Puhumattakaan sitten pahoinvoinnista, alavatsan pinkeydestä ja mustelmista, mitä piikittely on aikaansaanut. Alavatsa on kuin jonkun vakavan onnettomuuden jäljiltä. Olen ollut pahalla tuulella, kärsimätön ja vihainen.
Toivon niin jumalattoman paljon, että me vihdoin onnistuisimme, saisimme elävän, terveen lapsen, perheemme neljännen jäsenen. Sen jälkeen ympyrä sulkeutuu, ei_ikinä_enää. Jäljelle jäävät alkiot, jos niitä siis jäisi, saisi minun puolestani lahjoittaa alkioadoptioon. Toki niistä on 50%omistussuhde miehelläni, joten asiasta voisi sitten keskustella.
Olen miettinyt paljon niitä pieniä alkioitamme, jotka Tampereella asustavat. Hurjan kaukana isistä ja äidistä ja isosisaruksesta. Yksi priima siirrettiin kohtuuni eilen, toinen priima pakastettiin ja neljää vielä jatkoviljellään ja mahdollisesti pakastetaan. Kymmenestä munasolusta 9 oli kypsää ja 6 hedelmöittyi. Näin muistaakseni oli. Saan paperit kotiin, kunhan pakastus jne on selvää loppujenkin kohdalta.
Viimeyönä valvottiin jälleen, pienen hurjan yskän vuoksi ja se aika, kun hän ei yskinyt, näin valveunta siitä, miten alkio vuotaa pois ja tunsin housujen märkyyden, kiitos helvetin Lugesteronit.
Eipä tänne muuta, kuin jatkuvaa vilua ja väsyä ja mun synttäreiden juhlintaa. Oliko muuten pikkusen liikuttavaa, saada lahjaksi lapsen ihan itse valitsema kaulakoru! Koru on hopeaa, sellainen hento sydän, jossa kukkasia sisäpuolella. "Rakkauden sydän"-niinkuin hän itse sitä nimittää.
Rakas puolisoni muisti minua ja näppyisiä kasvojani täydellisellä kasvohoidolla, olenhan mä nyt melkoisen siunattu, kun mulla on tällainen perhe!
Näkisittepä minut nyt. Silmänaluseni ovat tumman harmaat, leuka ja nenä näppylöitä täynnä, iho on harmaa ja silmämunat punaiset. Haukottelen, tärisen kylmästä ja väsymys kalvaa kehoani.
Koko ajan on nälkä ja en jaksa edes shoppailla.
Tällainen henkinen mylly, jatkuva ajatustyö, pelkääminen, pahimman ajatteleminen, toivon ja epätoivon jatkuva vaihtelu on äärimmäisen kuluttavaa. Puhumattakaan sitten pahoinvoinnista, alavatsan pinkeydestä ja mustelmista, mitä piikittely on aikaansaanut. Alavatsa on kuin jonkun vakavan onnettomuuden jäljiltä. Olen ollut pahalla tuulella, kärsimätön ja vihainen.
Toivon niin jumalattoman paljon, että me vihdoin onnistuisimme, saisimme elävän, terveen lapsen, perheemme neljännen jäsenen. Sen jälkeen ympyrä sulkeutuu, ei_ikinä_enää. Jäljelle jäävät alkiot, jos niitä siis jäisi, saisi minun puolestani lahjoittaa alkioadoptioon. Toki niistä on 50%omistussuhde miehelläni, joten asiasta voisi sitten keskustella.
Olen miettinyt paljon niitä pieniä alkioitamme, jotka Tampereella asustavat. Hurjan kaukana isistä ja äidistä ja isosisaruksesta. Yksi priima siirrettiin kohtuuni eilen, toinen priima pakastettiin ja neljää vielä jatkoviljellään ja mahdollisesti pakastetaan. Kymmenestä munasolusta 9 oli kypsää ja 6 hedelmöittyi. Näin muistaakseni oli. Saan paperit kotiin, kunhan pakastus jne on selvää loppujenkin kohdalta.
Viimeyönä valvottiin jälleen, pienen hurjan yskän vuoksi ja se aika, kun hän ei yskinyt, näin valveunta siitä, miten alkio vuotaa pois ja tunsin housujen märkyyden, kiitos helvetin Lugesteronit.
Eipä tänne muuta, kuin jatkuvaa vilua ja väsyä ja mun synttäreiden juhlintaa. Oliko muuten pikkusen liikuttavaa, saada lahjaksi lapsen ihan itse valitsema kaulakoru! Koru on hopeaa, sellainen hento sydän, jossa kukkasia sisäpuolella. "Rakkauden sydän"-niinkuin hän itse sitä nimittää.
