Pregnylistä 4 päivää. Mahaan sattuu, on menkkakramppeja, oksettaa, kuvottaa, väsyttää. Munasarjoja on karvastellut, mutta pahin olo on kuvotuksen osalta.
Ihana Pregnyl!
Eilen, kolme päivää pistoksesta, Pregnyl ei näkynyt raskaustestissä. Viimeksi näkyi monta päivää.
Hikoilen kuin sika, ihan pakko pitää kotona toppia, mikä jättää selän paljaaksi. Hiki valuu kasvoilta pelkästä ajatuksesta.
on se nyt saatana, jos ei näillä kärsimyksillä saa lasta aikaiseksi!
tiistai 9. syyskuuta 2014
lauantai 6. syyskuuta 2014
Arvatkaapa mitä
..Ovis ei tullut. Tiesin sen kyllä. Eiliseen asti tikutin, parhaimpina päivinä kahdesti, enkä saanut ovista metsästettyä. Eilen oli sitten lääkärin määräyksestä Pregnylin pistopäivä.
Ttu mitä säätöä koko päivä!
Miehellä oli sovittu meno illalla ja erään piti käydä hakemassa lapsi hoitoon alkuillasta. No, lapsen haku venähti 1h 20min. Aikataulu kusi tässä vaiheessa jo totaalisesti.
Kun lapsi viimein haettiin, äkkiä makkariin hoitamaan hommat. Oli niin saakelin hikistä ja nihkeää kun ollaan kumpikin miehen kanssa vielä flunssan jälkipöhinöissä ja hiki lentää pelkästä ajatuksesta. Meinas aivan hekuma loppua kesken, sekin vähä mitä tälläisessä pakkoköyrinnässä nyt ylipäänsä on.
Saatiin homma hoidettua ja oli aika ruveta sekoittelemaan Pregnyliä, tietty ampullien rikkomisen kautta. Jäin makoilemaan sänkyyn ja mies tuli sekoitteluhommiin. Hän sai viimeksi ampulleista molempiin käsiinsä vertavuotavat haavat ja siruja oli ympäri kämppää, joten hän ei uskaltanut vääntää ampulleja rikki, pelkäsi että taas käy samoin. (Niitä siruja kaivettiin viimeksi mikroskoopin avulla käsistä pari tuntia ja nyt oli vielä töihin lähtö edessä!)
Hän kysyi keittiössä hääriessään, missä ruiskuosa on? Apteekista olivat myyneet mulle vaan neulat, ilman ruiskua! Helvetti että hermostuin! En ollut itse tajunnut apteekissa ollessani, että tarvin tosiaan ruiskutkin, en pelkkiä neuloja, eikä se helkutin farmaseutti edes kysynyt asiasta! Sain valtakunnan kilarit kun piti vielä kauheassa kiireessä lähteä lähiapteekkiin, viittä vaille sulkemisaikaa.
Syöksyin apteekkiin ja selitin asiani- ärsytti myös kassalla olleen naisen kellon vilkuilu- jos asiakas on tiskillä niin ei silloin vilkuilla kelloa helvetti!
Sain ruiskut ja heitin miehen samalla pikavauhtia töihin.
Kädet tärisi kun mietin, että mun pitää yksin hoitaa homma ekaa kertaa...
Soitin päivystävään apteekkiin ja kysyin, voisiko ampullit avata siellä.. ei kuulemma voi.
Sain kuitenkin erittäin ystävällistä palvelua ja nainen toisessa päässä oli hyvin empaattinen.
Toivotti onnea.
Oltiin sovittu hoitajan kanssa noin tunnin, puolentoista hoitoajasta. Tuo puolentoista tunnin raja alkoi lähestymään ja soitin hänelle, mikä on tilanne. Kerroin, että jouduin käymään apteekissa, että alan nyt vasta "siivoamaan". Hän kertoi, että olivat juuri laittamassa kenkiä jalkaan. Arvasinhan minä sen! Kerroin, että nyt ei voi vielä tulla! kädet tärräs muutenkin ampullien rikkomista ajatellen ja sitten vielä häsäävä tenava tulisi tuohon viereen.. no way! Saatiin sovittua vielä noin vartin lisäaika.. onneksi!
