Kp 23/ mitälie

Oikeastaan ei ole mitään asiaa, mutta silti tuntuu, että on paljon asiaa. Kierto lähenee loppuaan ja voin kyllä sanoa, että on kovin kummallista aikaa ollut. Oliskohan ollut jotain kp 9, kun alkoi tuntumaan oviksen lähenemiseltä. Olo oli kuin oviksen aikaan, mutta limat olivat poissa ja testit (tosin käytössä RFSU!) näyttivät haaleaa viivaa. Talletuksia tehtiin ja elettiin normaalisti.
Ovisliuskoihin en ole plussaa saanut, viiva on tasan yhtä hailura joka päivä ja muutama päivä sitten lopetin testaamisen. Miehen sanoin, minun pitäisi luottaa omiin tuntemuksiini, sillä testit nyt ovat testejä.

Tuosta n. kp 9 alkaen olot ovat olleet perin kummalliset.
Mahassa omituista raskautta, alavatsaa juilii, alaselkä on kipeä, yölliset hikikohtaukset ovat infernaalisia, jalat ovat turvoksissa, ei oikein jaksaisi mitään, vaikka ei nyt kummemmin väsytä päivisin.
En oikein ymmärrä, miten voisi olla ovistuntemuksia kahden viikon ajan?
Välillä tuolla vaginan (että inhoan tuota sanaa) takaosassa tuntuu sellaisia puukon raapaisuja, jotka säteilevät lonkan puolelle.

Eilen alkasivat kunnon limat ja nyt kun mieskin on flunssasta paranemaan päin, teimme talletuksia ja seksi tuntui jotenkin ihan erityisen hyvältä. Voisiko olla, että ovikseni olisi ollut vasta nyt? Testata en ole enää jaksanut, nuo testit ovat ihan täysiä susia, tai sitten minä en vaan ovuloi. Tai molempia.

Alan olemaan jälleen aika epätoivoinen tämän raskautumisen yrittämisen kanssa ja kun joka puolella porukkaa poksahtaa paksuksi (tyyliin toisesta yrityskierrosta) mieli on entistä synkempi.
En haluaisi olla sellainen kuin olen, enkä todellakaan toivo kenellekään mitään pahaa, mutta jostain kumman syystä muiden keskenmenot ja muuten epäonnistuneet raskaudet -ja vaikeat raskauden alkuunsaattamiset, antavat minulle lohtua, toivoa ja uskoa, että minä en ole tämän paskan kanssa yksin.

Voisiko vuosi 2014 olla meidän vuosi?

joulun rauhaa

Hyvää joulua tasapuolisesti kaikille,
itse lähden nyt lapsen kanssa maakuntakierrokselle ja iltasella nokka kohti mökkiä. Mökillä möllötellään joulu ja perjantaiksi takaisin sivistyksen pariin.

Syökää hyvin!

kp 6

Menkkajuttuja, ällövaroitus.

Menkat alkavat olla ohitse. Oli oikeastaan aika huomaamattomat menkat tällä kertaa, kipuja toki oli, samoin kuin vuotoa, mutta jostain kumman syystä pystyin taas pitkästä aikaa käyttämään tamponia! Olin naperon kanssa uimassa vaikka oli menkat, en muista koska olisin viimeksi uinut menkkojen aikaan, olenkohan koskaan?!
Lisäksi Orudikset pitivät kivut poissa lähes kokonaan, vaikka otin jopa vähemmän kuin lääkäri määräsi.
Lentomatkakin meni hyvin menkkojen kanssa, Tukholmaan saavuttuamme kävin heivaamassa tamponin roskikseen ja vaihdoin siteeseen.
Hassua, miten tällä kertaa tamponi ei edes tuntunut, niinkuin aina ennemmin.
Yleensä istuessa tai istumaan mennessä/ylösnoustessa on tuntunut inhottavalta, mutta ei tällä kertaa.
Ajattelin, että ehkä voin taas alkaa käyttämään niitä, jolloin menkoista ei ole niin haittaa- paitsi tietenkin siinä mielessä, ettei edelleenkään ole raskautunut.