Rakas puolisoni muisti minua ja näppyisiä kasvojani täydellisellä kasvohoidolla, olenhan mä nyt melkoisen siunattu, kun mulla on tällainen perhe!
perjantai 9. lokakuuta 2015
pieni rakas
Sinä pieni, kaksipäiväinen, vain nelisoluinen, mutta me sua jo niin rakastetaan. Sinä pääsit lämpökaapista pitkän tunnelin läpi äitisi kohdun lämpöön. Valioyksilö, sanoivat.
Voit olla varma, että minä teen äitinäsi kaiken, että sinulla olisi hyvä olla ja pääsisit tänne sisaresi ja vanhempiesi luo. Me niin sinua rakastetaan.
Kasva pieni, tartu lujasti kiinni, älä päästä irti.
Se, että pääsit tänään kohtuuni, on minulle jo riittävän kaunis syntymäpäivälahja. Tartu, kasva, tule -tee elämästämme vielä parempi.
Voit olla varma, että minä teen äitinäsi kaiken, että sinulla olisi hyvä olla ja pääsisit tänne sisaresi ja vanhempiesi luo. Me niin sinua rakastetaan.
Kasva pieni, tartu lujasti kiinni, älä päästä irti.
Se, että pääsit tänään kohtuuni, on minulle jo riittävän kaunis syntymäpäivälahja. Tartu, kasva, tule -tee elämästämme vielä parempi.
perjantai 2. lokakuuta 2015
itkuinen, väsynyt ja helvetin kyllästynyt
Itkettää. Kroppa täynnä hormoneja, itkettää niinkuin raskaana ollessa. Hoitaja sanoo, että me kyllä kerromme asioista, kun ne ovat ajankohtaisia, potilaan ei tarvitse olla ennenaikaisesti asioista kartalla, alan itkemään. Hoitaja kysyy, mikä itkettää, luulee varmaan, että nyt se on ihan oikeasti sekoamassa. Itken, koska itkettää. Onneksi hän itse kysyy, että itkenkö hormonien vuoksi, vai onko jotain muuta syytä, saan nyökättyä. Hoitaja toteaa, että "sinulla on nyt kroppa niin täynnä hormoneja, että siksi sinua itkettää, se on ymmärrettävää". Asia selvä, jatketaan.
Kävin tänään siellä ultrassa. Olen oikeastaan niin väsynyt ja voimaton, että en jaksaisi edes kirjoittaa, mutta haluan kirjoittaa koska A) tiedän että teitä lukijoita kiinnostaa ja B) haluan asiat itselleni muistiin.
Puregon annos on ollut sopiva, kaiketi. Vasen munasarja on tehnyt töitä kovasti, oikea on laiskotellut. Olenkin paikallistanut voimakkaammat tuntemukset vasemmalle puolelle alavatsaa.
Vasemmalla puolella follit olivat, 11, 11,9,8,12,9,12 ja 11 mm eli yhteensä 8 kpl.
Oikealla puolella 10,10,9,9 ja 3 kpl pienempää. Hoitaja kirjasi paperiin väärin, kun kirjasi suuremman saldon oikean munasarjan tuotoksiksi, vaikka koko ajan lääkäri puhui vasemmasta.
Endometrium 8mm.
Lääkärin mielestä "saalis" on hyvä, ei merkkiä hyperistä tms.
Puregon annostus pidetään samassa, eli 175iu ja tästä illasta alkaen pistän myös Orgalutrania. Maanantaina seuraava ultra-aika.
Punktio aikaisintaan ensi keskiviikkona, voi mennä myös to-pe. Mikäli punktio keskiviikkona, siirto olisi perjantaina. Mikäli punktio menisi to-pe niin siirto seuraavana maanantaina.
Hoitaja kysyi, haluanko Tampereelle ilmoitettavan, että pelkään punktiota, sanoin että kiitos, ilmoita. Haluan rauhoittavan ja kaikki mahdolliset kipulääkkeet.
Onneksi mulla on niin ihana hoitaja!
Eilen iski ihan totaalivitutus pistämisen hetkellä. Teki mieli heittää se perkeleen kynä mäkeen, ahdisti ja vitutti samanaikaisesti niin lujaa, etten tiennyt mitä isken hajalle kun niin mielessä myllersi.
Tällaista paskaa joutuu läpikäymään itse kun toiset tulevat raskaaksi, aivan liian helposti, aivan liian usein. Haista vittu, elämä!
