Arvatkaapa mitä

..Ovis ei tullut. Tiesin sen kyllä. Eiliseen asti tikutin, parhaimpina päivinä kahdesti, enkä saanut ovista metsästettyä. Eilen oli sitten lääkärin määräyksestä Pregnylin pistopäivä.
Ttu mitä säätöä koko päivä!
Miehellä oli sovittu meno illalla ja erään piti käydä hakemassa lapsi hoitoon alkuillasta. No, lapsen haku venähti 1h 20min. Aikataulu kusi tässä vaiheessa jo totaalisesti.

Kun lapsi viimein haettiin, äkkiä makkariin hoitamaan hommat. Oli niin saakelin hikistä ja nihkeää kun ollaan kumpikin miehen kanssa vielä flunssan jälkipöhinöissä ja hiki lentää pelkästä ajatuksesta. Meinas aivan hekuma loppua kesken, sekin vähä mitä tälläisessä pakkoköyrinnässä nyt ylipäänsä on.

Saatiin homma hoidettua ja oli aika ruveta sekoittelemaan Pregnyliä, tietty ampullien rikkomisen kautta. Jäin makoilemaan sänkyyn ja mies tuli sekoitteluhommiin. Hän sai viimeksi ampulleista molempiin käsiinsä vertavuotavat haavat ja siruja oli ympäri kämppää, joten hän ei uskaltanut vääntää ampulleja rikki, pelkäsi että taas käy samoin. (Niitä siruja kaivettiin viimeksi mikroskoopin avulla käsistä pari tuntia ja nyt oli vielä töihin lähtö edessä!)
Hän kysyi keittiössä hääriessään, missä ruiskuosa on? Apteekista olivat myyneet mulle vaan neulat, ilman ruiskua! Helvetti että hermostuin! En ollut itse tajunnut apteekissa ollessani, että tarvin tosiaan ruiskutkin, en pelkkiä neuloja, eikä se helkutin farmaseutti edes kysynyt asiasta! Sain valtakunnan kilarit kun piti vielä kauheassa kiireessä lähteä lähiapteekkiin, viittä vaille sulkemisaikaa.
Syöksyin apteekkiin ja selitin asiani- ärsytti myös kassalla olleen naisen kellon vilkuilu- jos asiakas on tiskillä niin ei silloin vilkuilla kelloa helvetti!
Sain ruiskut ja heitin miehen samalla pikavauhtia töihin.
Kädet tärisi kun mietin, että mun pitää yksin hoitaa homma ekaa kertaa...
Soitin päivystävään apteekkiin ja kysyin, voisiko ampullit avata siellä.. ei kuulemma voi.
Sain kuitenkin erittäin ystävällistä palvelua ja nainen toisessa päässä oli hyvin empaattinen.
Toivotti onnea.

Oltiin sovittu hoitajan kanssa noin tunnin, puolentoista hoitoajasta. Tuo puolentoista tunnin raja alkoi lähestymään ja soitin hänelle, mikä on tilanne. Kerroin, että jouduin käymään apteekissa, että alan nyt vasta "siivoamaan". Hän kertoi, että olivat juuri laittamassa kenkiä jalkaan. Arvasinhan minä sen! Kerroin, että nyt ei voi vielä tulla! kädet tärräs muutenkin ampullien rikkomista ajatellen ja sitten vielä häsäävä tenava tulisi tuohon viereen.. no way! Saatiin sovittua vielä noin vartin lisäaika.. onneksi!

Ei auttanut muu kuin ottaa ohjeet pöydälle ja desinfioida kädet. Vanulaput molempiin käsiin ja perkele, naks vaan! ei sirun sirua, ampulli naksahti hienosti kahtia ja toinen samaten. Sekoitus ja neulaan veto ja pisto. Thats it! Piti soittaa miehellekin, että siellä on :)
Tuli niin hyvä fiilis siitä, että sain sen tehtyä ihan yksin :) Jos en olisi onnistunut, olisin joutunut odottamaan miehen tuloa yömyöhään ja mitä siitä nyt sitten olisi tullut.. Onneksi ampullit eivät rikkoontuneet!
Tällä kertaa pistäminen vähän sattui, vein neulan liian hitaasti vatsamakkaraan, se pitäisi tuikata sinne niin ei kipua tuntuisi. No- ensikerralla taas.

Lapsi saapui kun olin saanut pöydät tyhjättyä ampulleista, neuloista, lääkepakkauksista ja muista tilpehööreistä.

Miten voi olla näin paljon hässäkkää juuri sinä päivänä, kun pitäisi pistää ja olla rauhallinen, hyvä zen?
No, pääasia on, että lääke on sisuksissa. Nukkumaan mennessä vatsaa särki ja oli muutenkin ahdistunut olo.
Yön nukuin hyvin ja nyt on ihan ok taas. Saa nähdä mitä illalla.
Näihin kuviin!