Kp3. Ensimmäinen clomi napattu. Vuoto on hyvin, hyvin runsasta ja olo on hyvin tympeä. Yö meni pyöriskellessä ja kahden muun samassa talossa asuvan tuhinoita kuunnellessa.
Esikoinen on päiväunilla joten mammalla tovi aikaa kirjoitella ennenkuin alkaa taas äidin tehtävät.
Yritin eilen etsiskellä netistä tietoa, miten hyvin yhdistelmä Clomifen ja Metformin toimii, jotkut olivat raskautuneet suht nopeasti, muutaman kierron jälkeen ja toisilla oli mennyt useampi vuosi ilman minkäänlaista tulosta. Toki, Clomejahan nappaillaan maksimissaan se 6kk ja sitten pitäisi pitää taukoa. Itselläni tämä on nyt 4.clomiavusteinen kierto.

Hassua miten elämä menee sykleissä. kp1-10 on taas suht normaalia elämää, ei sen kummempia huolia vauva-asioista, kunhan muistaa ottaa clomit ajallaan ja joka päivä (kp7.asti) niin muusta ei tarvitse huolehtia. Kp11 alkaa taas tikuttelu, tikutellaan kunnes se maaginen kaksi viivaa pärähtää näkyviin ja sitten taas yritetään osua samaan sänkyyn oikeaan aikaan.

Viimeksi eilen sain kuulla taas tälläisestä tapauksesta että oli kerran hääräilty peiton alla ilman ehkäisyä esikoisen syntymän jälkeen ja NAPS, uusi pulla uunissa. Ja kuvioon kuuluu tietenkin ääneen ihmettely siitä miten se voi olla ylipäänsä edes mahdollista ja kun olisi ollut kiva että olisi tullut pidempi ikäero ja muuta paskaa. Joopajoo. Niinhän ne teiniraskaudetkin saavat alkunsa. "Siis kun en mä voinut tajuta että mä tulisin raskaaksi kun kerranhan me vaan hässittiin".. Miksi ne, jotka haluavat, heille ei anneta? Miksi ne, joilla olisi elämänsä varalle muita suunnitelmia, heidät pakotetaan elämään elämää mihin eivät ole valmiita??? MIKSI?