kp2. niin se taas meni hukkaan tuokin kierto :/

no, sain tänään puhelun lääkäriltäni ja taas on olo hieman myönteisempi. Hän on lapsettomuushoitojen ja naistentautien specialisti ja hänen kanssaan jutteleminen saa aina positiivista mieltä aikaan. Hän on sitä mieltä että Thyroxin saattaa kohdallani olla hyvinkin se apu ongelmaan. Ennenmuinoin tehtiin kuulemma niin että ilman verikokeitakin saatettiin määrätä Thyroxinia avuksi jos kaikki muu oli kunnossa ja lasta ei vain kuulunut. Hänen mielestään muutamassa kuukaudessakin voi odottaa apua saatavaksi noilla lääkkeillä. Ei tietenkään saa asettaa toiveita liian korkealle, sillä pessimisti ei pety :D

Siitä, mitä olen painavimmillani painanut, olen tiputtanut kuutisen kiloa painoa, joten olo on siinä mielessä positiivinen, suuntaus on ainakin oikea. Tänään puntarin lukema näytti vähemmän kuin viimeisen vuoden aikana. Mulla käy aina niin, että kun puntari näyttää enemmän tai paino junnaa paikallaan, en jaksa panostaa vaan syön mitä sattuu. Kun puntari näyttää vähemmän, iskee aivan uusi tsemppi ja ajattelen, että paino ei saa enää nousta tämän lukeman yli. Sehän pitäisi olla juuri toisinpäin? :D