Ei auttanut muu kuin ottaa ohjeet pöydälle ja desinfioida kädet. Vanulaput molempiin käsiin ja perkele, naks vaan! ei sirun sirua, ampulli naksahti hienosti kahtia ja toinen samaten. Sekoitus ja neulaan veto ja pisto. Thats it! Piti soittaa miehellekin, että siellä on :)
Tuli niin hyvä fiilis siitä, että sain sen tehtyä ihan yksin :) Jos en olisi onnistunut, olisin joutunut odottamaan miehen tuloa yömyöhään ja mitä siitä nyt sitten olisi tullut.. Onneksi ampullit eivät rikkoontuneet!
Tällä kertaa pistäminen vähän sattui, vein neulan liian hitaasti vatsamakkaraan, se pitäisi tuikata sinne niin ei kipua tuntuisi. No- ensikerralla taas.
Lapsi saapui kun olin saanut pöydät tyhjättyä ampulleista, neuloista, lääkepakkauksista ja muista tilpehööreistä.
Miten voi olla näin paljon hässäkkää juuri sinä päivänä, kun pitäisi pistää ja olla rauhallinen, hyvä zen?
No, pääasia on, että lääke on sisuksissa. Nukkumaan mennessä vatsaa särki ja oli muutenkin ahdistunut olo.
Yön nukuin hyvin ja nyt on ihan ok taas. Saa nähdä mitä illalla.
Näihin kuviin!
Ttu mitä säätöä koko päivä!
Miehellä oli sovittu meno illalla ja erään piti käydä hakemassa lapsi hoitoon alkuillasta. No, lapsen haku venähti 1h 20min. Aikataulu kusi tässä vaiheessa jo totaalisesti.
Kun lapsi viimein haettiin, äkkiä makkariin hoitamaan hommat. Oli niin saakelin hikistä ja nihkeää kun ollaan kumpikin miehen kanssa vielä flunssan jälkipöhinöissä ja hiki lentää pelkästä ajatuksesta. Meinas aivan hekuma loppua kesken, sekin vähä mitä tälläisessä pakkoköyrinnässä nyt ylipäänsä on.
Saatiin homma hoidettua ja oli aika ruveta sekoittelemaan Pregnyliä, tietty ampullien rikkomisen kautta. Jäin makoilemaan sänkyyn ja mies tuli sekoitteluhommiin. Hän sai viimeksi ampulleista molempiin käsiinsä vertavuotavat haavat ja siruja oli ympäri kämppää, joten hän ei uskaltanut vääntää ampulleja rikki, pelkäsi että taas käy samoin. (Niitä siruja kaivettiin viimeksi mikroskoopin avulla käsistä pari tuntia ja nyt oli vielä töihin lähtö edessä!)
Hän kysyi keittiössä hääriessään, missä ruiskuosa on? Apteekista olivat myyneet mulle vaan neulat, ilman ruiskua! Helvetti että hermostuin! En ollut itse tajunnut apteekissa ollessani, että tarvin tosiaan ruiskutkin, en pelkkiä neuloja, eikä se helkutin farmaseutti edes kysynyt asiasta! Sain valtakunnan kilarit kun piti vielä kauheassa kiireessä lähteä lähiapteekkiin, viittä vaille sulkemisaikaa.
Syöksyin apteekkiin ja selitin asiani- ärsytti myös kassalla olleen naisen kellon vilkuilu- jos asiakas on tiskillä niin ei silloin vilkuilla kelloa helvetti!
Sain ruiskut ja heitin miehen samalla pikavauhtia töihin.
Kädet tärisi kun mietin, että mun pitää yksin hoitaa homma ekaa kertaa...
Soitin päivystävään apteekkiin ja kysyin, voisiko ampullit avata siellä.. ei kuulemma voi.
Sain kuitenkin erittäin ystävällistä palvelua ja nainen toisessa päässä oli hyvin empaattinen.
Toivotti onnea.
