Eilen vaihdoin kukille mullat. Samaan syssyyn kylvin rairuohot ja loppukesästä, raskauden toteamisen aikaan yksivuotisista kukista ottamani siemenet. Noin vain, multaan ja niin ne alkavat kohta itää. Niin kuin luonto on tarkoittanut. Itävyysprosentti näytti kaupasta ostetuissa kukan siemenissä olevan 70, joten suuri on chanssi että melkein kaikista tulee kukka. Niin kuin nyt yleensä tapahtuu, kun siemen kylvetään. Se alkaa itää ja kasvaa suureksi ja kauniiksi. Ilman sen kummempia hormoneja ja tikutteluja.
Tuttavani koira oli tiineenä kun minä olin viimeisilläni raskaana. Maattiin koiran kanssa päällekkäin sohvalla ja nautittiin toistemme masujen liikkeistä, tosin koiran masussa vipellys oli rajumpaa, olihan siellä kolme pentua.
Tuo koira on saanut toiset pennut tänä aikana kun me olemme yrittäneet toista lasta. Koira on jälleen tiineenä, kolmannen kerran. PAM, kerran treffit uroskoiran kanssa ja siinä sitä ollaan jälleen, masu täynnä pentuja. Niin kuin luonto on tarkoittanut.
Mikä helvetti siinä on, ettei ihminen voi onnistua siinä, mihin luoja on ihmisen tarkoittanut?
Jos olisimme mieheni kanssa yrittäneet lasta 90-luvulla, en usko että meillä olisi ensimmäistäkään lasta. Minä en pysty lisääntymään ilman lääketieteen apua. Me emme pysty. Kummassako se vika nyt sitten alun perin on. Vai onko se molemmissa. Kaksi mahoa on löytänyt toisensa. Mikä luonnonvalinta sekin on?
Miksi kaksi virheellistä geeniä kantavaa tapaa toisensa? Kumpikaan ei ole ikinä kärsinyt kantamastaan geenivirheestä, mutta ihastuu ja rakastuu toiseen saman geenin kantajaan ja he saavat lapsen, lapsi on niin sairas että elää muutaman vuoden ja kuolee. Mikä järki? Onko luonto vähän paska omassa hommassaan?
Mä olen jälleen kerran niin täynnä koko vauva-asiaa. Olin jo aiemmin päättänyt, että en mene ultraan seuraavan kierron alettua vaan syön nyt vielä toisenkin kierron primoluteja ja menen sitten vasta. MIKÄLI (eli mun tapauksessa ei) kysta olisi hävinnyt, voisimme aloittaa ovulaation induktion Letrotsoleilla huhtikuun lopussa. Mutta olen asennoitunut niin, ettei se paskiainen mihinkään ole lähtenyt, vaan on tullut jäädäkseen tahi paskimmassa tapauksessa kasvanut piruuttaan vielä hieman, niin että joudun leikkaukseen.
Mulla on taas ollut menkkaoloja muutaman päivän. Samassa vaiheessa kuin viimekierrossa. Vielä olisi muutama päivä jäljellä Primoja ja sitten tarviikin taas varustautua menkkojen alkamiseen.
Sellaista tänään.
Kylväkäähän siemeniä, te jotka siihen pystytte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti