tiistai 10. kesäkuuta 2014

Välillä hauskaakin

Eilen oli ihan hauskaa lapsentekorintamalla.

Ajattelin, ettemme voi jättää Pregnyl-ruiskun kanssa leikkimistä yömyöhään, vaan sekä akti, että ruiskuttelu on hoidettava alkuillasta. No- eikun lapsonen hoitoon ja kotiin hommiin.
Oli ihan mukavaa saada miehen kanssa pikkuruinen hetki ihan kahdestaan- siinä totesimmekin, ettei meitä ainakaan yrittämisen puutteesta voi syyttää.



Makuuhuonesessiosta sen kummemmin kertomatta saimme homman hoidettua ja aloimme valmistelemaan Pregnyliä. Lääkepakkaus jääkaapista ja muut tykötarpeet valmiiksi.
Miehelle annoin tehtäväksi ampullien rikkomisen. Ampulleja oli kaksi ja kummassakin oli mustalla pisteellä merkitty heikennetty kohta, mistä ampulli räsähtää rikki (kuvan mukaan siististi). Eka ampulli meni aikalailla pirstaleiksi, toki neste pysyi sisällä niin kuin pitikin.
Toinen ampulli meni vielä enemmän rikki ja miehelle laitettiinkin laastaria kun sai vertavuotavan haavan käsiinsä.
Hän sekoitti kuiva-aineen ja nesteen keskenään ja minä hoidin sekoittelun. Sitä ei saanut ravistella ettei tule liikaa ilmaa nesteeseen, vaan pystysuunnassa pyörittelemällä aineet sekoittuivat hyvin. (en kyllä ymmärrä, miten sitä olisi edes voinut ravistella, kun se oli päästä auki??)
No, ei muutakuin lääke ruiskuun ja pistelemään.
Desinfioin pistopaikan ja ruiskaisin aineen sisuksiini.
Pienen hetken kuluttua tuntui pienen pientä kirvelyä vatsanahkassa mutta se meni äkkiä ohi.

Sitten alettiinkin imuroimaan keittiötä- niitä pienen pieniä lasinpalasia oli pitkin ja poikin keittiötä.
Haimme lapsen hoidosta ja laitoimme hänet nukkumaan- mies jäi kaivelemaan sormistaan lasinpaloja mikroskoopin avulla.
Tuskin niiden ampullien ihan noin on tarkoitus hajota, uskon, että mies puristi samalla kun väänsi, mistä syystä ne räsähtivät rikki.
Pääasia on kuitenkin, että aine saatiin sisuksiini ja tänä aamuna halusin testata raskaustestillä (niillä Ebayn halpatesteillä) miten ne reagoivat Pregnyliin ja kyllä siihen viiva tuli.
Näyttävät toimivan.

Tulisipa kahden viikon päästä toinen viiva. Nyt olisi jo meidän aika. Ihan oikeasti olisi.

2 kommenttia:

Gretel kirjoitti...

Oli niin romanttinen kuvaus lastenTEOSTA, että ihan alkoi itseäkin kiihottaa :D

Peukut ja halit <3

Unknown kirjoitti...

:D eikö? Kiitti ja samoin sinne!