Voi ristus että mä olen kyllästynyt! Mä olen niin kyllästynyt, että kaivan kohta itseltäni silmät päästä.
En käsitä, miten ihminen on niin tyhmä. Se kuvittelee, että nyt kun on top-alkio siirretty tähän kuppaseen, rupiseen, ylipainoiseen kroppaan, siitä voisi tulla jotain. Niin vähän ihminen tietää.
Mulla alkoi eilen menkkajomotukset. Samanlaiset, mitä on tullut viimeisen neljän vuoden ajan jo viikko ennen menkkojen alkua. Vitutus tulee aina käsikädessä niiden jomotusten kanssa, niin tuli nytkin.
Mä olen muka yöllä tuntenut repäisykipuja kääntyillessäni, paskat, ne on punktion jälkeisiä kiputiloja tai lugejen aiheuttamia.
Rinnat ovat kipeät, no- ei ole minun kohdallani merkki raskaudesta- ne ovat lugejen aiheuttamia.
Mä tyhmä idiootti tein tänään kusitestin, en aamupissasta, vaan ehkä vartin pidätyksellä päivällä, juuri kahvia juoneena. PP 6, kirkuva nega. Paskat testit, paskalla ihmisellä, paska lopputulos.
Tiedän, on vasta PP6, mutta minkä itselleen mahtaa. Mä olen jo niin valmis vastaanottamaan sen negatuloksen, sitten viikon päästä, mikäli nyt edes sinne asti päästään.
Voi vittu mä sanon, mä ehkä tapan sen, joka on keksinyt tämän kahden viikon odotusajan.
Elämäni valo syntyi v. 2011 ja sen jälkeen haikaran navigaattori onkin hukannut osoitteemme. Keskenmenoja on koettu, 7/2012, 4/2013, nämä molemmat hyvin varhaisia ja suurimpana suruna keskeytynyt keskenmeno 9/2013, alkio menehtynyt n. rv 9. Epäonnistuneiden OI-hoitojen, 2x IUI:n ja monen vuoden luomuyrittämisen jälkeen suuntana IVF, jonka tuoresiirrosta plussa ja keskenmeno rv 7. ps. kirjoitan blogissa asioista niiden oikeilla nimillä ja kieli on välillä karskia. Sinua on varoitettu.
torstai 15. lokakuuta 2015
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
pp 5
Miedot menkkakipuilut alkoivat tänään. On myös tosi flunssainen olo ja lämpö nyt päivällä 37,6. Rinnat ovat arat ja eilen meinasin oksentaa kun avasin astianpesukoneen, se likaisten astioiden haju oli jotenkin ylitsepääsemätön. Miksi aika matelee? Miksei Tampereelta tule jo sitä kirjettä, että tietäisimme, montako lopulta saatiin pakkaseen?
tiistai 13. lokakuuta 2015
pp 4
Eiliseltä jäi kuulumiset kirjoittamatta. Toisaalta, eipä olisi ollut kauheasti kirjoitettavaakaan. Oikeastaan minkäänlaisia oloja ei ole tällä hetkellä. Eilen oli vähän kovaa painetta vasemman munasarjan tienoilla ja kun se helpotti, paine siirtyi oikean muniksen kohdalle.
Tuo Lugesteron töhnä on kyllä aivan käsittämätöntä! Ekat yöt valvoin, kun välillä sitä oikein lorahteli housuihin ja tuntui, että pikkarisuojasta huolimatta oli, kuin olisin housuun pissannut. Nyt niiden valuminen on vähentynyt ja niistä tulee ulos käytännössä ne kuoret pissalla käynnin yhteydessä.
Keksin yölliseen suojaukseen hyvän kikka kolmosen, sillä en halua olla kaiken aikaa pikkarinsuojat housussa- ja sitten kärsiä siitä kutinasta mitä ne osaltaan aiheuttavat.
Olen joskus taannoin ostanut ekokaupasta kestositeitä, ovat jotain "superluomuja" ja ne tuntuvat todella miellyttävältä ihoa vasten, ovat siis nepparilla suljettavia pitkähköjä siteitä, puuvillasta tehty.
