Ajattelin laittaa blogin pystyyn, lähinnä purkaakseni omasta pääkopasta näitä ajatuksia ulos. Minä olen reippaan ja iloisen n.yksivuotiaan lapsen äiti ja toinen lapsi ei vain ota tullakseen. Ensimmäistäkin tahkosimme vuoden päivät ja hän sai sitten lopuksi alkunsa Clomifeneillä, ensimmäisestä kierrosta. Lapsestamme olemme erittäin kiitollisia ja hän täyttää päivämme omalla aurinkoisella olemuksellaan. Hieno nähdä miten pieni pallero oppii joka päivä jotain uutta :)

Kun lapsi oli n.puolen vuoden ikäinen, suuntasimme ajatukset pikkuhiljaa pikkusisarukseen, mentaliteetilla tulee jos on tullakseen. Eipä ole tullut. Joulukuu 2011-Huhtikuu 2012 tjottailimme tuloksetta.

Huhtikuussa 2012 itseasiassa tulivat ensimmäiset kunnon kuukautiset synnytyksen jälkeen (imetys loppui Joulukuussa 2011). Huhtikuussa kävin yksityisellä katsastamassa paikat ja kaikki oli ihan kunnossa, kierto jäi kumminkin vain 23 päiväiseksi.

Toukokuussa sain käyttööni turhaakin turhemmat Proverat, käytettäväksi kp15-24. En ehtinyt viimeistä nappia ottaa kun kuukautiset alkasivat, eli kierto jäi taas 23 päiväiseksi. Turhautuneena olin yhteyksissä yksityiseen lääkäriin ja sain luvan aloittaa Clomifenit, tuolla samalla kp 4-8 niinkuin esikkoakin yrittäessämme. Kesäkuun kierto venähti niillä 33-päiväiseksi.

Seuraava Clomikierto, kierron pituudeksi tuli 31päivää. Kp30 sain Clearbluen Plus-testillä selkeän plussan ja olin tietenkin taivaissa, mies myös. Seuraavana aamuna testatessani halppisliuskatestillä, ilo oli poissa, ei tullut edes haamua. Siitä seuraavana aamuna vuoto alkasi, kuin härän kurkusta ja hyytymiä oli paljon.
Ei muutakuin nokka kohti uusia pettymyksiä, Elokuun kiertoon katseet siis. Olen kuullut että kolmannesta Clomi-kierrosta monet olisivat raskautuneet ja tietenkin toiveet korkealla. Oviksen luulin olleen kp14, tosin liuskatesteihin tulleet viivat eivät olleet yhtä vahvoja. (kun taas edeltävässä kierrossa testiviiva helotti kirkkaampana!)

Tällä hetkellä tilanne on se, että menossa on KP41(!!!!!) eikä kuukautisia näy ei kuulu. Raskaustestit näyttävät negaa (viimeksi eilen alkuillasta tehty CB+testi kirkas nega). Minkäänlaisia tuntemuksia ei ole, suuntaan eikä toiseen, lähinnä toivon että menkat alkaisivat, että tapahtuisi edes JOTAIN!!

Menneenä tiistaina, kp37 olin Mehiläisessä rutiinitarkistuksessa, lähinnä mua huoletti se, että onko sisuksissani jotain vikaa kun ei mitään tapahdu. Lääkäri ultrasi ja sanoi että limakalvoni on paksuudeltaan 16,2mm joten toiveet plussan piirtymisestä eivät ole lainkaan liioiteltuja. Käski, suorastaan vaati odottamaan ainakin viikon, mielellään kaksi, ennen seuraavaa testiä mutta enhän mä malttanut. Testasin siis eilen 3h pidätellystä pissasta ja oli kyllä niin selvä nega ettei mitään järkeä.

Joka puolelta tulee vauva-uutisia ja eniten mua repii ne jotkat siunailevat sitä että ei olisi halunnut raskautua näin pian ensimmäisen jälkeen, olisi halunnut että lapsille tulee enemmän ikäeroa ja blablabla.. ymmärrän senkin mutta pakkoko niistä tuntemuksista on kertoa niin katkerana ihmiselle, jonka tietää toivovan toista raskautta niin kovin?!
Välillä vaan ihmetyttää ja tekis mieli hakata päätä seinään ja ainakin tönäistä niitä jotka sanovat että "teillähän on jo yksi lapsi, älä murehdi". Niinpä niin. Ollapa niin yksinkertaista.