Oltiin sovittu hoitajan kanssa noin tunnin, puolentoista hoitoajasta. Tuo puolentoista tunnin raja alkoi lähestymään ja soitin hänelle, mikä on tilanne. Kerroin, että jouduin käymään apteekissa, että alan nyt vasta "siivoamaan". Hän kertoi, että olivat juuri laittamassa kenkiä jalkaan. Arvasinhan minä sen! Kerroin, että nyt ei voi vielä tulla! kädet tärräs muutenkin ampullien rikkomista ajatellen ja sitten vielä häsäävä tenava tulisi tuohon viereen.. no way! Saatiin sovittua vielä noin vartin lisäaika.. onneksi!
Ei auttanut muu kuin ottaa ohjeet pöydälle ja desinfioida kädet. Vanulaput molempiin käsiin ja perkele, naks vaan! ei sirun sirua, ampulli naksahti hienosti kahtia ja toinen samaten. Sekoitus ja neulaan veto ja pisto. Thats it! Piti soittaa miehellekin, että siellä on :)
Tuli niin hyvä fiilis siitä, että sain sen tehtyä ihan yksin :) Jos en olisi onnistunut, olisin joutunut odottamaan miehen tuloa yömyöhään ja mitä siitä nyt sitten olisi tullut.. Onneksi ampullit eivät rikkoontuneet!
Tällä kertaa pistäminen vähän sattui, vein neulan liian hitaasti vatsamakkaraan, se pitäisi tuikata sinne niin ei kipua tuntuisi. No- ensikerralla taas.
Lapsi saapui kun olin saanut pöydät tyhjättyä ampulleista, neuloista, lääkepakkauksista ja muista tilpehööreistä.
Miten voi olla näin paljon hässäkkää juuri sinä päivänä, kun pitäisi pistää ja olla rauhallinen, hyvä zen?
No, pääasia on, että lääke on sisuksissa. Nukkumaan mennessä vatsaa särki ja oli muutenkin ahdistunut olo.
Yön nukuin hyvin ja nyt on ihan ok taas. Saa nähdä mitä illalla.
Näihin kuviin!
tiistai 2. syyskuuta 2014
Folliultra kp 14 ja välähdyksiä jatkohoidoista
Eilen oli jälleen folliultra.
Vasemmalla oleva folli, joka tuossa kp 11 ultrassa oli suurin, ei ollut kasvanut juurikaan. Limakalvo oli sensijaan muuttunut kolmilehtiseksi ja oikealla oli yllättäen kirinyt folli aikasta suureksi. Tai, suureksi ja "suureksi", mutta kokoa sillä oli 13mm. Perjantaina oikealla ei näkynyt mitään mainitsemisen arvoista.
Anyway, Primoluteja ei nyt aloiteta, vaan huomenna pitäisi jälleen tikutella ovista ja kun ovistesti on positiivinen, lääkärin määräyksestä pitäisi heilutella peittoja ja sen jälkeen tuikata Pregnyl. Vaikka ovistesti ei plussaa näyttäisikään, tuikkaan Pregnylin viimeistään perjantaina.
Aika myöhäiseen meni mahdollinen ovis nytten. Liekö vaikutusta sillä, että Letrot aloitin lääkärin määräyksestä vasta kp 4, kun kahdella edellisellä kerralla ne on aloitettu kp 3.
Hidasta tuo follin kasvu jokatapauksessa on.
Seuraavassa kierrossa otan Letrozoleja kp 3-7 ja annostuksella 1+2+1+2+1 ja menen jälleen folliultraan.
Tämä samainen lääkäri yksityiseltä tulee hoitamaan meitä sitten julkisella ja hän puhui
AMH-arvon mittauksesta sekä HSSG:stä, joita minulta ei ole vielä katsottu/ tehty.
Lisäksi saattaa olla, että puolisoltani joudutaan katsomaan siemennesteen laatu uudelleen, edellisestä kerrasta on jonkin verran aikaa.
Lääkärini mielestä IVF olisi kohdallamme hyvinkin varteenotettava vaihtoehto, jos siittiöissä on heikohkoa liikkuvuutta ja mulla vielä ovuloimattomuutta, IVF:llä saataisiin tilanne optimoitua.
Välillä tulee pieniä valonpilkahduksia tähän paskassa tarpomiseen, en halua että sitten 40+ ikäisenä tulee kaduttua sitä, ettei ainakaan yrittänyt tarpeeksi.
Näihin kuviin, pitää nyt vaan toivoa että se ovis tulisi.