Kävin tänään siellä ultrassa. Olen oikeastaan niin väsynyt ja voimaton, että en jaksaisi edes kirjoittaa, mutta haluan kirjoittaa koska A) tiedän että teitä lukijoita kiinnostaa ja B) haluan asiat itselleni muistiin.
Puregon annos on ollut sopiva, kaiketi. Vasen munasarja on tehnyt töitä kovasti, oikea on laiskotellut. Olenkin paikallistanut voimakkaammat tuntemukset vasemmalle puolelle alavatsaa.
Vasemmalla puolella follit olivat, 11, 11,9,8,12,9,12 ja 11 mm eli yhteensä 8 kpl.
Oikealla puolella 10,10,9,9 ja 3 kpl pienempää. Hoitaja kirjasi paperiin väärin, kun kirjasi suuremman saldon oikean munasarjan tuotoksiksi, vaikka koko ajan lääkäri puhui vasemmasta.
Endometrium 8mm.
Lääkärin mielestä "saalis" on hyvä, ei merkkiä hyperistä tms.
Puregon annostus pidetään samassa, eli 175iu ja tästä illasta alkaen pistän myös Orgalutrania. Maanantaina seuraava ultra-aika.
Punktio aikaisintaan ensi keskiviikkona, voi mennä myös to-pe. Mikäli punktio keskiviikkona, siirto olisi perjantaina. Mikäli punktio menisi to-pe niin siirto seuraavana maanantaina.
Hoitaja kysyi, haluanko Tampereelle ilmoitettavan, että pelkään punktiota, sanoin että kiitos, ilmoita. Haluan rauhoittavan ja kaikki mahdolliset kipulääkkeet.
Onneksi mulla on niin ihana hoitaja!
Eilen iski ihan totaalivitutus pistämisen hetkellä. Teki mieli heittää se perkeleen kynä mäkeen, ahdisti ja vitutti samanaikaisesti niin lujaa, etten tiennyt mitä isken hajalle kun niin mielessä myllersi.
Tällaista paskaa joutuu läpikäymään itse kun toiset tulevat raskaaksi, aivan liian helposti, aivan liian usein. Haista vittu, elämä!
sunnuntai 27. syyskuuta 2015
perkeleen puregon!!
Mua ottaa aivoon ihan satasella. Mä en halua alkaa pistämään itseäni. En halua punktioon, en halua ultraan, en halua matkustaa kahdesti Tampereelle, en halua EN!! miksi helvetti ihminen joutuu tällaista paskaa kokemaan?
Mua jännittää tuo iltainen pistäminen niin täysillä. Pää täynnä kysymyksiä, mihin kukaan ei voi tänään vastata. Tänään mun pitää aloittaa pistäminen.
Onko siis väliä mihin aikaan pistän Puregonin? klo 21-22 välillä lukee sairaalan paperissa ja hoitaja sanoi, että noin puolisen tuntia saa maksimissaan heittää pistoaika edellisestä.
Pelkään niin, että sössin tuon pistämisen jotenkin. Joko mä saan sohlattua sen sikakalliin ampullin hajalle tai rikon sen kynän tai jotain katastrofaalista tapahtuu.
Vaihdanko neulan joka piston jälkeen? Ampullin kanssa on muutama neula ja kun sain polilta kynän, siinä oli kaksi neulaa jonkun suolalioksen mukana- kai nekin neulat voi käyttää??
Orgalutran, sitäkö pistetään sitten joskus myöhemmin? Polilla ei puhuttu mitään Orgalutranista, luin sen reseptistä. Kai se on jokin jarru, että ei kypsät tuotokset karkaa omine lupineen reissuun, vai?
Mä pelkään niin sikana kaikkea haittavaikutuksia, hyperiä, sairaalareissuja...mä olen ihan varmasti yksi tuhannesta, joka saa jotain todella vakavia haittavaikutuksia.
Miten te itsenne pistäjät olette pärjänneet- auttakaa mua!
Mua jännittää tuo iltainen pistäminen niin täysillä. Pää täynnä kysymyksiä, mihin kukaan ei voi tänään vastata. Tänään mun pitää aloittaa pistäminen.
Onko siis väliä mihin aikaan pistän Puregonin? klo 21-22 välillä lukee sairaalan paperissa ja hoitaja sanoi, että noin puolisen tuntia saa maksimissaan heittää pistoaika edellisestä.
