Eilen illalla kotiin tultuamme testasin tosiaan kirkuvan negan ja tuli niin paha mieli että suihkuun mennessäni tunsin kurkun kuristuksen, kuivan kurkun ja salamana sinne kasvaneen kaktuksen. Itketti niin kovin,mutta itku ei vaan tullut. Pakotin sen ulos. Kun Se pääsi alkuun, ei loppua näkynyt. Kyyneleet olivat hyvin kuumia kun ne valuivat poskia pitkin. Siinä sitä taas oltiin, saman asian äärellä. Ei taaskaan. Ei taaskaan meidän vuoro.
Jos olisimme totaalilapsettomia, eroaisin kirkosta. Tuntuu olevan yläkerran kaverin kanssa sukset pahan kerran ristissä.
3 kommenttia:
Osui ja upposi. Paitsi, että taidanpa erota kirkosta joka tapauksessa, onhan esikoinen (ainokainen?) kastettu jo aikaa sitten.
Tänään on muuten äitiysloman ensimmäinen päivä. Tai olisi, jos tätä paskaa ei sataisi niskaan kerta toisensa perään.
Tsemppiä sinulle ja minulle, ihan vaan arkeen. <3
Kiitos sinulle. Musta tuntuu, että ylipäänsä raskauden aluilleensaaminen, jatkuminen ja elävän,terveen lapsen syliin saaminen tuntuu jo niin moninkertaiselta lottovoitolta,että voiko sellainen enää toista kertaa osua kohdalle?
Ajattelin,että nelikymppiseksi asti yritän toista lasta ja jos ei onnistu,niin hautaan koko ajatuksen. Siihen on vielä/enää reilu neljä vuotta.
Eksyin blogiisi. Halauksia ja voimia. Tuttuja tunteita ja kokemuksia.
Saimme esikoisen 2009. Hän syntyi rv 25 ja olimme molemmat kuolla. Pitkä tarina, mutta selvisimme.. ja sitä alkoi sitten toive myös vielä toisesta lapsesta, pelko perseessä selvitäänkö, saadaanko elävää lasta. Tulin vuoden raskauskiellon jälkeen raskaaksi aika nopeasti, mutta raskaus ei mennytkään ok. Minulle tuli valtaisat kivut ja raskaus todettiin kohdunulkoiseksi, pikkuinen kasvoi vatsaontelossa ja varattiin aika "leikkaukseen"... tutkimuksia taas, sillä jälleen maksa-arvoni olivat koholla kuten esikoisen raskaudessa. Ei suurempaa vikaa. Yritimme uudelleen. Pian taas tuli raskaaksi. Meni kesken. Uudelleen. Pääsimme taas ultraan asto, jossa raskaus todettiin tuulimunaksi. Taukoa. Vaan tulin silti raskaaksi. Toivo, josko tälllä on tarkoitus, kun tuli ehkäisyn läpi. Väärin uskottu. Kesken meni.
Muutaman vuoden jälkeen saimme kukitenkin toisen lapsen joka syntyi vieläpä täysaikaisena.
En sano että odota vain, kaikki järjestyy. Ei sitä voi tietää. Ja on ärsyttävää kun muut luulee tietävänsä. Sinulla on oikeus kaikkiin niihin ikäviin tunteisiin ja pttymykseen, suruun vihaan ja jopa katkeruuten. Voimia niin yli pääsemiseen ja niiden kanssa elämiseen. Toivon kumminkin myös niitä ihania potkuja ja vauvaa syliin asti.
T: Etna, uusi lukijasi, joka tuskin osaa jatkossakaan kommentoia, mutta elää vahvasti taustalla.
Lähetä kommentti