Kävin eilen miehen kanssa sairaalassa, lapsettomuushoitojen suunnittelukäynnillä.
Lääkärihän oli sama vanha tuttu, jolla olen käynyt myös yksityisellä puolella.
Käynti kesti noin tunnin ja voin kertoa, että muutama yö, mitä tuli etukäteen valvottua, olivat täysin hukkaan heitettyä aikaa, olisinpa vaan käyttänyt senkin ajan nukkumiseen. Käynti oli varsin miellyttävä.
Ultrattiin sisukset, tarkastettiin kaula, rinnat, kainalot, paineltiin vatsa, nivuset jne.
Kävin puntarilla, juteltiin niitä näitä.
Mulle määrättiin verikokeet, sisältäen mm. T4V, TSH, kilpparin vasta-aineet, AMH, Prolaktiini, paastosokeri.. olikohan muuta?
Varasin ajan verikokeisiin heti huomiselle niin ovat sitten pois alta.
Joulukuulla tunnetusti sairaaloissa vähemmän työntekijöitä, varsinkin joulunpyhinä ja mulla olisi juuri niihin aikoihin ollut aika aukiolotutkimukseen, mutta sanoin etten halua sitä vielä sinne. Joulukuu on meillä niin hässäkkää kun miehen firma muuttaa jne.. eli nyt mennään omasta toivomuksestani niin, että tässä kierrossa (tänään kp 1) otan primolutit ja kun joulukuun kierto alkaa, ilmoitan vuodon alusta sairaalaan, jolloin saadaan tammikuulle ohjelmoitua aika siihen aukkariin.
Aukkarin jälkeen otan sitten mahdollisesti Letrozolit annostuksella 1+2+1+2+1 ja siihen hässäkkään kokeillaan sitten inseminaatiota (IUI). Inssiä kokeillaan muutaman kerran ja sitten odotellaan pääsyä IVF:ään. Olemme siis IVF-jonossa nyt ja sitä lystiä odotellaan noin vuosi. Onpahan nyt tuo inssi mitä odotella tässä ensin.
Ja nyt ihan ekaksi odottelen perheemme yhteistä aikaa seuraavan kahden viikon ajan ;)
3 kommenttia:
Mikähän verikoe se oli, jossa pitää olla 3 h hereillä ennen verikoetta... Varasin itselleni ajan klo 7:15, kun jos tulee jotain työjuttua, että on pakko olla töissä kasilta, niin ei tule ongelmia verikokeen suhteen. Hoitaja sitten varovasti katsoi koneelta, että tuota kun tässä olisi pitänyt olla hereillä kolme tuntia ennen koetta ja vastasin silmääkään räpäyttämättä, että jep, olen kyllä herännyt neljän jälkeen. Hoitaja helpottui ja naureskeli. Onneksi ei ole muita vastaavia ollut, eikä ole juurikaan tarvinnut ravinnottakaan mennä. Verikokeissa on kyllä vuosien varrella tullut ravattua.
Löysin blogisi tänään ja olen sitä tässä selannut läpi. Tuli todella kova helpotus kun löysin tekstisi. Sekundaarinen lapsettomuus on aivan perseestä! Meillä on ensimmäinen saatu helppojen hoitojen kautta, clomit ja letrot, pikkukakkosta yritetty yli vuoden ja ei edes kiinnittymisyritystä. Yksityisellä käyty aukkarit jne ja nyt viikolla ensikäynti kunnallisella. Lapsettomien maailmassa tämä sekundaarinen on hieman tabu mutta kaipuu aivan yhtä kova. Teillä on jo pitkä taival takana ja nostan hattua että olet vielä selväjärkinen.
Hei Ronja, kiva kun löysit blogini. Vertaistukea ei ole koskaan liikaa. Sekundääristä lapsettomuutta ei tajua muut, kuin samaa kokevat/kokeneet. Primäärisestä lapsettomuudesta kärsivät monesti pitävät meitä lapsellisina, kun puhumme lapsettomuudesta, vaikka meillä on jo lapsi. Sitä ei voi käsittää, miksei toista kuulu, vaikka meilläkin eka tuli (onneksi) helposti. No, neljä vuotta tekemällä tehty toista, toivon niin hartaasti, että ivf:llä onnistumme. En enää kauaa jaksa, en henkisesti, enkä fyysisesti.
Käyn kurkkaamassa sunkin blogiasi!
Lähetä kommentti