oli jälleen letrozol ultra. Ihan paska limis, ihan paskat follit. Vasemmalla joku yritti kasvaa, en muista edes kokoa, ei kiinnostanut. Pieni paska siellä kyti munasarjassa, paskassa munasarjassa. Maanantaina uusi ultra ja jos tuo pieni paska ei ole kasvanut, aloitan Primolutit ja odotellaan uutta kiertoa. Jos on kasvanut tarpeeksi, niin sama paska Pregnylillä leikkiminen alkaa taas.
Laitetaan lähete myös julkiselle, kun siitähän on nyt vuosi kun tämä paska kroppa soi edellisen paskan raskauden.
Elämä. On.Paskaa.
perjantai 29. elokuuta 2014
perjantai 22. elokuuta 2014
20 tuntia BANG BANG BANG
20 tuntia on aika pitkä aika. Tai no riippuu asiasta. Jos odotat sokerirasitukseen menoa, tuo aika on tuskallisen pitkä. Jos saat viettää 20 tuntia rakkaasi kanssa kahdestaan, aika on todella lyhyt.
Mutta. Minun viimeiset 20 tuntia ovat sisältäneet seuraavaa.
1. Facebookissa havaittua: ULTRAKUVA! Serkkuni saa vauvan. On omasta mielestään niin turvallisilla vesillä, että voi kuvan kera julkaista ilouutiset. viikkoja vajaa 13.
2. Facebookissa havaittua: AAH, tuokin on jo viikolla 34. Raskaus ei ollut toivottu. Kivat sulle. Muistat kuitenkin tasaisin väliajoin hehkuttaa sitä, millä viikolla olet. Ja vaikka olen blokannut sinut, jostain käsittämättömästä syytä nämä sinun viikkopäivityksesi räjähtävät silmilleni. Kiinnostaa niin kuin_kiviäkin.
3. Keskenmenon kanssani yhtä aikaa kokenut nainen sai lapsen eilen. Siitä on tietenkin pitänyt laittaa Facebookiin KUVA ja lässynlässyn kuinka ihanaa on.
Ykköselle sellaisia terveisiä, että missään vaiheessa raskautta ei ole niin turvallisilla vesillä, että voi puhua KUN meille tulee vauva.
Kakkoselle ei ole mitään sanottavaa.
Kolmoselle suon onnen, kipeiden kokemusten jälkeen. Mutta hehkutusta en jaksa.
Olin kuitenkin kaikenkaikkiaan yllättynyt, miten vähällä negatiivisuudella nämä kolme uutista käsittelin. Serkun uutisesta selvisin kun laitoin tyypin estoon. Kakkonen on ollut estossa jo monta kuukautta. Kolmonen meni samoin estoon. En jaksa nähdä vauvannaamaa newsfeedissäni.
Josko pitäisi taas fb-taukoa.
Mutta. Minun viimeiset 20 tuntia ovat sisältäneet seuraavaa.
1. Facebookissa havaittua: ULTRAKUVA! Serkkuni saa vauvan. On omasta mielestään niin turvallisilla vesillä, että voi kuvan kera julkaista ilouutiset. viikkoja vajaa 13.
2. Facebookissa havaittua: AAH, tuokin on jo viikolla 34. Raskaus ei ollut toivottu. Kivat sulle. Muistat kuitenkin tasaisin väliajoin hehkuttaa sitä, millä viikolla olet. Ja vaikka olen blokannut sinut, jostain käsittämättömästä syytä nämä sinun viikkopäivityksesi räjähtävät silmilleni. Kiinnostaa niin kuin_kiviäkin.
3. Keskenmenon kanssani yhtä aikaa kokenut nainen sai lapsen eilen. Siitä on tietenkin pitänyt laittaa Facebookiin KUVA ja lässynlässyn kuinka ihanaa on.
Ykköselle sellaisia terveisiä, että missään vaiheessa raskautta ei ole niin turvallisilla vesillä, että voi puhua KUN meille tulee vauva.
Kakkoselle ei ole mitään sanottavaa.
Kolmoselle suon onnen, kipeiden kokemusten jälkeen. Mutta hehkutusta en jaksa.
Olin kuitenkin kaikenkaikkiaan yllättynyt, miten vähällä negatiivisuudella nämä kolme uutista käsittelin. Serkun uutisesta selvisin kun laitoin tyypin estoon. Kakkonen on ollut estossa jo monta kuukautta. Kolmonen meni samoin estoon. En jaksa nähdä vauvannaamaa newsfeedissäni.
 |
| Kuva täältä |
Josko pitäisi taas fb-taukoa.
maanantai 18. elokuuta 2014
Onnellisesti raskaana
Älkää nyt kumminkaan luulko, että minä olisin. Tai no, olin viimevuonna tähän aikaan. Plussasin 8.8 ja näihin aikoihin olin hyvin onnellinen ja orastava pahoinvointi nosti päätään. Olin onnellinen siitä sairaan huonosta olosta, mikä häivähti kropassani.