Vasemmalla oleva folli, joka tuossa kp 11 ultrassa oli suurin, ei ollut kasvanut juurikaan. Limakalvo oli sensijaan muuttunut kolmilehtiseksi ja oikealla oli yllättäen kirinyt folli aikasta suureksi. Tai, suureksi ja "suureksi", mutta kokoa sillä oli 13mm. Perjantaina oikealla ei näkynyt mitään mainitsemisen arvoista.
Anyway, Primoluteja ei nyt aloiteta, vaan huomenna pitäisi jälleen tikutella ovista ja kun ovistesti on positiivinen, lääkärin määräyksestä pitäisi heilutella peittoja ja sen jälkeen tuikata Pregnyl. Vaikka ovistesti ei plussaa näyttäisikään, tuikkaan Pregnylin viimeistään perjantaina.
Aika myöhäiseen meni mahdollinen ovis nytten. Liekö vaikutusta sillä, että Letrot aloitin lääkärin määräyksestä vasta kp 4, kun kahdella edellisellä kerralla ne on aloitettu kp 3.
Hidasta tuo follin kasvu jokatapauksessa on.
Seuraavassa kierrossa otan Letrozoleja kp 3-7 ja annostuksella 1+2+1+2+1 ja menen jälleen folliultraan.
Tämä samainen lääkäri yksityiseltä tulee hoitamaan meitä sitten julkisella ja hän puhui
AMH-arvon mittauksesta sekä HSSG:stä, joita minulta ei ole vielä katsottu/ tehty.
Lisäksi saattaa olla, että puolisoltani joudutaan katsomaan siemennesteen laatu uudelleen, edellisestä kerrasta on jonkin verran aikaa.
 |
| kuva |
Lääkärini mielestä IVF olisi kohdallamme hyvinkin varteenotettava vaihtoehto, jos siittiöissä on heikohkoa liikkuvuutta ja mulla vielä ovuloimattomuutta, IVF:llä saataisiin tilanne optimoitua.
Välillä tulee pieniä valonpilkahduksia tähän paskassa tarpomiseen, en halua että sitten 40+ ikäisenä tulee kaduttua sitä, ettei ainakaan yrittänyt tarpeeksi.
Näihin kuviin, pitää nyt vaan toivoa että se ovis tulisi.
perjantai 29. elokuuta 2014
seurantaultra kp 11
oli jälleen letrozol ultra. Ihan paska limis, ihan paskat follit. Vasemmalla joku yritti kasvaa, en muista edes kokoa, ei kiinnostanut. Pieni paska siellä kyti munasarjassa, paskassa munasarjassa. Maanantaina uusi ultra ja jos tuo pieni paska ei ole kasvanut, aloitan Primolutit ja odotellaan uutta kiertoa. Jos on kasvanut tarpeeksi, niin sama paska Pregnylillä leikkiminen alkaa taas.
Laitetaan lähete myös julkiselle, kun siitähän on nyt vuosi kun tämä paska kroppa soi edellisen paskan raskauden.
Elämä. On.Paskaa.
Laitetaan lähete myös julkiselle, kun siitähän on nyt vuosi kun tämä paska kroppa soi edellisen paskan raskauden.
Elämä. On.Paskaa.
perjantai 22. elokuuta 2014
20 tuntia BANG BANG BANG
20 tuntia on aika pitkä aika. Tai no riippuu asiasta. Jos odotat sokerirasitukseen menoa, tuo aika on tuskallisen pitkä. Jos saat viettää 20 tuntia rakkaasi kanssa kahdestaan, aika on todella lyhyt.
Mutta. Minun viimeiset 20 tuntia ovat sisältäneet seuraavaa.
1. Facebookissa havaittua: ULTRAKUVA! Serkkuni saa vauvan. On omasta mielestään niin turvallisilla vesillä, että voi kuvan kera julkaista ilouutiset. viikkoja vajaa 13.
2. Facebookissa havaittua: AAH, tuokin on jo viikolla 34. Raskaus ei ollut toivottu. Kivat sulle. Muistat kuitenkin tasaisin väliajoin hehkuttaa sitä, millä viikolla olet. Ja vaikka olen blokannut sinut, jostain käsittämättömästä syytä nämä sinun viikkopäivityksesi räjähtävät silmilleni. Kiinnostaa niin kuin_kiviäkin.