Pelkään niin, että sössin tuon pistämisen jotenkin. Joko mä saan sohlattua sen sikakalliin ampullin hajalle tai rikon sen kynän tai jotain katastrofaalista tapahtuu.
Vaihdanko neulan joka piston jälkeen? Ampullin kanssa on muutama neula ja kun sain polilta kynän, siinä oli kaksi neulaa jonkun suolalioksen mukana- kai nekin neulat voi käyttää??
Orgalutran, sitäkö pistetään sitten joskus myöhemmin? Polilla ei puhuttu mitään Orgalutranista, luin sen reseptistä. Kai se on jokin jarru, että ei kypsät tuotokset karkaa omine lupineen reissuun, vai?
Mä pelkään niin sikana kaikkea haittavaikutuksia, hyperiä, sairaalareissuja...mä olen ihan varmasti yksi tuhannesta, joka saa jotain todella vakavia haittavaikutuksia.
Miten te itsenne pistäjät olette pärjänneet- auttakaa mua!
maanantai 7. syyskuuta 2015
folliultra ja muita kuulumisia
Hei pitkästä aikaa :)
Taukoa on pidetty tästä kirjoittelusta, niinkuin koko lapsettomuusasiastakin. Kesä on mennyt hujauksessa ja en ole märehtinyt koko vauvan tekemistä ollenkaan. Kesätauko oli siis nimensä mukainen.
Tänään olin folliultrassa sairaalassa, sillä otin hoitajan määräyksen mukaisesti Letrozolit kp 3-7 annostuksella 1+2+1+2+1 ja tänään kp 11 kävin tsekkaamassa, tapahtuuko tuolla mitään. Kyllä tiesin, että tapahtuu, kyllähän sen tuntee. Oikealla kasvoi isompi folli, olisko ollut 16mm ja vasemmalla hieman pienempi, kokoa en muista. On kuulemma aikasta harvinaista, että letroilla kasvaa edes kahta follia. On tainnut kesätauko tehdä tehtävänsä senkin suhteen, että vastetta tulee.
No, torstaina pistän Pregnylin ja lääkärin määräyksestä keskiviikkona ja perjantaina yhdyntä ;) lauantainakin kuulemma saa, jos jaksaa :D
Painoa on tullut kesätauon aikana jonkin verran, mutta niin, ettei olla yli sallitun BMI:n. Labrat kävin ottamassa viime perjantaina, siinä oli pitkäaikaissokeri, maksakokeet sekä kilpirauhaskokeet. Kaikki oli ok, jos vertaa maaliskuisiin kokeisiin. Maksa-arvoista ALAT on yhä koholla, maaliskuussa se oli peräti 68 (!!) ja nyt oli muistaakseni 45. Saan paperit kotiin, niin niistä voin tarkistaa.
Pitkäaikaissokeri oli ns. kinthaalla, eli 6,0 eli normaalin maksimissa, mutta ei koholla! Kilpirauhasarvot olivat ok, niitä ei sen kummemmin edes käsitelty.
Painosta ei tullut sen kummempaa saarnaa, kunhan sivulauseessa totesi, että on hieman noussut. Jos olisi alkanut aiheesta enemmän paasaamaan, olisin sanonut, että kesätauko on ollut nimenomaan kesätauko. Jos olisin sekundalapsettomuuttani märehtinyt, olisin myös painoani kovasti tarkkaillut..
No, nyt olen tehnyt erään päätöksen, joka varmasti kohentaa terveyttäni roimasti. Olen ollut nyt päivälleen viikon ilman sokeria ja olo on hyvin mainio! Ei tule sellaisia kummallisia verensokerin heilahteluja, mitä tulee kun syö makeaa. Tiedättekö, että välillä ihan hikoiluttaa ja vapisee kun menee sokerit niin alas. Olen päättänyt että vältän sokeria, erityisesti näkyvää, kuin ruttoa.
Mulla on ihan aikuisten oikeasti tähtäimessä normaalipaino vielä jonain päivänä, olen ajatellut, että kun esikoinen menee kouluun, minä olen normaalipainoinen. Siihen on aikaa, mutta on kyllä pudotettavaakin.