Ei ole enää tuntunut märältä, eikä ole tarvinnut sen takia valvoa. Ihmettelen vaan, kun ekapäivinä Luget valuivat ihan norona, nyt ei tule oikeastaan mitään.
Se mössö, mitä niistä tulee, on järkkyä! Mitä olen ulkomaisia sivustoja seuraillut (liittyen IVF:n), ne luteaalitukilääkkeet, mitä he maailmalla käyttävät, paketeissa tulee mukana sellainen asetinpuikko, millä tabletin saa syvemmälle. Päässä on ikäänkuin pihdit, joilla tabu viedään sisälle. Olisiko hieman kätevää?
Tänään on 8 päivää Pregnylistä. Rinnat ovat hyvin arat ja nännipihat (mikä sana!!) ovat hyvin suuret.
Välillä tunnen jotain tuntemuksia vatsan ja munisten suunnalla, mutta ainahan niitä on ollut sekä Pregnylin, että varsinkin Lugejen jälkeen.
Aika tuntuu matelevan ja pitäisi kauheasti keksiä tekemistä, pitääkseen itsensä kiireisenä.
Huomiseen!
![]() |
| kuva täältä |
Tuo Lugesteron töhnä on kyllä aivan käsittämätöntä! Ekat yöt valvoin, kun välillä sitä oikein lorahteli housuihin ja tuntui, että pikkarisuojasta huolimatta oli, kuin olisin housuun pissannut. Nyt niiden valuminen on vähentynyt ja niistä tulee ulos käytännössä ne kuoret pissalla käynnin yhteydessä.
Keksin yölliseen suojaukseen hyvän kikka kolmosen, sillä en halua olla kaiken aikaa pikkarinsuojat housussa- ja sitten kärsiä siitä kutinasta mitä ne osaltaan aiheuttavat.
Olen joskus taannoin ostanut ekokaupasta kestositeitä, ovat jotain "superluomuja" ja ne tuntuvat todella miellyttävältä ihoa vasten, ovat siis nepparilla suljettavia pitkähköjä siteitä, puuvillasta tehty.
Ei ole enää tuntunut märältä, eikä ole tarvinnut sen takia valvoa. Ihmettelen vaan, kun ekapäivinä Luget valuivat ihan norona, nyt ei tule oikeastaan mitään.
Se mössö, mitä niistä tulee, on järkkyä! Mitä olen ulkomaisia sivustoja seuraillut (liittyen IVF:n), ne luteaalitukilääkkeet, mitä he maailmalla käyttävät, paketeissa tulee mukana sellainen asetinpuikko, millä tabletin saa syvemmälle. Päässä on ikäänkuin pihdit, joilla tabu viedään sisälle. Olisiko hieman kätevää?
Tänään on 8 päivää Pregnylistä. Rinnat ovat hyvin arat ja nännipihat (mikä sana!!) ovat hyvin suuret.
Välillä tunnen jotain tuntemuksia vatsan ja munisten suunnalla, mutta ainahan niitä on ollut sekä Pregnylin, että varsinkin Lugejen jälkeen.
Aika tuntuu matelevan ja pitäisi kauheasti keksiä tekemistä, pitääkseen itsensä kiireisenä.
Huomiseen!
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
pp 2
Tulin kirjaamaan omia tuntemuksia vain pikaisesti ylös.
Molemminpuolista munasarjasärkyä on käytännössä koko ajan, vatsakivut ovat kovat, kiitos Lugejen.
Mutta mitä on tämä jatkuva vitutus? Pinna on kireällä ja olen kuin viulunkieli?! Isäntä lähinnä ärsyttää, sanoin äidillenikin, että lähden yksin mökille viikoksi, kaipaan vain omaa rauhaa nyt.
Molemminpuolista munasarjasärkyä on käytännössä koko ajan, vatsakivut ovat kovat, kiitos Lugejen.
