torstai 12. maaliskuuta 2015

PP 6

Päivät kuluvat.
Tänään bongattu alimmasta vaatekerroksesta jotain, mitä ei ole hetkeen näkynytkään. Tietenkin ajatus harhaili...."mitä jos?"- linjalle. 

Tänään alkoivat myös menkkamaiset jomottelut, sekä jatkuva tunne siitä, että housuun lorahtaisi jotain, vaikka ei edes lorahda. 
(esikoisesta koin menkkakipuja jo reilu viikon verran ennen menkkojen oletettua alkamisaikaa..) että "mitä jos?"

Tiedän, tiedän, TIEDÄN että Pregnylissä varoaika on sen 10 päivää mutta luonne on mikä on. Mulla on näkynyt enää hailakkaa viivaa seitsemäntenä päivänä pregnylistä, tänään tosin näkyi, hieman vahvempi hailakka viiva. Testi tehty päiväpissasta sen jälkeen kun olin juonut aikasta paljon. "mitä jos?"

Mä oikeasti yritän olla tulkitsematta oireitani, kuulostelematta, keskittämättä liikaa huomiota itseeni.. mutta mä silti koko ajan, ihan kuin itseltäni salassa, kuulostelen kuitenkin. Miehelle en TIETENKÄÄN puhu mitään asiasta. Ihan vähän vaan parhaalle ystävälleni, joka on neljän lapsen äiti ja testifanaatikko.
Hän kehotti testaamaan huomenna uudelleen, aamupissasta. 
Mä pyysin häntä olemaan kysymättä kuulumisiani, että kerron kun on kerrottavaa, ja itse niin haluan. 
Muuten hän pommittaa mua kysymyksillä ja sitten mietin asiaa taas koko ajan. 
Onneksi hän ymmärtää, vaikka hän onkin vielä niin nuori. Niin nuori, että ette millään uskoisi neljän lapsen äidiksi. 

Siltikin mun järjen ääni sanoo, että mikään ei voi näkyä vielä missään testissä, eli se punertava hailukka päiväpissakusitestiviiva oli vaan jäämä Pregnylistä. Perkeleen ihana lääke. Pistää munani liikenteeseen, kun tämä kropppa ei edes sitä osaa itse tehdä. 
Jos ei munanirrotuslääkettä olisi niin olisin varmaan taas kystan kourissa. 
Mutta negatiivisena asiana .. no, tuo että se näkyy testissä suht pitkään ja tietenkin se ampullien rikkominen. kyllä minä itseäni pistän jos pakko on, mutta niiden ampullien kanssa repii sormensa. 

Taas huomaan miettiväni, "mitä jos?"

1 kommentti:

Annika kirjoitti...

Minäkin poksautin viimeksi sen ekan ampullin kaulan tuhanneksi päreeksi peukalon ja etusormen väliin. Säikähdin kuollakseni, mutta onneksi ei tullut haavaa. Toisen ampullin kanssa osasin olla jo varovaisempi. Onneksi sirpaleita ei mennyt ampullin sisään. On tuo vaan niin kauheaa säätämistä aina ja joka kerta toivoo että olisi viimeinen kerta kun tarvii Pregnylin kanssa räpeltää.