Toivon, ettei meidän tarvitse ottaa seuraavaa askelta hoitojen suhteen. Toivon todella. Se on nimittäin IVF. Jostain syystä pelkään sitä kuin halvattu. Suunnitelma on, että aloittaisin Puregon pistokset kp 2 alkaen, 175 yksikköä ja jatkaisin ainakin kp 10 saakka, sitten ultraan ja mahdollisesti Tampereelle munasolujen keräykseen. Sitten pian takaisin alkion siirtoon. Hirvittää jo nyt noi tulevat kustannukset, miten ihmeessä ihmisillä on varaa käydä yksityisellä näissä hoidoissa? Jos jumaliste yksi ampulli lääkettä maksaa yli 300e ja niitä tarvitaan kaksi hoitokiertoa kohden, pregnylit, lugesteronit ja kaksi reissua Tampereelle, (á 4h suunta) niin woaaaah... Luoja, anna mun tulla raskaaksi nyt! (vaikka tiedän, ettet kumminkaan anna, mutta toivoa sopii, eikö?)
Mulla on nyt ollut parisen viikkoa niin kova yskä, ettei mikään pysy sisälläkään, alapäässä siis. Ekan kerran kun yskäisee peittojen heiluttelun jälkeen, niin tuntuu, että kaikki on ulkona :D
Tänne kuuluu siis ihan ok, mitäs teille kuuluu?
Taukoa on pidetty tästä kirjoittelusta, niinkuin koko lapsettomuusasiastakin. Kesä on mennyt hujauksessa ja en ole märehtinyt koko vauvan tekemistä ollenkaan. Kesätauko oli siis nimensä mukainen.
Tänään olin folliultrassa sairaalassa, sillä otin hoitajan määräyksen mukaisesti Letrozolit kp 3-7 annostuksella 1+2+1+2+1 ja tänään kp 11 kävin tsekkaamassa, tapahtuuko tuolla mitään. Kyllä tiesin, että tapahtuu, kyllähän sen tuntee. Oikealla kasvoi isompi folli, olisko ollut 16mm ja vasemmalla hieman pienempi, kokoa en muista. On kuulemma aikasta harvinaista, että letroilla kasvaa edes kahta follia. On tainnut kesätauko tehdä tehtävänsä senkin suhteen, että vastetta tulee.
No, torstaina pistän Pregnylin ja lääkärin määräyksestä keskiviikkona ja perjantaina yhdyntä ;) lauantainakin kuulemma saa, jos jaksaa :D
Painoa on tullut kesätauon aikana jonkin verran, mutta niin, ettei olla yli sallitun BMI:n. Labrat kävin ottamassa viime perjantaina, siinä oli pitkäaikaissokeri, maksakokeet sekä kilpirauhaskokeet. Kaikki oli ok, jos vertaa maaliskuisiin kokeisiin. Maksa-arvoista ALAT on yhä koholla, maaliskuussa se oli peräti 68 (!!) ja nyt oli muistaakseni 45. Saan paperit kotiin, niin niistä voin tarkistaa.
Pitkäaikaissokeri oli ns. kinthaalla, eli 6,0 eli normaalin maksimissa, mutta ei koholla! Kilpirauhasarvot olivat ok, niitä ei sen kummemmin edes käsitelty.
Painosta ei tullut sen kummempaa saarnaa, kunhan sivulauseessa totesi, että on hieman noussut. Jos olisi alkanut aiheesta enemmän paasaamaan, olisin sanonut, että kesätauko on ollut nimenomaan kesätauko. Jos olisin sekundalapsettomuuttani märehtinyt, olisin myös painoani kovasti tarkkaillut..
No, nyt olen tehnyt erään päätöksen, joka varmasti kohentaa terveyttäni roimasti. Olen ollut nyt päivälleen viikon ilman sokeria ja olo on hyvin mainio! Ei tule sellaisia kummallisia verensokerin heilahteluja, mitä tulee kun syö makeaa. Tiedättekö, että välillä ihan hikoiluttaa ja vapisee kun menee sokerit niin alas. Olen päättänyt että vältän sokeria, erityisesti näkyvää, kuin ruttoa.
Mulla on ihan aikuisten oikeasti tähtäimessä normaalipaino vielä jonain päivänä, olen ajatellut, että kun esikoinen menee kouluun, minä olen normaalipainoinen. Siihen on aikaa, mutta on kyllä pudotettavaakin.
Toivon, ettei meidän tarvitse ottaa seuraavaa askelta hoitojen suhteen. Toivon todella. Se on nimittäin IVF. Jostain syystä pelkään sitä kuin halvattu. Suunnitelma on, että aloittaisin Puregon pistokset kp 2 alkaen, 175 yksikköä ja jatkaisin ainakin kp 10 saakka, sitten ultraan ja mahdollisesti Tampereelle munasolujen keräykseen. Sitten pian takaisin alkion siirtoon. Hirvittää jo nyt noi tulevat kustannukset, miten ihmeessä ihmisillä on varaa käydä yksityisellä näissä hoidoissa? Jos jumaliste yksi ampulli lääkettä maksaa yli 300e ja niitä tarvitaan kaksi hoitokiertoa kohden, pregnylit, lugesteronit ja kaksi reissua Tampereelle, (á 4h suunta) niin woaaaah... Luoja, anna mun tulla raskaaksi nyt! (vaikka tiedän, ettet kumminkaan anna, mutta toivoa sopii, eikö?)