3. Keskenmenon kanssani yhtä aikaa kokenut nainen sai lapsen eilen. Siitä on tietenkin pitänyt laittaa Facebookiin KUVA ja lässynlässyn kuinka ihanaa on.
Ykköselle sellaisia terveisiä, että missään vaiheessa raskautta ei ole niin turvallisilla vesillä, että voi puhua KUN meille tulee vauva.
Kakkoselle ei ole mitään sanottavaa.
Kolmoselle suon onnen, kipeiden kokemusten jälkeen. Mutta hehkutusta en jaksa.
Olin kuitenkin kaikenkaikkiaan yllättynyt, miten vähällä negatiivisuudella nämä kolme uutista käsittelin. Serkun uutisesta selvisin kun laitoin tyypin estoon. Kakkonen on ollut estossa jo monta kuukautta. Kolmonen meni samoin estoon. En jaksa nähdä vauvannaamaa newsfeedissäni.
Josko pitäisi taas fb-taukoa.
Mutta. Minun viimeiset 20 tuntia ovat sisältäneet seuraavaa.
1. Facebookissa havaittua: ULTRAKUVA! Serkkuni saa vauvan. On omasta mielestään niin turvallisilla vesillä, että voi kuvan kera julkaista ilouutiset. viikkoja vajaa 13.
2. Facebookissa havaittua: AAH, tuokin on jo viikolla 34. Raskaus ei ollut toivottu. Kivat sulle. Muistat kuitenkin tasaisin väliajoin hehkuttaa sitä, millä viikolla olet. Ja vaikka olen blokannut sinut, jostain käsittämättömästä syytä nämä sinun viikkopäivityksesi räjähtävät silmilleni. Kiinnostaa niin kuin_kiviäkin.
3. Keskenmenon kanssani yhtä aikaa kokenut nainen sai lapsen eilen. Siitä on tietenkin pitänyt laittaa Facebookiin KUVA ja lässynlässyn kuinka ihanaa on.
Ykköselle sellaisia terveisiä, että missään vaiheessa raskautta ei ole niin turvallisilla vesillä, että voi puhua KUN meille tulee vauva.
Kakkoselle ei ole mitään sanottavaa.
Kolmoselle suon onnen, kipeiden kokemusten jälkeen. Mutta hehkutusta en jaksa.
Olin kuitenkin kaikenkaikkiaan yllättynyt, miten vähällä negatiivisuudella nämä kolme uutista käsittelin. Serkun uutisesta selvisin kun laitoin tyypin estoon. Kakkonen on ollut estossa jo monta kuukautta. Kolmonen meni samoin estoon. En jaksa nähdä vauvannaamaa newsfeedissäni.
 |
| Kuva täältä |
Josko pitäisi taas fb-taukoa.
maanantai 18. elokuuta 2014
Onnellisesti raskaana
Älkää nyt kumminkaan luulko, että minä olisin. Tai no, olin viimevuonna tähän aikaan. Plussasin 8.8 ja näihin aikoihin olin hyvin onnellinen ja orastava pahoinvointi nosti päätään. Olin onnellinen siitä sairaan huonosta olosta, mikä häivähti kropassani.
Olin onnellisen tietämätön siitä tuskasta ja paskasta mikä seuraisi seuraavan kalenterikuukauden lopulla. Vaikka koko aika mietin, että kaikki ei ole kohdallaan, halusin salaa uskoa muuta. Vaikka pahoinvointi käväisi hetkellisesti haittaamassa elämääni, silloinkin aavistin, ettei tämä mene niin kuin elokuvissa. Sen vain tietää.
Senkin tiesin, kun keskenmenon olin kärsinyt, että minä EN TODELLAKAAN kuulu niihin onnellisiin, jotka raskautuisivat heti. En todellakaan!
Lääkäri keskussairaalassa saa myös haistaa pitkän paskan, hän sanoi minulle suuren suruni keskellä, että kaikki apu tullaan antamaan, jos apua tarvitaan. "mutta sinä raskaudut, sillä sinä raskauduit nytkin!" Ai saatana, ihanko totta?!