Huonekaverini, joka oli sairaalassa siis yhtä aikaa kuin minä keskenmenon aikana, on raskaana.
Hän raskautui toisesta kierrosta km:n jälkeen. Moni blogi, mitä luen, on muuttunut odotusblogiksi.
Mieli on aika harmaa, en näe oikeastaan mitään hyvää tällä hetkellä juuri missään.
En käsitä edelleenkään, mikä ihmeen epäonni meitä piti kohdata tuon edellisen raskauden kanssa. Miksi ihmeessä sen piti mennä kesken? Kaikki oli niin hyvin kuin olla voi ja sitten pieni sydän ei enää jaksanutkaan.
Itkettää.

En pysty iloitsemaan tällä hetkellä kenenkään raskaudesta, en edes huonetoverini. Tottakai häntä onnittelin ja muuta, mutta vilpittömästi en sitä tehnyt. En voi.

Ps. ikäseulapapan tulos normaali, se sentään on hyvin. 

kp 1

sieltähän se uusi kierto pärähti käyntiin.
ihan hyvä,ettei kierto venynyt enempää, on ilmeisesti aika yleistä että km:n jälkeen venyy ja vanuu kierrot miten sattuu.
Kierto oli siis 30päivän mittainen.
harmittaa vietävästi,olisin niin halunnut olla raskaana..
Jälleen kerran harmittaa ja itkettää se keskenmeno, sillä raskaus olisi jo hyvällä mallilla..

onneksi minulla on lääkärin määräämät orudikset mukana,ettei tarvi täällä lomalla kivuista kärsiä.
ylihuomenna kotia kohti, äkkiä meni pari viikkoa :/

Pelokkain mielin etelänlomalle

Ajattelin purkaa tuntojani nyt tänne.. kun en oikein tiedä itsekään mitä ajatella.

Mulla oli se jälkitarkastus viikolla. Kaikki ihan ok, paino tippunut keskenmenosta 7 kiloa ja munasarjat oikein hyvännäköiset, paljon follikkeleita, ei näytä ikä painavan. Kohdussa näkyi jokin pieni rakkula, pyöreä ja arvoituksellinen. Lääkäri sanoi, että joskus lähestyvät kuukautiset saattavat näkyä ultrassa sellaisena rakkulana, joskus se on verisuoni joka näkyy ja joskus ihan raskauden alkuvaiheessa saattaa näkyä tuollainen rakkula. No, menkat ne eivät voi olla, sillä tuolloin ultratessa oli vasta kp 15 ja ovis oli juuri ollut (se nähtiin myös ultrassa) ja raskaus se ei voinut olla, sillä ovis oli juuri ollut. Eli se on verisuoni minun tapauksessani. Thats it.

Sitten toinen asia. Se pelottava asia.
Olen muutaman viikon tuntenut rinnoissani outoja tuntemuksia. Viikko sitten oli vielä sellaista jännää, ikäänkuin jumitusta ja sitten silloin jälkitarkastuksessa pyysin lääkäriä tarkastamaan rinnat samalla, juurikin näiden outojen kipujen vuoksi. Kipua on kainalossa, enemmän oikeassa kuin vasemmassa. Rinnan syrjää särkee ja välillä nännin ympäriltä jomottaa.
Nyt kipu on siirtynyt enemmän ikäänkuin kainalosta enemmän taaksepäin ja rinnan syrjää jomottaa edelleen.
Lääkärin tarkastaessa rinnat ja kainalot, hän ei löytänyt mitään erityistä. Kun kerroin, missä kipu on voimakkainta, hän sanoi että siinä kohtaa on imusolmukkeet (!!!!!) ja kun näytin rinnan aristavan alueen, siinä on kuulemma rintarauhaset.
Hän ilmeisesti näki ilmeestäni, että olen erittäin huolestunut ja hän sanoi, että rintasyöpä on kivuton. Silloin löytyy vaan patti, eikä ole kipua. Ja minulta ei pattia löytynyt.
Antoi lähetteen mammografiaan ja ultraan, varmuudeksi, että saan hieman Kelalta noista tutkimuksista. Mammografiaan voi mennä menkkojen jälkeen, joten sitä en saa ennen lomaa hoidettua.
Kipu on taas hieman muuttanut muotoaan ja eilen illalla makoilin piikkimatolla ja oikein painoin kipeitä kohtia matolla, sekä hieroin kainalon ja rinnan välistä aluetta sellaisella minihierojalla.
Tänään kun olen pakkaillut reissua varten, en ole oikeastaan edes kiinnittänyt kipuun huomiota, mutta nyt se taas alkoi vaivaamaan. Tietenkin kun on ilta.