Olin onnellisen tietämätön siitä tuskasta ja paskasta mikä seuraisi seuraavan kalenterikuukauden lopulla. Vaikka koko aika mietin, että kaikki ei ole kohdallaan, halusin salaa uskoa muuta. Vaikka pahoinvointi käväisi hetkellisesti haittaamassa elämääni, silloinkin aavistin, ettei tämä mene niin kuin elokuvissa. Sen vain tietää.
Senkin tiesin, kun keskenmenon olin kärsinyt, että minä EN TODELLAKAAN kuulu niihin onnellisiin, jotka raskautuisivat heti. En todellakaan!
Lääkäri keskussairaalassa saa myös haistaa pitkän paskan, hän sanoi minulle suuren suruni keskellä, että kaikki apu tullaan antamaan, jos apua tarvitaan. "mutta sinä raskaudut, sillä sinä raskauduit nytkin!" Ai saatana, ihanko totta?!
Ei ole apua näkynyt. Kun ensimmäisen kerran olin yhteydessä keskussairaalaan tämän asian tiimoilta jälkitarkastuksessa, hän toitotti minulle, "kun meillä on niin paljon asiakkaita ja sinä olet kumminkin juuri ollut raskaana, että sinä et kuulu nyt näiden ilmaishoitojen piiriin".
Eipä siinä, että tuolle laihdutuksesta paasaavalle suomea puhumattomalle lääkärille kaipaisinkaan takaisin. Nykyinen hoitosuhteeni on hyvä, on sentään lääkäri, joka ei nassuta laihduttamisesta, vaan ymmärtää sen, että jokakuukautinen pettyminen omaan kroppaan ei hirveästi edesauta kropan ruoskimista, päinvastoin.
Tänään on kp 27 ja maha on sekaisin kuin Haminan kaupunki. Olen kärsinyt menkkakivuista jo monta päivää, ainoa ero on, ettei valkovuotoa ole havaittavissa ollenkaan. Normaalisi ennen menkkojen alkua housut ovat inhan kosteat jo viikko ennen menkkoja.
Nyt vaan odotellaan vuotoa ja sitten TAAS otetaan Letrozolit ja TAAS varataan aikaa seurantaultraan ja TAAS petytään.
Kuinka kauan noita Letroja ylipäänsä syödään, ennen kuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen? Ja mikä se seuraava vaihe on?
Olin onnellisen tietämätön siitä tuskasta ja paskasta mikä seuraisi seuraavan kalenterikuukauden lopulla. Vaikka koko aika mietin, että kaikki ei ole kohdallaan, halusin salaa uskoa muuta. Vaikka pahoinvointi käväisi hetkellisesti haittaamassa elämääni, silloinkin aavistin, ettei tämä mene niin kuin elokuvissa. Sen vain tietää.
Senkin tiesin, kun keskenmenon olin kärsinyt, että minä EN TODELLAKAAN kuulu niihin onnellisiin, jotka raskautuisivat heti. En todellakaan!
Lääkäri keskussairaalassa saa myös haistaa pitkän paskan, hän sanoi minulle suuren suruni keskellä, että kaikki apu tullaan antamaan, jos apua tarvitaan. "mutta sinä raskaudut, sillä sinä raskauduit nytkin!" Ai saatana, ihanko totta?!
Ei ole apua näkynyt. Kun ensimmäisen kerran olin yhteydessä keskussairaalaan tämän asian tiimoilta jälkitarkastuksessa, hän toitotti minulle, "kun meillä on niin paljon asiakkaita ja sinä olet kumminkin juuri ollut raskaana, että sinä et kuulu nyt näiden ilmaishoitojen piiriin".
Eipä siinä, että tuolle laihdutuksesta paasaavalle suomea puhumattomalle lääkärille kaipaisinkaan takaisin. Nykyinen hoitosuhteeni on hyvä, on sentään lääkäri, joka ei nassuta laihduttamisesta, vaan ymmärtää sen, että jokakuukautinen pettyminen omaan kroppaan ei hirveästi edesauta kropan ruoskimista, päinvastoin.
