Mitä silmät näkee, sitä sydän ei voi ymmärtää

Tänään DPO 10 ja Pregnylistä 12 päivää.

Testasin jollain halvalla Ebay-testillä, enkä usko silmiäni.
Todennäköisesti paska testi.

PP 6

Päivät kuluvat.

Tänään bongattu alimmasta vaatekerroksesta jotain, mitä ei ole hetkeen näkynytkään. Tietenkin ajatus harhaili...."mitä jos?"- linjalle. 

Tänään alkoivat myös menkkamaiset jomottelut, sekä jatkuva tunne siitä, että housuun lorahtaisi jotain, vaikka ei edes lorahda. 

(esikoisesta koin menkkakipuja jo reilu viikon verran ennen menkkojen oletettua alkamisaikaa..) että "mitä jos?"

Tiedän, tiedän, TIEDÄN että Pregnylissä varoaika on sen 10 päivää mutta luonne on mikä on. Mulla on näkynyt enää hailakkaa viivaa seitsemäntenä päivänä pregnylistä, tänään tosin näkyi, hieman vahvempi hailakka viiva. Testi tehty päiväpissasta sen jälkeen kun olin juonut aikasta paljon. "mitä jos?"

Mä oikeasti yritän olla tulkitsematta oireitani, kuulostelematta, keskittämättä liikaa huomiota itseeni.. mutta mä silti koko ajan, ihan kuin itseltäni salassa, kuulostelen kuitenkin. Miehelle en TIETENKÄÄN puhu mitään asiasta. Ihan vähän vaan parhaalle ystävälleni, joka on neljän lapsen äiti ja testifanaatikko.

Hän kehotti testaamaan huomenna uudelleen, aamupissasta. 

Mä pyysin häntä olemaan kysymättä kuulumisiani, että kerron kun on kerrottavaa, ja itse niin haluan. 

Muuten hän pommittaa mua kysymyksillä ja sitten mietin asiaa taas koko ajan. 

Onneksi hän ymmärtää, vaikka hän onkin vielä niin nuori. Niin nuori, että ette millään uskoisi neljän lapsen äidiksi. 

Siltikin mun järjen ääni sanoo, että mikään ei voi näkyä vielä missään testissä, eli se punertava hailukka päiväpissakusitestiviiva oli vaan jäämä Pregnylistä. Perkeleen ihana lääke. Pistää munani liikenteeseen, kun tämä kropppa ei edes sitä osaa itse tehdä. 

Jos ei munanirrotuslääkettä olisi niin olisin varmaan taas kystan kourissa. 

Mutta negatiivisena asiana .. no, tuo että se näkyy testissä suht pitkään ja tietenkin se ampullien rikkominen. kyllä minä itseäni pistän jos pakko on, mutta niiden ampullien kanssa repii sormensa. 

Taas huomaan miettiväni, "mitä jos?"

Inseminaatio ja sen jälkeen, PP 3

Tänään on menossa piinapäivä nro 3. Perjantaina oli aamupäivällä inseminaatio ja olen sen jälkeen yrittänyt unohtaa koko asian.
Lääkäri sanoi, että inseminaatiopäivänä ei tarvitse seksiä välttämättä harrastaa, mutta seuraavana päivänä olisi hyvä vielä varmistella. Teimme työtä käskettyä.

Kävimme Tampereella Ovumia-klinikalla ja palvelu oli ihan ok. Ei porukka liikaa jaksanut hymyillä, mutta muuten käynti oli ihan ok, kai.
Itse toimenpide oli nopea, ensin ultralla tarkistettiin, onko folli puhjennut, eikä ollut. Lääkärin mielestä ajoitus oli siis täydellinen.
Tarkastin putkilossa olevat tiedot ja lääkäri hoiti toimenpiteen. Mulla oli joku opiskelija lisäksi huoneessa, sikäli inhottavaa kun makasin siinä alapää paljaana lääkärin mennessä koneelle, tämä opiskelija oli minua vastapäätä. Oli sen verran kumminkin häveliäs, että katseli muualle. Itse en pystynyt rentoutumaan, tilanteeseen vaikutti varmasti myös järjetön väsy ja jännitys, kaikki kun on uutta.

Makoilin paikallani muutaman minuutin ja puin päälleni. Lääkäri olisi voinut jättää sanomatta tuollaisessa tilanteessa, kun potilas stressaa muutenkin, että "kyllä tämä lapsettomuus ihan selkeästi sinusta johtuu, eikä miehestä, sillä miehen tavara on ihan priimaa".
Mitä helvettiä, kai mä sen nyt tiedän.
Mieleni pahoitin ja teki mieli sanoa että pidähän suusi kiinni, eiköhän tuo ole jo tiedossa.