Mä en tiedä, mitä mä tekisin. Meillä on lähtö tiistai-aamuna ysin maissa etelän lomalle ja mua ahdistaa.
Ahdistaa siksi, kun en tiedä mitä tämä kipu on. Kipu joka on enimmäkseen paikallista, mutta säteilee myös vasemmalle puolelle hyvin voimakkaasti.
Venytys ei auta, hieronta auttaa vähän. Onneksi en ole öitä valvonut tämän takia, ei ole vaikeuttanut nukkumista.
En vaan nauti lomastani yhtään, jos en saa tähän selvyyttä.
Gynehän nyt osaa tutkia rinnat ja kainalot juuri niinkuin pitääkin, mutta jos esim röntgen paljastaisi asiasta enemmän?
Soitanko huomenaamulla lääkärille ja koitan saada ajan? Toivon enemmän kuin mitään, että kyse olisi esim jostain tulehduksesta, tai jostain ärsytyksestä, en tosin ole salillakaan ollut nyt viikkoon kun vuokrasin korttini eteenpäin joulukuuksi.

Jos käyn lääkärissä, saan varmuuden asiaan ja saan ehkä lääkitystä vaivaan. Toisaalta, jos käyn lääkärissä ja saan tiedon, että kyse on jostain vakavammasta, koko lomani on pilalla.
Toisaalta, jos en käy lääkärissä, mietin asiaa koko kaksi viikkoa, mitä olemme lomalla.
MITÄ MÄ TEEN?

Asioita minusta!

"Varastin" Mammapelusan  blogista listan, johon haluan itsekin vastata :)

10 asiaa,joita haluaisin tehdä ennen kuolemaani:

1. Saada toisen lapsen
2. Matkustaa uudelleen Australiaan ja olla siellä vähintään kuukauden (Byron Bay,I miss you!)
3. Uida delfiinin kanssa!
4. Matkustaa Saudi-Arabiaan
5. Elää terveenä
6. Elää onnellisena
7. Elää ökyrikkaana edes yksi päivä
8. Saada lapsenlapsia
9. Nähdä lasteni menestyvän elämässä
10. Kokeilla syvänmerensukellusta

9 asiaa itsestäni:

1. Aika kiltti
2. Lapsirakas
3. Ajattelen usein, mitä muut minusta ajattelevat
4. Pitkä, punainen ja kihara tukka
5. Voimakas (fyysisesti)
6. Tunteellinen

7. Ihan ok tyytyväinen elämääni
8. Stressaan helposti

9. Nukun liian vähän

8 tapaa valloittaa sydämeni:

1. Elämänilo
2. Ahkeruus
3. Syvälle silmiin porautuva katse
4. Nallekarhumaisuus
5. Hellyys
6. Monta pientä pakettia,ennemmin kuin yksi iso
7. Lapsirakkaus
8. Hoivavietti

7 asiaa,joista usein narisen:

1. Väsy
2. Kun kroppa on jumissa
3. Kun toista lasta ei kuulu
4. Lapsen uhmaikä!
5. Kompostilla käyminen
6. Ihmisten piittaamattomuus
7. Kylmä

6 julkkista,jotka ovat mielestäni söpöjä:

1. Ilkka Villi
2. Matti Ristinen
3.Samuli Edelmann
4.Esko Eerikäinen (kyllä, mikä ei kuulu joukkoon?)
5.Teemu Palosaari
6. -

5 asiaa, mitä en koskaan haluaisi tehdä:

1. Joutua onnettomuuteen
2. Joutua olemaan lentokoneessa, jossa on vikaa
3. Kokea avioeroa
4. Sammakkoa en halua enää ikinä syödä
5. Kokea keskenmenoa/kohdun ulkoista/kohtukuolemaa/lapsen sairautta

4 asiaa, joita olen ostanut viimeisen kuukauden aikana: 