Ei ole apua näkynyt. Kun ensimmäisen kerran olin yhteydessä keskussairaalaan tämän asian tiimoilta jälkitarkastuksessa, hän toitotti minulle, "kun meillä on niin paljon asiakkaita ja sinä olet kumminkin juuri ollut raskaana, että sinä et kuulu nyt näiden ilmaishoitojen piiriin".
Eipä siinä, että tuolle laihdutuksesta paasaavalle suomea puhumattomalle lääkärille kaipaisinkaan takaisin. Nykyinen hoitosuhteeni on hyvä, on sentään lääkäri, joka ei nassuta laihduttamisesta, vaan ymmärtää sen, että jokakuukautinen pettyminen omaan kroppaan ei hirveästi edesauta kropan ruoskimista, päinvastoin.
Tänään on kp 27 ja maha on sekaisin kuin Haminan kaupunki. Olen kärsinyt menkkakivuista jo monta päivää, ainoa ero on, ettei valkovuotoa ole havaittavissa ollenkaan. Normaalisi ennen menkkojen alkua housut ovat inhan kosteat jo viikko ennen menkkoja.
Nyt vaan odotellaan vuotoa ja sitten TAAS otetaan Letrozolit ja TAAS varataan aikaa seurantaultraan ja TAAS petytään.
Kuinka kauan noita Letroja ylipäänsä syödään, ennen kuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen? Ja mikä se seuraava vaihe on?
Olin onnellisen tietämätön siitä tuskasta ja paskasta mikä seuraisi seuraavan kalenterikuukauden lopulla. Vaikka koko aika mietin, että kaikki ei ole kohdallaan, halusin salaa uskoa muuta. Vaikka pahoinvointi käväisi hetkellisesti haittaamassa elämääni, silloinkin aavistin, ettei tämä mene niin kuin elokuvissa. Sen vain tietää.
Senkin tiesin, kun keskenmenon olin kärsinyt, että minä EN TODELLAKAAN kuulu niihin onnellisiin, jotka raskautuisivat heti. En todellakaan!
Lääkäri keskussairaalassa saa myös haistaa pitkän paskan, hän sanoi minulle suuren suruni keskellä, että kaikki apu tullaan antamaan, jos apua tarvitaan. "mutta sinä raskaudut, sillä sinä raskauduit nytkin!" Ai saatana, ihanko totta?!
Ei ole apua näkynyt. Kun ensimmäisen kerran olin yhteydessä keskussairaalaan tämän asian tiimoilta jälkitarkastuksessa, hän toitotti minulle, "kun meillä on niin paljon asiakkaita ja sinä olet kumminkin juuri ollut raskaana, että sinä et kuulu nyt näiden ilmaishoitojen piiriin".
Eipä siinä, että tuolle laihdutuksesta paasaavalle suomea puhumattomalle lääkärille kaipaisinkaan takaisin. Nykyinen hoitosuhteeni on hyvä, on sentään lääkäri, joka ei nassuta laihduttamisesta, vaan ymmärtää sen, että jokakuukautinen pettyminen omaan kroppaan ei hirveästi edesauta kropan ruoskimista, päinvastoin.
Tänään on kp 27 ja maha on sekaisin kuin Haminan kaupunki. Olen kärsinyt menkkakivuista jo monta päivää, ainoa ero on, ettei valkovuotoa ole havaittavissa ollenkaan. Normaalisi ennen menkkojen alkua housut ovat inhan kosteat jo viikko ennen menkkoja.
Nyt vaan odotellaan vuotoa ja sitten TAAS otetaan Letrozolit ja TAAS varataan aikaa seurantaultraan ja TAAS petytään.
Kuinka kauan noita Letroja ylipäänsä syödään, ennen kuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen? Ja mikä se seuraava vaihe on?
perjantai 8. elokuuta 2014
sanoja
Loma. Perhe. Huolettomuus. Vapautuneisuus. Ilo. Kylpylä. Ruoka. Rakkaus. Sade.
Ovulaatiotestit haistakoon pitkät. Ensikierrossa Letrozol.
Mutta nyt olen onnellinen. Juuri nyt.
Ovulaatiotestit haistakoon pitkät. Ensikierrossa Letrozol.
Mutta nyt olen onnellinen. Juuri nyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)