Tänään on kp 27 ja maha on sekaisin kuin Haminan kaupunki. Olen kärsinyt menkkakivuista jo monta päivää, ainoa ero on, ettei valkovuotoa ole havaittavissa ollenkaan. Normaalisi ennen menkkojen alkua housut ovat inhan kosteat jo viikko ennen menkkoja.
Nyt vaan odotellaan vuotoa ja sitten TAAS otetaan Letrozolit ja TAAS varataan aikaa seurantaultraan ja TAAS petytään.
Kuinka kauan noita Letroja ylipäänsä syödään, ennen kuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen? Ja mikä se seuraava vaihe on?
perjantai 8. elokuuta 2014
sanoja
Loma. Perhe. Huolettomuus. Vapautuneisuus. Ilo. Kylpylä. Ruoka. Rakkaus. Sade.
Ovulaatiotestit haistakoon pitkät. Ensikierrossa Letrozol.
Mutta nyt olen onnellinen. Juuri nyt.
Ovulaatiotestit haistakoon pitkät. Ensikierrossa Letrozol.
Mutta nyt olen onnellinen. Juuri nyt.
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
Se tunne kun tekisi mieli huutaa
Älä lue jos haluat täyttää päiväsi positiivisilla ajatuksilla etkä jaksa kuunnella urputusta, sillä sitä seuraa.
Tänään on kp 8. Menkat kestivät oikeastaan 1,5vrk ja vuoto oli hyvin runsasta ensimmäisenä päivänä, toisena ei oikeastaan enää mitään. Kolmantena vaan vessakäynnillä ja neljäntenä ei mitään.
Olen ollut hyvin, hyvin mieli maassa.
Ärsyttää niin moni asia. Tässäpä luetteloa asioista, jotka nyppivät ja pahasti.
1. Raskausmahoja. IHAN JOKA PAIKASSA JA KAIKEN AIKAA. Miksi helvetissä niitä mahoja pitää vielä hinkata kaiken aikaa? Eräskin emäntä tuli kaupasta autolle ja sillä välin kun isäntä avasi takaluukkua, nainen oli ehtinyt hinkata mahaansa ympäri kolme-neljä kertaa. Ällöttävää mahan hivelyä ja naamalla sellainen autuas, saaneen emännän virne. Teki niin pahaa, että teki mieli oksentaa.
Näitä pallomahaisia, itsensä sivelijöitä on ihan joka paikassa ja monta per paikka.
2. olen aloittanut vitamiinikuurin ja mulla on niistä huono olo. vedän kunnon överit vitamiineista, eipä tarvi ainakaan sanoa, että olisi sillä rintamalla puutosta.
3. mökkeilykin voi mennä överiksi. oli kiva olla mökillä, mutta mua ei yhtään, EI YHTÄÄN huvita lähteä sinne taas viikonlopuksi (siellä on sukujuhlat)
4. Seksi ei kiinnosta. Ei enää yhtään. Tekisi mieli ehdottaa jotain keinohedelmöitysvaihtoehtoa jo senkin takia, kun ei sänkyhommat kiinnosta. Voi yäk pelkkä ajatuskin.
5. Tulin ajatelleeksi päivänä eräänä, että olemme ainoa pariskunta, keitä tiedän, kellä on vaan yksi lapsi. Kaikilla on vähintään kaksi, joillakin kolme ja joillakin neljä.
6. Yleinen vitutus. Muksulla on uhma, minä räjähtelen, mies ärsyttää, kaikki ärsyttää. Itkuherkkyys on huipussaan ja en oikeastaan enää tiedä, miksi yritän. Miksi helvetissä yritän edelleen raskautua? Onko se, ettei lapsen tarvitse olla yksin, niin vahva syy, että se kumoaa kaiken tämän vitutuksen, joka kuukautisen ja -vuotisen pettymyksen, keskenmenot, kivut, lääkkeet, lääkärikäynnit, odotuksen ja jälleen pettymyksen? -On. sillä minulla ei ole mitään muuta kuin lapseni. Häntä rakastan ja vaikka kaikki muu häviäisi, se rakkaus pysyy.
Itkettää.
Tänään on kp 8. Menkat kestivät oikeastaan 1,5vrk ja vuoto oli hyvin runsasta ensimmäisenä päivänä, toisena ei oikeastaan enää mitään. Kolmantena vaan vessakäynnillä ja neljäntenä ei mitään.
Olen ollut hyvin, hyvin mieli maassa.
Ärsyttää niin moni asia. Tässäpä luetteloa asioista, jotka nyppivät ja pahasti.