Mulla on nyt ollut parisen viikkoa niin kova yskä, ettei mikään pysy sisälläkään, alapäässä siis. Ekan kerran kun yskäisee peittojen heiluttelun jälkeen, niin tuntuu, että kaikki on ulkona :D
Tänne kuuluu siis ihan ok, mitäs teille kuuluu?
torstai 13. marraskuuta 2014
Hoitojen aloitus julkisella
Kävin eilen miehen kanssa sairaalassa, lapsettomuushoitojen suunnittelukäynnillä.
Lääkärihän oli sama vanha tuttu, jolla olen käynyt myös yksityisellä puolella.
Käynti kesti noin tunnin ja voin kertoa, että muutama yö, mitä tuli etukäteen valvottua, olivat täysin hukkaan heitettyä aikaa, olisinpa vaan käyttänyt senkin ajan nukkumiseen. Käynti oli varsin miellyttävä.
Ultrattiin sisukset, tarkastettiin kaula, rinnat, kainalot, paineltiin vatsa, nivuset jne.
Kävin puntarilla, juteltiin niitä näitä.
Mulle määrättiin verikokeet, sisältäen mm. T4V, TSH, kilpparin vasta-aineet, AMH, Prolaktiini, paastosokeri.. olikohan muuta?
Varasin ajan verikokeisiin heti huomiselle niin ovat sitten pois alta.
Joulukuulla tunnetusti sairaaloissa vähemmän työntekijöitä, varsinkin joulunpyhinä ja mulla olisi juuri niihin aikoihin ollut aika aukiolotutkimukseen, mutta sanoin etten halua sitä vielä sinne. Joulukuu on meillä niin hässäkkää kun miehen firma muuttaa jne.. eli nyt mennään omasta toivomuksestani niin, että tässä kierrossa (tänään kp 1) otan primolutit ja kun joulukuun kierto alkaa, ilmoitan vuodon alusta sairaalaan, jolloin saadaan tammikuulle ohjelmoitua aika siihen aukkariin.
Aukkarin jälkeen otan sitten mahdollisesti Letrozolit annostuksella 1+2+1+2+1 ja siihen hässäkkään kokeillaan sitten inseminaatiota (IUI). Inssiä kokeillaan muutaman kerran ja sitten odotellaan pääsyä IVF:ään. Olemme siis IVF-jonossa nyt ja sitä lystiä odotellaan noin vuosi. Onpahan nyt tuo inssi mitä odotella tässä ensin.
Ja nyt ihan ekaksi odottelen perheemme yhteistä aikaa seuraavan kahden viikon ajan ;)
Lääkärihän oli sama vanha tuttu, jolla olen käynyt myös yksityisellä puolella.
Käynti kesti noin tunnin ja voin kertoa, että muutama yö, mitä tuli etukäteen valvottua, olivat täysin hukkaan heitettyä aikaa, olisinpa vaan käyttänyt senkin ajan nukkumiseen. Käynti oli varsin miellyttävä.
Ultrattiin sisukset, tarkastettiin kaula, rinnat, kainalot, paineltiin vatsa, nivuset jne.
Kävin puntarilla, juteltiin niitä näitä.
Mulle määrättiin verikokeet, sisältäen mm. T4V, TSH, kilpparin vasta-aineet, AMH, Prolaktiini, paastosokeri.. olikohan muuta?
Varasin ajan verikokeisiin heti huomiselle niin ovat sitten pois alta.
Joulukuulla tunnetusti sairaaloissa vähemmän työntekijöitä, varsinkin joulunpyhinä ja mulla olisi juuri niihin aikoihin ollut aika aukiolotutkimukseen, mutta sanoin etten halua sitä vielä sinne. Joulukuu on meillä niin hässäkkää kun miehen firma muuttaa jne.. eli nyt mennään omasta toivomuksestani niin, että tässä kierrossa (tänään kp 1) otan primolutit ja kun joulukuun kierto alkaa, ilmoitan vuodon alusta sairaalaan, jolloin saadaan tammikuulle ohjelmoitua aika siihen aukkariin.
