Jos ajattelen hyvää, niin koenko hyvää?

Olen pyrkinyt olemaan positiivinen. Ajattelen koko ajan olevani raskaana, vaikka pieni perkele nostaa päätään koko ajan ja tunkee ajatuksen loppuun lauseen, "mutta en kumminkaan ole".
Olen jutellut vatsassani kasvavalle alkiolle, kertonut, kuinka me isin kanssa häntä jo kovasti odotetaan.
Olen luonut positiivisia ajatuksia vatsaani, kertonut alkiolle, että kasva ihan rauhassa ja vahvistu, että sinusta tulee perheeseemme neljäs jäsen. Sen jälkeen en toivomalla toivo enää lisää lapsia, tämä lapsi on meidän viimeinen.

Olen seurannut Pregnylin poistumista kehosta. Ensimmäisen halpatestin tein 5 päivää Pregnylistä, oli ihan selkeä punainen viiva, sen jälkeen viiva on haalistunut kovalla vauhdilla, tänään on 7 päivää pistoksesta, enkä näe testissä oikeastaan enää mitään. Pientä tummumaa kohdalla, jossa toinen viiva on. Viiva on kuitenkin vahvempi kuin mitä edellisellä kerralla, kun Pregnyliä käytin. Kyllä, säästän testit, niinkuin niin moni muukin. En lähde sille linjalle, että kertoisin, miten testi on vahingossa jäänyt kaappiin, minulla ei kusiset tikut jää kaappiin vahingossa.

Sokerittomuuteni- näkyvän sokerin käyttämättömyyteni on jatkunut kolmisen viikkoa. Ei tee edes mieli. Sille linjalle en lähde, että kyyläisin kaikki tuoteselosteet sokerin pelossa, mutta se, että karkit, pullat, myslit jne missä on sokeria, ovat jääneet pois ja mielestäni ihoni on parempi, puhumattakaan yleisestä olotilasta.

Mulla on nyt sellaisia menkkamaisia jomotuksia, mitä tulee aina noin viikko ennen menkkojen alkua. Mä haluan uskoa, että nämä jomotukset ovat jotain muuta.

En halua alkaa piikittämään itseäni, toivon niin kovasti että olisin raskaana.