No, keikan jälkeen menimme miehen kanssa syömään ja ostamaan naperollemme tuliaisia. Ikeassakin oli pakko käydä. Koko päivän reissusta siis puhutaan, aamulla neljän maissa heräsimme ja viiden jälkeen lähdimme ajamaan. Ilta kahdeksalta olimme kotona.
Nukkumaan mennessä alavatsalla paine oli niin rajua, etten saanut itseäni seisoessa suoraksi, vaan jouduin olemaan etukenossa. Sama tunne on ollut aina kun olen Clomifenia käyttänyt ja ovis on ollut ajankohtainen.

Olisko liikaa pyydetty, että tää tuottais tulosta? Ei tälläisiä keikkoja kauhean montaa jaksaisi..

Oireista sen verran, että oikealla puolella on tuntunut karvastelua, (keltarauhanen?) ja ajoittaista mahakipuilua on tuntunut. Aivastaessa alavatsalla tuntuu painetta ja lievää kipua,

Kaikkemme olemme tehneet tämän(kin) kierron eteen. Enempää en voi.

IUI ja kaikki vaan vituttaa-fiilis

kävin tänään folliultrassa ja siellä komeili reilu 20mm johtofolli. Inssiaika on huomenna puolen päivän maissa ja miehen aika aamulla ysiltä.
lääkäri määräs mulle vielä maksakokeet, kävin samantien labrassa.
Pregnylin pistin klo 12 lääkärin määräyksestä.


On niin väsynyt olo että itkettää vaan. Mitään luottoa ei ole ja tekisi mieli perua koko homma.
Mies kertoi hoitorupeamasta tänään äidilleni, itse en jaksanut. Äitini ilm.hoitaa lastamme huomenna, muuten lapsella olisi todella rankka päivä ja ennen viittä herätys.


Mä olen hyvin herkillä ja jokaiselle raskaana olevalle tekisi mieli haistattaa paskat.
Ovat niin ylimielisiä mahoineen.


tälläistä tänään.

kystan kuolema

olin kystan seurantaultrassa muutama tunti sitten ja kystasta ei ollut mitään jälkeä enää. Vuoto alkoi eilen aamupäivällä, yhden päivän päästä vimpasta Primolutista.


painoa on pudonnut niin paljon että senkään puolesta ei mitään estettä inseminaatiolle, joka mahdollisesti tapahtuu ensi viikon lopulla tai seuraavan viikon alussa.


huomenna aloitan Letrozolit annoksella 2tbl/pvä ja ensi viikon torstaina folliultra. Saas nähdä!  

Lukko

Olen ollut kauhuissani. Lääkäri ei maininnut käynnilläni mitään erikoista kystasta, muutakuin että siellä sellainen on. Ei maininnut muuten munasarjastakaan, kun vasta paperissa, joka tulee sairaalakäynnistä aina jälkikäteen.

"...ovariossa kysta, jossa pieni papillaarinen nystyrä!..

"...ovario aivan kiinni kohdussa"

Olen ennenkin ihmetellyt lääkärin lähettämiä papereita, niissä on asioita, mistä ei käynnillä puhuta mitään. Yritin tavoitella häntä sairaalasta, tuloksetta, Puhelimeen vastannut hoitaja sanoi, "ei se välttämättä.. tai siis.. no, välttämättä tarkoita mitään pahaa".

Arvatkaa, paransiko mieltäni?

Laitoin sitten lääkärille spostia ja kysyin asiasta. 

Kerroin myös, että kun minunlaisessani tilanteessa oleva ihminen lukee PAPERISTA, jonka saa kotiin ja käsiinsä iltakymmeneltä, että hänen sisällään olevassa kystassa on jokin PAPILLAARINEN NYSTYRÄ ja aloittaa googlettamisen asiasta, (kun ei muutakaan tietolähdettä ole), syöpädiagnoosi on valmis.

Mies oli sitä mieltä, että mikäli lääkäri laittaisi jotain syöpäepäilyä potilaalle TIEDOKSI, kirjeellä, hän olisi niin hakoteillä kuin olla voi. 

Kerroin miehelleni asiasta, että olen niin väsynyt tähän jatkuvaan tulkitsemiseen ja pahimman pelkäämiseen.. koko ajan vaan odotan ja pelkään, koska tippuu jokin suurempi pommi KUIN selittämätön sekundäärinen lapsettomuus osaksemme. 

Mies sanoi, että mun pitää ehdottomasti saada itselleni jotain muuta ajateltavaa. Tämä lapsettomuus, yrittäminen, henkinen taakka, on sellainen LUKKO mulle, että tässä suossa rämpiminen ei voi tuoda toivottua tulosta, vaikka kuinka rukoilisi. 