Aukkarin jälkeen otan sitten mahdollisesti Letrozolit annostuksella 1+2+1+2+1 ja siihen hässäkkään kokeillaan sitten inseminaatiota (IUI). Inssiä kokeillaan muutaman kerran ja sitten odotellaan pääsyä IVF:ään. Olemme siis IVF-jonossa nyt ja sitä lystiä odotellaan noin vuosi. Onpahan nyt tuo inssi mitä odotella tässä ensin.
Ja nyt ihan ekaksi odottelen perheemme yhteistä aikaa seuraavan kahden viikon ajan ;)
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
Aika julkiselle
Tuli postissa aika julkiselle.
Aika oli alun perin JUURI sinä päivänä, kun me ehkä lähdemme reissuun. Olisi kiva tietää, lähdemmekö vai emmekö, kunhan majapaikasta jotain kuuluisi vihdoinkin..jouduin siis siirtämään aikaa ja hyvä säkä kävinkin, että sain aikaisemman ajan. Muuten olisin joutunut ottamaan ajan kahden viikon päähän.
Lääkäri on sitä mieltä, että IVF-jonoon meidät laitetaan, mutta inseminaatiota voisimme kokeilla siinä odotellessa. Lukuisia verikokeita ym.testejä on edessä ja tietenkin toivon, että olisi joku perimmäinen syy jossain, minkä voisi fixata ja jonka fixaamisen jälkeen raskaus saisi onnistuneesti alkunsa. Eniten pelkään tuota AMH-testiä, jos siinä paljastuu jotain, mille ei mitään mahda. Moni lääkäri on sanonut, että minulla ei ikä näytä painavan, on vehkeet kunnossa. Mutta tuo testi kertoo totuuden.
Jännittää ihan helvetisti ja olen niin pettynyt, että me joudumme turvautumaan hoitoihin. Olen niin pettynyt. Hyvä asia tietenkin on, että hoitoja on ja että meillä on niihin mahdollisuus, mutta kyse on kumminkin maailman luonnollisimmasta asiasta ja kun kumminkin on jo yksi lapsi, niin mikä helvetti tässä voi mättää???
Mua ahdistaa jo valmiiksi hoitojen onnistumattomuus ja pettymyksien kestäminen. Näen itseni nelikymppisenä, yhden lapsen äitinä jota sekundäärinen lapsettomuus on runnellut niin, että näytän kuusikymppiseltä. Olen vittuuntunut, katkera, yksinäinen ja masentunut.
Ei kovin valoisa tulevaisuudenkuva?
Aika oli alun perin JUURI sinä päivänä, kun me ehkä lähdemme reissuun. Olisi kiva tietää, lähdemmekö vai emmekö, kunhan majapaikasta jotain kuuluisi vihdoinkin..jouduin siis siirtämään aikaa ja hyvä säkä kävinkin, että sain aikaisemman ajan. Muuten olisin joutunut ottamaan ajan kahden viikon päähän.
Lääkäri on sitä mieltä, että IVF-jonoon meidät laitetaan, mutta inseminaatiota voisimme kokeilla siinä odotellessa. Lukuisia verikokeita ym.testejä on edessä ja tietenkin toivon, että olisi joku perimmäinen syy jossain, minkä voisi fixata ja jonka fixaamisen jälkeen raskaus saisi onnistuneesti alkunsa. Eniten pelkään tuota AMH-testiä, jos siinä paljastuu jotain, mille ei mitään mahda. Moni lääkäri on sanonut, että minulla ei ikä näytä painavan, on vehkeet kunnossa. Mutta tuo testi kertoo totuuden.
Jännittää ihan helvetisti ja olen niin pettynyt, että me joudumme turvautumaan hoitoihin. Olen niin pettynyt. Hyvä asia tietenkin on, että hoitoja on ja että meillä on niihin mahdollisuus, mutta kyse on kumminkin maailman luonnollisimmasta asiasta ja kun kumminkin on jo yksi lapsi, niin mikä helvetti tässä voi mättää???
Mua ahdistaa jo valmiiksi hoitojen onnistumattomuus ja pettymyksien kestäminen. Näen itseni nelikymppisenä, yhden lapsen äitinä jota sekundäärinen lapsettomuus on runnellut niin, että näytän kuusikymppiseltä. Olen vittuuntunut, katkera, yksinäinen ja masentunut.
Ei kovin valoisa tulevaisuudenkuva?
tiistai 2. syyskuuta 2014
Folliultra kp 14 ja välähdyksiä jatkohoidoista
Eilen oli jälleen folliultra.
