Tuska ja ahdistus

Ei kannata lukea, ellei halua pilata päiväänsä ja haluaa välttää kirosanoja.

Eilen "sain" jälleen lukea raskausuutisia Facebookista. Olin nähnyt päivityksen aikaisemminkin, mutta se oli niin ovelasti kirjoitettu, etten tajunnut että kyse olisi raskaudesta. Eilen kuitenkin tämä päivityksen tekijä, NAAPURIMME, oli kommentoinut omaa tekstiään ja se nousi jälleen seinälleni- luin ja siinä sitä taas oltiin, naama norsunvitulla.

Pohdin samoja kysymyksiä kuukaudesta toiseen, ajatukseni kiertävät yhä enemmän ja enemmän pienenevää kehää- musta tuntuu että nämä ajatukset vainoavat mua. Syytän itseäni, miestäni, maailmankaikkeutta, kaikkea mahdollista siitä, että meitä ei toistamiseen onni kohtaa.

Miksi ihmeessä reagoin näin raskausuutisiin? Onko tämä ihan normaalia? Ihan samantien iski valtakunnan vitutus- miksi naapureitamme siunataan kolmannella lapsella kun me emme saa edes toista? Mitä VITTUA mä olen tehnyt väärin tässä elämässä??

 

Mun elämää, tää polku ei johda mihinkään.