Mutta mitä on tämä jatkuva vitutus? Pinna on kireällä ja olen kuin viulunkieli?! Isäntä lähinnä ärsyttää, sanoin äidillenikin, että lähden yksin mökille viikoksi, kaipaan vain omaa rauhaa nyt.
lauantai 10. lokakuuta 2015
PP 1
Sanoin miehelleni jo pistosvaiheessa, että kun tämä rumba on ohi ja alkio siirretty onnistuneesti, nukun varmaan viikon putkeen.
Näkisittepä minut nyt. Silmänaluseni ovat tumman harmaat, leuka ja nenä näppylöitä täynnä, iho on harmaa ja silmämunat punaiset. Haukottelen, tärisen kylmästä ja väsymys kalvaa kehoani.
Koko ajan on nälkä ja en jaksa edes shoppailla.
Tällainen henkinen mylly, jatkuva ajatustyö, pelkääminen, pahimman ajatteleminen, toivon ja epätoivon jatkuva vaihtelu on äärimmäisen kuluttavaa. Puhumattakaan sitten pahoinvoinnista, alavatsan pinkeydestä ja mustelmista, mitä piikittely on aikaansaanut. Alavatsa on kuin jonkun vakavan onnettomuuden jäljiltä. Olen ollut pahalla tuulella, kärsimätön ja vihainen.
Toivon niin jumalattoman paljon, että me vihdoin onnistuisimme, saisimme elävän, terveen lapsen, perheemme neljännen jäsenen. Sen jälkeen ympyrä sulkeutuu, ei_ikinä_enää. Jäljelle jäävät alkiot, jos niitä siis jäisi, saisi minun puolestani lahjoittaa alkioadoptioon. Toki niistä on 50%omistussuhde miehelläni, joten asiasta voisi sitten keskustella.
Olen miettinyt paljon niitä pieniä alkioitamme, jotka Tampereella asustavat. Hurjan kaukana isistä ja äidistä ja isosisaruksesta. Yksi priima siirrettiin kohtuuni eilen, toinen priima pakastettiin ja neljää vielä jatkoviljellään ja mahdollisesti pakastetaan. Kymmenestä munasolusta 9 oli kypsää ja 6 hedelmöittyi. Näin muistaakseni oli. Saan paperit kotiin, kunhan pakastus jne on selvää loppujenkin kohdalta.
Viimeyönä valvottiin jälleen, pienen hurjan yskän vuoksi ja se aika, kun hän ei yskinyt, näin valveunta siitä, miten alkio vuotaa pois ja tunsin housujen märkyyden, kiitos helvetin Lugesteronit.
Eipä tänne muuta, kuin jatkuvaa vilua ja väsyä ja mun synttäreiden juhlintaa. Oliko muuten pikkusen liikuttavaa, saada lahjaksi lapsen ihan itse valitsema kaulakoru! Koru on hopeaa, sellainen hento sydän, jossa kukkasia sisäpuolella. "Rakkauden sydän"-niinkuin hän itse sitä nimittää.
Rakas puolisoni muisti minua ja näppyisiä kasvojani täydellisellä kasvohoidolla, olenhan mä nyt melkoisen siunattu, kun mulla on tällainen perhe!
Näkisittepä minut nyt. Silmänaluseni ovat tumman harmaat, leuka ja nenä näppylöitä täynnä, iho on harmaa ja silmämunat punaiset. Haukottelen, tärisen kylmästä ja väsymys kalvaa kehoani.
Koko ajan on nälkä ja en jaksa edes shoppailla.
Tällainen henkinen mylly, jatkuva ajatustyö, pelkääminen, pahimman ajatteleminen, toivon ja epätoivon jatkuva vaihtelu on äärimmäisen kuluttavaa. Puhumattakaan sitten pahoinvoinnista, alavatsan pinkeydestä ja mustelmista, mitä piikittely on aikaansaanut. Alavatsa on kuin jonkun vakavan onnettomuuden jäljiltä. Olen ollut pahalla tuulella, kärsimätön ja vihainen.