Että mulla on järkevä mies!

Olen niin syvällä tässä mudassa, mun päässä ei pyöri muutakuin nämä asiat. Hoidan lapseni mutta kaikki muu aika, mitä hän nukkuu/ leikkii itsenäisesti, mietin ja märehdin lapsettomuutta. 

Niinpä, koin kaiketi jonkinlaisen herätyksen! Olen yrittänyt unohtaa kaikki asiat (niin hyvin kuin jatkuvalta vatsakivulta olen pystynyt) ja keskittänyt ajatukseni toisaalle. Olen siivonnut, silittänyt, ulkoillut lapseni kanssa ja tänään olimme aamupäivällä harrastamassakin yhdessä. Odotan vain, että päivät kuluvat ja pääsisin tuosta kystasta eroon. 

Sain vastauksen lääkäriltäni tänä aamuna,ei ole mitään syytä epäillä mitään pahanlaatuisuuteen viittaavaa. 

Munasarjakysymykseen jäi vastaus saamatta. 

Lääkärilläni ei ole kuulemma tarvetta pimittää asioita.

Kysynpä vaan, miksei voi sitten selittää asiaa ko. kirjeessä vaikka muutamalla sanalla?? 

Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että mulla on hyvä lääkäri, ei varmasti paras, mutta ainakin parempi kuin minua aiemmin hoitanut. 

Olen löytänyt kovasti ilon aiheita eilen ja tänään, ihan arkielämästä. 

Eilen nautin kovasti kun pääsimme lapsen kanssa tekemään lumiukkoa, siis olemme joutuneet kaksi viikkoa kykkimään sisällä erilaisten sairauksien takia, on ollut kovaa kuumetta, kurkunpääntulehdusta, influenssaa, mahatautia.. you name it! 

Niin ihana olla ulkona, oikein vetää raitista ilmaa keuhkot täyteen!

Tänään pesin ulkoilumme ja harrastuksemme jälkeen pyykkiä ja vein ulos kuivumaan, miten ihanaa!

Mukavaa on myös se, että lyhyen ajan sisällä on tulossa monenlaista kekkeriä perhepiirissä, onneksi ei kuitenkaan  yksiäkään ristiäisiä!!

Kyllä tämä tästä, taas kerran :)

ps. onko tämä tausta mahdollisesti parempi? itse kauhistuin, kun luin koneella tuolla mustalla taustalla ollutta tekstiä, sattui silmiin! 

Pakollinen inseminaatiotauko, kuinkas muuten

Olin tänään folliultrassa. En nukkunut juurikaan, sillä aika oli niin aikaisin aamulla, että jännitin vain, heräänkö ajoissa.
Tämän päivän ultrassa oli tarkoitus nähdä suuri, kaunis johtofolli, joka olisi tarpeeksi kypsä irtoamaan piakkoin ja suuntaisimme Tampereelle IUI:n.
Lääkäri hihkaisi katsoessaan oikeaa munasarjaa, siellä oli komea "folli". Mitattuaan sen, hän totesi, ettei kyseessä olekaan folli vaan KYSTA. No mitä helvettiä?? TAAS?

Kyllä vain, ei johtofolli voi olla kp 10 kooltaan 30 mm.
En voinut muuta kuin alkaa itkemään. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen. Takki on niin tyhjä!!!!!!

Olen tsempannut laihduttamisen kanssa ja saanut BMI:n alle hoitorajan, eikä mua edes punnittu siellä sairaalassa. Kun tuo kysta oli siellä, kaikki muu oli turhaa.

Mulla on aika uuteen ultraan helmikuun lopussa, mutta tiedän historian toistavan itseään ja kystan perkele on paikallaan tiukasti vielä tuolloin. Tarkoittaa siis sitä, että maaliskuussakaan emme pääse inseminaatioon.

Saa nähdä, ehdimmekö sinne lainkaan, ennen kesätaukoa.

Viime vuoden alku oli ihan samanlainen- suvantovaiheen jälkeen alettiin folleja stimuloimaan ja sitten tuli kysta, jonka poistuminen kesti 3kk.
Kai ne tuntemukset, joita koin välittömästi aukkarin jälkeen viimekuussa, olivat sitten tästä kystasta johtuvaa.

Nyt olen vetänyt naamariin Letrozoleja aivan turhaan ja saan vetää perään Primolut-kuurin jälleen kerran, että saadaan vuoto alkamaan ajallaan. Vitutus on lievä sana.

KYLLÄ ELÄMÄ ON MAHTAVAA!!