1. Uimapuku
2. Ruokaa
3. Muumimukeja
4. Etelänmatka

3 asiaa, jotka saavat minut nauramaan:

1. Oma lapseni, jolla on uskomaton huumorintaju2. Oma mieheni, jolla on uskomaton huumorintaju
3. Osaan nauraa myös itselleni

2 asiaa, joita et tiennyt minusta:
1. luen Raamattua silloin tällöin (vaikka en ole sen kummemmin uskovainen)
2. en ole ikinä, koskaan, missään tilanteessa ajatellut, että kumpa voisimme palata aikaan ennen lapsemme syntymää. Minä ajattelen usein, että miksi emme mieheni kanssa tavanneet aikaisemmin, meillä olisi todennäköisesti jo useampi lapsi.



1 vanha suosikkibiisi:


Roxette: Queen of rain

Hyvää yötä kaikille tasapuolisesti! :)
ps. jälkitarkastus huomenissa!

kp 1

Eilen illalla tunsin alaselässä tuttua juilimista ja aavistelin, että menkat ovat alkamassa. Muutama tunti myöhemmin vessassa käydessäni huomasin, että näin on ilokseni tapahtumassa. 

Eilen vuoto oli vielä hyvin niukkaa, joten tämä päivä on nyt sitten kiertopäivä nro 1. 

Fiilis on mahtava, joskin kivut ovat aikasta lailla samanlaisia kuin tyhjennysvuotoa aloitellessa ja mieli oli sen takia aamulla surullinen- muistui liian hyvin mieleen reilun kuukauden takaiset tapahtumat. 

Nyt on tunne, että tämä kamala kokemus on closattu, saatu päätepisteeseen. Paha mieli nousee edelleen tämän tuosta mutta on kiva huomata, että kroppakin toimii. 

Vuodon alkamiseen meni juurikin se 6 viikkoa, mitä joka paperissa ja lippulappusessa, mitä sairaalasta sain, toitotetaan. 

Vielä en ole ottanut särkylääkettä, mutta aion turvautua siihen taatusti vielä tämän päivän kuluessa. 

Esikoinen on nukkunut viimeaikoina todella huonosti öisin. Siis ihan tajuttoman huonosti. 

Illalla nukkumaan meneminen on työn ja tuskan takana, eilen illalla siihen meni "vaan" 2,5h. 

Sitten kun viimeinkin nukahti, joskus klo 24.00 pintaan, ei malttanut kauaa nukkua, vaan huuteli jo kuuden jälkeen sängyssään. 

Mies haki hänet meidän sänkyymme ja hän oli kovin levoton. Pyöri, potki, ähisi ja puhisi. 

Sitten ylös noustuamme huomasimme, että sänkymme oli pissassa. Vaippa oli falskannut. 

Ei muutakuin lakanapyykille. Onneksi on kuivausrumpu, ei tuommoisia patjansuojuksia jne. saisi kuivaksi tuolla kosteassa ilmassa. 

Nyt juuri laitoin hänet päiväunille ja siinä ei ole mitään ongelmaa. Usein päivisin kertoo itse, että on hyvin väsynyt ja haluaa nukkumaan. Olispa sama juttu illalla! 

Iltaisin olisi kuitenkin kiva edes joskus viettää miehen kanssa vähän aikaa sohvalla telkkaria katsellen, mutta kun ei niin ei. 

Sitten kun lapsi nukahtaa, kello on jo niin paljon, että kaadun itsekin sänkyyn. 

Painonpudotusprojektini, joka alkoi kaksi viikkoa sitten perjantaina, on hyvällä mallilla. 

25.10. - 8.11. (15 päivää) - 4,3kg ja lääkkeellisestä tyhjennyksestä alkaen on mennyt 4,8kg. 

itselläni tehoaa kaikkista parhaiten vhh ja tiukka linja. 

Liikuntaa en ole sen kummemmin lisäillyt, vaan liikkunut niinkuin tähänkin asti eli muutaman kerran viikossa (spinningiä/salia) ja sitten arkiliikunnat. 

Jahas, jälkikasvu nukahti, joten minäpä menen katsomaan Walking Deadia :)

Mukavaa viikonloppua!