Nyt on aivan liikaa kaikkea paskaa. Mulla alkaa kuppi mennä nurin, enkä voi omille tunteilleni enää mitään. En pysty hillitsemään kyyneleitä, ne vaan ryöpsähtävät ajoittain ilmoille, täysin ilman varoitusta.
Mistähän aloittaisin.
Muutamia tunteja ennen vuoden vaihdetta sain kuulla että eräs ystäväni on menehtynyt. Nuori ihminen, menehtyy täysin varoittamatta siihen, että eräs sisäelin pettää. Juttelin hänen kanssaan viimeksi noin viikko ennen kuolemaansa ja kun erosimme, sanoimme kliseiset "nähdään!". Ei nähty enää.
Samana päivänä äitini sai lääkäriltä tuomion, että lisätutkimuksia tarvitaan mutta että on hyvin todennäköistä, että muutos, joka löydettiin röntgenkuvissa, on sellaista, mitä ei kukaan halua osakseen. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan. En suostu ajattelemaan, en pysty, kykene, halua ajatella sitä.
Lapsettomuus painaa päälle satasella, vituttaa jokainen hetki, mitä tässä suossa kärvistellään.
Miestä repii helvetisti, hän ei jaksa, minä en jaksa. Minulla ei ole tippaakaan luottoa minkään valtakunnan hoitoihin. Kun ei jaksa, niin ei jaksa.
Tänään sain jälleen kuulla erään olevan raskaana, JO VIIKOLLA 20.
Mä haluan pestä käteni kaikesta tästä paskasta.
3 kommenttia:
Voi ei... Järkyttäviä uutisia viedä lapsettomuuden päälle jaksettavaksi. Miten ne kaikki surut tuntuvat aina kasaantuvan? Helpottaisin niin kovin mielelläni oloasi, mutta eipä se nyt vaan taida onnistua... Oma isäni taistelee myös samaa peikkoa vastaan kuin (ehkä?) äitisi, joten ymmärrän senkin huolen tämän lapsettomuuspaskan lisäksi. Voimia <3
Olen todella pahoillani, että teille osuu jälleen uusia vastoinkäymisiä! Otan osaa kammottavan kuolemantapauksen takia ja toivon, että äitisi kohdalla kaikki menee mahdollisimman hyvin.
Ja tietysti toivon hyvää siihen aina merkittävään asiaan myös. Haluaisin jotenkin sanoa, että rauhoitu hieman, hyvä rakas ihminen, mutta tiedän kyllä (oikein hyvin), että asia ei ole niin yksinkertainen. Silti.
Lämmin halaus, Maisa <3
:(
Itseäkin lähipäivinä turhauttanut isosti. Mutta "vain" tämä hoidoissa tarpominen, paikallaan aina vaan. Sun tilanne on kovin raskaan kuuloinen. Aina ei tarvitsekkaan jaksaa. Auttaako, jos otat itsellesi aikaa ja vain olet? Ajattelet tai vain olet ihan itseksesi. Mulla monesti auttaa kun pää saa luvalla vaikka iltapäivän verran ihan lyödä tyhjää, koomata vaan. Jaksamista!
-Terhi-
Lähetä kommentti