Toivon niin jumalattoman paljon, että me vihdoin onnistuisimme, saisimme elävän, terveen lapsen, perheemme neljännen jäsenen. Sen jälkeen ympyrä sulkeutuu, ei_ikinä_enää. Jäljelle jäävät alkiot, jos niitä siis jäisi, saisi minun puolestani lahjoittaa alkioadoptioon. Toki niistä on 50%omistussuhde miehelläni, joten asiasta voisi sitten keskustella.
Olen miettinyt paljon niitä pieniä alkioitamme, jotka Tampereella asustavat. Hurjan kaukana isistä ja äidistä ja isosisaruksesta. Yksi priima siirrettiin kohtuuni eilen, toinen priima pakastettiin ja neljää vielä jatkoviljellään ja mahdollisesti pakastetaan. Kymmenestä munasolusta 9 oli kypsää ja 6 hedelmöittyi. Näin muistaakseni oli. Saan paperit kotiin, kunhan pakastus jne on selvää loppujenkin kohdalta.
Viimeyönä valvottiin jälleen, pienen hurjan yskän vuoksi ja se aika, kun hän ei yskinyt, näin valveunta siitä, miten alkio vuotaa pois ja tunsin housujen märkyyden, kiitos helvetin Lugesteronit.
Eipä tänne muuta, kuin jatkuvaa vilua ja väsyä ja mun synttäreiden juhlintaa. Oliko muuten pikkusen liikuttavaa, saada lahjaksi lapsen ihan itse valitsema kaulakoru! Koru on hopeaa, sellainen hento sydän, jossa kukkasia sisäpuolella. "Rakkauden sydän"-niinkuin hän itse sitä nimittää.
Rakas puolisoni muisti minua ja näppyisiä kasvojani täydellisellä kasvohoidolla, olenhan mä nyt melkoisen siunattu, kun mulla on tällainen perhe!
perjantai 9. lokakuuta 2015
pieni rakas
Sinä pieni, kaksipäiväinen, vain nelisoluinen, mutta me sua jo niin rakastetaan. Sinä pääsit lämpökaapista pitkän tunnelin läpi äitisi kohdun lämpöön. Valioyksilö, sanoivat.
Voit olla varma, että minä teen äitinäsi kaiken, että sinulla olisi hyvä olla ja pääsisit tänne sisaresi ja vanhempiesi luo. Me niin sinua rakastetaan.
Kasva pieni, tartu lujasti kiinni, älä päästä irti.
Se, että pääsit tänään kohtuuni, on minulle jo riittävän kaunis syntymäpäivälahja. Tartu, kasva, tule -tee elämästämme vielä parempi.
Voit olla varma, että minä teen äitinäsi kaiken, että sinulla olisi hyvä olla ja pääsisit tänne sisaresi ja vanhempiesi luo. Me niin sinua rakastetaan.
Kasva pieni, tartu lujasti kiinni, älä päästä irti.
Se, että pääsit tänään kohtuuni, on minulle jo riittävän kaunis syntymäpäivälahja. Tartu, kasva, tule -tee elämästämme vielä parempi.
torstai 8. lokakuuta 2015
punktion jälkeen
Eilen olin kipeä punktion jäljiltä. Sain polilla parasetamolia suonensisäisesti punktion jälkeen ja autoon päästyäni käytin koko matkan kotio saakka sähköllä toimivaa lämpötyynyä, joka leikkasi kipua hyvin. Kotiin päästyäni otin 1g parasetamolia ja toisen nukkumaan käydessäni. Yön nukuin hyvin, mutta lapsen raju yskä herätti ja valvotti muutaman tunnin. Nukkumaan käydessä laitoin ekan Lugen ja aamulla toisen. Niitä käytetään nyt kolmesti päivässä. Tänään ei ole ollut enää kipuja ja vessassa pystyn käymään normaalisti. Huominen siirto jännittää, ei itse proseduuri, vaan se mitä siitä seuraa. Saa pitää peukkuja:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