1. Raskausmahoja. IHAN JOKA PAIKASSA JA KAIKEN AIKAA. Miksi helvetissä niitä mahoja pitää vielä hinkata kaiken aikaa? Eräskin emäntä tuli kaupasta autolle ja sillä välin kun isäntä avasi takaluukkua, nainen oli ehtinyt hinkata mahaansa ympäri kolme-neljä kertaa. Ällöttävää mahan hivelyä ja naamalla sellainen autuas, saaneen emännän virne. Teki niin pahaa, että teki mieli oksentaa.
Näitä pallomahaisia, itsensä sivelijöitä on ihan joka paikassa ja monta per paikka.
2. olen aloittanut vitamiinikuurin ja mulla on niistä huono olo. vedän kunnon överit vitamiineista, eipä tarvi ainakaan sanoa, että olisi sillä rintamalla puutosta.
3. mökkeilykin voi mennä överiksi. oli kiva olla mökillä, mutta mua ei yhtään, EI YHTÄÄN huvita lähteä sinne taas viikonlopuksi (siellä on sukujuhlat)
4. Seksi ei kiinnosta. Ei enää yhtään. Tekisi mieli ehdottaa jotain keinohedelmöitysvaihtoehtoa jo senkin takia, kun ei sänkyhommat kiinnosta. Voi yäk pelkkä ajatuskin.
5. Tulin ajatelleeksi päivänä eräänä, että olemme ainoa pariskunta, keitä tiedän, kellä on vaan yksi lapsi. Kaikilla on vähintään kaksi, joillakin kolme ja joillakin neljä.
6. Yleinen vitutus. Muksulla on uhma, minä räjähtelen, mies ärsyttää, kaikki ärsyttää. Itkuherkkyys on huipussaan ja en oikeastaan enää tiedä, miksi yritän. Miksi helvetissä yritän edelleen raskautua? Onko se, ettei lapsen tarvitse olla yksin, niin vahva syy, että se kumoaa kaiken tämän vitutuksen, joka kuukautisen ja -vuotisen pettymyksen, keskenmenot, kivut, lääkkeet, lääkärikäynnit, odotuksen ja jälleen pettymyksen? -On. sillä minulla ei ole mitään muuta kuin lapseni. Häntä rakastan ja vaikka kaikki muu häviäisi, se rakkaus pysyy.
Itkettää.
maanantai 21. heinäkuuta 2014
kp 26/26-?
Hei teidän heiluvillenne pitkästä aikaa!
Olen ollut lomalla, poissa kotoa, surkeiden nettiyhteyksien äärellä, keskellä korpea.
Raskaustestit kotona ja mielessä kaikkea muuta paitsi testailu.
Kovasti olen oireita kuulostellut ja tullut siihen tulokseen, että menkat ovat tuloillaan.
Tänään tulimme käymään kotona, viikon mökkeilyn jälkeen ja pakko mun oli tietenkin kusaista tikkuun.
Arvatkaapa mitä?
Pidän teitä kumminkin vielä jännityksessä.
Lapsi on tykännyt kun saa uida järvessä, minä olenharmitellut iloinnut kun olen "saanut" tehdä ruokaostoksia kylän ainoassa kaupassa, jossa valikoima on, noh, mitä on.
Tekee mieli korppukinkkua niin kaupassa on ohuen ohutta broilerisiivua hunajanmakuisena ja tavallisena..
Haluat herkkupäiväksi juustonaksuja niin ainoa vaihtoehto on Eldoradon wannabejuustonaksut..
Kyllä on ollut Prismaa ikävä!
Tulimme käymään kotona, piti tuoda eilen keräämiäni mustikoita pakastimeen ja samaten viime viikolla mansikkatilalta ostettuja mansikoita piti saada pakkaseen..
Tänään lähdemme vielä takaisin mökille, viihdymme siellä niin kovin- lukuunottamatta tuota ruokakauppaa :/
Tänäänkin aamu alkoi aamu-uinnilla ja rantasaunan lämmittämisellä :)
palaan taas kirjoittelemaan, kunhan mökiltä kotiudumme.
ja niin.. Negahan se. .olisitteko arvanneet?
Olen ollut lomalla, poissa kotoa, surkeiden nettiyhteyksien äärellä, keskellä korpea.
Raskaustestit kotona ja mielessä kaikkea muuta paitsi testailu.
Kovasti olen oireita kuulostellut ja tullut siihen tulokseen, että menkat ovat tuloillaan.
Tänään tulimme käymään kotona, viikon mökkeilyn jälkeen ja pakko mun oli tietenkin kusaista tikkuun.
Arvatkaapa mitä?
Pidän teitä kumminkin vielä jännityksessä.