Vasemmalla oleva folli, joka tuossa kp 11 ultrassa oli suurin, ei ollut kasvanut juurikaan. Limakalvo oli sensijaan muuttunut kolmilehtiseksi ja oikealla oli yllättäen kirinyt folli aikasta suureksi. Tai, suureksi ja "suureksi", mutta kokoa sillä oli 13mm. Perjantaina oikealla ei näkynyt mitään mainitsemisen arvoista.
Anyway, Primoluteja ei nyt aloiteta, vaan huomenna pitäisi jälleen tikutella ovista ja kun ovistesti on positiivinen, lääkärin määräyksestä pitäisi heilutella peittoja ja sen jälkeen tuikata Pregnyl. Vaikka ovistesti ei plussaa näyttäisikään, tuikkaan Pregnylin viimeistään perjantaina.
Aika myöhäiseen meni mahdollinen ovis nytten. Liekö vaikutusta sillä, että Letrot aloitin lääkärin määräyksestä vasta kp 4, kun kahdella edellisellä kerralla ne on aloitettu kp 3.
Hidasta tuo follin kasvu jokatapauksessa on.
Seuraavassa kierrossa otan Letrozoleja kp 3-7 ja annostuksella 1+2+1+2+1 ja menen jälleen folliultraan.
Tämä samainen lääkäri yksityiseltä tulee hoitamaan meitä sitten julkisella ja hän puhui
AMH-arvon mittauksesta sekä HSSG:stä, joita minulta ei ole vielä katsottu/ tehty.
Lisäksi saattaa olla, että puolisoltani joudutaan katsomaan siemennesteen laatu uudelleen, edellisestä kerrasta on jonkin verran aikaa.
Lääkärini mielestä IVF olisi kohdallamme hyvinkin varteenotettava vaihtoehto, jos siittiöissä on heikohkoa liikkuvuutta ja mulla vielä ovuloimattomuutta, IVF:llä saataisiin tilanne optimoitua.
Välillä tulee pieniä valonpilkahduksia tähän paskassa tarpomiseen, en halua että sitten 40+ ikäisenä tulee kaduttua sitä, ettei ainakaan yrittänyt tarpeeksi.
Näihin kuviin, pitää nyt vaan toivoa että se ovis tulisi.
Vasemmalla oleva folli, joka tuossa kp 11 ultrassa oli suurin, ei ollut kasvanut juurikaan. Limakalvo oli sensijaan muuttunut kolmilehtiseksi ja oikealla oli yllättäen kirinyt folli aikasta suureksi. Tai, suureksi ja "suureksi", mutta kokoa sillä oli 13mm. Perjantaina oikealla ei näkynyt mitään mainitsemisen arvoista.
Anyway, Primoluteja ei nyt aloiteta, vaan huomenna pitäisi jälleen tikutella ovista ja kun ovistesti on positiivinen, lääkärin määräyksestä pitäisi heilutella peittoja ja sen jälkeen tuikata Pregnyl. Vaikka ovistesti ei plussaa näyttäisikään, tuikkaan Pregnylin viimeistään perjantaina.
Aika myöhäiseen meni mahdollinen ovis nytten. Liekö vaikutusta sillä, että Letrot aloitin lääkärin määräyksestä vasta kp 4, kun kahdella edellisellä kerralla ne on aloitettu kp 3.
Hidasta tuo follin kasvu jokatapauksessa on.
Seuraavassa kierrossa otan Letrozoleja kp 3-7 ja annostuksella 1+2+1+2+1 ja menen jälleen folliultraan.
Tämä samainen lääkäri yksityiseltä tulee hoitamaan meitä sitten julkisella ja hän puhui
AMH-arvon mittauksesta sekä HSSG:stä, joita minulta ei ole vielä katsottu/ tehty.
Lisäksi saattaa olla, että puolisoltani joudutaan katsomaan siemennesteen laatu uudelleen, edellisestä kerrasta on jonkin verran aikaa.
 |
| kuva |
Lääkärini mielestä IVF olisi kohdallamme hyvinkin varteenotettava vaihtoehto, jos siittiöissä on heikohkoa liikkuvuutta ja mulla vielä ovuloimattomuutta, IVF:llä saataisiin tilanne optimoitua.
Välillä tulee pieniä valonpilkahduksia tähän paskassa tarpomiseen, en halua että sitten 40+ ikäisenä tulee kaduttua sitä, ettei ainakaan yrittänyt tarpeeksi.
Näihin kuviin, pitää nyt vaan toivoa että se ovis tulisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)