Lapsi on tykännyt kun saa uida järvessä, minä olen
Tekee mieli korppukinkkua niin kaupassa on ohuen ohutta broilerisiivua hunajanmakuisena ja tavallisena..
Haluat herkkupäiväksi juustonaksuja niin ainoa vaihtoehto on Eldoradon wannabejuustonaksut..
Kyllä on ollut Prismaa ikävä!
Tulimme käymään kotona, piti tuoda eilen keräämiäni mustikoita pakastimeen ja samaten viime viikolla mansikkatilalta ostettuja mansikoita piti saada pakkaseen..
Tänään lähdemme vielä takaisin mökille, viihdymme siellä niin kovin- lukuunottamatta tuota ruokakauppaa :/
Tänäänkin aamu alkoi aamu-uinnilla ja rantasaunan lämmittämisellä :)
palaan taas kirjoittelemaan, kunhan mökiltä kotiudumme.
ja niin.. Negahan se. .olisitteko arvanneet?
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Likapyykkiä ja puutarhanhoitoa
Otsikossa ne tärkeimmät. Lomalaisten elämä on helppoa, toki kotiäidin elämä ei eroa mitenkään siitä,onko mies lomalla vai ei. Pyykit pestään,silitetään, viikataan, ruoka kokataan, käydään kaupassa ja huolehditaan päiväuni- ja yöuniaikatauluista.
Mikään ei ole erilailla, paitsi tietenkin se, että päivisin kokkaan kolmelle.
Onneksi on puutarha,minkä parissa ahertaa, saa vähän ajatuksia muualle tästä vauvanTEKOprojektista.
Nyt suunnitellaan lomareissua, saan olla ainakin jonkun aikaa pois hellan äärestä.
Lapsella on "EI, EI, EI!!!!"-kausi menossa ja meinaa välillä olla sormi suussa,miten saan sen pienen hirmupään kesytettyä.
Yhä useampi seuraamani blogi on muuttunut odotusblogiksi, jopa kymmenen vuotta yrittänyt pariskunta raskautui ja minä täällä vielä soittelen samoja säveliä kuin viimeiset (ihankohtapian) kolme vuotta.UnFUCKINGbelievable.
Ovis oli (kai), tikut näytti sen (kai) ja nyt on dpo 5 (kai).
Menkkakipuja on,joten joko menkat tulevat superaikaisin tai ovis on vasta nyt käsillä.
( ei pliis tähän mitään juttua kiinnittymiskivuista tms, sillä ne kuuluvat muille, ei mulle.)
Ensikierto on taukokierto, käytän vaan primoluteja,ettei kierto venähdä. Tuntuu siltä, että ainoa kosketus alapäähäni ensikierrossa tulee olemaan alapesun yhteydessä, mä niin tarvin lomaa vauva-asiasta, seksistä (kyllä!) ja kaikesta. Paitsi mun lapsesta. ..ja miehestä.
Pahoittelen tekstin pätkittäisyyttä, ajatuksenkulku on mitä on.
Mikään ei ole erilailla, paitsi tietenkin se, että päivisin kokkaan kolmelle.
Onneksi on puutarha,minkä parissa ahertaa, saa vähän ajatuksia muualle tästä vauvanTEKOprojektista.
Nyt suunnitellaan lomareissua, saan olla ainakin jonkun aikaa pois hellan äärestä.
Lapsella on "EI, EI, EI!!!!"-kausi menossa ja meinaa välillä olla sormi suussa,miten saan sen pienen hirmupään kesytettyä.
Yhä useampi seuraamani blogi on muuttunut odotusblogiksi, jopa kymmenen vuotta yrittänyt pariskunta raskautui ja minä täällä vielä soittelen samoja säveliä kuin viimeiset (ihankohtapian) kolme vuotta.UnFUCKINGbelievable.
Ovis oli (kai), tikut näytti sen (kai) ja nyt on dpo 5 (kai).
Menkkakipuja on,joten joko menkat tulevat superaikaisin tai ovis on vasta nyt käsillä.
( ei pliis tähän mitään juttua kiinnittymiskivuista tms, sillä ne kuuluvat muille, ei mulle.)
Ensikierto on taukokierto, käytän vaan primoluteja,ettei kierto venähdä. Tuntuu siltä, että ainoa kosketus alapäähäni ensikierrossa tulee olemaan alapesun yhteydessä, mä niin tarvin lomaa vauva-asiasta, seksistä (kyllä!) ja kaikesta. Paitsi mun lapsesta. ..ja miehestä.
Pahoittelen tekstin pätkittäisyyttä, ajatuksenkulku on mitä on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)